sarjavinkki: hannibal

Sattumoisin selailin Netflixiä, löytääkseni jonkun uuden sarjan jota voisin katsoa (elämäni koostuu nykyään töistä, sarjamaratooneista ja treeneistä – tooodella mielenkiintoista…) ja silmiini osui Hannibal. Hannibal on ollut aika samanlainen juttu kuin Bates Motel mulle, jotenkin vaan en ole ollut kiinnostunut ja olen ollut satavarma varma siitä, että sarjat ovat huonoja (ai kauheeta, kuinka negatiivinen olen hehe.)

Mutta päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden, vaikka Mads Mikkelsen ei ole koskaan oikein napannut. Mun mielestä se on jotenkin pelottavan ja epämiellyttävän näköinen.

Ja sanonpahan vain näin ensimmäisen tuotantokauden nähtyäni, että Mikkelsen on todellakin nappivalinta Hannibal Lecterin rooliin! Ja itse sarja on aika pimeän epämiellyttävä ja todella ahdistava – I LOVE IT!

hannibal

Jos olet nyt jotenkin asunut viimeisten 20 vuoden kiven alla, tai olet syntynyt tänä vuonna, niin Hannibal ”The Cannibal” Lecter on siis tunnettu mm. Uhrilampaista. Joka on siis suhteellisen kuuluisa trilleri. Jos sattumoisin et ole sitä nähnyt, sivistä itseäsi ja katso se. Hannibal-sarja sen sijaan sijoittuu aikaan jolloin Lecter vielä oli toimi psykiatrina ja suhteestaan hänen potilaseen, FBI profilojan Will Grahamin, joka on vähän.. eriskummallinen ja sekoamispisteessä niin sanotusti. Näin lyhyesti selitettynä.

Sarja on todella hyvin tehty, laadukkaasti kuvattu, sairas (kaikki ne murhacaset mitä Graham yrittää ratkaista) ja todella synkkä. Mutta kuitenkin niin kiehtova. Eikä se Mikkelsen edes ärsytä niin paljon, kuin yleensä. Lisäksi esmes Laurence Fishburne on myös mukana, sekä Gillian Anderson. Jos synkät ja ahdistavat sarjat ovat sun juttusi, suositellen katsomista! Ensimmäinen tuotantokausi on Netflixissä ja olemassa on toinenkin tuotantokausi (jota en ole siis vielä nähnyt) ja kolmas tulee ensi vuonna.

Kuka muu tykkää? Ja kuka muu pelkäsi Anthony Hopkinsin Hannibal-versiota pienenä? :D

vadelmia, hedelmäsalaattia ja muita (suht) kivoja juttuja.

Heipparallaa!

Tekisi hirvittävästi mieli valittaa, että voissaaaa.. tätä hellettä, mutta tällaisia helteitä ei oikein täällä Pohjoismaissa näe, joten jätetään väliin. Sen sijaan voitte mennä lukemaan omaa Feissarifeediänne, jossa noin 233545 ihmistä valittaa helteestä (ne samat, jotka talvisin valittaa kylmyydestä.. (eli joo, olen palannut Feissariin..yhyy not impressed.))

Tosin töissä ei ole ollut hirvittävän kivaa tässä kuumuudessa. Siellä ei voi pitää esmes hametta, koska pitää siivota ja olla asiallisen näköinen. Eli mulla on reenivaatteet päällä joka päivä – koska QuickDry :D Toissapäivänä olin niin uuvuksissa, että otin töissä jopa pienet tirsat. Mutta älkää kertoko mun pomolle hahaa.

Mutta, kun en ole ollut töissä, olen…

hedelmäsalaatti- Istunut partsilla koulukaverin kanssa syöden terveellisesti hedelmäsalaattia ja kreikkalaista jugurttia. Om nom. Tosin tuossa mun partsilla ei kyllä hirvittävän kauan istuta, koska aurinko paahtaa siihen koko päivän. Huh huh. Oli joo tosi fiksu veto ostaa parvekekalusteet – joko on satanut (mun partsin yllä ei ole kattoa) tai sitten aurinko paahtaa. Olen istunut partsilla jopa kaksi kertaa koko kesän aikana.

- Olen saanut jonkinlaiset rusketusraidat. Tosin äärettömän rumat – ainoastaan hartiat ja kädet :D Sexxxiii.

