ei koskaan ei koskaan ei sanoa saa.

”En ikinä voisi tehdä hoitotöitä. En vain ole sen tyyppinen ihminen.”

Tätä hoin noin 30 vuotta. Ilman, että edes tiesin mistä puhuin. Periaatteessa, aika tyhmää sanoa noin, ilman minkäänlaista kokemusta. ”I’m not a people person.” Ja sitten pääsin opiskelemaan alaa, jossa tehdään töitä ihmisten kanssa. Oli pakko hankkia kokemusta ja kaverin kautta pääsin kesätöihin sosiaalipsykiatriaan.

Ekana päivänä, kun heräsin aamukuudelta ja kävelin sateessa seitsemäksi töihin ihmettelin, että mihin helvettiin olen itseni taas laittanut. Kuka hemmetti antoi mulle tän duunin? En olisi ikinä sitä itselleni antanut, jos olisin ollut pomona. Ei  mitään kokemusta. Ei mitään alan koulutusta. Joku outo tyyppi, joka sitäpaitsi lukee liikunnanohjaajaksi. Miten puhuin itselleni tämän duunin? Ääk. Tästä ei tule mitään.

Ensimmäisten viikkojen aikana olin ihan täysin ulalla ja halusin vaan duunin loppuvan. Juttelin usein Tinan kanssa (joka oli siis samassa duunissa, paitsi yövuorossa) että tästä ei tule mitään ja haluan vaan kesän loppuvan ja takaisin koulunpenkille ja hyi hyi. Se ajatus, että MINÄ olin vastuussa toisista IHMISISTÄ pelotti ihan tajuttomasti. Mähän en osaa pitää edes viherkasvia elossa viikkoa pidempään.

Kun kesää oli mennyt jo yli puolet tajusin, etten oikeastaan kaivannut niin paljon kouluun takaisin (joo äiti – älä nyt pelkää, että jättäisin sen koulun kesken taas! Ehkä vähän huono sanavalinta :D) Viihdyin työssäni – ja itseasiassa duunissa oli todella kiva olla. Työkaverit olivat suurimmaksi osaksi (mätämunia on joka paikassa) aivan mainioita ja meillä oli joka päivä hauskaa. Ja sitäpaitsi, ihmisten kanssa työskentely ei todellakaan ole niin kamalaa, kuin mitä aluksi luulin.

Itseasiassa, vaikkakin se on ajoittan todella rankkaa itsellenkin henkisesti, niin se, että teet tai sanot jotain omasta mielestä todella pienen jutun, voi olla toiselle maailman tärkein asia, josta ilahtuvat pitkäksi ajaksi. Esimerkiksi pelaamalla korttia vartin jonkun kanssa voi piristää heidän koko päivää. Tai se, että vaan kaffittelee jonkun kanssa puoli tuntia. Se fiilis, kun saa toisen ihmisen näkemään tunnelin päädyssä edes hetken valoa, on todella, todella mahtavaa. Ja siihen tarvittiin vain viidentoista minuutin korttipeli.

Muita asioita, joita olen kuluneen kesän aikana oppinut on kärsivällisyyttä. Tunnetusti mulla on maailman lyhyimmät hermot. Ajattelin, että tulen varmasti pimahtamaan lopullisesti joskus kesän aikana. Mutta sitä päivää ei koskaan tullut. Itseasiassa duunikaverit sanoivatkin, että ihailevat mun kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. MUN?! Nauroin kyllä kovaan ääneen, kun kerroin heille miten esimerkiksi raivoan päivittäin idiooteille lliikenteessä tai hermostun niin totaalisesti, jos en löydä esimerkiksi avaimia – joten käännän kämpän ylösalas löytääkseni ne ja sitten menetän hermoni uudestaan, kun huomaan, minkälaisen sotkun olen itse aiheuttanut.

Lisäksi olen myös oppinut sen, ettei ongelmia voi mitenkään verrata. Mun ongelmat eivät ole toisen ongelmia pahempia, vaan kaikki koemme maailman subjektiivisesti. Kukaan ei voi sanoa mulle, etten saisi valittaa siitä, että olen onneton, koska olen sinkku – kun on olemassa muita, joilla on asiat tuhannesti pahemmin. Se on vähän kuin sanoisi, ettei saa olla onnellinen, koska on olemassa muita ihmisiä joilla on asiat vielä paremmin. If you know what I mean.

