sarjavinkki: penny dreadful

Elkää antako sarjan nimen hämätä teitä, Penny Dreadful meinaa kuulosti ainakin mun korvissa todella oudolta ja ihan beeltä. Mutta!! Tämä saattaa olla yksi parhaimmista sarjoista, jonka olen nähnyt sitten Game of Thronesin, varsinkin jos kauhudraama on genre lähellä sydäntä. Siis kunnon kauhu, ei mitkään splatterit ja goreleffat.

En oikein osaa edes selittää, mistä sarja kertoo. Tai osaan, mutten halua kertoa liikaa. Jos yhdistät Viiltäjä-Jackin, Frankensteinin, Edgar Allan Poen, vampyyreja ja demooneja, saat Penny Dreadfulin. Kuulostaa todella huvittavalta sekoitukselta, mutta kuitenkin kyse ei todellakaan ole mistään komediasta. Lisäksi tarina sijoittuu viktoriaaniseen aikakauteen Lontoossa, joka tekee siitä ihanan synkän ja mukavan goottimaisen. Joku oli kirjoittanut kommentteihin youtubeissa, että tämä sarja saa American Horror Storyn vaikuttamaan lastentarinalta – olen melkein samaa mieltä. Jo heti ensimmäsen jakson aikana tuli jännäkakka housuihin ja kylmiä väreitä nonstoppina.

Penny Dreadful on sitäpaitsi äärimmäisen kauniisti kuvattu, tarina on hyvin kerrottu ja tunnelma on ihanan karmiva ja ahdistava. Vähän niinkun vanhat kunnon kauhutarinat. Puhumattakaan siitä miten mahtavia näyttelijäsuorituksia sarjassa on. Varsinkin Eva Green, Timothy Dalton, Josh Hartnett (kyllä jopa menneiden vuosien pretty boy Hartnett on yllättävän hyvä!) ja Harry Treadaway. Olen viimeaikoina tullut siihen päätökseen, että Eva Green on ehkä tämänhetkinen lemppari naisnäyttelijä, siis suorastaan ainutlaatuisen mahtava näyttelijä! Puhumattakaan siitä miten upea Timothy Dalton on.

Ensimmäisessä tuotantokaudessa on kahdeksan jaksoa, eli sopii esimerkiksi täydellisesti vapaapäivän viettoon näin vähän ennen Halloweenia. Toista tuotantokautta odotellessa, tulee ensi vuonna iideebeeämmän mukaan.

kun mary oli i love me-messuilla

Hei, minäkin olen ollut I love me-messuilla! Jos seuraatte mua instagramissa taikka feissarissa, olettekin ehkä nähneet mun hehkutukset siitä, että voitin (Kyllä! Minä! Todellisen elämän Aku Ankka, joka ei koskaan voita yhtään mitään!) liput sinne ja satuin vielä olemaan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan (siis Helsingissä) silloin.

Nappasin muorini kainalooni ja suuntasimme kohti Messukeskusta. Jätimme suosiolla  kanssa muotimessut väliin, koska mulla jäi pakkaamiset sun muut vähän viime tippaan ja piti syödä ennen lentoa takaisin Ruotsiin. Luultiin, ettei jaksettais pyörii siellä kauaa muutenkaan, koska hirveesti lössiä. Kuitenkin siinä meni sitten niin, ettei hermot menneetkään (niin pahasti ainakaan) ja siellä oli ihan hauskaa ja aika loppui kesken. Tyypillistä.

ilovemeilovenordqvist

Mukaan lähti esmes iso muovipussillinen Nordqvistin teetä (kuvassa siis vain murto-osa..) Rrrrrakastan Nordqvistin teetä, joten pakkohan sitä oli hamstrata mukaan Ruotsiin vaikka kuinka paljon, koska no – winter is coming. Lisäksi oli kiva saada tietää, että Nordqvistilla on nettikauppa, että jos sattuisin tyhjentää teevarastoni ennen kun lähden jouluksi kotiin, niin tiedän mistä saan lisää. Eli kiitokset mukavalle Nordqvistin likalle tästä tiedosta! Talveni on pelastettu!

ilovekosmetiikka

Sen lisäksi tuli ostettua kasvorasvaa ja hehkua antavaa seerumia mulle ennestään tuntemattomalta ranskalaiselta kosmetiikkabrändi Lieracilta. En ole vielä ehtinyt testata näitä irl, mutta vaikuttivat todella hyviltä. Nämä ovat apteekkikosmetiikkaa, jotka toivottavasti toimivat mun herkälle iholle. Tosin harmittaa sitten, jos nämä ovat sairaan hyviä (mitä mutsille ja mulle sanottiin) sillä nämä ovat näköjään vähän yleellisempiä – ja niin myös hinnat. Ei ehkä paras kombo opiskelijan kukkaroa ajatellen. Heh. Tyypillistä.

