mary eräjormailee: kun prinsessaperse lähtee metsään evakkoon kahdeksi vuorokaudeksi

Menemme näköjään ensi viikolla luokan kanssa jonnekkin huitsin nevadaan landelle tai vuoristoon. Tai siis ”vuoristoon.” Eihän siinä olisi mitään jos kyseessä olisi vaan pelkkä päiväreissu, mutta me tullaan yöpyy siellä pari yötä. Eli ollaan siellä kaksi vuorokautta. Oon stressannut tätä ihan sikana, koska olen kuullut huhuja, ettei siellä olisi tarpeeksi sänkyjä kaikille ja pitäisi meidän ryhmissä taistella sänkypaikoista. Ja siis minähän en saa nukkua lattialla koska selkä paskana (Maikka tosin rauhoitti mua ja sanoi, että se kyllä järjestetään, no worries. Pitää tosin vielä keskustella sen kanssa vähän enemmän.)

Mutta kuitenkin, mä joudun siis eristykseen ulkomaailmasta VENTOVIERAIDEN KANSSA. Okei ei ny mitään täysin ventovieraita, mutta ei mulla ole siellä mitään soulmatejakään. Ja sen lisäksi meidän tulee ryhmittäin tehdä ruokaa toisillemme – mitä, jos muut eivät osaa laittaa ruokaa – kyseessähän on nappuloista, jotka vielä melkein asuvat kotona mamman luona?!?!  YHYY.

JA! On top of that, meidän pitää ottaa ihan sikana kamaa mukaan, mm:

- makuupussi.- VESSAPAPERIA (oh noes.. eikö siellä ole edes vessaa?? yhyy.)

omg- ruokailuvälineet (pitääks mun nyt roudaa mukaan hitto kaikki lautasesta mukiinkin mukaan?)
– jokin side silmille (MIKSI? KERTOKAA ETUKÄTEEN MITÄ ME TUOLLAISELLA TEHDÄÄN?!?!?!)
– veitsi/puukko (näytänkö mä joltakin eräjormalta?)

annoyed Siellä ei kuulemma ole edes sähköä tai juoksevaa vettä. KUKA ELÄÄ TUOLLAISISSA OLOSUHTEISSA NYKYÄÄN? Nyt on hei 2014, ei 1814.

En kyllä yhtään tykkää. En sitten ollenkaan. Ei kivaa. Ja vielä pakollinen juttu. Onneksi mun ryhmässä on toinenkin tyyppi, joka kanssa tulee suurkaupungista, eikä ole koskaan eräjormaillut. Voidaan sitten yhdessä olla jossain nurkassa itkemässä mamman perään, kun aurinko laskee. Siis tää koko juttu on yksi megaiso ryhmätyö ja psykologinen testi. Joudutaan kuulemma tekee paljon erilaisia tehtäviä siellä. EN TYKKÄÄ!

tempertantrumOnneksi tässä on vielä viikko aikaa valmistautua henkisesti. Eli jos ette musta kuule enää ensi viikon perjantain jälkeen, niin se johtuu siitä, että a) kuolin olosuhteiden takia b) jouduin linnaan, koska nirhasin jonkun ärsyttävän tyypin tai c) mut löytää suljetulta osastolta, koska sekosin.

Dawson_Crying

esitelmän pitämisestä – how to guide (tai pikemminkin.. how not to.)

Mä en sitten yhtään tykkää esitelmien pitämisestä, ja olen ihan satavarma siitä, että minun kaltaisia ihmisiä on runsaasti. Eikö vain? Se on vaan jotenkin se tunne, että seisot siellä (yleensä hoo-moilasena) ihmisten edessä ja sitten yrität jotenkin olla asiallisen oloinen ja niinkun.. aikuinen. Ja sitten pitää vielä tietää mistä puhuukin.

Asiallinenhan on jotain, mitä minä en ole. Tai osaan olla välillä, mutta en silloin, jos olen niinkun suurennuslasin alla.

Homman nimi on kuitenkin se, ettei tämänkaltaisista peloista pääse irti, ellei altista itseään juuri sille pelolle. Eli pitää puheita ja esitelmiä. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

breakdown

En edelleenkään tykkää esitelmien pidosta, mutta hei – tiedän ainakin sen, etten kuole siellä jengin edessä.

Mutta katsotaanpas vähän asioita, joita kannattaa miettiä esitelmän pidossa. Esimerkkinä käytän vähän eilispäivän esitelmää.

- Ensinnäkin: OPI MATERIAALI! Lue, lue, lue. Mikään ei ole kamalempaa, kuin ihminen, joka lukee suoraan paperista esitelmää pitäessä. Ja jolla ei periaatteessa ole mitään hajua siitä, mistä puhuu. Siinä tulee sellainen myötähäpeä, että huh huh. Toiseksi: Yleisö haluaa todennäköisesti viiltää ranteensa auki, etteivät vaan joutuisi kuuntelee sekuntiakaan enempää.

awkward

Itse voin vaan tähän sanoa, että feilasin tässä. Luin materiaalin kerran, kirjoitin tärkeimmät asiat ylös ja harjoittelin niitä. Tai siis luulin kirjoittaneeni tärkeimmät, missasin noin puolet ja otin mukaan vähemmän tärkeitä asioita. Eli joo, olisi kannattanut lukea ehkä toisenkin kerran.

