sinkkuelämää: kun paras ystäväni kertoi menevänsä naimisiin..

Ensimmäinen reaktio oli..

ariel_meh

Et tu Brute? Tämä on jo ööh neljäs ”mennään naimisiin woop woop” -ilmoitus jonka olen nyt parin kuukauden aikana kuullut.. ja juuri kuluneen viikon aikana olen seurannut kahden kaverin häitä feissarista (mitvit.. yhtäkkiä KAIKKI JOTKA TUNNEN menevät naimisiin ja hankkivat muksuja.)

sadEn ole yhtään katkera en (ehkä joo). Iski aivan vallaton yksinäisyyden tunne. Ystäväni on parisen viikkoa yrittänyt löytää ”hyvän hetken” kertoa mulle suru-uutiset (ollaan aina laskettu nämä kihlaus-, hää- ja vauvauutiset about samaan kategoriaan, kun kuolinilmoitukset..) koska tiesi, että vaivun jonkinlaiseen itsesääliin.

Haluaisin sanoa, että reaktioni olisi ollut IIIK-OMGOMGOMGIHANAA!! Mutta tällä hetkellä fiilis on more or aika meh.

diealone Sitten mulle iski vielä paniikki siitäkin, että tulen olemaan ainoa sinkku häissä (ne on siis vuoden päästä.. which makes me even more pathetic..) ja mietin jo, kuinka mahdollisesti voisin päästä pälkähästä ja skipata häät.

meh3

Ja siis tiedän että olen sinkku vielä silloinkin, koska hei – ollaan nyt kuitenkin rehellisiä – miracles don’t happen, me puhutaan nyt musta.

LifeGoalsAntakaa mun nyt vaan rypeä muutama päivä itsesäälissä ja sitä, että menetän mun parhaimman ystäväni väärälle teamille (naimisissa oleville). Kyllä tämä tästä vielä ylöspäin menee, mitä nyt työt loppuu kohta, lopputyö ahistaa, mulla on flunssa ja mulla ei ole MITÄÄN hajua, mitä ensi viikolla tapahtuu mun elämässä. NIin ja kaadoin mun herat tänään päälleni ja lattialle, sekä sain kiehuvaa puuroa silmääni.

Mut hei, löysin hianot Nike AirMaxit alesta, joten I got that goin for me, which is nice.

suomalaiset maailmalla (ruotsissa)

Odotin eilen illalla ystävääni kadulla, kun luokseni tuli aika .. no perskännissä oleva nuori mies. Kello oli jo sen verran paljon ( eli kymmenen give or take), ettei ulkona ollut oikein ketään muuta paitsi me kaksi. Koska Örebro on vähän .. kuollut kaupunki iltaisin keskellä viikkoa.

”Hei anteeksi, voisitko neuvoa mulle tien keskustaan, oon eksynyt kavereistani” mies sanoi.. SUOMEKSI.
”Haha, mistä tiesit, että puhun suomea?” kysyin totaalisen hämmästyneenä.
”Ei hitto! Luulin puhuvani ruotsia.. ”

facepalm5Oli näköjään hyvät pileet! Toivottavasti mies löysi takaisin kavereidensa luokse, ehe ehe.

 

no words.

Heissan.

Long time no .. write. Olen ottanut vähän paussia .. no elämästä ylipäätänsä, ja siinä samalla blogi on saanut olla omassa rauhassa. Syy tähän paussiin on, ehkä kuten jotkut teistä jo tietävät Instagramin puolelta on, että isäni menetti taistelun syöpää vastaan toukokuun alussa ja olen pikkuhiljaa, hitaasti mutta varmasti kokoamassa itseäni ja jatkamassa elämääni.

Tää on aika jännää, tiesin tämän koittavan jo siitä asti kun sain tietää isän syövästä päivää ennen mun synttäreitä, puolitoista vuotta sitten. Varmaan joku fiksu tästä kykenee laskemaan, että kirjoittaminen noin ylipäätänsä hupeni niihin aikoihin. Asiat oli laitettava tärkeysjärjestykseen. Jotenkin pää ei vaan tahdo ymmärtää sitä, että isä on nyt poissa ja pitäisi nyt pärjätä yksinään. Isä oli mun mentori, se jolta kysyä ihan mitä vaan mitä ihmetytti – ja vastaukset sai yleensä nopeammin kuin googlettamalla. Kuka mua nyt auttaa kun tietokone vittuilee? Entäs kun ruotsin pankkisysteemi ja byråkratia kusee? Tai kuka naureskelee mun kanssa ruotsalaisten idioottimaiselle käytökselle?

Olen kirjoittanut tätä kirjoitusta päässäni jo yli puolitoista vuotta. En tiedä edes mistä aloittaa, kun päässä pyörii miljoona ajatusta, mutta kaikki on ihan sekaisin. En oikeastaan koskaan julkisesti kertonut isäni sairaudesta, ainoastaan lähimmille ystäville ja työkavereille. Suurinpiirtein samassa tilanteessa oleva ystäväni kertoi pitkän Facebook-tilityksen kautta noin koko Ruotsille isänsä sairaudesta, itse vaikenin. Jotenkin en kestänyt sitä sääliä, mitä ihmisiltä saa (itseasiassa sen sääli on vielä pahempi nyt, kun isä on poissa.) Tämä on elämää, ja elämä on suurimmaksi osaksi perseestä, niinhän se on. Nyt kuitenkin kerroin. Enkä edes tiedä, tuntuuko paremmalta, vai lisäsikö tämä postaus vaan ahdistuneisuutta?

