1/3 lisensoitu liikunnanohjaaja – ensimmäinen vuosi.

Lupasin kai tietääkseni kirjoittaa vähän enemmän koulutuksestani, kun olin käynyt enemmän kursseja. Ja nythän olen siis ensimmäisen vuosi on over and out ihan oikeasti (ja läpäisin KAIKKI TENTIT! NIIH!) ja täten voin kutsua itseäni 1/3 liikunnanohjaajaksi :D (tai siis.. niin kröhöm.) Huomenna alkaakin toinen lukuvuosi ja olen aivan intoa täynnä!

No mitkä fiilarit sitten on kun edellinen lukuvuosi loppui? No aika tööttinä olin. En oikein tajunnut, että opiskelu voi olla näin rankkaa.. jos opiskelee. Haha. No kuitenkin, saan koko ajan epävarmoja, varovaisia kysmyksiä siitä, että tykkäänkö edelleen koulutuksesta. Vastaus on aina: kyllä. Rakastan tätä hommaa. Ja olo on kuitenkin aivan sairaan mahtava. Ensimmäinen vuosi tehty. Kaksi jäljellä. Heja heja!

trainer Mutta mitä mä nyt oikein sitten osaan? Epävarmoja kyselyitä tulee edelleenkin siitä, mitä oikein opiskelen ja mitä oikeastaan osaan. Monet luulevat, että musta tulee PT. Voi, että. PT:ksi voi tulla kahden viikon koulutuksen jälkeen, eikä koulutuksissa ole mitään standardeja (eli siis mitä mä nyt tarkoitan on se, että ei ole olemassa mitään tiettyjä asioita, mitä PTn tulee osata, niinkun – standardeja juu nou… vaan ne vaihtelevat erittäin paljon koulutuksesta riippuen..)  Näin vuoden jälkeen mulla on jo periaatteessa samat tiedot, kuin monilla PT:llä. Ja varmasti enemmän, kuin surkeimmilla (olen kuullut IHAN JÄRKKYJÄ tarinoita tietyistä PT;stä – mutta ei siitä sen enempää..) En toki sano, että PT-koulutus olisi mitenkään totaalisen perseestä – onhan niitä todella monia sairaan hyviäkin. Mutta se siitä. Mennään takaisin asiaan taas vaihteeksi. Mutta voi olla, että tulen tulevaisuudessa tekee PTn hommia. Because I can. Ei sitä koskaan tiedä. En ole vielä oikein päättänyt, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä. Kuntoutus kiinnostaa todella paljon. Ehkä siksi, koska loukkasin itseni keväällä. I can relate, you know.

Ensimmäisen vuoden kursseissa ollaan opiskeltu fysiologiaa, anatomiaa, liikuntaoppia (sisältäen aeroobiset, anaeroobiset sekä salitreenit), urheilupsykologiaa, urheilupedagogiikkaa, kuntoutusta ja urheilulääketiedettä ja kaksi kurssia tieteellistä metodologiaa ja vielä vähän urheilusta yhteiskunnassa. Eli aika tappava ensimmäinen vuosi haha. Ja tämähän vain pahenee tästä kun nyt huomenna alkaa psykologia ja koutsaamista – koko syksyn. Huokaus. Psykologia ei siis ollut mun lemppari :D Lähinnä koska se on pseudotiedettä.. (eli  suomeksi: Vaikeaa..) Nojoo. Makuasia.

Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedän miten salilla tulee treenata lihasmassan kasvattamista varten, voimaa ilman lihasmassan lisääntymistä tai räjähtävää voimaa. Ollaan opittu kaikki laitteet salilla ja osaan (mielestäni) rakentaa saliohjelman ihmisten eri tarpeiden mukaan, oli sitten kyseessä urheilija tai aloittelija. Osaan hoitaa muutamat akuutit urheiluvammat ja tehdä jonkinlaisen kuntoutusohjelman tietyille vammoille. Osaan rakentaa aeroobisia treeniohjelmia ja tiedän, ettei kaikki juokseminen ole aeroobista, vaan on olemassa myös sellainen juttu kun anaeroobinen treeni (en edes tiennyt tällaisen asian olemassaolosta ollenkaan ennen kurssin alkua.) Ja tietenkin sitä miten näitä eri osa-alueita treenataan.