- Jos sulla ei ole itseluottamusta ja vihaat seistä luokan edessä – feikkaa. Siis feikkaa, että tiedät mistä puhut. Se on paljon paremman kuuloista, kuin edellinen. Fake it until you make it.

- Harjoittele kotona, vaikkapa peilin edessä. Itse kävi läpi mun osuuden ehkä kolmisen kertaa ja mietin mitä voisi sanoa esitelmän aikana. Tai vielä parempi on harjoitella jonkun kaverin edessä. Ja voi samalla kysellä vähän feedbackia.

- Power point. Jonkinlainen kuvamateriaali on kivaa. Muuten yleisön korvat vuotaa ja yleisö alkaa etsiä niitä tarvikkeita, joita ranteiden viiltämiseen tarvitaan. Erityisen tärkeää, jos esitelmä on pitkä. Kunnon Power Point on melkein se, joka tänä päivänä on se paras. Overheadsit on aika old-skool, mutta parempi, kun ei mitään.

Ja jos teette power pointin ryhmänä ja ryhmä jaetaan kahtia ja molemmat ryhmät esittelee materiaalin… tehkää se sillä tavalla, että kaikki ryhmässä tajuaa, mitä siinä power pointissa lukee. Ettei sitten tarvitse siellä yleisön edessä alkaa selittelee että ”Hmm, mitäköhän me nyt oikein tarkoitetaan tuolla lauseella, eh eh eh.. ” niinkun eräs Marianne sössötti. Ei niin kivaa. Niin ja käykää ihmeessä läpi koko homma, ennen kun menette pitämään esitelmää, jotta nämä oudot sanat tulee selitettyä. Tätähän me ei todellakaan tehty.. vaan mentiin sieltä missä aita on matalin.

hmph

Hyvässä Power Pointissa on:
– Vähän tekstiä (ei siis romaania, koska zzz – ei jaksa lukea) kirjoita siihen pari sanaa ja kerro sitten romaani sen ympärille.
– Kuvia. Varsinkin, jos PP on pitkä. Pelkkä valkoinen tausta ja teksti on tylsää katsottavaa. Hauskasti ja luovasti käytetyt kuvat ovat aina poppis. Mehän puhuttiin transformational leadershipistä ja ängettiin sinne se Optimus Prime kuvaksi. Tulen hehkuttaa tätä virstanpylvästä for ever and ever!
– Ei liikaa effektejä, siitä tulee vaan liian sekavaa, jos sanat ja lauseet lentelee sinne sun tänne ja kiertelee ja pyörii ympäri. OMG! Siitähän saa melkein epilepsiakohtauksen. Pari on okei, mutta rajansa kaikella. Meidän ryhmän tekninen tyyppi heitti sinne ihan kaikki effektit, jota listasta löytyi.

ISYL_Reaction

- Niin ja ennen sitä esitelmän pitämistä, tarkista herranjumala sentään, että käytät oikeaa versiota siitä sun PP:sta. Ettei vaan käy niinkun allekirjoittaneelle, joka otti ENSIMMÄSEN LUONNOKSEN. Siis ei edes ensimmäistä lopullista versiota. Eli siellä oli vielä kaikki kirjoitusvirheet ja sitäpaitsi sieltä puuttui useampi slaidi. Tämä moka lähti siitä, kun edellisenä iltana vielä kerran päätin katsoa PP:n läpi, ja luulin, että se toimisi hyvin LibreOfficessa (eli ilmainen, opensource powerpoint..ish) mutta kaikki effektit oli päin sanonko mitä, enkä osannut ottaa niitä effektejä pois. Joten OSTIN Microsoft Office-paketin (joo moikka moi, rakkaat rahat..) ja kaikki toimi, kuten pitikin.

Aamulla sitten minä ja toveri siinä sitten päätettiin mennä läpi kaikki kirjoitusvirheet. Joten avasin tiedoston joka oli lähetetty mun sähköpostiin ja käytiin se läpi. Kirjoitusvirheet pois ja save. Sitten mentiin välkällä laittaa mun kone kiinni siihen projektoriin. ”Ai kauhee hei, tää ei oo auennut Power Pointissa! Ääk äkkii avataan uudestaan oikeassa ohjelmassa.”

Okei done, avattiin se tiedosto PP:issa. Ja sitten eikun esitelmää pitämään.