Se on kuitenkin hassua, minkälainen vuoristorata elämäni nykyään on. Tiettyinä päivinä voin hyvin ja elämä hymyilee. Hetkittäin, unohdan isän kuoleman, ja olen melkein jo soittamassa hänelle, koska löysin aivan naurettavan artikkelin ruotsalaisten tyhmistä idoista. Tai kun pelasin Lego Dimensionsia ensimmäistä kertaa ja haluaisin niin kertoa siitä faijalle – ja sitten muistan, etten voikaan soittaa. Silloin se suru jotenkin vaan tulee pinnalle uudestaan ja joutuu niinkun kokoamaan itsensä uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Tietyt asiat kaduttaa. En saanut sanottua isälle kaikkea mitä olisin halunnut sanoa. En ehtinyt tehdä isän kanssa kaikkia asioita mitä olisin halunnut. En saanut kokea elämäni tulevia kohokohtia isän kanssa, mutta sille ei nyt oikein voi mitään. Toivon, että olisin sanonut sanottavani useammin. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että viimeisen puolentoista vuoden aikana sain hyvän suhteen isääni. Ja olen tyytyväinen panokseeni, että vietin paljon laatuaikaa isän kanssa – sen takia olenkin matkustanut aika paljon Suomeen viimeisen vuoden aikana. Ne matkarahat tuntuvat parhaimmalta sijoitukselta jonka olen tähän saakka tehnyt, näin jälkeenpäin katsottuna.

En oikein tiedä mitä tällä postauksella haluan sanoa. Onko mulla edes mitään pointtia. Se, että kirjoitan on jo askel kohti parempia päiviä. Blogi on ollut kuin raskas, tonnilta painava mötikkä hartioilla, mutta nyt jotenkin sekin alkaa helpottaa ja huomaan usein, että ooh tästä voisi kirjoittaa ja tästä, sekä tuosta. Ehkä pikkuhiljaa alan saamaan energiaa jopa kämpän fiksaukseen, sekä hoitaa koulu loppuun – joka nyt pakostakin jäi tuossa keväällä, kun ruodasin edes takas Helsinkiin täältä Ruotsista.

Muutenkin syksy on aivan auki, en tiedä mitä haluan tehdä tai minne haluan suunnata – jäädäkkö hetkeksi vielä Ruotsiin vai onkohan korkea aika palata juurilleen? Vai mitä, jos vaan ostaisi viimeisillä rahoilla menolipun jonnekkin lämpöiseen paikkaan ja jäisi sille tielle? Haluan kokea uusia asioita. Haluan oppia uusia asioita. Haluan nähdä maailmaa. Haluan niin paljon, ja vaihteeksi tuntuu siltä, kun energiaa on juuri ja juuri roskien ulos viemiseen (johtunee ehkä siitä, että sain unta noin kahdelta – koska vedin vahingossa päikkärit töiden jälkeen – ja sitten heräsin tietenkin klo 6 – koska vapaapäivä.)

Ehkä halusin vaan kertoa, että vaikka menen läpi elämäni tähän asti vaikeinta aikaa (ja olen tehnyt sitä jo tovin), niin olen kuitenkin ihan ookoo. Voin ihan hyvin.

Tästä siis eteenpäin, palataan kohta asiaan.

Pitäkää huolta itsestänne, ja toisistanne ♥

Marianne xoxo

kun tapasin christian balen

Nyt tosin kysessä ei ole se oikea Bale, vaan uusi kolleega joka näyttää aivan Balelta. Siskoni varmaan tässä kohtaa pyörittelee silmiään niin rajusti, että silmät joutivat jonnekkin aivojen sisälle. Nimittäin Bale, mums. Olen aina tykännyt Balesta (sekä ulkonäöllisesti, että näyttelijänä..), ja siskoni on aina vinoillut mulle tästä (vähän niinkun minä olen vinoillut hänelle hänen miesmaustaan.. Sisko kun tykästyy kaikkiin joiden nimi on Josh jotain.. heh, se siitä insidejokesta..)

bale

No takaisin Baleen, eikun siis kolleegaan, sanotaan vaikka että hänen nimensä on Ville (ei ole, mutta sanotaan..) Bale.. eiku Villen tapasin äkkiiäkkii muutama viikko sitten. Mietin silloin jo, että huh huh onpas Balen näköinen ihminen. No oltiin sen jälkeen iltavuorossa kahdestaan. Niinkun muutenkin kun töihin tulee uusia naamoja, tottakai sitä istuu vähän enemmän ja juttelee niitä näitä, tutustuakseen ja silleen. Ja koko ajan mietin vaan sitä, että Ville näyttää NIIIN Christian Balelta. Siis.. kaksoisolento. Siis ihan oikeasti. Ja mietin siis tätä koko ajan.

Channing_Tatum_-_Confused

No Bale.. eikun siis VILLE selitteli niitä näitä elämästään ja tyttöystävästään (tottakai) ja tyyppi oli itseasiassa ihan ookoo. Hyvä niin, koska hän on myös tuuraajana kesällä.. Ei ole kivaa, jos ei tule kolleegoiden kanssa toimeen.