Tuo Ziajan käsirasva on aivan sairaan ihana. Kosteuttaa kuin mikä ja tuoksuu taivaalliselta. Tosin ei imeydy ihan sekunnissa, siksi käytän tätä ennen nukkumaanmenoa. Ziaja on näköjään puolalainen firma, joten tätä tulen salevarmaan ostaa, kun lähden seuraavan kerran Gdanskiin. Suomesta Ziajaa voi ostaa esmes Sokokselta.

ilovemustikka

Sen lisäksi ostettiin mamman kanssa Berryfectin jauhettua mustikkaa, josta olen ollut todella kiinnostunut jo kauan, sillä olen lukenut siitä monesta blogista. Ja olen täysin rakastunut siihen, ja sekoitan sitä melkein kaikkeen. Ihme, etten lusikoi sitä suuhuni suoraan purkista. Tulee kyllä harmittaa, kun paketti loppuu, sillä vastaavaa tuotetta en ole Ruotsissa nähnyt.

ilovepink

Yritin kovasti kävellä suoraan eri treenivaatepuljujen ohitse, sillä olen viime aikoina ostanut aivan liikaa treenivaatteita. Mutta sitten silmiini osui niin ihana juoksutakki, että oli pakko repäistä. Varsinkin, kun se ei maksanut mielestäni biljoonia euroja niin whatthehell. Kukapa nyt ei räikeän teknoroosasta juoskutakista tykkäisi?

Note to self: Pakko käydä kampaajalla.

ilovepaita

Ja näistä hihoista? Sepäs onkin sitten toinen asia, etten juokse tällä hetkellä metriäkään…

ilovepumaSen lisäksi ostin vielä Puman treenitopin, sillä treenitoppejahan ei voi olla liikaa, vai voiko? Ja kun niiden hinta oli vielä 15 euroa niin.. joo. Sovitaanko nyt sitten niin, että mulle annetaan porttikielto kaikkiin treenivaateliikkeisiin pariksi vuodeksi? Muuten saan syödä nuudeleita forever and ever. Laitan kohta sähköpostitse kaikkiin kauppoihin, jopa nettiverioihin kuvan mun naamasta tekstillä: Achtung, warning! Tätä naista ei sitten MISSÄÄN nimessä saa päästää kauppaan, saati ostaa mitään.. Alkaa meinaa tilakin loppumaan..

Ettäs sellainen messupäivä. Oli todella kivaa pitkästä aikaa käydä messuilla Helsingissä. Viime kerrasta onkin pitkälti yli 10 vuotta. Heh. Good times noodle salad.

Tosin, pakko vielä sanoa, etten nyt menisi sanomaan, että nämä ”messutarjoukset” olisivat mitenkään halpoja, niinkun silloin ennen vanhaan (voi ei, sanoinko tuon ääneen..?) Lompakko tyhjeni aika reippaasti.. Mutta nojoo. Sanotaan nyt, että se oli sen arvoista kuitenkin.

Sitäpaitsi olin ihan varma siitä, että hermoni menisi siihen nuorisomäärään mitä Pasilan juna-asemalta sinne ryntäsi (käveli) MUTTA myönnän, että olin väärässä. Nämä nykynuorisothan käyttäytyivät vallan mainiosti – mutta sen sijaan toista voi sanoa muutamasta vähän vanhemmasta leidistä ja herrasta, jotka tönivät saadaakseen millimetrin kokoisia makupaloja esmes proteiinipatukoista. Kamoon hei, vähän käytöstapoja. Vaikka on ilmaisia näytteitä ja maisitiasia, se ei tarkoita sitä, että käytöstavat voi jättää messukeskuksen ulkopuolelle. Ja niitä riittää ihan jokaiselle. Hmph!