TOSIN. Olin jotenkin onnistunut avaamaan just sen ekan luonnoksen eli kirjoitusvirheet sun muut oli siellä jne. Ja kuvat puuttu. Kivaa.

fucking kidding me

- Ja jos tuo tapahtuu. Älä. Missään. Nimessä. Paljasta. Sitä. Ääneen. Tyyliin niinkun minä: ”Ja sitten, jos jatketaan.. hei ventatkaa vähän. Oho siis häh. Nyt nyt nyt.. tästä puuttuu vähän sivuja. Ehe ehe. Siis. Voi ei. Kauheeta siis nojoo okei, tää on siis eka luonnos. Ääk. No mennään näillä. ” Smooth.

facepalm

- Koska paperista lukeminen ei ole kivaa, tee itsellesi pieni muistilista, jonne kirjoitat tärkeimmät pointit, joista puhut esitelmän aikana. Vähän niinkuin muistutuksena. Tosin, mitä ei kannata tehdä on kirjoittaa tätä listaa keskellä yötä väsyneenä, niin ettet saa selvää mitä olet kirjoittanut. Saatoin ehkä tehdä niin…

- Ja jos et tajua mitä olet kirjoittanut.. tässä kohdassa pätee sama sääntö kuin tuossa vähän ylempänä, ÄLÄ PALJASTA VIRHETTÄ: ”Ja sitten.. öö.. niinku.. ööh.. olis joo hei kivaa jos ymmärtäis mitä olen kirjoittanut mun muistiinpanoihin.. Joo. No siis niin… Jatketaan. Pitää ensi kertaa varten muistaa käydä hankkimassa lasit ja ehkä kirjoittaa vähän siistimpää tekstiä..” Tarkoitan vaan, että yleisö siinä tapauksessa tajuaa, että olet tehnyt virheen. Muuten he eivät ehkä olisi huomanneet mitään.

dead

- Ja jos muuten oot vähän hermostunutta sorttia yleisön edessä, otan käteen jokin esine, vaikkapa kynä. Se ihan oikeasti antaa vähän henkistä tukea, en tiedä miksi. Älä kuitenkaan ota kynää yhteen käteen ja sitä tikkua (tiedättehän, millä osoitetaan taululle.. mikä lie..) toiseen ja sillä välillä kun kaveri puhuu, leiki sillä tikulla ja vahingossa tiputa sitä lattialle. Aika eppistä kaveria kohtaan. En mene yksityiskohtiin, osaatte varmaan jo arvata kuka oli syypää.

dying2

- Puhu selvästi, älä liian nopeasti – äläkä liian hitaasti. Artikuloi. Pidä selkä suorana ja pää pystyssä. Fake it, remember. Äläkä seiso paikoillasi, mutta toisaalta, älä riehu ympäri luokkaakaan. Käytä eleitä. Älä puhu monotoonisesti, vaan vaihda äänensävyä vähän välillä. Ja for god’s sake, eye contact people! Älä tuijota kattoon, älä seiniin, eikä pelkästään paperiin. Etsi huoneesta pari ystävällistä kasvoa ja katso heitä, jos ihmismassa pelottaa. Mutta toisaalta kanssa, älä jää tuijottamaan vain yhtä ihmistä. Se on vähän freakya.

- Ja heitä läppää. Kuitenkin, heitä sellaista läppää, että kaikki tajuavat sen olevan läppää. Ja jos ei kukaan tajua nauraa läpälle – älä naura itse yksinäsi siellä. Se on vähän, no .. säälittävää. Ai esimerkkiäkö haluatte? ”Niin siis karismaattisella ihmisellä on tietynlainen .. tiedättehän säteilee (onko tämä nyt ihan oikea sana?) iettyjä piirteitä ja ominaisuuksia.. He ovat niinkun inspiraationlähteitä, täynnä itseluottamusta ja tiedättehän.. vähän niinkun  minä!” Yleisö on ihan hiljaa.. ja huoneessa kuulee vaan mun höhöttelemistä. Awkward.

tumblr_inline_mvxh7wyt1A1r6532f

Ja niin. Siinäs oli pari pointtia, joita kannattaa miettiä esitelmän pitämisen aikana. Kyllä mää ossaan taas vaihteeksi!

Kyselin vähän kavereilta, että mitä mieltä olivat meidän (varsinkin mun) esitelmästä ja vastaukseksi sain ”heheh, no ainakin ei nukahtanut.. ja olihan se vähän mielenkiintoista.”

Vähän.

Minkäslaisia tunteita esitelmien pitäminen aiheuttaa teissä? Onko teillä kenties jotain vinkkejä siihen, miten ramppikuumeesta pääsee eroon?

Ja hei, nyt iski epävarmuus sanotaanko suomeksi ”esitelmän pitäminen”, esitelmän pito? Mitä enemmän tuota kelailen sitä oudommalta se kuulostaa…

ding, ding, ding – we have a winner!

Ensinnäkin, kiitos kaikille, jotka osallistuivat arvontaan – ja kiitos kaikista hienoista sanoistanne! Tuli melkee tippa linssiin, kun luin teidän kommentteja. Ootte kyllä sellaisia mussukoita, että! Harmi, etten pasko kultamunia ja ole rikas, siinä tapauksessa olisin pistänyt ihan kaikille yllärilahjan. Maybe next time (jos vaikkapa keksin jonkun fantsun idean, joka tekee musta biljardöörin tai  joku tyyppi tajuaisi mun awesomenessin ja haluisi alkaa sponssaa mun blogia.. (yhteystiedot löytyy tuolta oikealta *vinkvink* ->) ja mun blogista tulisi maailman suosituin ja musta tulisi superjulkkis ja sitten vallottaisin maailman… SITTEN!