Nyt kun kesä on ohitse, ja työ myös, kaipaan melkein takaisin. Varsinkin tiettyjen duunikavereiden kanssa hengailua. Mutta voin nyt myös sanoa, kokemuksen syvällä rintaäänellä, etten voisi koskaan tehdä hoitotyötä. Yksi kesä meni ihan hyvin, mutta en näe itseäni tuossa työssä lopullisesti. Sen verran se otti voimille (henkisesti ja fyysisesti) ja duunien päätyttyä nukuinkin melkein kellon ympäri. Mutta tällä kertaan tiedän, mistä puhun. Mutta olen todellakin ylpeä itselleni, että kuitenkin kokeilin, ennen kuin lopullisesti tuomitsin.

Ja nostan hattua jokaiselle ihmiselle, joka tuota työtä tekee. Ootte mahtavia ja teitä todellakin tarvitaan. Ja teille muille, jotka ajattelivat kuten minä kesän alussa – älkää tuomitiko, ennenkun tiedätte mistä puhutte. Ja mielestäni kaikki voisivat tehdä pari päivää tuon alan töitä, jotta näkisitte maailmaa vähän muusta näkökulmasta kuin omasta turvallisesta konttorista. Ihan empatian takia. Jonakin päivänä voi käydä hyvin niin, että löydätte itsenne tuosta maailmasta – ei työntekijänä, mutta hoidettavana. Ei sitä tiedä.

Yeah. Opin myös siis sen, etten koskaaan aio sanoa ei koskaan. Ei sitä näköjään voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan :)

Piis out. Nyt menen nauttimaan mun kovasti ansaitusta palkasta :D Tiistaina takaisin koulunpenkille!

ihmemaan top 10 giffiä.

Mä rakastan giffejä (ette varmaankaan ole sitä huomanneet?) ja olenkin pitkään suunnitellut, että tekisin jonkinlaisen gif-collectionin mun lemppareista. Joten pistetään tää lista tähän synttärirubameininkiin.. Pöörrfekt, eikö vain?

Tosin ihan sujuvasti tämän listan teko ei mennyt, sillä tietokoneeni päätti viime viikolla pistää sopparin irti ja sinne meni monta GIGAA giffejä (mulla oli niitä varmaan – hehe – tuhansia säästettynä.) Joten olenkin tässä kaivanut vähän blogin media-arkistoa (sekä tehnyt pikagoogletuksen puuttuvien giffien kanssa) ja täten löytänyt ne kaikista parhaimmat (jotka olen so far löytänyt..)

10. Tää on niin hyvä! Toivon todellakin, että voisin palata kummittelemaan ihmisiä (sitten kun siis delaan) ja heittää tän läpän niille tylsille tyypeille :P

eikiinnosta

9. Bwahahahaa! tumblr_ll2q53UvcU1qefjiy

8. Tää:E5GMVy1

7. Ja tämä: robertdowneyjrbirthday

6. Kaikista biljoonista Minions-giffeistä, tää on se, jolle lollaan vaikka kuinka kauan. Everytime! :D

tumblr_inline_mtlb08W5gE1r76lch

5. On aika noloa, kuinka kauan voin katsoa tätä giffiä. Aina yhtä hyvä! Nää heput on niin kovia!

KTkiDQl4. Tämä on yksi mun omista perusilmeistä. Siksi.

Mac Culkin Home Alone 3

3. Jos mun pitäisi kuvailla elämääni yhdellä gifillä, se olisi tämä. Niin osuva.

upsetting

2. Niin hiano ja mahtava, ettei sitä saa oikein laitettua koskaan mukaan mihinkään:

mindblown

1. Ja ykkösen te varmaan jo tunnistatte (koska se on ollut menossa mukana aika usein) maailman paras Jennifer:

uhhuh

ihmemaan top 5 – postausta.

Koska nyt vietetään kolme vee-synttäreitä täällä aattelin, että voisi vähän samalla katsella taaksepäin, mitä täällä on vuosien aikana oikein kirjoiteltu. Ensin katsellaan ne mun omat henkilökohtaiset top viisi postausta, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta mieleen (siis lähinnä ne viisi postausta, joista olen itse erityisen ylpeä – koska ne hipovat täydellisyyttä (tosin kieliopillisesti ne eivät sinne yllä..)