Sitten piti itseasiassa tehdä vähän töitä..
Minä: ”Hei Christian onko sulla insuliinidelegaatiota?”
Ville: ”Ööh mun nimi on Ville ja on.”
Minä: ”Ainiinjooo… Heh, nää nimet on aina vähän vaikeita mulle..” (Marianne hei, muista nyt se oikea nimi. Se ei ole Bale. Se ei ole Bale. )

Tuntia myöhemmin..
Minä: ”Christian, voisitko mennä ruuan kanssa sille yhdelle asukkaalle..”
Ville: ”Niin siis Ville.. voin juu.”
Minä: ”Ainiijoo, heh.. sorry. Kalapuikkomuisti.” ( Mutku sä näytät ihan Balelta..)

dohMuutaman tunnin päästä..
Minä:”Chris..”
Ville: ”VILLE!”
Minä: ”TÄÄ ON HEI VAIKEAA!!” (Marianne yritä tsempata edes vähän.)
Ville: ”Miksi?”
Minä: ”NOKU SÄ NÄYTÄT IHAN CHRISTIAN BALELTA!?!?!?!”
Ville: ”Ahaha, oon kuullut tuon aiemminkin..”
Minä: ”Niin, eli give me some space.. Olit muuten hyvä Batman. Ja valmistaudu siihen, että oot Christian tästä lähtien.”
Ville: ”Okei. Tämän kerran.”

Seuraavana päivänä, kun multa kysyttiin miten meni uuden kolleegan kanssa:
”Joo musta tää Christian on kyllä hyvä tyyppi.. pitäkää se.”
Muut kolleegat katsoivat mua vähän vinoon.. ”Kuka Christian?”
”Gnaah.. Ville siis.”

annoyed2

mitä ostoskoristasi löytyy?

Tiia kirjoitti postauksen tuossa jonkin aikaa sitten (en löytänyt / jaksanut selata arkistosta) ostoskassinsa sisällöstä, ja mielestäni postauksen idea oli todella kiva. Itse kun olen vähän sellainen, että mielelläni kyyläilen (anteeksi) muiden ostoskärryjä ja -koreja kaupoilla ollessa. Tästä on tullut mulle todella paha tapa, enkä edes tiedä mistä se alunperin tuli, enkä osaa lopettaa.

Anyhoo.

Ajattelin että joku ehkä haluaisi kurkistaa mun ostoskoriin (varmaan monilla muillakin on tämä tapa? Pliis, sanokaa, etten ole ainoa..) Käyn periaattessa kaupassa päivittäin. Välillä ostamassa lounasta – koska unohdin evääni kotiin töissä ollessa. Välillä hakemassa maitoa. Välillä ostamassa jätskiä ja karkkia – koska herkkuperseily iski. Olen aika ylpeä itsestäni, kun joskus onnistun välttää ruokakaupassa käynnin.. Mutta välillä teen ns suurostoksiakin, jolloin täytän kaappeja peruskamoilla. Koska taas lähden Suomeen ensi viikolla, ei tämän viikon suurostoksista tullut niin suurta kuin normaalisti.

marynostoskassi
Eli. Tässä se nyt on koko kauneudessaan, ostoskorini sisältö:

Peruskamoihin sisältyvät kamat:
– Maito
– 2 banaania (ostan tosin yleensä AINA kolme kappaletta banskua – en tiedä miksi nyt tällä kertaa tuli ostettua 2.. ahdistaa. Joku fiksaatio ehkä?)
– 1 kg porkkanoita.
– tuoreita herkkusieniä
– 1 kg sipulia
– 2 kesäkurpitsaa
– tomaatteja
– 2 pulloa Pepsi Maxia (always and forever, tarjous)
– 2 pakettia kahvia (tarjous)
– 1,8 kg kanafileitä (pakasteena)
– manteleita
– mangososetta (rahkaan sekoitettavaksi)
– raejuustoa
– kirsikkatomaatteja (purkissa)
– murskattuja pellavansiemeniä
– ProPud vanukas

Ja ex tempore ostokset:

– kikherneitä
– tahinia (eli sesamsiementahnaa – aion tehdä hummusta itse, nam)
– pesusieniä tiskiä varten
– mansikoita
– fasun lakritsia, jonka söin matkalla kotiin pahimpaan nälkään
– 150 g luonnonherkkuja – suolattuja macademia-pähkinöitä ja muutama suklaapähkinäjuttu..

Kaiken kaikkiaan nämä maksoi 55 € give or take, vähän päälle. Tällä kertaa olin itseasiassa vähän kalliimmassa kaupassa ostoksilla, normaalisti asioin halvemmissa suurmarketeissa kun ostan isoja satseja ruokaa. Nyt ei vaan ollut kaverin kyytiä, heh. Voisin käydä katsomassa pankkisovelluksesta, kuinka paljon multa menee ruokaan rahaa kuukaudessa – mutta musta tuntuu, että saisin slaagin jos kävisin, koska tiedän, että se on korkea yhdelle ihmiselle.. Kävin kuitenkin katsomassa, ja kuten arvasin, se on korkea – nyt alkoi säästökuuri, eväitä koko rahan edestä (talouteen (sis. sähkö + vakuutus ja sellaiset, + ruoka) menee 400 EUROA KUUKAUDESSA. TSIISUS.. (Vai onko se paljon yhdelle ihmiselle..?))