Noniin joo joo. Asiaan. Tällä kertaa voitto meni nimimerkille meri korhonenq – SUPERMEGA ONNITTELUT! Tarkistappas sähköpostiasi – ja ihan varmuudella vielä muuten spammi-boksisi. On näköjään nää mun sähköpostit useamminkin menneet sinne, en tiedä miksi. Ehkä tuo minun hellokitty-sähköposti on liian awesome, että nää sähköpostisysteemit herjaa heti, että spämmiä. Aijaa nojoo.

voittaja

(Eiks oo siisti tää mun mahtava paintilla tehty kuva? Kyllä mussa on tuota taiteilijasielua khyl khyl..)

Kiitos vielä kerran ja pysykää kanavalla, kunnes seuraava arvonta tulee! Voi olla huomenna voi olla ensi vuonna. You never know ;)

Aijoo vielä yksi juttu, suunittelen WEBBISUUNNITTELIJAN kanssa uutta designia blogille, jolloin tää sivusto tulee muuttuu ihan kokonaan, niinkun myös osoitekin. En kyllä tiedä siitä, että milloin tämä tapahtuu, voi olla ensi viikolla tai voi olla joulun aikoihin – kun ei noista IT-tyypeistä ikinä tiedä, eivät osaa pitää aikatauluja.. varsinkin kun se suunnittelija on vielä exä ja sen tietäen se tekee töitä silloin kun sitä huvittaa..

Yes. Tällaista tällä kertaa. Nyt aion mennä jatkaa Ikea-kalusteiden kokoamista, jotta voisin jatkaa opiskelua ja harjoittelemaan huomista esitelmää, wish me luck ja keep being awesome!

xoxo

Pyörävaras ja d-vitamiini-rikastettua puuroa.

Meillä on menossa megaprojekti koulussa, joka vaatii melkein kokonaisen kirjan lukemista. Joten olen istunut yömyöhään lukemassa ja tehnyt pitkiä päiviä koulussa ryhmän kanssa ja sen takia olenkin ollut ihan tööttinä. Vähän niinkun yleensä ollaan jos univelkaa on noin about biljoona tuntia.

Aamuisin otan aina vitamiinit, ennen kun juon kahvin ja sen jälkeen teen puuron. Se on suurinpiirtein mun aamurutiinit ennen kun lähden polkemaan campukselle. Puuroon laitan aina chiasiemeniä, pellavansiemenrouhetta ja vielä psylliumsiemeniä. Ja tämä menee niinkun ihan automaattisesti, koska syön saman puuron joka aamu.

Tosin eiliset rutiinit meni about näin:
Otin vitamiinit: cee, dee ja omegat. Sen jälkeen menin meikkaamaan ja juomaan kahvini. Kun olin meikannut aloin keittää puuroa. Psylliumit sekaan – check. Chiat sekaan – check. D-vitamiini sekaan – check.

Sitten jäin hetken miettimään.

Ootas nyt. D-vitamiini?

Heitin siis puuron sekaan D-vitamiinipillerin. Say whaat?

confused2Ja wait, there is more.

Meillä oli aika pitkä päivä koulussa, joten väsymyshän vaan vaan paheni. Kun päivä oli ohitse kävelin pyöräni luokse. Selkäkin oli ihan tööttinä tietokoneen kantamisesta ja hirvee nälkäkin vielä kaiken kuppuraksi. Otin avaimen taskusta ja avasin lukon. Paitsi, että se avain ei mennyt lukkoon. Mitä vittua, mietin siinä hetken. Kumarruin ja olin ihan sentin päässä siitä lukosta ja yritin saada avainta menee lukkoon mutta ei se vaan sopinut siihen. MITÄ VITTUA.

Hermot alkoi menee ja heitin laukkuni (hellävaraisesti kuitenkin.. tietokonehan ei saa mennä rikki vaikka olisin kuinka hermostunut heh) maahan. Yritin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Aloin kiroilee (suomeksi tietenkin) ja melkein käyttää voimia saadaakseni sen avaimen siihen lukkoon. Ravistelin pyörää, koska viimeinenkin hermo meni siinä pyörän kanssa taistellessa.

Sitten silmiini osui sellainen extra lukko, tiedättehän, sellainen – lukko jolla voi esmes lukita pyörä johonkin tolppaan. Manasin siinä ittekseni, että onpas porukalla ihan vitun hauskaa kun laittaa jonkun extra lukon MUN pyörään. Miten mä tuun koskaan saamaan pyöräni kotiin? Mitä mä teen?!! Olin jo itkun parteilla.

failure

Kunnes aloin vähän kelaamaan.

Ootas nyt vähän. Eihän mulla ole sellaista lukkoa. Tai on, mutta se on kotona. Aloin katsomaan pyörää vähän tarkemmin, ja huomasin, että siinä on erilaiset lamput ja itseasiassa se on ihan eri merkkiäkin.