Kiitos psykologian ja pedagogiikan olen oppinut sen, että kaikki ovat erilaisia ja mitä yhdelle sopii ei sovi toiselle ja päin vastoin. Tätä pystyin myös käytännössä käyttämään kesätöissä sosiaalipsykiatriassa. Esimerkiksi mun mielestä on täysin turhaa kysyä joltakin toiselta, mistä saan motivaatiota, koska me motivoidaan itseämme eri tavalla, pitää vaan löytää se systeemi, joka toimii itselleen parhaiten. Right? Tosin.. sen nyt varmaan tajuaa ihan maalaisjärjelläkin.

Mitä on vielä parempaa, on se, että olen oppinut lukemaan hurjasti erilaisia tutkimuksia. Enkä lue näistä mitään lehdissä, koska lehdet – mukaanluettuna erilaiset liikunta ja urheilu-lehdet vääristelevät tai liioittelevat tuloksia. Sen takia olen more or less lopettanut lehtien lukemisen ja keksityn enemmän tieteelliseen tutkimukseen. (Tosin koska saan kiksejä siitä, että minä olen oikeassa ja muut väärässä – on kiva löytää virheitä lehdistä.. hehee) Lisäksi olen muuten huomannut lehtien kirjoittavan jotkut liikkeet ihan päin hevonhelvettiä. Jotenkin lähti maku kaikista lehdistä entistä enemmän. En sitten tiedä, että pitäisikö vääryyksistä huomauttaa lehdille, vai ei? Kuitenkin, ihanaa, että kaikki mitä osaan perustuun faktaan ja tieteeseen, eikä mihinkään muka-muka-tieteeseen, jota esim opitaan kaverilta salilla. (Broscience ftw!)

gymmeme

Ja siitä tulikin muuten mieleen, että mistäköhän johtuu sellainen juttu, ettei KUKAAN (paitsi sisko kerran ja kaveri toisen kerran, okei, duunikaverit kysyivät aika paljon multa..) ole kysynyt mitään vinkkejä – kun multa niitä periaatteessa saisi vinkkejä ja ideoita ilmaiseksi (vielä kun opiskelen höhö, sen jälkeen tulee kallista ;D. ) Vaan mennään mielummin kyselemään neuvoja kaverilta, joka on esim treenannut kolme kertaa, kun se olisi mikäkin ekspertti asiassa. Tai siltä bodarikaverilta, joka opiskelee lääkäriksi ja käyttää kiellettyjä aineita. Tuo on muuten true story – ikävä kyllä. Tai sitten jatketaan vaan niinkun ollaan tehty ennen, eli vedetään esim maastavedot selkä kumarassa?? Olen toki myös senkin oppinut, ettei porukka tykkää siitä, että saavat neuvoja ilman kysymistä. Kai sekin on ihan hyvä asia oppia.

Ravinnosta meillä ei ole ollut harmi kyllä yhtään kurssia vielä, se tulee vasta kolmannen vuoden aikana ja sen takia olenkin hakenut extrakurssille joka alkaa lokakuussa. Koska on hauskaa olla ihan totaalisen loppuunpalanut jouluun mennessä. HAHA.

Mitäs muuta. Hmm. Ei nyt tule mieleen mitään. Hauskaa tämä kuitenkin on! Onko teillä jotain lisää kysyttävää koskien mun opiskeluita? Vastaan mielelläni. Jos jotakin kiinnostaa enemmänkin nää mun opiskelut, voi niistä lukea enemmän Örebron Yliopiston sivuilta.. på svenska.