Tästä tosin puuttuu monia juttuja – riisä ja pastaa mulla on yllinkyllin kotona, ostan niitä tarjouksesta ja varastoin. Sama periaatteessa kahvin kanssa. Rahkaa ja muita maitotuotteita ruodasin viime viikolla kotiin. Lisäksi löytyy kaiken maailman linssejä ja papuja, kauraryynejä ja säilykkeitä kaapista – niin ja aika paljon hedelmiäkin (uusin lemppari on päärynä..) Pakastin on täynnä kalaa ja vihanneksia, kypsiä banskuja ja katkarapuja.. Tästä tulikin mieleen.. miksi edes tunsin tarvetta käydä kaupassa? :D

Sitten on niitä tuotteita, mitä en ikinä osta. En osta leipää tai juustoa (parmesania tosin ostan pastaa varten..) en siksi että jonkun ns dietin takia välttäisin leipää. Vaan siitä syystä, että söisin koko paketin juustoineen yhden päivän aikan koska leipä on niin perkeleen hyvää. Joten jätän väliin. En myöskään osta yleensä einesruokia. Joskus saatan ostaa krapulaa varten Dr Ötkerin Mozzarella-pizzan tai kerran vuodessa ostan maksalaatikkoa..

No joo se siitä. Onko jotain mielipiteitä, kysmyksiä? Mitä sinun ruokakoristasi löytyy? Kuinka paljon menee rahaa ruokaan, onko mitään hajua? Entäs mitä et yleensä osta?

i-love-food-more-than-i-love-people_630

sinkkuelämää: mitä naisen päässä liikkuu, kun ihastus ei vastaa tekstariin

Moikka mussukat. Olen elossa, no hätä.

Olen jo tovin ollut takaisin Örppöössä ja suurimmaksi osaksi ollut töissä. Töitä vain, ei hupia lain, se Marya kismittää ain. Niinhän se menee. Olin koko viikonlopunkin töissä, uuden nuoremman kolleegan kanssa. Olisi muuten ollut ihan leppoisa työviikko, mutta sain kuunnella hänen rakkausongelmistaan kooooko viikonlopun. Tai rakkausongelmia, jos rehellinen olen niin kyse oli lähinnä psykopaattisesta stalkkauksesta. Siis tämä likka siis stalkkasi ja catfishasi yhtä hänen nettideittiään – jonka hän oli tuntenut viikon. VIIKON! Niinkun halloo, tuskin olette hei ihan nyt vielä menossa naimisiin näin viikon jälkeen. Tosin kun sanoin, nuorempi, en tarkoita siis parikymppistä likkaa, vaan pikemminkin melkein kolmekymppistä. Huh. Tuli kyllä lievästi sanottunua – normaali, psykkisesti tasapainoinen olo :’D

Kolleegasta tulikin mieleen seuraava teksti, jonka copypasteasin ja käänsin suomeksi. Lähdettä en tosin muista – eli mitä meidän naisten päässä oikein liikkuu kun ihastus ei vastaa testariin. Tätä sain siis kuulla kolleegalta kolmen minuutin välein :’)

1. Okei, miksi se välttelee mua?

2.  Äh, ehkä se ei oo vielä nähnyt mun viestiä..

3.  Oikeasti, nyt on mennyt jo VIISI MINUUTTIA.. mitä ihmettä se oikein tekee?

4. Hmm.. ehkä se on kaverin kanssa jossain.. kyllä se sitten vastaa..

im cool5. 15 minuuttia, eikä mitään vastausta vieläkään? En IKINÄ enää puhu sen kaa..

6. Se ei tykkää musta.. miksi se ei tykkää musta?

7. Mä oon siis NIIN liian hyvännäköinen sille kuitenkin!! Kuka se edes luulee olevansa? Hä?

8. Haha hitto mikä luuseri.. Se leikkii vaikeeta. Haha.

9. Vihaan pelata jotain tyhmää peliä, mutta jos se nyt haluaa tätä niin OKEI! Fine! GAME ON BITCH!

10. Siis mehän ollaan juteltu niin paljon viime aikoina.. En ihan oikeasti ymmärrä..

orättvist11. OKEI, SE TYKKÄS JUST JONKUN KUVASTA INSTAGRAMISSA SILLÄ ON PUHELIN KÄDESSÄ MUTTA TARKOITUKSELLA EI HELVETTI VASTAAA, SIKA!!!!!

12. Toisaalta. En kyllä periaatteessa kysynyt mitään tekstarissa.. Pitäisikö kirjoittaa uudestaan ja kysyä siltä jotain? Mitä vois kysyä?

13. Damnation, se on varmasti viidenkymmenenkolmen kauniin muijan kanssa nyt  jossain bilettämässä, naureskelee ja nauttii elämästään..

14.  Nyt on kyllä pakko tehdä jotain, en voi istua vain tässä ja tuijottaa puhelinta koko ajan. Kamoon, säälittävää.

never had15. Ei se musta tykkää.

16. Miksi kukaan ei koskan rakastu muh-huhuhuuuuun??!?!?!??!?! MIKSI, MIKSIIII?

17. Mä olin liian päällekäyvä.. helvetti. Olisi pitänyt ottaa vähän iisisti.

18.  Vai oliko se toistepäin? Ehkä en näyttänyt kiinnostustani riittävän selvästi.. Oikeasti, ei saa olla liian etäinenkään.

19. Ei. Nyt mä aion ottaa sairaan hyvän selfien itsestäni, ja laitan sen Instaa/Faceen/jonnekkin, että se näkee sen ja sitten se katuu (HAHAHA)

20. Sika.

punch21.  Siis.. Kenen kanssa se oikein on?