- Lämmintä ruokaa ei tee oikein mieli tehdä. Eikä muuten oikein syödäkään. Joten suurimmaksi osaksi olen syönyt salaattia ja salaattia ja lisää salaattia.
vaniljaproteiinipuuro- Ollut helteessä poimimassa vadelmia. Tuoreet vadelmat ja vaniljaproteiinipuuro on ehkä parasta ikinä!

puzzle

- Paennut aurinkoa ja istunut sisällä kokonaisen päivän tehden palapeliä. Tätäkään ei kaverin kanssa saatu valmiiksi ja sen lisäksi kuumuus uuvutti meidän totaalisesti kuuden tunnin jälkeen.

not sure if

- Päässyt treenin makuun entistä enemmän. Maanantaina vedin sellaiset jalkatreenit, että huh huh. Tuskin pääsin sängystä ylös seuraavana päivänä ja olin jo ihan satavarma, että nyt olin loukannut itseni kunnolla taas. Hah. Tosin edelleenkin otan hissunkissun, koska selkä on vielä paskana. Mutta kai tämä tästä jossain vaiheessa?

- Tuskin olen nukkunut yhtään. Kämppä on kuin sauna, eikä ilmaa saa vaihtumaan millään. Mitäs jos petaisin sänkyni partsille ensi yönnä? Onko joku kokeillut auttaako? Voisihan sitä ehkä käydä ostamssa sellaisen tuulettimenkin, mutta onko niistä nyt mukamas apua? AC anybody? Tai mitäs, jos vaikka tyhjentäisi jääkaapin ja nukkuisi siellä? hmmm… Tempting.

Tekisi hirvittävästi mieli mennä uimaan, mutku pakko mennä töihin. Ehkä joku toinen päivä. Pitää kuitenkin ottaa bussi tai pyöräillä jonnekkin, missä ois joku lätäkkö… Ja pyöräily ei tunnu mitenkään hirvittävän kivalta puuhalta tässä helteessä… Tulihan tästä sittenkin pieni valitusvirsi, sori…

Mitä kivaa te olette keksineet viime aikoina?

”mä en ikinä mene salille ilman meikkiä, koska haluan näyttää hyvältä (äijiä varten)” – meikata salia varten vai eikö, siinäpä vasta väittelyn aihe.

Olen aika laiska meikkaaja. Jos olen vapaalla meikkaan harvoin. Ainoastaan, jos olen menossa esimerkiksi kavereiden kanssa kaffittelee kaupungille. Töihin ja koulua varten meikkaan aina ja sen meikin teen viidessä minuutissa. Salille en koskaan meikkaa, koska no, meikit leviää ja näytän sillon petolinnunperäsimeltä (miltä kyllä näytän ilman meikkiäkin, sanotaan sitten, että meikkien kanssa näytän kahdelta perseeltä.. voiko niin sanoa? No sanoin jo.) Joskus, jos saan luuni salille duunin jälkeen olen meikit naamassa salilla. Mutta se on aika harvinaista.

gym_makeup

Juttelin taannoin treenaavan ystäväni kanssa just aiheesta liikunta ja meikkaaminen. Tai.. ”juttella” on ehkä vähän väärä sana meidän ”juttutuokiolle”, vaan kyse oli lähinnäkin väittelystä. Koko juttu alkoi siitä, kun istuin aamiaispöydässä ja ystäväni tuli salilta kotiin syömään aamupalaa, hieman ärtyneenä ja vittuuntuneena ja sanoi:

”Meikkaan yleensä aina, kun menen salille. Mutta miten voi olla mahdollista, että sinä ainoana kertana, kun menen sinne salille ilman meikkiä, näen siellä hyvännäköisiä äijä?”

”No mitä sitten? Tuskin ne nyt sun naamas tuijottaa, että onko meikit naamassa vai ei? Treenaamassahan sä oot, etkä pokaamassa miehiä? Sitäpaitsi, sullahan on poikaystävä, eli mikä on ongelman nimi? Ja jos ne kattoo, nii entä sitten? Sitäpaitsi ei susta edes huomaa, että onko meikit naamassa vai ei.. HAAHAA.”

gym_makeup2”No, entä sitten? Kai mä saan meikata itsestäni hyvännäköisen muutenkin? Ei sitä koskaan tiedä ketä sitä tapaa.. ”

” Öö, okei. Tottakai, mutta edelleen, eihän sinne salille mennä katselemaan muita ihmisiä, vaan treenaamaan? Mua ei todellakaan kiinnosta, miltä muut näyttää, eikä mua kiinnosta, jos joku nyt sattuis kyylää mua – toivon kuitenkin, että ne siinä tapauksessa huomaa miten hyvin mä vedän. Hehe. Ja sitäpaitsi, ne kerrat kun mulla on ollut meikit naamassa, niin ne leviää ja näytän lopulta Alice Cooperilta.. ”

”Voi kyllä ne katsoo. Mä ainakin katon. Kyllä mun mielestä salilla pitää olla hyvännäköinen, ihan muidenkin takia. Ehkä sun pitäisi siinä tapauksessa testata vedenpitävää meikkiä?”

”Öö.. Meen kuitenkin aina suihkuun salin jälkeen, ja sit pitää laittaa meikit uudestaan koska hikoilen niin paljon? Se olisi vaan ajan ja meikkien haaskaamista. Eli en aio alkaa läträä meikkien kanssa.”