5. Tällaisia olette! – postauksessa fokus oli kerrankin teissä. Kyselin vähän kysmyksiä siitä, mitä tyyppejä siellä ruudun puolelta löytyy ja postausta oli hirmukiva kirjoittaa.

4. Näin elät terveellisesti opiskelijabudjetilla. Sekä osa 1 että 2. Nämä kaksi postausta ovat ehkä ne, joiden kirjoittamiseen on mennyt eniten aikaa. Ja ne ovat (omasta mielestäni) täynnä mahtavia ideoita, miten pienellä budjetilla itseasiassa onnistuu elää terveellisesti. Toivon tulevaisuudessa voivani kirjoittaa enemmän tämänkaltaisia postauksia.

3. Äktsönleffat, I heart. Oodini toimintaelokuville, joka mielestäni on saanut aivan liian vähän julkisuutta (hekoheko.) Olin NIIN ylpeä tästä ja kuitenkin, näin tilastollisesti – se ”floppasi.”

2. You’re damned if you do and damned if you don’t – painavaa asiaa. Vähän ehkä henkilökohtaisempaa tekstiä, mutta erittäin tärkeä aihe itselleni ja varmasti monelle muulle. Mulla ei ole mitään ongelmia kertoa henkilökohtaisista aiheista muille, mutta tämä on varmaan se (plus ne eron aikaiset tekstit) kaikkein henkilökohtaisin teksti, jonka olen kirjoittanut.

1. Tunarin uskomattomat seikkailut campuksella opintojen ensimmäisenä päivänä. Vaikka tiedän, että omaan tietynlaiset komiikanlahjat, kun on kyse kirjoittamisesta, niin tämä postaus vie kyllä voiton. Kirjoitin tätä itsekin repeillen (ehkä, koska juuri se päivä voi olla more or less – elämäni noloin hetki evör..) Mun mielestä mulle voisi antaa joku komiikan Nobelinpalkinnon tästä! Eikö vain?

Tuliko tähän listaan teidän lemppareita?

PS. Kaikki mukaan arvontaan!

ihmemaa kolme vee-arvonta.

Hupsista. Meinasi taas vaihteeksi mennä blogin synttärit ohitse. Onse vaikeaa muistaa. Ihmemaa-blogi on jo siis ollut olemassa kolme vuotta. KOLME!

LL0u43S

Viime vuoden aikana ehkä kirjoittamistahti on vähän hiipunut, kiitos opiskeluiden.. mutta hei – ainakin olen läpäissyt kaikki kurssit (ehkä juuri sen takia, koska olen priorisoinut koulun.. voi olla mahdollista..) mutta nyt työntäyteisen kesän jälkeen toivon, että runosuoni taas iskisi. Keep your fingers crossed.

KTkiDQl

On se hassua, miten blogi on tässä kuluneiden vuosien aikana muuttunut. Niinkun minäkin myös olen. Ja mitä parasta, on hauska nähdä, että moni teistä lukijoistakin ovat olleet matkassa mukana. Olenkin useasti (toivon ainakin) kiittänyt teidän olemassaolosta, mutta pistetään vielä kerran megaiso kiitos teille kaikille. Teille, jotka ovat olleet mukana alusta asti ja teille, jotka olette eksyneet tänne myöhemmin. Teille, jotka kommentoivat epäsäännöllisen säännöllisesti (ja säännöllisesti.) Teille, jotka ainoastaan stalkkaatte mun blogia, jalanjälkia jättämättä (se on ihan okei, olen itse samanlainen useimmiten.) Teille, joiden kanssa on ilo jakaa mun elämäni noloimpia, surullisia ja iloisia hetkiä. Ootte kerrassaan mahtavia ihmisiä! Keep being asum, dudes!

tumblr_mmma4wk5uD1qcmo4to1_500

Sen takia ajattelin, että on jälleen kerran aika järjestää yllätys-arvonta! Eli kommenttia lootaan vaan ja jonkinlainen sähköpostisysteemi (tai url) miten teihin saa yhteyttä. Potissa tunnetusti, tradition mukaan, kaikkea pikkukivaa! Aikaa teillä on sanotaan, hmm… 7.9 asti, kun vuorokausi vaihtuu.