22. Varmasti sen muijan kaa, jonka se lisäsi kaveriksi Feissariin viime viikonloppuna.

23. Se joka ei ollut minkäännäköinen?!?!

24. Ok, ehkä se olikin kaunis.. mutta mä oon kyllä kauniimpi.. vai?

25. Ehkä pitäisi pitäisi mennä sinne bileisiin tänään, ne bileet johon se on attendannut Feissarissa.. satun vaan niinkuin paikalle ja olen tietenkin flawlessin näköinen. Tietenkin.

crazy bitch

26. Ok.. Olen sekoamassa..

27. Luulinko mä ihan oikeasti, että meillä oli joku juttu meneillään?

28. JAHAAA, nyt se on online Feissarissa.. MITEN vaikeaa voi olla vastaa YHTEEN viestiin?

28. Siis voi vittu. Miehet voi painua helvettiin. Ei koskaan enää miehiä.

29. HAHAHAHAH YESSS! Nyt se vastasi <3

Jokainen meistä tunnista itsensä ehkä ainakin jossain määrin..

Se tältä kertaa, mukavaa viikon alkua. Ei anneta maanantain lannistaa meitä. Pus, xoxo.

muutama juttu, joista tykkään

Tällä hetkellä mun ehdottomasti lemppareimmat jutut ovat..

macademia

Paahdetut, suolatut macadamia-pähkinöistä. Kun olen jättänyt karkit ja muut makeat pois ihan sattumalta satuin korvaamaan ne näillä maailman ihanimmilla pähkinöillä. Erityisen hyviä vaikkapa puurossa. Tai ihan noin vaan. Tajuttoman hyviä pähkinöitä! Pitäisi ehdottomasti kyllä vähentää näiden syömistä :D

tyngre proteiini

Kiitos yhden kaverin, olen hurahtanut podcasteihin. Tai pikemminkin treeniaiheisiin podehin ja tarkemmin sanottuna Tyngre Radio. Tyngre on ruotsalainen sivusto, firma, kommuuni, ilmiö – mitä nyt heitä kutsuisi, jossa on treeni ja painojen nosto eri muodossa keskipisteessä – eli jotain joka on niin mun juttu. Jos aihe kiinnostaa ja hablaatte svenskaa – suosittelen tätä podia, ja Tyngre Träningssnack sekä vielä Tyngre Fredagsmys! He myyvät vielä sen lisäksi lisäravinteita, joten noin vuoden kuolaamisen jälkeen laitoin tilauksen menemään. Ostin sieltä kanelipullan makuista kaseiinia, nötkreme (nutcreme in inkliss, eli tyyliin pähkinänmakuista) heraa ja vielä vadelmamehun makuista BCAA:ta, eli välttämättömiä aminohappoja (tsiisus mikä sanamonsteri suomeksi..) Pähkinänmakuiseen heraan ja BCAA:han olen ollut todella tyyvyväinen, omg miten hyviä. Kaseiini taas toisaalta ei maistu mielestäni kanelipullalta, vaan riisipuurolta jossa on kanelia – tosin jos siihen lisää aavistuksen kardemummaa (joka mun mielestä on must kanelipullassa, tai korvapuustissa..) niin voihan nam! Mun pikagooglauksen mukaan näitä ei voi tilata Suomeen, eikä näitä voi ostaa Suomesta. Eli, jos ja kun muutto Suomeen tulee, mun on pakko tulla ostamaan näitä Ruotsista :D

aamupala

aamupala

Uusien proteiinijauheiden myötä olen taas innostunut kokeilemaan uusia makuja puurooni. Te jotka seuraatte minua Instagramin puolella olettekin ehkä jo nähneet uudet aamupalani.. Rakastan toki edelleenkin vaniljaproteiinipuuroa mustikoilla ja manteleilla, mutta nyt vaihtelen sen esim kanelipullanmakuista (proteiini) puuroon (lisään tietenkin kardemummaa..) omenan ja manteleiden kanssa, sekä sekoitan pähkinänmakuiseen heraan aavistuksen kaakaota, ja siitä tulee vähän Nutellaa muistuttavan makuinen herkku, lisäkkeenä vadelmia – ja tietty manteleita. Yritän kehitellä reseptit näistä ja korvata proteiinijauheet normaaleilla tuotteilla, jotta te siellä Suomessakin voitte testata.. watch this space (jos joku haluaa kustantaa keittokirjani, yhteystiedot löytyvät tuolta oikealta.. ->)