Oho. Tämähän ei ole edes mun pyörä! Katselin ympärilleni ja huomasin seuraavassa pyörätelineessä mun kuraisen pyörän. Koska molemmat pyörät ovat mustat, joissa on valkoiset renkaat ja ovat melkein samoissa paikoissa, ja siihen päälle laittaa vielä törkeän väsymyksen, joka lamaannutti aivotoiminnan.. – no wonder, että menin ihan sekaisin.

Katselin uudestaan ympärilleni, ettei lähettyvillä vaan ollut ketään, joka oli nähnyt mua, kun yritin pölliä pyörää. Phew. Ei ketään lähettyvillä. Otin laukkuni ja kävelin nopeasti oman pyörän kohdalle ja avasin lukon ja aloin polkee pois. Sitten silmäni osui pyörätelineiden vieressä olevan rakennuksen ikkunaan..

..jossa seisoi kokonainen luokka ihmisiä katselemassa mun puuhia…

colinfarreldisgusted

nörtti johtajana.

Se voitontunne, kun saan ryhmäni ylipuhuttua laittamaan kuvan (ja tarinan) Optimus Primesta meidän esitelmään koskien eri johtajatyyppejä ja niihin liittyvistä tieteellisistä teorioista..

uhhuh

.. ja se sopii vielä kontekstiin. Ja Darth Vaderin myös.

Ja hei muuten, believe it or not. Mun ryhmä toimii! (Siis suhteellisen hyvin.. eli kukaan ei ole vielä kuollut tai potkittu ulos ryhmästä. ) Eli kaikille, jotka vihaa ryhmätyötä – THERE IS HOPE! Mutta toisaalta, teillähän ei ole minua johtajana. Eli sehän voi tietenkin olla se syy, miksi ei toimi..

Tosin, välillä kyllä ihmettelen miten mun ryhmä antoi mun olla johtaja:

” Hei laitatko tuon Power Point- esitelmän mulle sähköpostina?” (minä siis.)

”Allright!”

Kaksi minuuttia myöhemmin:

”Uuh! Mä oon saanu sähköpostia!”

Niin, että miten niin kultakala-muisti?

PS. Sanokaa sit hei, kun tulee tuo Jennifer-giffi korvista ulos :D

hallååta sairastuvasta pt 4

Voi, jos vaan voisin vihdoinkin kertoa teille, että ”YES! Voin aivan saatanan hyvin ja selkään ei satu yhtään.” Mutta.. en voi. Kesäduunin jälkeen ja nyt ensimmäisen kouluviikon jälkeen voin vaan sanoa, että selkäni on yhtä paskana kuin mitä se oli silloin kun loukkasin itseni – eli noin 6 kuukautta sitten.

Herranjumala. 6 kuukautta. 6 kuukautta kävelylenkkejä. 6 kuukautta päivittäisiä kuntoutusharjoituksia. 4 kertaa ollaan lisätty vastusta ja nyt kun viimeisen kerran laitettiin mukaan kiertäviä core-harjoituksia haluan iltaisin vaan amputoida selkäni. Eli olen jättänyt ne pois ja tehnyt niinkuin ennen.

Back to square one.

En edes muista, miltä tuntuu olla kunnossa. Siis ettei tarvitse tehdä varovaisia liikkeitä (kun elämä on kuin motion-elokuva), juosta, hyppiä, nostaa jotain- ilman, että tuntuu siltä kuin selkä katkeaisi. En jaksa edes tehdä niitä päivittäisiä harjoituksia enää joka päivä – koska ei niistä kuitenkaan ole mitään hyötyä. Onhan niistä, mutta TUNTUU kuin ne eivät auta yhtään.

Välillä tekisi mieli vaan sanoa, että fuck this shit – mä annan periksi ja elän loppuelämäni kivussa. Kivusta on niinkun tullut arkipäivää. Tai eihän sen nyt periaatteessa kipua ole.. ainoastaan sairaan epämukavaa. Fyssarin mielestä tämä voi johtua siitä, että mulla on harvinaisen korkea kipukynnys. Joku muu varmaan olisi ihan hirveässä tuskassa. Kuitenkin, ei ole kivaa. Ei ollenkaan. Ajoittain olen niin turhautunut, että voisin purskahtaa itkuun. Mä en niinkun näe tunnelin päädyssä mitään valoa. Melkein suutun, kun ja jos joku kysyy miten selkäni voi. Olen jotenkin niin turhautunut, että välillä puran huonoa oloani muihin, jotka eivät todellakaan ansaitse sitä.

Muistelen, että mun selkä OLI kunnossa noin viikon, ennen kuin aloitin duunin. Ja kun olin Puolassa. En vaan muista MITÄ mä tein, että se kipu hävisi. Voisiko joku keksiä jonkinlaisen aikakoneen, jotta voisin tehdä pikareissun ajassa taaksepäin ja selvittää tämän asian?