Nojoo. Se siitä.

Olitteko te messuilla? Mitäs te roudasitte kotiin?

pitäisi hankkia, mutku..

Mulla on sellainen lista tavaroita, joita mun pitäisi hankkia, mutta jostain syystä jätän ne aina hankkimatta. Tähän listaan kuuluu esimerkiksi:

- Silitysrauta ja lauta. Olen nyt elänyt seitsemän vuotta ilman, ja nyt alkaa jotenkin ottaa päähän mun ikuisesti ryppyiset lakanat. Joo tiedetään, on mullankin ongelmia. Mutta nää maksaa vaan ihan liikaa. Ja jos mä nyt ihan tarkkaan mietin, eihän ne ole mikään välttämättömyys.. mutta toisaalta.. ryppyiset lakanat.

- Kenkäteline. Sinänsä ei mikään hirvittävän kallis tavara, mutta kun.. niitä ei ole hienoja ja sitäpaitsi se ei saa olla liian iso (koska pieni kämppä.)

- Kumisaappaat. Jotenkin tämän pitäisi olla melkeinpä prioriteetti numero yksi, varsinkin, koska pyöräilen kouluun/töihin/jokapaikkaan ja tunnetusti, Pohjoismaissa sataa vähän väliä. Jotenkin mun mielestä vaan on kivempaa sijoittaa rahaa esim Post It-lappuihin, kuin pitää jalat kuivina. Koska niitä nyt on vaan pakko olla.

post it

- Matto eteiseen ja .. meinasin kirjoittaa olohuoneeseen, mutta mulla on vaan yksi huone. Mun mielestä matot ovat sairaan kalliita, hankala imuroida ja sitä täydellistä ei ole tullut vielä vastaan. Tai on se, mutta se maksaa melkein yhtä paljon kuin mitä tienaan parissa kuukaudessa. Not worth it, jos multa kysytään.

- Patja vieraita varten. Mutta.. liian vaikeaa kuskata kaupasta ilman autoa, joten nääh. Nukkukoot lattialla.

- Mikro. Ei ole tilaa keittiössä joten. Olisihan mulla sille tilaa ruokapöydän päällä, mutta kun siinä nyt on mun hienot koristeet.. Tosin nyt mulla ei ole ruokapöytääkään joten annetaan olla.

- Hiustensuoristaja. Se mikä mulla on nyt on todella huono, joten en käytä sitä. Lisäksi olen liian laiska suoristaa hiuksia, mutta olisi kivaa, että olisi mahdollisuus suoristaa ne, jos niin haluaisin Ja sitten on vielä se, että kunnon suoristaja maksaa liikaa rahaa…

- Kunnon kengät talvea varten, joissa voi kävellä pitkiä matkoja. Eli niiden kenkien pitää kestää lunta ja vettä, olla lämpimät, ei saa olla liukkaat.. ja ongelma on aina se, että kaikki tuohon kategoriaan kuuluvat kengät ovat NIIN RUMIA! (ns. vaelluskengät. Joo terve ostan vaelluskenkiä, koska aion vaeltaa kouluun ja takaisin kotiin päivittäin, heh.) Käytin viime vuonna mun Martinseja, ja ne hajotti mun yhden varpaan kynnen, joka ei edelleenkään ole toipunut siitä Martins-buutsien pahoinpitelystä.. Hankittu! Oojee!

- Kunnon lamppu mun kirjoituspöydälle, jotta näkisin jotain kun opiskelen. Mutta kun. Hienoa ja suhteellisen halpaa en ole vielä löytänyt. Kuka nyt haluaa laittaa puolet vuosituloista johonkin lamppuun, kun voi esimerkiksi tyhjentää ebayn post-it-lapuista ja kivoista kännykkäkuorista? En ymmärrä.

nexus skin

Ööh joo. Siinä mun tämän hetkiset pakko hankkia, mutku.. lista. Yhden olen saanut jo pois listalta! Ehkä voisi sitten ensi vuonna hankkia joku toinen noista :D

Tosin yhden toisen tavaran poistin listalta aiemmin syksyllä ja se oli vettä hylkivä takki syksyksi. Eli tyyliin tuulitakki. Oh lord. Olen vanha.

Mitä sun listalla on? Minkä tarpeellisen tavaran ostamista lykkäät jatkuvasti?