PS. SYYSKUU! Mun lempparikuukausi!

kun mary leipoo – aka. verilöyly keittiössä.

*** Varoitus herkille lukijoille – älä lue, jos suuret verimäärät ja roikkuvat ihonpalat aiheuttavat huonoa oloa.. ***

Tytöt ovat tulossa mun luokse illemmalla viettämään tyttöjen iltaa. Tai ei ihan varsinaisesti tyttöjen iltaa, koska Laura B haluaa ihan välttämättä ottaa mukaan poikaystävänsä. Lauran ehkä kannattaisi googlettaa vähän mitä ”tyttöjen ilta” tarkoittaa. Eikä mennyt kyllä ihan läpi mun vaatimukset, että saa tulla, jos laittaa päällensä mekon. Nojoo. Ei se kai maailmaa kaada. Kuunnelkoot sitten meidän juttuja.

ANYHOO.

Lupasin leipoa jotain, joten heräsin ihan liian aikasin ja aloitin hommat. Kolme kananmunaa – check. Oho kananmunat loppu. Nojoo, no mitäs jos kerrankin olisi fiksu ja litistäisi sen kananmunapaketin ennen roskiin heittämistä, säästää meinaa tilaa.

Heitin paketin lattialle ja nostin jalan kunnolla ilmaan vauhtia ottaakseni ja tarkoituksena oli siis osua siihen pakettiin, kun astuin jalalla maahan. Mutta menipäs ihan päin vittua taas ja osuin uunin lähellä lattiaa olevaan terävään kulmaan.

sedate meIhan täysiä. Kuka vittu on suunnitellut jonkun veitsenterävän kulman sinne? Saatana. Kiroilin siinä parisen minuuttia ja pidättelin itkua, koska lamaannuin kivusta ihan totaalisesti. Kokosin itseni hetken kuluttua ja jatkoin leipomista. 

Kakku uuniin ja sitten siivoamaan keittiötä. Tosin mitä en ollut huomannut siinä kun potkaisin sitä terävää kulmaa, oli se, että kulma oli repinyt yhden varpaan auki ja sieltä oli alkanut vuotaa ihan törkeästi verta. Tässä vaiheessa voi oikeasti miettiä, kuinka väsynyt oikeastaan olin. Verenvuoto oli sen verran runsasta, että lattialle tuli pieni lammikko verta. LAMMIKKO! Vannon kautta kiven ja kannon, etten huomannut mitään. Kun sitten aloin siivoamaan liukastuin tietenkin siihen verilammikkoon ja tumautin pääni keittiönkaappiin, jota en tietenkään ollut sulkenut kun olin etsinyt tarvikkeita leipomista varten. Koska kuka nyt sulkee keittiönkaappeja? Niin.

Kävelin vessaan ja desinfioin haavan ja huomasin, että varpaassa roikkuu nyt noin kaksi senttimetriä (!!) leveä ihonpalanen. Siis se uuni oli repinyt auki melkein koko varpaan.. Pikkasen tuli siinä kyllä ryynit suuhun ja veri hävisi päästä kun tutkin sitä haavaa ja putsasin sitä. Laastari päälle ja eikun takaisin keittiöön jatkamaan siivousta. Normaalisti keittiöni näyttää katastroofilta, kun olen leiponut. Tällä kertaa näytti siltä, kun siellä olisi ollut vielä verilöyly sen lisäksi. Joten eikun lisää ryynejä suuhun..

puke

Joten.. Tota. Tarttisko sitä lähteä tästä ensiapuun? Siis tuo veren määrä on ihan tajuton! :D

Toivottavasti nyt likoille sentään maistuu mun kakku sillä vaaransin oman elämäni sen teossa!

ei koskaan ei koskaan ei sanoa saa.

”En ikinä voisi tehdä hoitotöitä. En vain ole sen tyyppinen ihminen.”