”Mutta jos sä meikkaisit, ehkä sä löytäisit miehen sieltä salilta?”

(Oh yes, tämä kommentti tuli ihan oikeasti..)

”… No just. Nokun mä edelleenkin menen sinne vain treenaamaan, enkä pokaamaan miehiä… Ja yritätkö sanoa, että mä oisin muka sinkku vaan, koska en meikkaa kun treenaan. Allright. Tuskin. Mä mielummin keskityn 100% siihen treeniin ja vedän kunnolla, kuin että mietin koko ajan sitä, miltä mä näytän, näkyykö tässä kulmassa mun vatsamakkarat ja onkohan mun kulmat lähtenyt liikkeelle, iik ääk, ja mitä muut musta ajattelee ja vedän 50% maxvauhdista. Ihan turhaa pistää energiaa sellaiseen. ”

”Ei kyllä se on tärkeää! Ja kyllä ne miehet kattoo!”

”So what? Mä vedän täysillä ja haluan, että treenien lopussa olen täysin poikki ja naama punainen (yleensä lila) ja hikinen kuin sika. Mä meen salille itseni vuoksi, jotta tulisin paremmaksi treeneissä ja tärkeintä on hyvinvointi. Jos mä laittaisin kaiken energian siihen, että näyttäisin hyvältä, niin en voisi vetää täysillä.. Eli se riippuu ihan siitä omasta asenteesta, jos multa kysytään. Testaisit joskus, sen sijaan, että ärsyynnyt, kun kaikki eivät ole mallin näköisiä.”

dontgivea

”Mutku onko se nyt sitten kivaa näyttää ihan perseeltä? Mä en vaan voi sietää rumia ihmisiä.”

Okei.

Oli pakko siinä vaiheessa laskea kymmeneen, ennen kuin alkoi kiehumaan ja käydä hakemassa lisää kahvia. Ja sen jälkeen vaihdoin aihetta, ettei väittelystä olisi tullut ilmiriita.  Haha. Ja tottakai iski heti ajatus, että pakko kysellä, miten muut ajattelette tämän suhteen? Tietääkseni siskoni meikkaa myös (ainakin vähän.) Ja siis, mun puolesta SAA meikata, jos niin haluaa.. En vaan itse sitä tee. Ystäväni tosin ei näköjään yhtään osaa kuvitellakaan, että maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka eivät ajattele kuten hän. Itseasiassa, mua ei voisi vähempää kiinnostaa, miltä ihmiset salilla näyttää – kunhan eivät haise siltä, etteivät ole käyneet viikkotolkulla suihkussa.

Eli seuraavaksi pieni galluppi.

Meikkaatteko kun menette salille tai kun treenaatte? Miksi siinä tapauksessa? Miksi ette?  Olisi myös kiinnostavaa kuulla miesten näkökulmaa? Eihän teitä, siis ihan oikeasti – käsi sydämellä – periaatteessa kiinnosta, onko muijalla meikit salilla vai ei? Ette varmaan edes tiedä, mitä meikki on (höhö, tuo oli läppä. (Vai oliko?)) Entä kyyläättekö muita salilla? Siis ihan kaikki näin yleisesti..? Jos kyllä, miten teillä on aikaa siihen? :D

Galluppiin voitte vastata kommenttilootaan, kiitos jo etukäteen!

viikonlopun success.

En ymmärrä, mutta jotenkin onnistuin pyöräilemään aavistuksen huppelissa (eli karatekännissä, niinkun täällä Ruotsissa sanotaan – perskännisenä siis) pitkässä hameessa (mission: almost impossible) kaupungin toiselta puolelta kotiin. Ja vielä ilman valoja pyörässä ja ilman, että kytät pysäytti mut ja antoi sakkoja (huomsin kyttäautot ajoissa ja kiltisti talutin pyörää kävellen (ja hyppäsin pyörän päälle, kun kääntyivät pois – bwahaha))

Ja vielä ehjin nahoin.

mindblown

Oikeesti. True story.

PS. Hameessa oli huomattavasti helpompi pyöräillä kännissä, kuin selvinpäin. Miten se tehdään?

duunikaverin kalsarit.

Duunikaveri pyysi mua pari päivää sitten hoitaa erään asukkaan pyykit kuivasrummusta hänen kämppään, ennen kuin hän lähti kotiin. Allright! Tottakai. Tosin unohdin tehdä sen heti ja menin vasta illalla sinne pyykkitupaan. Kuivausrumpu oli vielä käynnissä ja ihmettelin, että ovanko duunin koneet todellakin niin vanhoja, että ne ovat käynnissä kokonaisen päivän… Hmm.