Mulla on fyssarin kanssa tapaaminen noin viikon päästä taas ja sekin sanoi jo viime kerralla, ettei se oikein tiedä, millä tavalla hän voi enää auttaa – hän on nyt tehnyt ihan kaikkensa. Minne mä sitten menen? Mullehan sanottiin, että tätä voi kestää jopa vuoden. Mutta en tiedä miten kestän vielä puoli vuotta tai pidempää henkisesti.

En haluaisi lopettaa salitreenejä, kun nyt olen saanut ”luvan” siellä treenata. Treenit on mun henkireikiä ja olen melko varma siitä, että se on AINOA asia, joka pitää mut pinnalla juuri nyt. Olen niin tätä myöten täynnä kävelyä ja kävelyä ja lisää kävelyä. Se on vaan niin vitun tylsää. Mä haluan juosta (ehkä, tai siis mä haluan olla siinä pisteessä että voin juosta jos haluaisin.. tai siis löisin pääni ja saisin sellaset fiilarit et, hei, lähdenpäs tästä juoksemaan koska I feel like it). Haluan mennä combat-tunnille. Haluan testata uusia lajeja – kiipeilyä, military trainingia, soutua, krav magaa you name it. Haluan istua luennolla ja kuunnella maikkaa, ilman, että joudun korjaa asentoa kolmen minuutin välein. Haluan istua campuksen nurtsilla ja opiskella ryhmän kanssa siellä – ilman, että joudun heittäytyy maahan joka kymmenes minuutti tai valittaa, että tarvitsen nojata seinään. Haluan kävellä ympäri kaupoissa kokonaisen päivän ja shoppailla – ilman, että joudun vaatii kavereilta, että mennään istumaan tunniksi jonnekkin. Haluan joogata, seistä käsillä, uida tosilujaa. Olla oma itseni. Elää.

Mutku ei.

Kävin tuossa viikonloppuna pitkästä aikaa uimassa. Viime kerrasta on tosi pitkä aika. Se sujui ihan ookoosti, mutta kipu tuntui aina kun vedin vähän liian varomattomasti. Ihme kyllä vapaauinti (eli krooli) tuntui vähiten, mutta se onkin aika rankkaa, kun sitä vetää tunnin-puolitoista. Selkäuinti meni ihan hyvin myös, tosin jotenkin en sitä osaa, vaan hengitän vaan tolkuttomia määriä vettä sen sijaan, että uisin eteenpäin ja näytän tältä:

owlTosin voin tähän lisätä, että lihaskipu treenin jälkeen oli niin järkyttävä, että kun heräsin päikkäreiltä – yeah, olin niin väsynyt uintisession jälkeen – että luulin saaneeni sydärin, sillä kipu oli niinkun rintaluun alla! Ihme paikka. Olin jo menossa ensiapuun. Ihan oikeasti siis :D

Mutta joo. Taidan lisätä uintia treeneihin, niin saan ainakin vähän vaihtelua niistä hemmetin kävelylenkeistä. Ja jättää salitreenit vähemmäksi. Olen ihan unohtanut, miten paljon uimisesta pidän. Se on sekä rankkaa, että rentouttavaa samalla. Ihan siis täydellistä treeniä mun mielestä. Ja sitäpaitsi olen jo saanut kokoon pienen porukan selkävammaisia duunikavereita, jotka myös ovat päättäneet aloittaa uimisen. Yes! Pitää tosin vähän katsella, mitäs se mun fyssarikin sanoo sitten ensi viikolla – jos edes saan jatkaa uimista.

Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä, miten pääsen eroon tästä turhautuneesta olotilasta? Olen kohta niin vittumainen ihminen, että häädän kaikki läheiset ihmiset (ventovieraat pelkäävät mua jo ihan tarpeeksi) ympäriltäni. Tiedän sen, että negatiivinen asenne ei tee tästä ongelmasta yhtään helpompaa.

Hitto mikä tilanne. Yritin vääntää tästä edes jonkin verran huumoria, mutta se ei onnistu enää. Liian vaikeaa.

Kaksi positiivista huomautusta viime ajoita tosin:

1. Olen löytänyt kavereita, joilla on samankaltaisia ongelmia ja saanut täten vertaistukea. Lisäksi, koska olemme nyt aloittaneet uimisen yhdessä, olen huomannut, että kavereiden kanssa treenaaminen on aika kivaa.
2. Uimahallilla, eräs nainen – ihan ilman kysymistä – heitti kommentin, että mulla on ihan uimarin selkä, ja kysyi olenko ollut ammattilainen joskus :D Olen aina nähnyt selkäni, sekä hartiani aivan liian leveänä ja epänaisellisina ja tämä antoi taas pienen buustin itsetunolleni. MÄ OON HEI AMMATTIURHEILIJAN NÄKÖINEN! (Joo tiedän, jotkut teistä varmaan huutonauraa siellä ruudun toisella puolella, HILJAA! Let a girl live in a fantasy sometimes…)

Lisäksi mun pitäisi löytää ergonominen reppu, jolla voin roudata kamoja koululle. Tarpeeksi iso, jonne mahtuu 15 tuuman läppäri, plus safkat ja ehkä jopa treenikamat. Onko kellään mitään hyvää reppua suositeltavana? Lisäkriteerejä: Ei saa olla ruma, haluan olla yhtä cooli kuin tämä pingviini:

backpackAiemmat osat koskien mun fysioterapiaa ja loukkaantumisesta löytyvät täältä:

Loukkaantuminen. Osa 1. Osa 2. Osa 3.