Tätä hoin noin 30 vuotta. Ilman, että edes tiesin mistä puhuin. Periaatteessa, aika tyhmää sanoa noin, ilman minkäänlaista kokemusta. ”I’m not a people person.” Ja sitten pääsin opiskelemaan alaa, jossa tehdään töitä ihmisten kanssa. Oli pakko hankkia kokemusta ja kaverin kautta pääsin kesätöihin sosiaalipsykiatriaan.

Ekana päivänä, kun heräsin aamukuudelta ja kävelin sateessa seitsemäksi töihin ihmettelin, että mihin helvettiin olen itseni taas laittanut. Kuka hemmetti antoi mulle tän duunin? En olisi ikinä sitä itselleni antanut, jos olisin ollut pomona. Ei  mitään kokemusta. Ei mitään alan koulutusta. Joku outo tyyppi, joka sitäpaitsi lukee liikunnanohjaajaksi. Miten puhuin itselleni tämän duunin? Ääk. Tästä ei tule mitään.

Ensimmäisten viikkojen aikana olin ihan täysin ulalla ja halusin vaan duunin loppuvan. Juttelin usein Tinan kanssa (joka oli siis samassa duunissa, paitsi yövuorossa) että tästä ei tule mitään ja haluan vaan kesän loppuvan ja takaisin koulunpenkille ja hyi hyi. Se ajatus, että MINÄ olin vastuussa toisista IHMISISTÄ pelotti ihan tajuttomasti. Mähän en osaa pitää edes viherkasvia elossa viikkoa pidempään.

Kun kesää oli mennyt jo yli puolet tajusin, etten oikeastaan kaivannut niin paljon kouluun takaisin (joo äiti – älä nyt pelkää, että jättäisin sen koulun kesken taas! Ehkä vähän huono sanavalinta :D) Viihdyin työssäni – ja itseasiassa duunissa oli todella kiva olla. Työkaverit olivat suurimmaksi osaksi (mätämunia on joka paikassa) aivan mainioita ja meillä oli joka päivä hauskaa. Ja sitäpaitsi, ihmisten kanssa työskentely ei todellakaan ole niin kamalaa, kuin mitä aluksi luulin.

Itseasiassa, vaikkakin se on ajoittan todella rankkaa itsellenkin henkisesti, niin se, että teet tai sanot jotain omasta mielestä todella pienen jutun, voi olla toiselle maailman tärkein asia, josta ilahtuvat pitkäksi ajaksi. Esimerkiksi pelaamalla korttia vartin jonkun kanssa voi piristää heidän koko päivää. Tai se, että vaan kaffittelee jonkun kanssa puoli tuntia. Se fiilis, kun saa toisen ihmisen näkemään tunnelin päädyssä edes hetken valoa, on todella, todella mahtavaa. Ja siihen tarvittiin vain viidentoista minuutin korttipeli.

Muita asioita, joita olen kuluneen kesän aikana oppinut on kärsivällisyyttä. Tunnetusti mulla on maailman lyhyimmät hermot. Ajattelin, että tulen varmasti pimahtamaan lopullisesti joskus kesän aikana. Mutta sitä päivää ei koskaan tullut. Itseasiassa duunikaverit sanoivatkin, että ihailevat mun kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. MUN?! Nauroin kyllä kovaan ääneen, kun kerroin heille miten esimerkiksi raivoan päivittäin idiooteille lliikenteessä tai hermostun niin totaalisesti, jos en löydä esimerkiksi avaimia – joten käännän kämpän ylösalas löytääkseni ne ja sitten menetän hermoni uudestaan, kun huomaan, minkälaisen sotkun olen itse aiheuttanut.