Keskeytin koneen ja otin ulos vaatteet. Hmm. Jotain oli pielessä. Otin vaatteet ulos sieltä ja siellä oli vaan kasa miesten kalsareita ja housut. Wtf. Asukas on nimittäin nainen. Hmm. Sitten huomasin viereisessä korissa kasan vaatteita. Aijaa, ehkä duunikaveri on sitten pessyt jonkun muun asukkaan vaatteita kanssa. Mistä sitä tietää.

Viikkasin korissa olevat vaatteet ja laitoin ne pesukoriin ja kävelin ylös. Kysyin miespuoliselta duunikaverilta, että vienkö puhtaat vaatteet asukkaalle, vai mitä häh. En nimittäin koskaan ole pessyt pyykkiä, enkä tiedä mitä tehdä (Duunissa siis, haha.) ”Joo voithan sä viedä ne. Tosin kai huomasit, että ne vaatteet oli siinä korissa? Kato ku mä pesen mun treenivaatteita ja ne on siellä kuivausrummussa.”

Ilmeeni, kun tajusin, että olin hiplannut duunikaverini ällöttäviä kalsareita (onneksi mulla oli muovihanskat päällä..)

wtf

Followed by:

puke

MÄ KOSKETIN YHYHYYY MUN DUUNIKAVERIN HIKISIÄ KALSAREITA YHYHYYY. YÖK. YÖÖÖÖK. En ole nukkunut kunnolla sen jälkeen. Traumoja! TRAUMOJA!

Toim. huom. Duunikaveri on noin 50 v bodari, joka on aika.. kusipää. Se heittää aina kaiken maailman lipeviä kommentteja ja yhyhyyyhyhyyyyy.

PS. YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK mä tiedän millaisia kalsareita mun duunikaveri käyttää. YÖÖÖK.

hikeä ja hellettä.

Täällä päin ei ole viime aikoina oikein tapahtunut mitään hirvittävän mullistavaa, sillä olen koko ajan töissä – ja ellen ole töissä, nukun univelkoja pois ja teen seuraavalle päivälle eväitä. Heh. Onneksi so far duunissa on ollut kuitenkin ihan kivaa, vaikkakin rankkaa, mutta viihdyn kuitenkin – se kai onkin se tärkein osa?

Mutta täällä sentään jotain muutakin tapahtunut. Esim.

-Kävin katsomassa viime viikonloppuna X-Men: Days of Future Pastin. Ja se oli muuten yllättävän hyvä! Olen so far tykännyt melkein ihan jokaisesta X-Men-pätkästä (paitsi yllättäen Wolverinesta (ja mua ärsyttää Hugh Jackmanin kanankoivet)) mutta olen pelännyt, sitä että niistäkin tulee kohta todella huonoja, koska niitä on about tsiljoona. Mutta ei ihan vielä ainakaan! (Ja sitäpaitsi, Jennifer Lawrence sydän sydän.)

- Kärsinyt helteestä. Mä en sitten ollenkaan tykkää tästä 30 asteen lämmöstä (varjossa siis.) Auringossa mitattiin duunissa sellaset 48 astetta. Joo terve. Mulla on melkein koko ajan jano, ruoka ei maistu ja siksi unohdan syödä, kunnes olen pyörtymässä, käyn kolme kertaa päivässä kylmässä suihkussa, mutta se saaat.. hikoilu alkaa heti, kun suihkusta astuu ulos. HNNGGGGHHHH. Sitäpaitsi töissäkään ei voi olla ihan missä tahansa vaatteissa (esim hameessa) koska pitää siivota ja sellaista. Eli olen ollut töissä treenivaatteissa. Siksi mua kutsutaan nykyään Sporty Spiceksi siellä. Heh.

- Jouduin tässä pari päivää sitten ajaa autoa töissä. Olen jankuttanut kaikille, etten mielelläni aja autoa, koska viime kerrasta on about pari-kolme vuotta. Mutta nyt oli pakko, koska tarvittiin kaksi kuskia retkeä varten ja toista ei ollut. Yhyy. Pelästytin duunikaverini pahemman kerran kun läpällä heitin ennen matkaan lähtemistä ”Oliko se nyt niin, että se kaasu oli siinä oikealla puolella, vai oliko se jarru?” Heidän ilmeensä oli about tällaisia:

horrified

Haha. Matka meni ihan hyvin, mitäs nyt moottori sammui parisen kertaa matkan varrella, enkä oikein meinannut löytää ykkösvaihdetta kun lähdettiin liikenteeseen – ja se kestikin noin -hahaha- viisitoista minuuttia (true story), kunnes päästiin lähtemään (molempaan suuntaan.) Siitä tuli kyllä sanomista miespuoliselta duunikaverilta, että akat ei osaa ajaa autoa. Tosin äijä itse ajoi motarilla kaheksaakymppiä – josta se sitten sai kuulla, koska se on niin vanha ja vanhuksethan ovat nojoo, vanhuksia (läppäläppä). Duunikaverit ♥

reebok

- Mun lenkkarit muuten hajosivat (ylläolevat). Just ne jotka ostin ihan vähään aikaan sitten. Ja mua otti niin päähän ja lähdinkin heti Stadium Outletiin palauttamaan ne ja sain vaihtaa uusiin Puma-kenkiin – jotka ovat huomattavasti kevyemmät ja viileemmät. Viileet useammalla tavalla – coolimmat, sekä vilpoisemmat.