cubus

Mutta jos keskustellaan jostakin muusta, kuin pelkästään puurosta ja proteiinista, niin halusin vinkata hyvistä ja edullisista treenilegginsit (tai trikoot, vai mitä noita byksoja nyt oikein kutsutaankaan..?) jotka olen ostanut Cubuksesta. Hintaa oli muistaakseni noin 30 euroa, joka tosin mielestäni on siinä ja siinä, voiko niitä kutsua edullisiksi. Nämä ovat vähän paksumpaa materiaalia – eli alushousut eivät loista läpi kuten neonvalot.. Ostin nämä sen jälkeen kun parisen viikkoa sitten sain paljon katseita salilla ja mietin, että olenko nyt taas tosi cool, todella vahvan näköinen tai sitten vaan todella kaunis, vai onko mulla tyyliin jotain paskaa naamassa..  – kunnes huomasin, kun kävelin peilin ohitse, että Star Wars alushousuni näkyi trikoiden läpi (tottakai mulla on Star Wars alushousut, what did you expect (niitä sai H&M:stä jossain vaiheessa..)) Mutta takaisin asiaan, nämä Cubuksen ovat todella hyvät siinäkin mielessä että ne ovat vähän korkeampaa mallia, elit tulevat vyötäröllle asti. M koko istuu aavistuksen löysästi vyötäröstä, mutta S-koko taas tekee sen että housut venyvät reisien ja perseen kohdalta melkein repeämispisteeseen (minä ja mun valtavat reidet ja gluteus maximus siis :D) Näiden pitäisi olla ns ”Shaping” trikoot, mutta en nyt sanoisi että ovat muokanneet yhtään mitään, mutta tuntuvat kuitenkin tukevilta ja mukavilta. Mulla on nämä myös ihan mustana, of course.

nikedualfusion

Kävin myös pitkästä aikaa Stadium Outletissa, josta löysin maailman nätimmät Niket. Mustaa ja neonkeltaista, en edelleenkään ole kyllästynyt siihen värikomboon, sekä okei pinkit pohjat. Olin niin innoissani, kun kävelin nämä päällä luennolle keväisessä kelissä.. ja nyt sitten sataa räntää kuin viimeistä päivää. Kiva. Ei sitten vielä käytetä lenkkareita vielä. Höh.

Anyhoo, kohta Suomeen parisen viikon paussin jälkeen, tällä kertaa laivalla. Znark. Se tarkoittaa, että saan viettää laatuaikaa tämän neidin kanssa:

sofiKuitenkin, ennen kuin bussi lähtee on vielä pakko siivota viimeiset sotkut, pakata loppuun (muistaa eväät) ja tiskata ja ja ja..

HOW? MIKSI AINA JÄTÄN KAIKEN VIIMETIPPAAN?

Oikein ihanaa tiistaita, pitäkää huolta itsestänne ♥

liian hyvät treenit

Mistä tietää, että on vetänyt hyvän treenin salilla (eli siis on vetänyt itsensä ihan piippuun ja täydellisesti failureiin?)

No vaikkapa siitä, että kun yläkroppatreenin päätteeksi kädet eivät kykene pitämään kännykkää kädessä – eli se tippuu lattialle ja menee viiteentuhanteen palaan (okei kolmeen, takaosa irtosi ja akku lensi kauniissa kaaressa jonnekkin huitsin nevadaan) ja heti sen jälkeen toisessa kädessä oleva juomapullo lentää perässä, ja menee myös sataanosaan (SmartShake – sellainen jossa on sata osaa – okei ehkä neljä.. antakaa mun nyt liioitella edes joskus?) Tottakai juuri niiden hyvännäköisten miesten edessä, missäpä muualla?

nooooo

(Ja tottakai niiden piti vielä olla ystävällisiä ja auttaa mua poimimaan tippuneita tavaroitani.. mumisin jotain kiitos, pidin katseen maassa ja juoksin pukuhuoneeseen piiloon..)

Pienen palautusjuoman ja välipalan jälkeen päätin, että voisi olla hyvä idea mennä kaupungille pyörimään hetkeksi – koska palkkapäivä. Ja tottakai pitää mennä katsomaan, löytäisikö kaupoista hienot uudet lautaset. (Tajuatte varmaan jo, miten tämä päättyy..) Yritin ihan aikuisten oikeasti olla todella varovainen, mutta lautanen jota halusin katsoa, painoi enemmän kun miltä se näytti painavan – ja tippui sen takia lattialle ja meni biljoonaan osaan. stareEn sitten tiennyt että juoksenko karkuun sieltä kaupasta, vai mitä tekisin. Kuitenkin jäin vaan siihen paikoilleni seisomaan ja tuijotin lattialla makaavaa keramiikkakasaa.. Heräsin jostain treeninjälkeisestä koomasta, kun myyjä tuli hetken päästä kysymään voinko hyvin..? (Miltä oikein näytin? :D) Melkein itku kurkussa pyysin anteeksi ja sanoin maksavani lautasen, mutta myyjä sanoi vaan että tapahtuuhan sitä..

Niin, aina mulle.

Piti vielä mennä kaupan kautta kotiin.. ja aloin vielä kaiken kuppuraksi taas puhumaan kassatädille suomea… Ei ole aina helppoa tietää missä maassa on.

Nyt ruokaa naamaan (obviously tarvitsen vähän ravintoa..) ja sen jälkeen saan ihan luvalla vetää pitkän power napin – koska tänään olen yövuorossa, ja pitäisi pysyä hereillä klo 7.30 asti..

Jotenkin aavistan, että kun kolleegat tulevat aamuvuoroon, niin löytävät mut kellarin hierontatuolista – sikeässä unessa..

sinkkuelämää: mielensäpahoittajat liikenteessä

Ihan huvin ja urheilun vuoksi (tämä nyt ei yhtään liity urheiluun tosin) hankin tuossa syksyllä sellaisen ihan oikean, kunnon deittiprofiilin erääseen nettideittailusivustoon. Sellaisen tiedättehän, no – haetaan tositarkoitusella tätä ja tota jne.. Paitsi, etten edes etsi tositarkoituksella, vaan homman nimi oli lähinnä saada blogimateriaalia (ei sitten oteta puheeksi kuinka poissaoleva olen ollut blogista..) ja mistä tietää, ehkä mulla kävisi kerrankin flaksi ja löytäisin unelmien prinssini.. avoimin mielin, jep jep.