Ps. Nyt ainakin mun kännykkä on turvattu edes hieman, ettei käy niinkun edellisen kännykän kanssa. Nuo kuoret klikkasin kotiin ebaysta, tarkemmin sanottuna täältä.

norsu posliinikaupassa

Tiedättekö sen tunteen, kun teillä on yövieraita, ja olette menossa töihin/kouluun ja tää yövieras niinkun päättää jäädä nukkumaan ja sitten kun te hoidatte aamurutiineja yritätte olla mahdollisimman hiljaa, ettette vahingossa häiritse tätä nukkuvaa ihmistä.

Koska hei, aika perseestä riehua ympäri kämppää ja häiritä nukkuvia ihmisiä.

Ja sitten siinä käykin niin että ensin kävelette seinään – aika äänekkäästi. Ja sen jälkeen pudotatte kaikki tavarat kun meikkaatte, hammasharjasta lakkapulloon ja ootte siinä vaan silleen ett anteeks anteeks anteeks. Ja lopullinen möly tulee siitä, kun joudutte tiskaamaan kattilan ja vahingossa osutte termospulloon jossa on kahvia, eikä se tietenkään ole kunnolla suljettuna. Ja se lentää hienossa kaaressa lattialle ja kahvit leviää ja manailette siinä että sorisorisoriperkelefakinmaanantai ja toivotte, että yövieras ei reagois ollenkaan. Ja sitten huomaatte, että se on vetänyt peiton päänsä päälle ja todennäköisesti näkee unta siitä, miten nirhaisi teijät. Ja tottakai se kahvin siivoaminen siitä lattialta ei sekään mene niin äänettömästi..

Minä tiedän.

upsettingJoo eli moro vaan ja anteeksi, että olen aina kuin norsu posliinikaupassa.

kulttuurishokki bussissa

Kun tässä toissapäivänä tein lähtöä siskolta mutsin luokse, astuin bussiin ja ruotsalaiseen (örppööläiseen (ja varmaan monen muunkin paikan) tapaan) moikkasin kuskia, kun näytin lippua siihen automaattiin.

Kuskin ketjureaktion takia..

confused4Channing_Tatum_-_Confusedwhat..päätellen, tämä ei näköjään ole tapa Helsingissä. Heh. Ja muutenkin unohdin aivan totaalisesti, että bussien kyydeissä pitää ihan oikeasti pitää kiinni kuunnolla jostain, ettei vaan lennä käytävälle. Kun ajelevat sellaista hirmuvauhtia.. Eikä näköjään sanota, että anteeksi, jos törmää johonkin ihmiseen, vaan mulkataan vihaisesti että mitäs oot mun tiellä.. Meh.

Nojoo. Ehkä pitäisi käydä kotonakotona useammin.

Yhyy. Vika päivä Helsingissä tänään. Mä en sitten MILLÄÄÄN halua lähteä takaisin! Koska on ollut sen verran hauskaa! Yhyy. Onneksi lento lähtee vasta illalla… Et ehtii esmes käydä I love Me messuilla!

nykypäivän vanhukset ja tekniikan ihmeellinen maailma.

Vanhempi ruovashenkilö, noin 60-vuotias istuu tietokoneensa ääressä ja kysyy, mitä ylärivillä olevat nappulat tekevät.

”No tuosta esim laitat volyymiä kovemmalle, tuosta äänet pois ja tuosta voit sammuttaa Wi-Fin.”
”Ai voiko sen Fi-Fin sammuttaa tuostakin?”
”Eiku Wi-Fi. Joo voi.”
”Niin niin. Fi-Fi.”
”Eikun WI-Fi. V:eellä!””Ai Fi-Fi vai Di-Fi.”

Samalla kun kikattelen hysteerisesti haen paperin ja kirjoitan siihen isoilla kirjaimmilla, WI-FI.

”No niin! FI-FI!” jatkaa rouvashenkilö.

Kikatus muuttuu huutonauruksi.
”Tossahan on kaksoisvee! Miten sä sen Fi-fiksi saat?”

Rouvashenkilökin alkaa nauraa hirveetä huutonaurua.

”Siis mä oon aina luullut, että se on Fi-Fi! Miten mä oon sen niin väärin kuullut?Ja säkään et oo reagoinut, kun ollaan kaupoissa oltu telkkuja ostelemassa ja mä oon kysellyt myyjiltä, että onko niissä Fi-Fiä?”

mary ja tyylikkäästi autosta poistumisen vaikeus.