puma

- Olen katsonut Battlestar Galactican taas alusta loppuun ja nyt mulla on taas after-series-depression. Ja sen lisäksi sanon ”frak” ihan kokoajan. Heh. Nyt aloitin muuten katsomaan Dead Like Me:ta ja se vaikuttaa muuten ihan hyvältä, näin ensimmäisen jakson jälkeen. Eli kiitos Taru vinkistä! Enemmän siitä sitten, kun olen katsonut läpi sen.

- Sen lisäksi voi olla niin, että muutan kohta! Tästä olen todella, todella, todella innoissani ja toivon todella, todella, todella että saan kämpän. Kyse on tuplasti suuremmasta kämpästä ja sitäpaitsi se on lähempänä yliopistoa. Pitäkää peukkuja, maanantaina saan tietää enemmän sitten! Tahtoo ostaa sängyn! Ja sisustaa! Oooh, antakaa mulle kämppääää!

Se oli kai sitten siinä. Mitäs teille kuuluu? Miten kesä on mennyt? Ootteko tehneet jotain kivaa viime aikoina?

mary ja (nolo) paluu salille

Kerroinhan aiemmin, että olen palannut salille? Joo taisin joo tehdä niin. Vaikka tosin en vielä voi tai saa vetää täysillä. Mutta olen palannut sinne ihanaan paikkaan joka haisee raudalta ja hieltä (mutta ei siis sellaiselta pahalta hieltä tiedättehän.. makes sense.) Meinasi tippa tulla linssiin (ilon takia) kun asetuin ensimmäistä kertaa pariin (kolmeen?) kuukauteen crosstrainerille ja aloitin lämmittelyn.

Tässä lyhyt versio miten käynti meni:

Kun astuin sisään salille:

fabulousKun tulin ulos salista:

crawlingTässä pidempi ja nolompi versio:

Ilo muuttui hetkessä kauhuksi, kun huomasin miten huono kunto mulla on nykyään . Ennen loukkaantumista vedin suurinpiirtein tasolla 13 ja suhteellisen nopeeta tempoa. Nyt vedin seiska tasoa ja olin kuolla jo ensimmäisen minuutin jälkeen. Ensimmäisen minuutin! Herranlettas sentään. Pumppu hakkasi tuhatta ja sataa ja olin jo antamassa periksi ja aiemmat ilokyyneleet olivat vaihtumassa tuskakyyneleiksi. Mutta vähensin muutaman tason lisää ja vedin loput 9 minuuttia. Ja damnation sitä hien määrää. Mun pyyhe oli jo lämmittelyn jälkeen niin märkä, että olisin voinut täyttää 10 litran sangon hiellä…

Kuntoutukseeni ei kuulu yhtään jalkatreeniä, joten ajattelin, että voisin tehdä ainakin muutamat liikeet. Joten kävelin jalkojen ojennuslaitteelle (kunhan pulssi oli laskenut ja pystyin taas hengittämään.. ja maitohapot oli hävinnyt lihaksista (niitä oli aika reippaasti koska jalat tuntuivat todella, todella raskailta..)

polar-bear-tired

Mietin hetken, että kuinkakohan monta kiloa saan nostettua. Viiskyt ehkä? Ennen loukkaantumista 80 kiloa nousi kepeesti. Istuin laitteeseen ja valmistauduin henkisesti nostamaan … mutku ei. Paino ei noussut minnekkään.. joten vähensin kymmen kiloa. Paino nousi aavistuksen. Motherfuu.. 10 kiloa lisää pois. 30 kiloa sain nostettua noin 10 kertaa. Wohoo. Eli siis mun reisilihasten voimasta on hävinnyt pitkälti yli puolet! SO NOT COOL. Vedin 3 x 10 repsiä ja sitten oli pakko lopettaa koska reiden huusivat hoosiannaa.

Sen jälkeen testasin tehdä vähän koukistuksia (hitto näitä suomenkielisiä nimiä.. koukistaja? Leg curls? Aijaa ihan sama..) maaten. Ennen loukkaantumista sain 60.. Joten pudotin puolet pois tällä kertaa ja onneksi sain juuri ja juuri sen 30 kg toimimaan. Sama tässä 3 x 10 setti sen jälkeen ei noussut edes senttiä paino. Ja jalat täristen kävelin seuraavaalle laitteeseen.