Toivottavasti seuraavista kolmesta vuodesta tulee yhtä fantsuja! Kippis ja kulaus,  nyt syödään kakkua!

3nuaixP

siis mikä ”cheek”? voiko sitä syödä?

Kun olen viime aikoina lukenut suomenkielisiä (ilta)lehtiä. Ja niissä on vaan jotain juttuja jostain Cheekistä.

confusedNäin ensimmäisenä tulee mieleen kysymys: Siis kuka tää tyyppi on? Tokana: mistä se tuli ja kolmanneksi: milloin se valtasi iltalehdet? Neljänneksi: Mitä se edes tekee? Musaa vai?

Olenko nyt missannut jonkun vuosituhannen tärkeimmän uutisen? Vai voinko jatkaa elämääni epätietoisena tästä phenomenonista.

PS. Jos joku tupsahti tänne ensimmäistä kertaa, eikä voi mitenkään ymmärtää, miten olen näin ymmälläni – niin olen asunut viimeiset 7 vuotta ulkomailla. Siksi.

PPS. Ja jos joku nyt luulee, että olen ahkera iltalehtien lukija niin en ole.. kröhöm. Tai no siis joo, mä tykkään lukea ihmisten kommentteja. Ainoa tapa tuntea itsensä fiksuksi.. tai siis tosifiksuksi. Mensan jäseneksi. Siis verrattuna näihin, jotka kommentoivat.

comments

PPPS. No hätä – mulla ei ole mitään hajua mitä Ruotsissakaan tapahtuu. Olen kuullut huhuja jostain vaaleista ensi kuussa, mutta se voi olla internethoaxi?

kun luonto kutsuu

Mulla oli tässä äipän vierailun takia pieni paussi salitreeneistä, ja sitäpaitsi sali oli puoli viikkoa suljettuna, joten nyt kun olen palautunut viikonlopun mässäilyristeilystä viikon mässäilystä, päätin käydä duunin jälkeen vetämässä kunnon treenit ja vieläpä alakroppaa. Ah mikä mahtava tunne olla takaisin salilla!

Salin jälkeen piti tavata kaveri kaffittelun merkeissä, mutta koska sade piti pienen paussin, kysyin häneltä, mentäisiinkö mielummin kävelylle. Sovittiin tapaamispaikasta ja kävelin sinne, tosin kaveri ei ihan löytänyt sinne niin nopeasti kun toivoin, joten mulle ehti tulla pieni pissahätä.

Noo ei tässä mitään hätää, sanoin itselleni. Ei tää nyt vielä niin paha ole, tämä hätä.

Kaveri tuli ja lähdettiin kulkemaan pitkin Örebron läpi valuvaa Svartåta (joki siis, suosittu kävelymesta). Käveltiin esmes mun kämpän ohitse, mutta ei tullut mieleenkään käydä vessassa – koska olimme niin kesken hyvää keskustelua. Käveltiin vähän pidemmäs, ja tajusin, että ”ei niin pahasta hädästä” tuli ”tosi paha hätä.” Damn. Siinä alettiin tutkimaan matkan varrella olevia pusikkoja, jonne voisin mennä. Mutta ne olivat joko liian tiheitä (eli housut repeäisi) tai liian.. öh.. epätiheitä (mikä se sana nyt on mitä tässä haen?) ja kaikki olisi nähnyt mun kyykkivän siellä (mulla oli vielä räikeimmät treenipökät ever päällä.. vähän niinkun neonkyltti ”looki here looki here!”)

Joten jatkettiin matkaa ja suunniteltiin paluumatka Subwayn kautta. Mutta puolessavälissä ”tosipahasta hädästä” oli tullut ”rakko repee NYT, ellen tee asialle jotain!”-tilanne, niin oli pakko mennä pusikkoon kuin pusikkoon. Huomasin pienen polun, joka vei metsään päin, astuin sille ja tajusin, että olin uponnut noin 5 senttimetriä mutaan, ja siten mun uudet lenkkarit eivät enää olleet neonaprikoosin väriset, vaan paskan väriset. Nice. Mutta ei se mitään, koska when you gotta go you gotta go. Joten menin sinne metsään päin, vedin housut nilkkaan ja yritin siinä sitten tasapainoilla kyykyssä.. Yrittää siinä mielessä, että mähän olin vetänyt sen alakroppatreenin, eli oli lihakset hieman hellänä ja before I knew it – jalat pettivät, ja tipuin perse edellä – nokkosiin.