Lisäksi olen myös oppinut sen, ettei ongelmia voi mitenkään verrata. Mun ongelmat eivät ole toisen ongelmia pahempia, vaan kaikki koemme maailman subjektiivisesti. Kukaan ei voi sanoa mulle, etten saisi valittaa siitä, että olen onneton, koska olen sinkku – kun on olemassa muita, joilla on asiat tuhannesti pahemmin. Se on vähän kuin sanoisi, ettei saa olla onnellinen, koska on olemassa muita ihmisiä joilla on asiat vielä paremmin. If you know what I mean.

Nyt kun kesä on ohitse, ja työ myös, kaipaan melkein takaisin. Varsinkin tiettyjen duunikavereiden kanssa hengailua. Mutta voin nyt myös sanoa, kokemuksen syvällä rintaäänellä, etten voisi koskaan tehdä hoitotyötä. Yksi kesä meni ihan hyvin, mutta en näe itseäni tuossa työssä lopullisesti. Sen verran se otti voimille (henkisesti ja fyysisesti) ja duunien päätyttyä nukuinkin melkein kellon ympäri. Mutta tällä kertaan tiedän, mistä puhun. Mutta olen todellakin ylpeä itselleni, että kuitenkin kokeilin, ennen kuin lopullisesti tuomitsin.

Ja nostan hattua jokaiselle ihmiselle, joka tuota työtä tekee. Ootte mahtavia ja teitä todellakin tarvitaan. Ja teille muille, jotka ajattelivat kuten minä kesän alussa – älkää tuomitiko, ennenkun tiedätte mistä puhutte. Ja mielestäni kaikki voisivat tehdä pari päivää tuon alan töitä, jotta näkisitte maailmaa vähän muusta näkökulmasta kuin omasta turvallisesta konttorista. Ihan empatian takia. Jonakin päivänä voi käydä hyvin niin, että löydätte itsenne tuosta maailmasta – ei työntekijänä, mutta hoidettavana. Ei sitä tiedä.

Yeah. Opin myös siis sen, etten koskaaan aio sanoa ei koskaan. Ei sitä näköjään voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan :)

Piis out. Nyt menen nauttimaan mun kovasti ansaitusta palkasta :D Tiistaina takaisin koulunpenkille!

ihmemaan top 10 giffiä.

Mä rakastan giffejä (ette varmaankaan ole sitä huomanneet?) ja olenkin pitkään suunnitellut, että tekisin jonkinlaisen gif-collectionin mun lemppareista. Joten pistetään tää lista tähän synttärirubameininkiin.. Pöörrfekt, eikö vain?

Tosin ihan sujuvasti tämän listan teko ei mennyt, sillä tietokoneeni päätti viime viikolla pistää sopparin irti ja sinne meni monta GIGAA giffejä (mulla oli niitä varmaan – hehe – tuhansia säästettynä.) Joten olenkin tässä kaivanut vähän blogin media-arkistoa (sekä tehnyt pikagoogletuksen puuttuvien giffien kanssa) ja täten löytänyt ne kaikista parhaimmat (jotka olen so far löytänyt..)

10. Tää on niin hyvä! Toivon todellakin, että voisin palata kummittelemaan ihmisiä (sitten kun siis delaan) ja heittää tän läpän niille tylsille tyypeille :P

eikiinnosta

9. Bwahahahaa! tumblr_ll2q53UvcU1qefjiy

8. Tää:E5GMVy1

7. Ja tämä: robertdowneyjrbirthday

6. Kaikista biljoonista Minions-giffeistä, tää on se, jolle lollaan vaikka kuinka kauan. Everytime! :D

tumblr_inline_mtlb08W5gE1r76lch

5. On aika noloa, kuinka kauan voin katsoa tätä giffiä. Aina yhtä hyvä! Nää heput on niin kovia!

KTkiDQl4. Tämä on yksi mun omista perusilmeistä. Siksi.