(Tässä kohtaa jotkut teistä aavistaa jo kyynisyyteni, eikö vain.. unelmien prinssi.. just joo.. haha.)

Eli kirjoitin pienen, vähän sellaisen ei-niin-totisen esittelyn itsestäni, ja ihan ranskalaisin viivoin – laitoin muutamat fun factit itsestäni siihen – no tiedättehän mun tyyliin, vähän pilkettä silmäkulmassa, vähän sarkasmia, vähän liioittelua:

– Olen tod. näk. vahvempi kuin sinä.
– Batman on kool, onhan sulla batmobile.
– Osaan quotata melkein koko Ace Ventura: Luonto kutsuu ja Dude, Where’s My Car-leffat.
– Yksi elämäntavoitteista on oppita Thriller-tanssi.
– Olen hauskin tuntemani ihminen, evör.

fabulous

Ja niin edelleen. Ja tietenkin kirjoitin myös mitä etsin:

– Huumorintajuista tyyppiä, joka osaa nauraa itselleen eikä ota elämää niin tosissaan (mutta osaa myös olla totinen, jos tilanne sitä vaatii.)
– Treenaat – will you be my swolemate?
– Vaikka isot haukkarit on kuninkaalliset, on aika sexyä olla vähän fiksuKIN (ei siis jompikumpi..)
– Et asu maalla, etkä mieluiten omakotitalossa.
– Ei profiilikuvaa = ei vastausta, vaikka olisit kuinka ihana.

awkward winkEnpäs muuten tiennyt minkä paskamyrskyn aiheutin tuolla profiilitekstilläni. Suurin osa, tottakai, ovat vaan kirjoittaneet että olipas kivaa kerrankin lukea kiva profiiliteksti, ja että olen raikas tuuli tylsien profiilitekstien seassa (kiitos, I know – jos jotain osaan, se on kirjoittaa..)

Mutta sitten on ne mielensäpahoittelijat, kas tässä muutamat otteet viesteistä joita olen saannut:

”Anteeksi nyt vaan, mutta et kyllä todellakaan vaikuta yhtään hauskalta, vaan pikemminkin aika mainstreamilta ja traagiselta. Suosittelen, että kulkisit omaa tietäsi ja live a little..” (Uuh, kiitos Gandalf elämänohjeista. Alanpas heti elämään vähän, mistä voin muuten ostaa tällaisen elämän, jota niin suosittelet?)

OohBurn
”Taidat itse olla aika pelle, vaikka kirjoititkin että pelkäät pellejä.. ” (Mutta hauska sellainen ;))

BURN”Älä vaan vahingossakaan vastaa, asun talossa ja tietenkin maalla, etkä taatusti ole mua vahvempi.. ” (Eh okei, no hätä! Ei käynyt edes mielessäkään, koska : ei profiilikuvaa = ei vastausta.)

rollingeyes
”Ootpas nihkee, kun sulla on tuo ikäraja noin alhainen…” (Sanoo tyyliin Pekka, 61 mun ikähaitariin joka on 29-39.. mulla hei ei ole mitään daddy issueseja..)

daem

”Mitä vikaa maaseudussa on?” (Tyypillä ei ole profiilikuvaa, joten, kuten sanoin, ei saa vastausta.. pari minuuttia sen jälkeen) ”No oli sitten ihan vitun vaikeeta vastata yksinkertaiseen kysymykseen..”

bored
”Vahvat naiset ovat ällöttäviä, menisit lenkille vähän useammin, jätä se sali väliin ja voisit muuten jakaa sitä ruokaasi (kirjoitin: Mary doesn’t share food..) niin laihtuisit ja varmasti löytäisit miehen heti.”

omnomnomnom

(Kiitos palautteesta, mutta mä viihdyin ihan hyvin tällaisena kun olen, ja sun kuvasta päätellen voisit itse mennä lenkille..)

”Elämässä on hei muutakin kuin pelkkä sali ja fitness, syö vähän suklaata niin tulet onnellisemmaksi!” (Enpäs muuten tainnut väittääkään, että elämän tarkoitus on sali ja fitness, vai?)

bored3

Ja tätä vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.. Joka päivä – ja nyt tässä on mennyt jo puolisen vuotta, olen saanut lukea näitä viestejä. Joka. Ikinen. Päivä (tai ainakin kun jaksan logata sisään..) MIKSI? Mikä ilmiö tämä oikein on?

Mulla on muutama teoria siitä, miksi tällaisia reaktioita tulee:

– Huono itsetunto ja liian monet rukkaset. Hei, kaikki me ollaan joskus saatu rukkaset, mutta se ei kuitenkaan anna sinulle oikeuksia käyttäytyä mullkumaisesti ventovierasta kohtaan. Evör. Älä purkaa paskaa oloasi ventovieraaseen.

– Listani, siitä mitä haen miehessä, poissulki sinut (esmes et treenaa tai oot tyhmä kuin saapas, tai molemmat) – ja kun se lasketaan tuon edellisen teorian kanssa – salevarma mielensäpahoittelija. Tämä koskee varmasti myös tätä kommentoijaa. Ja blogissa riehuvaa trollia, joka pahoitti mielensä siitä, ettei tykkää mun blogista...