Jotain mitä en ole koskaan oikein hallinnut on, miten astua ulos autosta, jossa on tiedättekö niinkun vain kahdet ovet ja se etupenkki pitää niinkun hinata pois tieltä kun takapenkiltä poistuu.. Siinä menee jotenkin koko koordinaatio ihan päin kanttulan kaivoa ja jalat menee ihan sekaisin ja kompastun aina more or less poistuessani.

Niinkun tässä viikonloppuna, kun saatiin siskon kanssa kyyti Kirkkonummelle justiinsa sellaisessa autossa. Mun piti siinä sitten puolsiskon äijän (en ole edes tavannut tyyppiä about kunnolla) pitäessä ovea auki poistua sieltä autosta, niin enköhän mä jotenkin onnistunut kompuroimaan ihan totaalisesti ja jalka jäi jumiin johonkin. Jes. Smooth. Hyvä ensivaikutelma. ”Hyvin meni joo!”

Ilalla saunaan mennessä huomasin sitten, että näköjään löin pohkeeni johonkin, sillä siinä oli semmoinen kymmenen sentin punainen kuhmu (kai nyt pohkeeseen voi tulla kuhmu?) ja hemmetin kosketusarka. Ja nyt näin muutama päivä sen jälkeen se on täysin musta ja aivan sairaan kipeä. Smooth indeed!

Tosin kerran vedin vielä smoothimmin. Sama tilanne, eri tyypit, kompastuin jalkoihini, lensin pää edellä auton oveen, tumautin pääni niin mahtavasti siihen oveen,  vintti meni pimeäksi. Kaverit kuoli nauruun ehkä minuutin, kunnes tajusivat pyörryin siitä iskusta  ja sitten auttoivat mut ylös siitä.

Niin, että ottaisin kyllä nyt ihan mielelläni vähän vinkkejä siitä, että MITEN SIELTÄ AUTON TAKAPENKILTÄ POISTUU SILLEEN SULAVASTI?

nick

yhyy, olen sinkku koska olen liian pitkä!

Oon nyt aika aktiivisesti tässä testaillut Tinderiä, ihan vaan, jotta saisin vähän blogimateriaalia (kaikkeen minäkin ryhdyn ihan teitä viihdyttääkseni ;)

Ja mun suurin wtf-ajatus on tällä hetkellä se (ollut jo aika kauankin..), kuinka tärkeää pituus on nykymaailmassa. Tämä tuli siitä, että niin monella äijällä on about me – osiossa vain ja ainoastaan pituus kirjoitettuna. Siis WOOOW! Nyt sain kyllä ihan sairaan hyvän kuvan susta ihmisenä, kun tiedän minkä pitunen olet! Niin pituus yhdistettynä naamaan ja mahdollisesti paidattomaan kuvaan. WOOW!

MILLOIN JA MITEN PITUUDESTA TULI SE ABSOLUUTTISESTI TÄRKEIN ASIA IHMISESSÄ?

Mitä vittua ihmiset! HÄVETKÄÄ!

Yksi tyyppi ihan tosissaan lopetti mun kanssa jutustelun, koska olin niin pitkä. Minä. PITKÄ! Mä oon omasta mielestäni ”vain” 170 nysä – tai no aika normipituus muijalle. Kai. No mulle se on aina ollut aika normipituus. Läppää pystyi heittää tän tyypin kanssa vaikka kuinka paljon ja juteltiin oikein paljon ja hauskaa oli ja puhuttiin tapaamisesti etc. Tosin, sitten tuli se kysymys, ”kuinka pitkä oot muuten”. Mulle ei tullut edes MIELEEN kysyä tätä.. Mutta siis joo. Kerroin pituuteni, se kertoi omansa – voi luoja, mun ois pitänyt olla 150 senttinen, että olisin kelvannut. Nyt olin vaan 2 cm lyhyempi kun tää jätkä. Loppui jutustelu, kuin seinään. No vittu FINE! Mukavaa elämää sullekkin.

noEsmes tämä kuvaus saa mun silmät nykii aika mukavaan tahtiin: ”tosirakkaus löytyy toivottavasti pienessä pakkauksessa.” Kamoon! Niin, että matsaa sun housujen sisältöön vai? Ymmärrän yskän. Swipe left.