Myöntäkää, kukaan ei lukenut tänne asti..

paniikki.. pt 32435.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette tehneet kokonaisen viikon kahta eri ryhmäduunia, hikoillen ja stressaten, että ehditte saada kaiken valmiiksi tulevaa maanantaita varten, jolloin olisi tarkoitus käydä läpi työt ja tehdä viimehetken muutokset – koska deadline. Ja sitten tulette maanantaina ryhmätapaamiseen ja yksi ryhmän jäsenistä toteaa vaan, että sori – tietokone (jossa molemmat työt oli tallennettuna) hajosi viikonlopun aikana ja joudumme täten tekee koko viikon duunit yhden päivän aikana, koska tietokone on korjauksessa ja saadaan se vasta loppuviikosta takaisin.

Minä tiedän. Se tunne on perseestä. Ja syvältä.

Terv. Marianne, joka oli koko maanantain todella, todella, todella turhautunut.

PS. Saatiin kuitenkin duuni tehtyä ajoissa ja toiselle lisäaikaa, kunnes tietokone on korjattu ja saadaan tiedostot käsiimme taas. Onneksi ei ollut kovalevy joka hajosi.

PPS. Jospa nyt oppisi tekee jonkinlaisen backupin kun tekee kouluduunia.. Tällaiset asiat pitää aina oppia the hard way.. Mistäköhän johtuu? Onhan mulla tuo Dropbox.. mutku.. liian vaikeaa muistaa käyttää sitä. Heh.

PPPS. Viikonlopun aikana selviää arvonnan voittaja! Toivottavasti jaksatte odottaa ;)

”miten rakkauselämä sujuu?”

Kavereille, ystäville, perheelle, sukulaisille ja tuntemattomille mummoille ja papoille, sekä kassatädille tiedotus! FOKUSTA NYT!

ONKO PAKKO AINA KYSYÄ MITEN MUN RAKKAUSELÄMÄ SUJUU?

NIINKU EIKÖ MEILLÄ OLE MITÄÄN MUUTA FIKSUMPAA JUTELTAVAA? MAAILMANPOLITIIKKAA? ILMASTONMUUTOS? KUINKA VITTUMAISTA ON OLLA KOULUSSA TAAS? MITEN IHANAA SYKSY ON? TREENIN  IHANUUDESTA?? TAI VALITKAA PAREMPI AIHE ITSE..

MUTKU EI.

NÄKÖJÄÄN EI OLE YHTÄ KIINNOSTAVAA KUIN TIETÄÄ MITÄ MUN RAKKAUSELÄMÄSSÄ TAPAHTUU.

Kerronpas teille nyt miten tämän asian laita on:

SE ON EDELLEENKIN IHAN YHTÄ KUIVA KUIN SAHARAN AUTIOMAA, JOS JOTAIN TULEE TAPAHTUMAAN KERRON SIITÄ.

LOPETTAKAA TUO HEMMETIN UTELU! 

Seuraava henkilö, jolta lipsuu tuo lause suustaan saa ihan oikeasti tuon Steve Carrellin reaktion. Ihan oikeasti. Vannon kautta kiven ja kannon. Ja nyt unohdetaan tää aihe ja jutellaan vaikkapa maanantain vittumaisuudesta.

Hyvää yötä.

boksi täynnä terveellisiä herkkuja – the healthy box.

Tuossa pari kuukautta sitten seikkailin jossain päin internetiä ja törmäsin ruotsalaiseen terveys/fitnessblogiin Roethlisberger (suosittelen vaikkakin aikamoinen sanahirviö (höhö), jos tykkäätte sen tyyppisistä blogeista ja hablaatte svenskaa) ja hän oli kirjoittanut sellaisesta jutusta, kun ” The Healthy Box.” Idea on sama kuin monille aika tuttu GlossyBox, jossa saa siis jotakin tiettyjä rändömeitä kosmetiikkatuotteita kotiinkuljetettuna (tai siis lähimpään postitoimipaikalle) mutta tässä Healthy Boxissa on sen sijaan terveellisiä herkkuja. Kiinnostuin heti, koska minuahan ei kiinnosta kaapit täynnä kosmetiikkatuotteita mitä en käytä vaan enemmänkin kaapit täynnä herkkuja, joita syön (useimmiten ainakin). Eli klikkasin itseni heidän sivuilleen ja tilasin itselleni yhden boxin. Päätöksen tekoon meni noin sekunti – ehkä kaksi.

Vaikka postitusaika oli PITKÄ (melkein 3 viikkoa) niin olin intoa täynnä, kun kännykkään tuli ilmoitus, että boksini on tullut postiin, että jätin kaikki asiat kesken ja lähdin juosten sitä hakemaan. (Innostun pienistä asioista, okei?)