– Naisella ei näköjään saa olla itsevarmuutta, pakko tuoda se maanpinnalle takaisin ja näyttää mikä naisen paikka on yhteiskunnassa. Ja hei, haukutaan tätä muijaa läskiksi , niin ei varmasti koskaan enää auo päätänsä.. (Yeah, 50-luku soitti ja tahtoo mielipiteensä takaisin. Minä tiedän mitä haluan, piste. Ja kun minä olen päättänyt mitä minä haluan minun elämältänisinä säälittävä paskiainen et voi tehdä asialle mitään.)

– Kyseessä on vaan pelkkä mulkku. Eikä niille voi oikeastaan tehdä mitään.

dealwithitOnko kukaan muu törmännyt tällaiseen ilmiöön? Tapahtuuko tällaista vaan Ruotsissa? Vai onko tämä nyt vaan tätä mun tyypillistä epäonnea elämässä? :D Mielipiteitä? Ajatuksia? Kommenttiloota on tuossa alempana!

100 kg rakkautta

Ensinnäkin, pitäkää kiinni hevosistanne – kyseessä ei todellakaan ole siitä, että olisin rakastunut johonkin mieheen, joka sattumoisin painaisi 100 kg. Vaan pikemminkin elämäni rakkaudesta – salista (nyt kun mietin asiaa vähän tarkemmin, niin se on ehkä kuitenkin se loogisin selitys otsikolle.. heh.)

Tänään nimittäin kävi niin, että kun olin salilla päätin ihan huvin vuoksi, saisinko vihdoinkin vedettyä sen sadan kilon maastavedon.. Olen nimittäin ollut siinä 95-97.5 kilon paikkeilla jo aika kauan, mutta jotenkin vaan mulla on ollut jonkinlainen mentaalinen esto testata sataa. Saman jutun koin tuossa syksymmällä, kun en saanut 70 kg nostettua, vaikka kuinka yritin.. Kunnes exä päätti mun puolesta, että nyt jumalauta, nosta vaan se tanko siitä. Ja siitä se sitten lähtikin.

Syy mentaaliseen estoon on todennäköisesti selkä – ja polvi. Vaikka mulla on huomattavasti parempi fiilis selässä nykyään, välillä saatan vetää jonkun liikkeen vähän epäkontrolloidusti ja se aiheuttaa muutaman päivän kivun. Ja se jättää jälkensä. Polvi taas on osittain paskana (odotan magneettiröntgeniä), joten sekin vaan sotkee soppaa entistä enemmän. Näistä loukkaantumisista ja kivuista tulee jonkinlainen ylipääsemätön pelko välillä, koska ne huonoimmat päivät ovat todella huonoja.

Mutta tänään oli hyvä päivä. Ja mulla oli hyvä fiilis (ehkä senkin takia, että olen matkustan huomenna Suomeen muutaman päivän pikavisiitille ja että päättötyön aihe alkaa olemaan aika selvä, ja saan tehdä juuri siitä aiheesta, jonka halusinkin (siitä lisää joku toinen kerta..)) Joten kunnon lämmittelyn jälkeen päätin heittää niiden 2.5 kilon pannujen (molemmalle puolelle yksi siis..) sijasta 5 kg tankoon – eli summaksi se satanen.

Katselin sitä tankoa hetken. ”Tuo tanko ei muuten tuosta nouse..” kuulin sisäisen skeptikkoni mumisevan. Sali oli ihan tyhjä. Ei ketään paikalla. Hetkonen. Mitä se mukamas haittaisi, jos ei se nousisi siitä? Ei voi tulla paremmaksi, ellei uskalla edes testata. Psyykkasin itseäni muutaman minuutin ja katselin tankoa ”Säpäs muuten nouset tuosta. Kerran. Selkä suoraksi vaan. Kerran. Se on vaan 10 kg enemmän, kuin edellinen nosto. Kerran.”

Asetuin tangon taakse. Otin otteen tangosta. Asetuin alkuasentoon. Katse eteenpäin peiliin. Selkä suoraksi, vatsalihakset kireeksi, aktivoin latsit. Hengitin syvään. ”Kerran.” Nousin seisomaan – tanko seurasi nätisti mukana. Sadan kilon mave. Niin helposti. Niin nätisti. Sata kiloa.

Olen tietoinen siitä, ettei kukaan ollut todistamassa nostoa – joten en voi kutsua tätä viralliseksi PR:ksi. Mutta exän sanoja lainaten – saavat sitten todistaa kuukauden päästä 110 kg :D

Eli, vietin päiväni juuri niinkun halusinkin – elämäni rakkauden ja parhaimman ystäväni kanssa. Sali ♥ Ja täten haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille, toivottavasti teilläkin on ollut ihana päivä ♥♥♥

wondermary

PS. Ehkä uusi hupparini vaikutti nostooni? Löysin Henkkamaukan alennusmyynneistä tämän Wonder Woman hupparin – tosin hieman väärän kokoisena, nimittäin S-koossa, mutta kas kummaa, sain kuitenkin ahdattua itseni siihen, mitä nyt vähän kiristää haukkareiden (kun mullahan nyt ihan tajuttomat haukkarit onkin..) ja selästä.. Mutku hei, Wonder Woman – ja maksoi kympin.

PPS. Ja fyssarille terkut: Ai miten niin en koskaan enää tule nostamaan mitään painavaa? Nyt kohti uusia tavoitteita. Miten olisi 150 kg? FUCK YEAH!