Penkkipunnerrus istualteen. Olin jo 80 kg ennen loukkaantumista. Nyt sain nippanappa 25 kg toimimaan. Ei ottanut päähän ollenkaan. Ei sitten yhtään. (Huom sarkasmia..)

No entäs sitten shoulder press? Laitoin ensin 25 kg, koska ajattelin, että sen mä nyt ainakin saan nostettua.. hartioissa mulla on aina ollut voimaa. Mutta ei.. yritin ja yritin mutta mokoma ei likkunut edes millimetriä ylöspäin. No okei otetaan viisi kiloa pois sitten. Ei tapahtunut mitään vaikka naama punaisena yritin ja yritin saada sitä painoja liikkumaan ylöspäin. Muttakun eissaaaaa… viisi kiloa lisää pois.. nyt siis 15 ja sain kun sainkin hirveen kamppailun jälkeen viisi toistoa tehtyä. Pidin viiden minuutin paussin ja vedin uudestaan viisi lisää. Aika sanottomaksi veti.

gnaah

Tässä vaiheessa olin jo ihan oikeasti niin poikki ja naama ei ollut edes punainen enää vaan pikemminkin .. lila. Kävelin ylätaljan kohdalle ja näköjään verenkierto oli siinä vaiheessa loppunut päässä, joten näytin varmaan täysin kuolleelta tai ainakin siltä, että kohta pyörryn.

Silloin tietenkin mun kohdalle kävelee suhteellisen hyvännäköinen duudeli, jonka paidassa lukee PT. ”Jaahas, well hello, onko salilla uus PT? Haba haba.” mietin itselleni siinä vaiheessa. Sitten huomasin, että tyyppi kysyi multa jotain ja otin kuulokkeet pois korvilta.. ”Miten menee? Sano ihmeessä, jos tarvitset apua? Kun on aloittelija, niin voi olla hyvä saada vähän apua tekniikan ja oikeiden painojen kanssa.. ” MIKÄ VITUN ALOITTELIJA?!?! Mumisin tyypille jotain, että oon treenannut jo vuosikausia, etten oo niin huono kun miltä näytän koska blabla selkä sitä ja tätä.. Ja laitoin ylätaljaan vähän vähemmän painoa, kun mitä olin ennen loukkaantumista ja aloin vetää sitä taljaa alas – ihan vaan näyttääkseni, etten ole mikään hemmetin aloittelija.

Tosin .. se meni lähinnä niin, että vedin sen taljan alas ihan omalla painollani. Ja sen jälkeen ote lipesi ja talja lensi suurinpiirtein kattoon ja kaikki salilla lopetti treeninsä ja tuijotti mua.

blair

”Oho hups, ei ollut minä.” Otin pois melkein kaikki painot taljasta ja aloin vetää ihan normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut, noin kymmenellä kilolla ja sen jälkeen etsin itselleni jumppapallon ja menin piiloon venytyshuoneeseen tekemään loput kuntoutusohjelmasta. Kesti hetken, ennen kun uskalsin tulla pois sieltä. Leikin, että venyttelin, mutta todellisuudessa häpesin niin ylätalja-episoodia, sekä lihaksissa oli niin finaalissa, ettei ollut voimia nousta ylös.

Joo, että sellainen comebacki salille. Ja jos mun sali voisi tästä lähtien palkata vähän rumempia PT:tä niin olisin todella kiitollinen! Ei tarttis nolata itseään jatkuvasti

Mutta all in all.. Huh huh miten paljon sitä menettää voimastaan kun pitää noin kolmen kuukauden tauon. Aivan sairasta. Sen lisäksi peppuni on pienentynyt noin 50%. Mikä on todella surullista, jos multa kysytään, koska olen saanut treenata aivan sairaasti, että sain edes vähän volyymiä siihen! Murr ja yhyy! Nyt tuntuu lähinnä siltä, kun olen vaan kävelevää hyytelöä. Kun keskeytin silloin treenaamisen loukkaantumisen aikoihin en koskaan tehnyt mitään muutoksia mun ruokavalioon, joten painohan nousi siinä samalla. Olen yrittänyt kävellä paljon, mutta faktaahan se on, ettei sitä kävelemällä saada kulutusta hirvittävän suureksi, varsinkin jos syö liikaa ja vielä molemmin käsin ja koko ajan – he he. Joten kesäkuun alussa aloin vähän katselemaan mitä oikein syön, ryhdistäydyin ja olenkin saanut melkein kuusi kiloa pois (tuplasti enemmän pois, mitä olin lihonnut). Tosin en mitään hirveetä vauhtia pudottele painoa, ettei vaan ne viimeisetkin lihakset häviä :D Voihan se hyvin olla niinkin, että olen menettänyt lihasmassaa paljon liikkumattomuuden ja painonpudotuksen seurauksena. We’ll never know.

