se kliseinen, vaaleanpunainen päivä

Ystävänpäivä. Kaupat täyttyvät vaaleanpunaisista tavaroista, ylikalliista suklaarasioista, pehmoleluista ja kukista. Jee. Vai? Koska olen taas sinkku, vanhat muistot tulevat heti mieleen – vihasin ennen ystävänpäivää – koska ainoa juttu mitä se mulle viestitti oli: HAHA – luuseri, sulla ei ole poikaystävää lälläslää! Ja ystävilleni muistutan aika usein muutenkin, että he ovat ihania. En vaan yhtenä päivänä vuodessa.

En pidä romanttisista jutuista, varsinkaan romanttisista elokuvista. Mutta sen te jo tiesittekin. En ole koskaan saannut kukkia mieheltä (paitsi pienen joulukuusen Ändiltä, jonka se itse askarteli sen duunin workshopissa, hehe.) En tiedä mitä ajattelisin, jos joku pyytäisi minua kynttiläillalliselle. Jotenkin näen vaan päässäni sen, miten kiusallinen tilanne olisi. Koska minä osaan olla aika awkward – trust me. Ändin kanssa ei koskaan syöty mitään kynttiläillallisia. Itseasiassa, me varmaan syötiin keittiön pöydän ääressä kolme kertaa. Ruuat vedettiin aina jotain sarjaa tai elokuvaa katsellessa. How’s that for romance?

Itseasiassa Ändikään ei ollut/ole mikään romanttinen tyyppi. Paitsi alkuaikoina (eikö ole vähän tyypillistä? Alussa ne yrittävät olla jotain, mitä eivät todellakaan ole.. ja myöhemmin iskee se todellisuus…) sain anonyymin kirjeen siltä kerran (ihan alussa), jossa se pyysi minua treffeille. Se oli tosiaan mielestäni todella suloista. Sain siltä pieniä lahjoja, se teki yllätysmatkoja minua tapaamaan (asuin toisella paikkakunnalla silloin) jne. Mutta kun aloimme virallisesti seurustelemaan, suloisuus loppui kun seinään. Suhteemme ei toki ollut täydellinen – No shit sherlock, ihanko tosi? Mutta se oli meidän tyyppinen suhde.

Toki halusin, että se olisi edes yhtenä päivänä vuodessa, edes aavistuksen romanttinen. Koska, no, minäkin halusin kokea oikein kliseisen romanttisen ystävänpäivän. Pyysin sitä ostamaan mulle kukkia viime vuonna – en saannut kukkia. Pyysin sitä tekemään ruokaa, ei se tehnyt mitään. Itseasiassa en edes muista, mitä me tehtiin viime vuonna. Varmaan syötiin jotain minun tekemääni ruokaa, sarjaa katsoessa ja sitten pelattiin jotain peliä. Aluksi tämä masensi minua todella paljon. Frendien kaikki poikaystävät olivat paljon romanttisempia. Eppistä. Minäkin halusin kokea jotain romanttista.

Kesti todella kauan, kunnes tajusin lopettaa vertaamaan omaa suhdettani muitten suhteisiin. Olihan Ändissä kuitenkin paljon hyviä puolia. Se oli huomaavainen ja antoi pieniä lahjoja silloin tällöin ja oli tukena melkeinpä aina (silloin, kun se ei ollut kiinni jossain pelissä.) Meillä oli meidän oma juttu. Oma juttu joka sitten loppujen lopuksi ei toiminutkaan, ei ainakaan sillä tavalla, kun mitä me haluttiin. Mutta sellaista se kai on se elämä? Aina ei voi asiat mennä niin kun haluaa. Parasta on kuitenkin se, ettei kukaan ole vihainen kenellekkään ja olemme kuitenkin kun paita ja peppu edelleenkin.

Ja tänä vuonna en aio masentua siitä, että olen taas vaihteeksi yksin. Ja että kaupat haluavat vielä muistuttaa minua tästä asiasta. At the end of the day, mulla on kuitenkin aivan mahtavia ihmisiä elämässäni ja toivottavasti he ovat elämässäni pysyäkseen. Vaikka sinkkuus sinänsä pelottaakin tietyllä tavalla, mutta en aio antaa yhden päivän pilata puolta vuotta. Kaikki tuo vaaleanpunainen krääsä ja ylihintaiset suklaarasiat kaupoissa on kuitenkin vaan kaupallista scheissea. Saatan ehkä kuulostaa katkeralta, mutta asia ei ole näin. Ne jotka tykkää kliseistä, voivat viettää päivää rakkaansa kanssa kliseisellä kynttiläillallisella ja syömällä kliseistä ylihintaista suklaata jälkkäriksi. Ei siinä mitään, niin saa tehdä, jos niin haluaa ja jos sellaisesta tykkää. Minä kuitenkin ajattelin huomenna mennä ostamaan alennettua ylihintaista suklaata ja viettää tämän päivän aivan samalla tavalla kun eilisenkin, eli kouluhommia vääntämällä ja pelejä pelaten – ja lähettää kliseisiä tekstareita ystävilleni.