Mun ns yritys mennä vaivihkaa sinne pusikkoon tuli loppujen lopuksi ihan pieni one-woman-show, kun kiljuin ihan täysiä ja kaveri huutaa tieltä mitä tapahtui ja mää vaa (kiroillen esin suomeksi ja ruotsiksi ja tyyliin swahiliksi) että ei täs mitään, tipahdin vaan perse paljaana nokkospuskaan… ja sen jälkeen kuulin kaverin ja ohi kulkeneen pariskunnan kuolevan nauruun.

Jepp.

annoyed

 

discotanssimassa mamman kanssa laivalla.

Loma alkaa loppumaan, mutta vielä ehdin käydä ihan äkkiiäkkii kotonakotona Helsingissä siskoa ja mamin dogia moikkaamassa (ja siis olen kantoapuna mutsille, koska se shoppaili esmes Stadium Outletin tyhjäksi – ja Rustan – eli sen matkatavarat eivät mahtuneet sen matkalaukkuun..)

Joten ensin kreisibailaamista laivan yökerhossa mamman kanssa!

abfabNiin ja mennään muuten syömään buffaankin..

elfTosin en ihan usko, että menen sinne yökerhoon kuitenkaan. Ehehe.

 

kun täytin vakuutuskorvausjuttua netissä.. noin pari tuntia.

rageComp

Se on just kun näitä aikuisten juttuja tulee vastaan ja haluaa vaan kaivautua sänkyyn My Little Pony-yökkäreissä, syödä karkkia ja katsoa Disneyn piirrettyjä ja taantua 5 vuotiaaksi ja jättää vaan tekemättä. Mutku ei voi. Höh.

Epäreilu maailma.

Mutta ainakin tein ilmoituksen vakuutusyhtiölle hajonneesta kännykästä? Saanko mä nyt mennä katsoo niitä Disneyn piirrettyjä?

PS. Ei mulla kyllä ole mitään My Little Pony-yökkäriä. Koska en ole löytänyt aikuisten koossa. Mutta jos joku tietää mistä saa, kerrotkaa mullekkin älkääkä vaan pitäkö tietoa itsellänne. Se on eppistä!

oh captain, my captain! – oodi robin williamsille.

Yleensä en mitenkään erityisesti reagoi julkkisten tai näyttelijöiden poismenosta, mutta Robin Williamsin poismeno on kolahti pahasti. Sillä se on yksi mun lempparinäyttelijöistä kautta aikojen. Niin surullista.

Siispä ajattelin käydä läpi mun top 5 Williams leffat.

good will hunting5. Good Will Hunting. Vältin leffaa kauan, koska luulin sen olevan huono (mulla on näköjään aina ollut tämä ongelma.) Mutta kun sen katsoin, niin se olikin sellainen mind blown-pätkä. Sairaan hyvä!

mrsdoubtfire4. Mrs. Doubtfire. Rakastuin Mrs. Doubtfireiin jo kun kävin katsomassa sen elokuvissa joskus 90-luvulla ja sen jälkeen oonkin nähnyt sen niin monta kertaa, että osaan jo sen ulkoa. Heh. ”Oo, lovely dear!” – on fraasi, jotka käytän miltei päivittäin :D

bicentennialman3. Bicentennial Man. Tämäkin oli leffa, jonka olemassaolosta tuskin tiesin, ennen kun sen näin. Niin hyvä!

aladdin2. Aladdin. Mikä tekee Aladdinista parhaimman Disney-animaation? No tietenkin Robin Williams (tai Loiri suomennoksessa.) Mutta kuitenkin. Mayday! Mayday!

dead poets society 1. Dead Poets Society. Niin. Hyvä. En löydä edes sanoja kuvailemaan, miten hyvä tämä elokuva on. Katsokaa, jos olette missanneet. HETI!

Ja onhan niitä useampikin. Monia!