Mua jotenkin ottaa niin kaalin tämä, että miehen on siis pakko olla vähintään 10-20 cm pidempi kuin nainen, muuten menee maailmankuva ihan pilalle. Yhy. Okei, ajattelenhan toki itsekin niin välillä. Tai ajattelin – tuon  ylempänä olevan tyypin takia olin antamassa mahdollisuuden kuitenkin. Koska hei, se oli ihan oikeasti ihan helvetin hauska tyyppi. Mutku no. Mä oon vaan liian pitkä!

Voi surku, pitääkö mun saada tästäkin jotain ulkonäkökriisiä? Mun pituudesta! Nyt en tule koskaan saamaan unta taas vaihteeksi. Riittää jo, että on kriisiä painosta, hiustenväristä, kuppikoosta, perseen koosta, nenän muodosta, pään muodosta ja ja ja ja… en siis nyt tarkoita sitä, että mulla näitä kriisejä on, mutta monella on.

Koska se pituushan (kuten myös paino, jalan koko, nenän muoto ja hiusväri etc) kertoo taas vaihteeksi ihan koko mun persoonallisuuden, miten kohtelen kanssaihmisiäni, millainen huumorintaju mulla on ja mikä mun lemppari viini on. Niin ja tottakai myös mun lemppari leffan ja sekä värin ja olenko vasen- vai oikeakätinen.

ARGH! Hulk mad!

hulk madJotenkin en ylläty, miksi niin monet näistä tyypeistä hengailee näissä apeissa melkeinpä vuosikausia. Etsitään jotain täydellistä naista/miestä, mitä ei ole edes olemassakaan. No onnee vaan metsästykseen! Meen tässä mun aivan liian pitkän ruumiini kanssa nukkumaan, jos nyt vaikka sattuisin saamaan unen päästä kiinni.

Mitäs te silläpuolella ruutua ajattelette tästä? Onko naisen automaattisesti oltava miestä lyhyempi?

perhe on painajainen.

Te, jotka seuraatte mua instassa ovat tietoisia siitä, että eilen keskellä päivää lähdin seikkailulle. Mutten koskaan kertonut, että minne, sillä tarkoituksena oli yllättää sekä mutsi, että sisko – koska siskolla on muuten tänään synttärit. Olen suunnitellut tätä pari viikkoa, heti kun tajusin, ettei mulla ole viikkoon luentoja ja aattelin, että BWAAHAA lähdenpäs.

heimelennetään

Joo a) mulla on avaimet mutsin luona. b) mutsihan on eläkkeellä, minne se menisi c) sisko vois olla se vaikeampi osapuoli yllättää, koska se ei nyt nii kauhiasti edes tykkää ylläreistä (en tiedä miksi.. jotkut ihmiset ovat outoja) mutta kukapa ei nyt ilahtuisi siitä, että ulkomailla asuva sisko tulee yllättäen kylään ja viime kerrastahan on noin ööh sata vuotta (en siis ollut kesällä Suomessa..)

Tarkoitushan oli se, että kun koputan mutsin ovelle se avaa sen ja on ihan silleen että: OUMAIGAAD! Mitä sä täällä teet???

Paitsi todellisuudessa se meni näin:

Mutsi olikin siskon kanssa Itäkeskuksessa, ja oli vasta tulossa kotiapäin. Laitoin viestii että höh höh ”millos oot kotona, soitellaanko sitten? Tylsää duunissa.. ” Puoli yhdeksältä piti olla se aika. Okei fine, voin kävellä talon ympäri ja tulla takaisin uudestaan. Olin siis jo perillä, tyhjässä kämpässä.

MUTTA.

Mutsin koira.

Niin se koira. Senhän oli tietty pakko päästä ulos. Tai näin päättelin, koska se tuhnutteli aika reippaasti kun se hengas mun vieressä. Ja mä en sitten oikein kestänyt sitä tuhnuttelua (erittäin silent, erittäin deadly!), joten aattelin, että hei, menen koiran kanssa mutsia vastaan. Eli koiralle hihna päälle, kengät jalkaan ja eikun ulos.

