menneitä aikoja ja totaalinen sokerikooma deluxe

Enkö juuri eilen sanonut, että nyt pitää vähentää sokerin syömistä? Taisin joo sanoa, mutta onneksi muisti on nykyään todella huono. Ändin isoisoäiti kutsui meidät tänään fiikaamaan. Hän halusi mielellään, että kävisimme ostamassa laskiaispullat meille. Sen lisäksi ostettiin parit munkit ja suklaa-croisantteja. Lisäksi nappasin mukaani vielä KitKatin ja Lionin. Koska, noh, oli todella halpaa. Siis kun vedetään överit, tarkoitan siis todellakin övereitä sanan ihan jokaisella tarkoituksella.

Pidän hirvittävästi Ändin isoisoäidistä, hän on about 96-vee ja leipoo edelleenkin pullat sun muut pikkukeksit itse. Kunhan joku vaan tarkistaa, ettei ne pala siellä uunissa, koska hänen näkönsä on kuitenkin aika huono. Mutta muuten hän pärjää tajuttoman hyvin kotonansa. On aivan ihanaa mennä hänen luokse kaffittelemaan ja juttelemaan niitä ja näitä.

Kun hänen asuntoonsa astuu sisään, astuu sisään tilaan, jossa aika on pysynyt paikoillaan monen monta vuotta. Kaikki huonekalut huokuvat vanhaa ikää, kaikki on niin kaunista ja huolella tehtyä – ei todellakaan mitään IKEAa. Ändin isoisoäiti on kertonut, että huonekalut ovat olleet hänen lapsuudenkodissaan, kuten monet muut tavarat. Hän kertoo myös aina kahvikupeista, josta juomme. Ne olivat hänen äitinsä kupit, jotka hävisivät muutamaksi vuodeksi vintille, kunnes löytyivät muuton yhteyssä tai jotain. Ja, että hän aina niin mielellään ottaa ne esille, kun tulee vieraita kahville.  Siis nyt puhutaan siis Rörstrandin ikivanhoista kupeista. Uskallan hädin tuskin edes nostaa noita kuppeja pöydältä, saati sitten hengittää niitä kohtaan, sillä pelkään että kömpelysgeenini jotenkin aktivoituvat ja hajottavat kaikki sekunissa.

Ja hänen tarinansa menneiltä vuosilta! Oih, hän on elänyt niin mielenkiintoista elämää! Olen aina pitänyt vanhojen ihmisten tarinoista. Pienenä rakastin mummini tarinoita sodanaikaisesta Helsingistä. Famonikin kertoo välillä tarinoita. Ja pidän jopa faijan tarinoista hänen opiskeluajoilta, tai mutsin seikkailuista Italiassa. Toivon itse, että mulla joskus vuonna viisituhatta on sen verran toimiva muisti, että voin kertoa mahtavia tarinoita omille lapsille ja lapsenlapsille. Pakko alkaa treenaa vähän tätä muistia, aloitetaan vaikka tuosta, että muistetaan vähentää tätä herkuttelua.

Tuli kyllä sen verran paljon syötyä makeaa taas vaihteeksi. Vajosin totaaliseen sokerikoomaan yhden megaison laskiaispullan, limun ja noin kolmen kourallisen keksien jälkeen. Kohtuus, mitä se on? Voiko sitä syödä? Lainaan tähän kuitenkin Ändin isoisoäitiä: Kahvia ja jotain hyvää, sitä on pakko saada, muuten missään ei ole mitään järkeä.

Word granny!

Advertisements

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s