Elokuun boksista löytyi seuraavia herkkujuttuja:

thehealthybox_august

Topp Hälsa-lehti – joka on suhteellisen ookoo  treenilehti. Tosin harmi kyllä ehdin juuri tilata tämän kotiin.. MÖH!
Chia-siemeniä – aamulla vedin justiinsa edellisen pussin jämät joten nää tulikin niin tarpeeseen. Chiasiemeniä laitan aina puuroon tai smoothieseihin.
NOBEn Sokeriton Aloe Vera-juoma, persikan makuinen. Rakastan näitä Aloe Vera juomia, ihan parhaita treenien jälkeen, koska raikkaita. Tätä makua en ollut aiemmin edes testannut, oikein hyvää!
14 päivän www-jooga testausperioodi yogobe.comiin – tää on todella mielenkiintoinen. Kunhan vaan mun selkä olisi vähemmän paskana, niin aion todellakin testata!
Kuivattuja kirsikoita – luomu. Ooh, joku tietää, että tykkään kirsikoista :D (niijoo.. leikitään nyt ees, että olen suurbloggaja ja sain tämän boxin etukäteen yaadiyaa.)
Reztart energiapatukka – oli ihan ookoo hyvä, ihan samanlainen kuin muut vastaavat patukat.
Kookosvettä – ei ollut mun makuun.. maistuu todella oudolta. (Se kenen mielestä tämä on suuuuuurta herkkua kusettaa teitä.. )
Ja purkki pelkästään vadelmaa ja omenahillo-juttua. Tämä ei siis sisällä mitään muuta, kuin marjoja ja hedemiä (no lisäaineita siis). Olen hiplannut tätä kaupassa, mutta on toistaiseksi jäänyt kaupan hyllylle – koska hinta.

Tykkäsin boksista niin paljon, että ostin itselleni kestotilauksen. Yhden boksin hinta on 179 kruunua, eli noin 20 euroa. Not bad. Laitoin sähköpostia The Healthy Boxin tiimille ja kyselin (IHAN HEI TEIDÄN TAKIA), että onkos ajatusta tunkea Suomen markkinoille ja sain vastaukseksi, että koska kyselyitä sieltä lahden toiselta puolelta tulee päivittäin, että voi olla hyvin kannattavaa laajentaa sinnepäin – se tapahtuisi tosiaan aikaisintaan vuonna 2015. Eli voi olla hyvinkin mahdollista, että saatte kohta itsekin tilailla itsellenne Healthy Boxit.

Eikö olekin aivan mainio idea? :)

PS. Joo siis ei ole todellakaan mikään mainospostaus. On vaan kivaa kertoa mainioista jutuista eteenpäin.

PPS. Vielä ehtii!

mary ja opiskelun sietämätön keveys.

Kun sain tietää ensimmäisen 10 minuutin aikana, että koko kurssi (joka on normaalin 7.5 opintopisteen sijaan 10 pistettä) on ryhmätyötä..

twitching-sheldonKun sain tietää, että on pakko ostaa kaikki 4 pakollista kirjaa, ettei vaa jää mistään paitsi ja ne maksaa yhteensä noin 170 euroa.. mad-at-theinternet.. ja saan ne vasta ensi viikolla, eli joudun lukee kahden viikon jutut yhdessä viikossa, etten nyt VAAN missaa mitään.

nervousKun sain tietää, kuka mun ryhmässä on.. ei yhtään kaveria (siis mun ”normiporukasta”..)

slkbmKun kukaan ei halunnut olla puheenjohtaja meidän ryhmässä, ja minä jouduin ottaa sen vastuun hartioilleni..

gnaahKun ryhmätoverit tajusivat virheensä, kun valitsivat puheenjohtajaksi mut.

the-grinch-grinSillä:
”Hei nyt ei oikeasti lässytetä paskaa, vaan tehdään töitä.. ”
”Mutku eihän meillä periaatteessa ole mitään tekemistä, kun ollaan jo tehty se mitä tänään piti tehdä. ”
”Aina voi tehdä jotain etukäteen. ”
*viisi kappaletta syvää huokausta*
”Mutkuuuu.. ”
”TURPA KII JA KIRJOITTAKAA!”

eevlKun kirjoitimme ryhmätyön tavotteista raporttia ja kaikki muut halusivat laittaa taivoitteeksi ”kunhan vaan läpäistään” – kun mä haluaisin sen parhaimman arvosanan.. heh. Olenhan sentään.. pomo.

no power over meKun tajusin, että ryhmän sihteeriksi valittu (eli se, joka tulee kirjoittamaan kaiken..) likka ei osaa kirjoittaa ruotsia edes suhteellisen oikein (esim, ei tiedä milloin kirjoitetaan de ja milloin dem..), eikä tiennyt miten tehdään @-merkki ja jouduin korjaamaan tekstiä tai auttaa koko ajan.

miley-eyerollingNiin. Sellainen päivä.

today sucks Musta tuntuu, että noin kymmenen viikon jälkeen löydän itseni suljetulta osastolta.