Paitsi, että mutsi päätti yhtäkkiä ottaa ihan väärän tien kotiin, ei siis sitä tietä mitä se on ottanut 30 vuotta. Just. Eli en koskaan törmännyt siihen. Sitten aattelin, että voi hemmetti – jos se on kotona ja koira ei ole siellä ja mun kamat on siellä se varmaan mokaa koko homman ja kertoo siskolle. Ja eikun juoksemalla kotiin koiran kanssa hirveetä vauhtia (no koirahan tarvitsee liikuntaa.. mitäs siinä..)

Kun koputan oveen mutsi vaa: Siis mitä hittoa, mitä sä täällä ja mä luulin et koira oli kuollut. Mä vaa: okeeej :D koska mun reppu + ei koiraahan tarkoittaa automaattisesti, että koira on delannut. Nojoo. Sitten se heitti vaa siihen ”niin, että kirjoitin siskolles kanssa.. ”

MITÄ KIRJOTIT!!?!!?!

”No, että koira ei tullut vastaan.. ”

Ah okei, ei siinä sitten mitään haittaa..

”… ja, että sun laukkus on sun huoneessa..”

meryl-facepalmNO VOIHAN! Siinäs meni sitten mun yllätys, kun oli tarkoitus mennä aamusta kello seiskalta oven taakse ja vaa tadaa ylläripylläri!

Noh, pakko sitä oli sitten soittaa siskolle, ja kun se vastas niin oli sellainen minuutin hiljainen hetki, ja sitten tuli vaan:

”Siis mitä ootko muka Suomessa. Häh. Mä en nyt tajua. Ihan oikeasti vai?”
”Jepp..
surprise… Nooh, mennääks vähän baila baila huomenna? Nnntsnnnts..”
”Noku mä oon kaverin kaa tehny vähän suunnitelmia.. ”
”Niin? Enkö mä muka voi tulla messiin vai? Mä en oo viettänyt sun synttäreitä ikinä.. ”
”Noku kaveri menee vähän oudoksi, jos siellä on ventovieraita mukana.. ””Hmm, eli mä matkustin tänne sun takias, kun sulla on synttärit, ja mä en saa olla mukana viettämässä? Ja milloin musta tuli ventovieras?”
”No voidaanhan me hengailla vaikka maanantaina.”
”No eihän maanantaina ole kivaa mennä baanalle. Mut okei, mukavaa synttäriä ja lähdenpäs tästä sitten takaisin Ruotsiin. ”

hmm
Paitsi etten lähde kuitenkaan, ei ole varaa ostaa ylimääräistä lippua ja en jaksa yrittää vaihtaa. Että todella hyvin meni sitten se yllätys. Eli mitäs tästä opimmekaan? A) Kerro jommallekummalle, ettei kukaan saa sydäreitä (koira on kuollut..) ja toinen kertoo kaiken B) Nykymaailmassa ei näköjään voi tai saa olla sponttaani enää, vain tällaisia juttuja pitää suunnitella noin viisi vuotta etukäteen (eli solong jännittävä elämä, pitäisköhän munkin suunnitella mun elämäni jokaikinen hetki kymmenen vuotta eteenpäin?) C) Ei kannata tehdä kivoja juttuja muiden takia, kukaan ei kuitenkaan arvosta sitä. D) Koira saa oppia pidättelemään ja minä kestämään tuhnuja paremmin.

deadMut näillä mennään. Teen sitten sitä mun kouluduunia jonka pitää olla valmis perjantaina. Ja tapaan kivoja blogilikkoja ja entisiä örppöläisiä.

studying is like student and dying put together pt miljoona

Vihdoin ja viimein lähetin kotitenttini maikalle (9 sivua bullshittiä) ja täten fiilikset ovat abouuut..

sheldonEnsin meinasin, että hei! Viiikonloppuuu oujee!

Ja sitten muistan, että mulla on vielä kaksi seminaaria, johon pitää valmistautua huomenna ja ylihuomenna ja sen lisäksi kirjoitettava 8 sivua mumbo jumboa siitä, millainen johtaja haluan olla ja sen lisäksi uusi (extra)kurssi alkoi maanantaina ja mulla ei ole ollut edes aikaa logata koulun sivuille tarkistamaan kuinka helv.. monta tehtävää mun pitää tehdä sitäkin kurssia varten. UGH!

noWell..

E5GMVy1