happy happy, joy joy

Mulla taisi olla eilen jonkinlainen onnenpäivä, sillä sain vihdoinkin, pitkän odottelun jälkeen kutsun työhaastatteluun! Arvatkaa huusinko ilosta kovalla äänellä ja juoksin ympäri kämppää tehden voitontanssia (ette halua nähdä tätä tanssia, se on aika dorka.. vähän niinkun minäkin.) kun mikäkin fudispelaaja? Sen lisäksi sain vielä toisen työmahdollisuuden, jonka toivon todellakin tapahtuvan myös. Ja eräs kolmaskin asia tapahtui, josta olin sangen iloissani – mutta siitä sitten myöhemmin. Joten needless to say, onnenpäivä. Olisipa useampi päivä noin mahtava! Tänään on pakko värjätä hiukset, jotta muistuttaisin enemmän ihmistä, kun zombieta huomisessa haastattelussa!

Tämän päivän aloitin oikein luksusaamiasella (näin opiskelijan näkökulmasta.) Paahtoleipää ja lohi.. öö.. sanotaanko ”sekoitusta” (tällaisia ”sekoituksia” voi käyttää esimerkiksi täytteenä uuniperunoissa ja niitä saa kaupasta vaikka minkä makuisena täällä Ruotsissa, jos ei itse jaksa tehdä omaa) ja hillosipulia sen päälle. Aivan tajuttoman hyvää muuten. Hillosipuli on muuten harvinaisen hyvää. Pienenä inhosin niitä, mutta näköjään iän myötä makunystyräni ovat muuttuneet. Eikö se menekin yleensä niin? Vanhemmiten ihmiset muuttuvat jätemyllyiksi ja sitä syökin melkein vaikka mitä. Poikkeuksiakin toki löytyy.

Ja kun nyt kuitenkin puhutaan makunystyröistä, testasimme pari päivää sitten uusia sipsejä. Nimittäin kebabin makuisia. Tai no uusia ja uusia. Nämä sipsit olivat jonkun yleisökilpailun voittomaku ja pakkohan niitä piti testata. Ruotsalaiset ja heidän rakkautensa kebabiin siis. Ihan näin vinkki koutsilta, Ruotsista saa valovuosia parempaa kebabbia kun Suomesta! Paitsi kebabpizza ei ehkä ole kuitenkaan minun lempparini, jotenkin en ymmärrä salaattia pizzan päällä.

Ja viimeiseksi sitten viikon kynsilakka. Olen ollut vähän laiskanpuoleinen, joten en ole jaksanut lakkaa kynsiäni vähään aikaan. Hitto muuten tätä Seppälästä ostettua kynsilakkaa oli vaikeaa valokuvata. Ensinnäkin valoa oli liian vähän ja tunnetusti kamerani perseestä ja sitten vielä käteni tärisivät sen verran, että olisi voinut kuvitella minulla olevan vuosituhannen darra. Kuitenkin olin jotenkin pettynyt väriin, pullossa se oli mahtavan näköinen lilahtava hololakka, mutta kynsillä se oli liian tyttömäinen ja hempeä. Laitoin kaksi kerrosta, mutta kolmas olisi todellakin ollut tarpeessa.

No jos saan töitä kohta, voin aloittaa säästämään rahaa uutta kameraa varten, niin ei tarvitse valittaa, että on vaikeaa valokuvata!

Nyt menen värjäämään siis naamaani. Pitää olla edustava työhaastattelussa. Ei, en saannut tätä haastattelua tämän hakemuksen perusteella. Mutta kuitenkin. Miten mä olen muuten niin kömpelö, että värjään aina puolet naamastani ja korvat myös hiuksia värjätessä?

Mainokset

2 thoughts on “happy happy, joy joy

  1. näin isot onnittelut tuosta haastattelujutusta *näyttää käsillä ison onnittelun kokoa* :)

    kebabista en onnittele, enemmänkin osanottoni.

    Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s