Mitä sinä ajattelet ystävänpäivästä? Vietätkö sitä vai oletko samalla linjalla kun minä?

Kuitenkin haluan toivottaa teille kaikille, jotka tänne säännöllisesti tai epäsäännöllisesti tulevat lukemaan sähläyksistäni hyvää ystävänpäivää! ♥ Olette ihania!

Pics we ♥ it. Click for source.

Advertisements

7 thoughts on “se kliseinen, vaaleanpunainen päivä

  1. mäkää en oo koskaa osannu nähdä ystävänpäivää jonain rakastavaisten päivänä, vaan kuten nimikin jo sanoo, ystävien päivänä. amerikkalaisissa leffoissa ja tv-sarjoissa se on kuvattu rakastavaisten juttuna eli kaipa eri paikoissa on eri perinteet.

    tuossa pari tuntia sitten kirjoitin oman manifestin ystävänpäivästä fb:hen, että toivottelen sitä tälläisille oikeasti hyville kavereille, en kenelle tahansa puolituntemattomille nettituttavuuksille, joista kuulee vain juhlapyhinä ja syntymäpäivänä fb:n seinällä onnittelun muodossa (synttäreistäki onnitellaan vaan sen vuoksi, kun fb muistuttaa asiasta). ja tuo mainitsemasi juttu on juuri parempi tapa, että kertoo siitä ystävyydestä muinakin päivinä :)

    se, että miten paljon parilla on romanttisuutta suhteessa, on aivan näiden oma asia. en minäkään ole koskaan antanut tytölle kukkia (jos ei äitiä lasketa) ja muutenkin kynttiläillalliset ovat hieman sellaisia, etten osaa kuvitella itseäni sellaiseen tilanteeseen. ehkä eräänlaisena camp-illanviettona voisin sellaista harkita. mielummin osoittaa romanttisen puolensa yhdessäololla huomioivalla käytöksellään, kuin lahjoilla, joita kuka tahansa voisi ostaa.

    en siis toivota ystävänpäivää, mutta kivahan se on aina lueskella näitä juttuja :)

    Tykkää

    • Heh, kirjoitit kommentin kello 13:37 :DD (Ruotsin aikaa) Aika hyvä!

      Joo siis se on kai se suurin ero meillä täällä Pohjoismaissa ja Jenkeissä, meillä se on enemmän ystävyysjuttu. Vaikka nyt hirvittävästi yritetään tehdä siitä joku rakastavaisten juttu. Vähän sama, kun Halloweenin kanssa (sillä mulla ei tosiaan ole mitään ongelmiä – zombies, i like..) Joo mä en oo edes kirjottanut mitään facebookiin vielä :D Tosin mulla ei hirveesti edes puolituttuja ole siellä, mutta se on toinen tarina.. Sen sijaan lähimmät ihmiset saavat henkilökohtaisen tekstarin. Jos nyt sitä voi sanoa henkilökohtaiseksi :D Mutta hei, nykypäivää…

      Ja tuohon viimeisimpään kohtaan, joo siis niitten oma juttuhan se on. Huomiova käytös on aika kivempi, varsinkin kun kaupasta ostetut ystävänpäivä-krääsä.. Sellaiset, muistin sut koska kauppa käski muistaa ja vähän oho viime tippaan meni :D

      Tykkää

  2. Plus-miinus-nolla -päivä. En ole koskaan sitä kummemmin juhlistanut. Töissäkään en toivotellut kenellekään mitään, ellei he toivottanut ensin. Ihan tavallinen tiistai tämä on.

    Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: verinen tappelu gingerbread manin kanssa. | Mary ihmemaassa

  4. Heh, oon kyllä niin epäromanttinen kun olla ja voi! Ja mies kans, eikä haittaa! Ei olla mitenkään muistettu siis ystävänpäivää, ei ees toivotettu sitä toisillemme! :D Veljeltä sain tosiaan ystislahjan töihin, ja siitä muistinkin, että oho, ystävänpäivä. Ja sit tietenkin taas kun luin Facebookia…grrh. Ei myöskään harrasteta mitään kynttiläillallisia eikä muisteta edes, koska mentiin kihloihin! :D En siis tosiaankaan välitä mistään tämmösestä.

    Tykkää

    • :DDD Jotekin kivaa kuulla, etten ole ainoa epäromanttinen ihminen, tai sanotaanko muija. Kai mä voin ihan todeta ilman kokeiluakin, että romanttisesta illasta tulisi vaan iso katastrofi..

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s