Ettäs tällaista  tällä kertaa. Nyt toivotaan vaan, että se lihasmuisti herää henkiin ja alan saamaan takaisin edes vähän lihasta!

hallååta sairastuvasta pt 3

En ole vähään aikaan kirjoittanut oikein mitään koskien mun selkää (jonka tilanne ei ole muuttunut edelleenkään hirvittävästi..) koska suoraan sanottuna olen voinut henkisesti todella huonosti koska en voi periaatteessa tehdä yhtään mitään edelleenkään. Tai no nyt mä vähän liioittelen, mutta on tässä ollut aikamoista sotkua koskien mun kuntoutusta.

Mähän kerroin, etten aio mennä koskaan ikinä kunnalliselle fyssarille, koska ne olivat niin .. huonoja? Ja päädyin sitten yksityiselle jonka kanssa aloitettiin kuntoutusohjelma. No siinä kävi sitten niin, että kävin siellä pari kertaa ja sitten siinä välissä pidin koulussa esitelmän selkävammoista (koska kokemusta) kun meillä oli se kuntoutuskurssi. Noh meidän piti etsiä myös treeniohjelmaa näille vammoille, joten sanoin nyt mitä mun se yksityinen fyssari oli sanonut,niin maikka sanoi siihen, että se ei kyllä pidä paikkaansa ollenkaan. Mun piti siis treenata vatsaa (tehdä situpseja) ja taivuttaa selkää taaksepäin. Tuli pienen pieni paniikki kun juttelin tunnin jälkeen maikan kanssa (joka on siis itse fyssari) ja hän sanoi, että mun olisi parasta etsiä toinen fyssari. Yhyy.

Sillä yksi suuri ongelma monien fysioterpeuttien kanssa on se, että monet eivät näköjään valmistumisen jälkeen päivitä tietojaan ja kuntouttaa suurinpiirtein 20 vuotta vanhojen neuvojen mukaan (niinkun tämä mun yksityinen.) Situpsit nimittäin laittavaat aikamoisen paineen nikamiin, mikä ei nyt ollut niin hyvä idea jos välilevyissä on jotain vikaa. Yeah. Kivaa. Not.

Ei siinä oikein muu auttanut kuin käydä juttelemessa sen kunnallisen fyssarin kanssa, jolle mulla oli aika varattuna (olin unohtanut peruuttaa sen…) Ja tein kyllä (tietääkseni) oikean päätöksen – sillä se fyssari on ollut ihan kullan arvoinen ja nii-iiin hyvä. Ensin se tutki mun selän ja sitten alettiin suunnittelee oikein kunnolla miten mun tulee treenata selkä kuntoon. Ensimmäisen tapaamisen aikana olin vastaanotolla yli tunnin ja päädyttiin siihen, että alan tekee enemmänkin staattisia vatsalihas/selkälihastreeniä ja ihan pikkuisen kerralla ja siitä sitten lisätään pikkuhiljaa.

Huomasin jo ensimmäisen treenin jälkeen, kuinka melkein kaikki lihakseni ovat surkastuneet ja aika reippaasti. Tuskin pystyin seisomaan nelinkontin, sillä kädet alkoivat tärisee aivan törkeästi. Aloitettiin ihan vaan yhdellä liikkeellä, jota tein viikon. Viikon jälkeen laitettiin mukaan muutama liike lisää jota vedin sitten kaksi viikkoa päivittäin. Sen lisäksi fyssari sanoi, että mun pitää kokoajan olla tietoinen siitä, että selkä on suorassa ja kiristellä vatsalihaksia melkein koko ajan (se on muuten aivan helvetin vaikeaa :D siis kokeilkaa vaikka kiristää vatsalihaksia ja menkää tunnin lenkille… tai sitten mun ”vatsalihakset” ovat vain täysin surkastuneet tai olemattomat tai jotain..) Välillä selkä oli todella hyvässä kunnossa, enkä tuskin tuntenut mitään kipuja tiettyinä päivinä. Ja elämä alkoi hymyilemään.

Kun oli mennyt noin kolme viikkoa oli aika taas nostaa vaikeusastetta kuntoutuksessa ja sain luvan palata salille – YEZZZ! Tosin miten se meni onkin sitten ihan toinen tarina.. mutta en saa vetää täysillä, en saa vetää liian suurilla painoilla (no hätä, en pystykään – sillä suurinpiirtein viiden kilon painot on liian painavat tällä hetkellä) ja kaikkein tärkeintä on se, etten missään nimessä taivuta yläkroppaa. Eli joo.. mitä siinä nyt sitten oikein voikaan tehdä? Eli vedän tällä hetkellä suurinpiirtein kilon painoilla ja niin hitaasti liikkeitä ja treenaan maksimissaan 15 minuuttia kerralla. Hah.