Mac Culkin Home Alone 3

3. Jos mun pitäisi kuvailla elämääni yhdellä gifillä, se olisi tämä. Niin osuva.

upsetting

2. Niin hiano ja mahtava, ettei sitä saa oikein laitettua koskaan mukaan mihinkään:

mindblown

1. Ja ykkösen te varmaan jo tunnistatte (koska se on ollut menossa mukana aika usein) maailman paras Jennifer:

uhhuh

ihmemaan top 5 – postausta.

Koska nyt vietetään kolme vee-synttäreitä täällä aattelin, että voisi vähän samalla katsella taaksepäin, mitä täällä on vuosien aikana oikein kirjoiteltu. Ensin katsellaan ne mun omat henkilökohtaiset top viisi postausta, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta mieleen (siis lähinnä ne viisi postausta, joista olen itse erityisen ylpeä – koska ne hipovat täydellisyyttä (tosin kieliopillisesti ne eivät sinne yllä..)

5. Tällaisia olette! – postauksessa fokus oli kerrankin teissä. Kyselin vähän kysmyksiä siitä, mitä tyyppejä siellä ruudun puolelta löytyy ja postausta oli hirmukiva kirjoittaa.

4. Näin elät terveellisesti opiskelijabudjetilla. Sekä osa 1 että 2. Nämä kaksi postausta ovat ehkä ne, joiden kirjoittamiseen on mennyt eniten aikaa. Ja ne ovat (omasta mielestäni) täynnä mahtavia ideoita, miten pienellä budjetilla itseasiassa onnistuu elää terveellisesti. Toivon tulevaisuudessa voivani kirjoittaa enemmän tämänkaltaisia postauksia.

3. Äktsönleffat, I heart. Oodini toimintaelokuville, joka mielestäni on saanut aivan liian vähän julkisuutta (hekoheko.) Olin NIIN ylpeä tästä ja kuitenkin, näin tilastollisesti – se ”floppasi.”

2. You’re damned if you do and damned if you don’t – painavaa asiaa. Vähän ehkä henkilökohtaisempaa tekstiä, mutta erittäin tärkeä aihe itselleni ja varmasti monelle muulle. Mulla ei ole mitään ongelmia kertoa henkilökohtaisista aiheista muille, mutta tämä on varmaan se (plus ne eron aikaiset tekstit) kaikkein henkilökohtaisin teksti, jonka olen kirjoittanut.

1. Tunarin uskomattomat seikkailut campuksella opintojen ensimmäisenä päivänä. Vaikka tiedän, että omaan tietynlaiset komiikanlahjat, kun on kyse kirjoittamisesta, niin tämä postaus vie kyllä voiton. Kirjoitin tätä itsekin repeillen (ehkä, koska juuri se päivä voi olla more or less – elämäni noloin hetki evör..) Mun mielestä mulle voisi antaa joku komiikan Nobelinpalkinnon tästä! Eikö vain?

Tuliko tähän listaan teidän lemppareita?

PS. Kaikki mukaan arvontaan!

ihmemaa kolme vee-arvonta.

Hupsista. Meinasi taas vaihteeksi mennä blogin synttärit ohitse. Onse vaikeaa muistaa. Ihmemaa-blogi on jo siis ollut olemassa kolme vuotta. KOLME!

LL0u43S

Viime vuoden aikana ehkä kirjoittamistahti on vähän hiipunut, kiitos opiskeluiden.. mutta hei – ainakin olen läpäissyt kaikki kurssit (ehkä juuri sen takia, koska olen priorisoinut koulun.. voi olla mahdollista..) mutta nyt työntäyteisen kesän jälkeen toivon, että runosuoni taas iskisi. Keep your fingers crossed.