Rest in Peace, you beautiful man :( Ja kiitos monista nauruista ja upeista elokuvahetkistä.

robinwilliamsMikä on sinun lemppari Williams-elokuva?

Vitutusasteikko: noin tuhat.

Tää viikko on ollut aika hankala. Siinä mielessä, että olen aika kyllästynyt ihan kaikkeen, suurimmaksi osaksi työhön ja duunikavereihin. Osa on toki ihania ihmisiä, mutta ne ovat aina vapaalla, kun itse olen töissä.Tarvitsen ihan oikeasti lomaa, ja se loma alkaa onneksi maanantaina. 8 päivän vapaus.

Sen lisäksi sain kutsun hammaslääkäriin – minä kun niin tykkään hammaslääkäreistä. Not.

Ja sitten vielä sain Nordealta kasan papereita, koska heidän mielestään mun pitäisi alkaa maksaa takaisin opintolainaa. Kivaa. Ja sitäpaitsi mun pitäisi henk. koht. tulla paikan päälle allekirjoittamaan konttoriin SUOMEEN. Koska minähän voin ihan tuosta noin vaan hypätä laivaan ja ottaa kaksi päivää vapaata yhden paperin allekirjoittamista varten. Joo. Voisi kyl joku älypää siellä huomata, että oho, tää henkilöhän asuu Ruotsissa, pitäisikö ehkä antaa vähän enemmän aikaa tälle tyypille tulla paikan päälle, tai sitten hän hoitaa tämän konttorissa, joka sijaitsee Ruotsissa? Jotenkin – makes more sense. Mutku ei. Aion lähettää tästä pitkän valitusmailin, kunhan jaksan.

Mulla on viidettä päivää migreeni, eli en ole jaksanut/pystynyt siivota tai pestä pyykkiä ja äippä tulee tänne ylihuomenna. Kuitenkin olen ollut töissä. Ilman, että olen saanut siellä raivokohtausta (ne olen saanut ihan kotona vaan..) Eli kämppä näyttää karseelta, ja sitäpaitsi mulla ei ole mitään puhtaita vaatteita. Kivaa. Sen lisäksi musta tuntuu, että mulle on iskemässä flunssa. Ja paha versio. Just kun mutsi on tulossa. GNAAAH.

Eikä siinä vielä kaikki! Olin tänään tulossa kauppakassien kanssa kotiin ja kännykkä tipahti kädestä portaissa ja meni pimeeksi. Totaalisen pimeeksi. Eli hajosi. Totaalisesti. Ja just kun äiti sanoi mulle, että pysy sitten kännykän ääressä kun matkustan sinnepäin, jos jokin menee päin vittua. No hyvin alkoi koko homma. Olen huhuillut koko perheelle, että voivatko ilmoittaa mutsille, että kännykkä on rikki, mutta kukaanhan ei tietty vastaa. Koska yhtäkkiä koko vitun ihmiskunta ei ole Feisbookissa online. Saatana. No panic. No panic. Mulla on toinen kännykkä, tosin lainasin sen kaverin broidille keväällä – eikä se koskaan palauttanut sitä.. Ja tietty kaverikin ignooraa mun pyyntöä saada se luuri takaisin. Tottakai, koska kuka nyt Feissarissa hengailisi? Samat kaverit siis jotka olivat hurjan negatiivisia, kun poistin feissari-tilini pari kuukautta sitten, koska ”Sitten suhun ei saa enää yhteyttä…” Ja mukamas NIIIIN HYVÄ TAPA PITÄÄ YHTEYTTÄ MY ÄSS! LIVE AS YOU PREACH ASSHÅLS!

Ja WAIT! There is even MOOORE! Mun tietokone on kanssa hajoamassa, se herjaa, että vaihda patteria kokoajan  ja laadidaa. Ja on tulikuuma. Ja hidas. Eli kesäduunin palkat tulee menee uuteen kännykkään ja tietokoneeseen. KIVA! Ku eihän mulla mitään kivempaa ostettavaa ole.. niinkun esmes RUOKAA tai maksaa laskuja (ja mullahan siis on vielä 1.5 vuotta jäljellä maksella tuota juuri hajonnutta kännykkää…)

MÄ EN KESTÄ!