Salitreenin jälkeen selkä tuntuu yleensä ihan ookoolta, tosin päivää treenin jälkeen selkään sattuu aivan tajuttomasti. Eilen olin leffassa ja viimeinen tunti oli täysin vitusta, koska selkä vaan väsähti ja kunnolla, enkä oikein löytänyt mukavaa asentoa. Halusin vain heittäytyä lattialle makuuasentoon – mutku lattia oli niin likainen niin emmä nyt sitten viitsinyt.

Mutta se siitä itse vammasta, kaikkein vaikeinta on ollut turhautuminen ja henkinen aspekti. Joka kerta, kun teen liian äkillisen liikkeen tai vahingossa taivutan yläkroppaa niin se tuntuu. Jos olen kävelyllä ja kävelen liian nopeasti alkaa sattuu. Kun multa löytyy se motivaatio treenaamiseen, mutta kun kroppa on vaan niin hajalla, ettei pysty. SE on se vaikein osuus. Olen niin kyllästynyt kävelyyn ja kuntoutustreeniin jo. Haluaisin mennä uimaan (tai ainakin testaamaan, jos pystyn siihen ilman, että sattuu) mutku uimahallit on kiinni nyt kun on kesä (… tyhmin idea evör.) Haluaisin mennä juoksemaan – mutku ei, sattuu. Haluan tehdä kyykkyjä suurilla painoilla, maastavetoja, leukoja.. mutta kun ei. En halua riskeerata ja joka kerta, kun olen siinä rajamailla ja vedän ehkä vähän liian kovaa – niin saan viettää seuraavan päivän sitten syöden särkylääkkeitä ja hieroen voltarenia selkään ja kävellä selkä kumarassa. Ei kiva.

Ei niinkun jaksaisi tätä enää. Haluan vaan amputoida pois tän selän tai vaihtaa ehjään… Onko se mahdollista? Onko kellään mitään ideaa,miten tästä turhautumisesta pääsee eroon?

Ainoa juttu joka tehoaa on alkoholi. Kummasti häviää kaikki kivut ja tunnen olevani maailman kuningas kun olen juonut muutaman lasillisen viiniä.. mutta eihän sitä nyt voi sitäkään lipittää päivittäin.. vai voiko? :D

PS. Oho. Olin täysin varma siitä, että olen elänyt tän vamman kanssa nyt jotain 6 kuukautta, mutta kun luin blogista, niin tätä onkin kestänyt ”vaan” 4 kuukautta…

kolmen päivän vapaus

Olen nyt toisena kesäduuniviikkona tehnyt neljä päivää putkeen. Olin niin innoissani kun kello lähestyi neljää  iltapäivällä, koska kolme vapaapäivää tiedossa ja siis pitkä viikonloppu.. eli:

nxrl2d

Todellisuus kun istuin sohvalle:

sleeping-gif

Nukuin neljän tunnin (!!!) päikkärit. Ja itseasiassa, taidan palata unten maille about heti. Tulee olemaan railakas viikonloppu – tulen siis nukkuu kolme päivää putkeen.

Partay indeed.

välipalalemppari: mango lassi

Kun olin Puolassa moikkaamassa Jessicaa kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa ja Jessica suositteli, että joisin mango lassi-nimistä juomaa ruuan kanssa. Se oli niin hyvää, että mun on tehnyt mieli sitä siitä lähtien about kokoajan enkä voinut päästää sitä herkullista ihanaa juomaa mielestäni. Joten googlasin vähän mitä siihen oikein tulee ja loppujen lopuksi kehitin siitä omantyylisen version – eli ilman lisättyä sokeria.

Eli mango lassi on siis ööh.. mangonmakuinen jugurttijuoma. Ei kai sen ihmeellisempää :D Varmasti parhaimman juoman saisi, jos olisi kypsiä tuoreita mangoja, mutta mä olen ainakin ihan tyytyväinen pakaste-versioonkin – silloin juomasta tulee ainakin kylmä (tosin tällä säällä ei ehkä ole niiiiin kivaa juoda jääkylmiä juomia, kun ulkona on niin kylmä (istun tässä villasukat jaloissa – ja huomenna on niinkun heinäkuu.. morjens.)

Tämä mun versio ehkä muistuttaa enemmän smoothieta kuin sitä mitä join siellä ravintolassa, jonka koostumus muistutti melkein maitoa. Anyhoo. Mennään siihen asiaan, eli itse reseptiin.

mangolassiTarvitset (yksi mega-annos tai sitten muutama pienempi annos)

n. 150 g mangoa (pakaste tai tuore)
2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa
ripaus jauhettua kardemummaa – maun mukaan
jääpaloja – jos haluat brainfreezen (hehe)
(jäävettä, jos koostumus on liian paksu)
jos haluat makeamman juoman lisää oman maun mukaan jotain makeuttajaa – hunajaa, sokeria, steviaa etc, itse en lisännyt mitään.

Heitä kaikki ainekset blenderiin ja juo pronto eli heti. Ei sen kummempaa :)