KTkiDQl

On se hassua, miten blogi on tässä kuluneiden vuosien aikana muuttunut. Niinkun minäkin myös olen. Ja mitä parasta, on hauska nähdä, että moni teistä lukijoistakin ovat olleet matkassa mukana. Olenkin useasti (toivon ainakin) kiittänyt teidän olemassaolosta, mutta pistetään vielä kerran megaiso kiitos teille kaikille. Teille, jotka ovat olleet mukana alusta asti ja teille, jotka olette eksyneet tänne myöhemmin. Teille, jotka kommentoivat epäsäännöllisen säännöllisesti (ja säännöllisesti.) Teille, jotka ainoastaan stalkkaatte mun blogia, jalanjälkia jättämättä (se on ihan okei, olen itse samanlainen useimmiten.) Teille, joiden kanssa on ilo jakaa mun elämäni noloimpia, surullisia ja iloisia hetkiä. Ootte kerrassaan mahtavia ihmisiä! Keep being asum, dudes!

tumblr_mmma4wk5uD1qcmo4to1_500

Sen takia ajattelin, että on jälleen kerran aika järjestää yllätys-arvonta! Eli kommenttia lootaan vaan ja jonkinlainen sähköpostisysteemi (tai url) miten teihin saa yhteyttä. Potissa tunnetusti, tradition mukaan, kaikkea pikkukivaa! Aikaa teillä on sanotaan, hmm… 7.9 asti, kun vuorokausi vaihtuu.

Toivottavasti seuraavista kolmesta vuodesta tulee yhtä fantsuja! Kippis ja kulaus,  nyt syödään kakkua!

3nuaixP

siis mikä ”cheek”? voiko sitä syödä?

Kun olen viime aikoina lukenut suomenkielisiä (ilta)lehtiä. Ja niissä on vaan jotain juttuja jostain Cheekistä.

confusedNäin ensimmäisenä tulee mieleen kysymys: Siis kuka tää tyyppi on? Tokana: mistä se tuli ja kolmanneksi: milloin se valtasi iltalehdet? Neljänneksi: Mitä se edes tekee? Musaa vai?

Olenko nyt missannut jonkun vuosituhannen tärkeimmän uutisen? Vai voinko jatkaa elämääni epätietoisena tästä phenomenonista.

PS. Jos joku tupsahti tänne ensimmäistä kertaa, eikä voi mitenkään ymmärtää, miten olen näin ymmälläni – niin olen asunut viimeiset 7 vuotta ulkomailla. Siksi.

PPS. Ja jos joku nyt luulee, että olen ahkera iltalehtien lukija niin en ole.. kröhöm. Tai no siis joo, mä tykkään lukea ihmisten kommentteja. Ainoa tapa tuntea itsensä fiksuksi.. tai siis tosifiksuksi. Mensan jäseneksi. Siis verrattuna näihin, jotka kommentoivat.

comments

PPPS. No hätä – mulla ei ole mitään hajua mitä Ruotsissakaan tapahtuu. Olen kuullut huhuja jostain vaaleista ensi kuussa, mutta se voi olla internethoaxi?

kun luonto kutsuu

Mulla oli tässä äipän vierailun takia pieni paussi salitreeneistä, ja sitäpaitsi sali oli puoli viikkoa suljettuna, joten nyt kun olen palautunut viikonlopun mässäilyristeilystä viikon mässäilystä, päätin käydä duunin jälkeen vetämässä kunnon treenit ja vieläpä alakroppaa. Ah mikä mahtava tunne olla takaisin salilla!

Salin jälkeen piti tavata kaveri kaffittelun merkeissä, mutta koska sade piti pienen paussin, kysyin häneltä, mentäisiinkö mielummin kävelylle. Sovittiin tapaamispaikasta ja kävelin sinne, tosin kaveri ei ihan löytänyt sinne niin nopeasti kun toivoin, joten mulle ehti tulla pieni pissahätä.

Noo ei tässä mitään hätää, sanoin itselleni. Ei tää nyt vielä niin paha ole, tämä hätä.

Kaveri tuli ja lähdettiin kulkemaan pitkin Örebron läpi valuvaa Svartåta (joki siis, suosittu kävelymesta). Käveltiin esmes mun kämpän ohitse, mutta ei tullut mieleenkään käydä vessassa – koska olimme niin kesken hyvää keskustelua. Käveltiin vähän pidemmäs, ja tajusin, että ”ei niin pahasta hädästä” tuli ”tosi paha hätä.” Damn. Siinä alettiin tutkimaan matkan varrella olevia pusikkoja, jonne voisin mennä. Mutta ne olivat joko liian tiheitä (eli housut repeäisi) tai liian.. öh.. epätiheitä (mikä se sana nyt on mitä tässä haen?) ja kaikki olisi nähnyt mun kyykkivän siellä (mulla oli vielä räikeimmät treenipökät ever päällä.. vähän niinkun neonkyltti ”looki here looki here!”)

Joten jatkettiin matkaa ja suunniteltiin paluumatka Subwayn kautta. Mutta puolessavälissä ”tosipahasta hädästä” oli tullut ”rakko repee NYT, ellen tee asialle jotain!”-tilanne, niin oli pakko mennä pusikkoon kuin pusikkoon. Huomasin pienen polun, joka vei metsään päin, astuin sille ja tajusin, että olin uponnut noin 5 senttimetriä mutaan, ja siten mun uudet lenkkarit eivät enää olleet neonaprikoosin väriset, vaan paskan väriset. Nice. Mutta ei se mitään, koska when you gotta go you gotta go. Joten menin sinne metsään päin, vedin housut nilkkaan ja yritin siinä sitten tasapainoilla kyykyssä.. Yrittää siinä mielessä, että mähän olin vetänyt sen alakroppatreenin, eli oli lihakset hieman hellänä ja before I knew it – jalat pettivät, ja tipuin perse edellä – nokkosiin.

Mun ns yritys mennä vaivihkaa sinne pusikkoon tuli loppujen lopuksi ihan pieni one-woman-show, kun kiljuin ihan täysiä ja kaveri huutaa tieltä mitä tapahtui ja mää vaa (kiroillen esin suomeksi ja ruotsiksi ja tyyliin swahiliksi) että ei täs mitään, tipahdin vaan perse paljaana nokkospuskaan… ja sen jälkeen kuulin kaverin ja ohi kulkeneen pariskunnan kuolevan nauruun.

Jepp.

annoyed

 

discotanssimassa mamman kanssa laivalla.

Loma alkaa loppumaan, mutta vielä ehdin käydä ihan äkkiiäkkii kotonakotona Helsingissä siskoa ja mamin dogia moikkaamassa (ja siis olen kantoapuna mutsille, koska se shoppaili esmes Stadium Outletin tyhjäksi – ja Rustan – eli sen matkatavarat eivät mahtuneet sen matkalaukkuun..)

Joten ensin kreisibailaamista laivan yökerhossa mamman kanssa!

abfabNiin ja mennään muuten syömään buffaankin..

elfTosin en ihan usko, että menen sinne yökerhoon kuitenkaan. Ehehe.

 

kun täytin vakuutuskorvausjuttua netissä.. noin pari tuntia.

rageComp

Se on just kun näitä aikuisten juttuja tulee vastaan ja haluaa vaan kaivautua sänkyyn My Little Pony-yökkäreissä, syödä karkkia ja katsoa Disneyn piirrettyjä ja taantua 5 vuotiaaksi ja jättää vaan tekemättä. Mutku ei voi. Höh.

Epäreilu maailma.

Mutta ainakin tein ilmoituksen vakuutusyhtiölle hajonneesta kännykästä? Saanko mä nyt mennä katsoo niitä Disneyn piirrettyjä?

PS. Ei mulla kyllä ole mitään My Little Pony-yökkäriä. Koska en ole löytänyt aikuisten koossa. Mutta jos joku tietää mistä saa, kerrotkaa mullekkin älkääkä vaan pitäkö tietoa itsellänne. Se on eppistä!