om nom nom.

Mulla on joku juttu mausteiden kanssa. Rakastan mausteita. Mitä oudompia ja eksoottisempia, sen parempaa. Heitän ruokiini aina kaiken maailman mausteita, välillä jopa ihan rändöminä. Voisipa melkein sanoa, että ”kerään” mausteita. Heh. Ihan oikeasti siis.

Jotain mistä en tykkää on tylsän makuinen ruoka, jossa mausteina on käytettyä suolaa ja pippuria, joka on vielä ihan väritöntä (eli öh, aika perus suomi-safkaa – heh). Suolaa en edes käytä ollenkaan. Mulla on edelleenkin sama suolapurkki kotona, minkä ostin kun muutin Göteborgiin noin viisi vuotta sitten. Ranskikset on ainoa poikkeus, ja niitä syön ehkä kerran kahdessa vuodessa. True story.

Rakastan siis värikästä ruokaa, joka on tehty maailman oudoimmista aineksista. Tosin ainoan viivan vedän hyönteisiin. En tosiaan ole maistanut, mutta musta tuntuu, että näen mielummin nälkää, kun syön hyönteisiä. Tai käärmeitä. Ja hämähäkkejä. Mutta kuitenkin. Kauppojen ”etninen ruokahylly” (ei siis se texmex – vaikka sekin on shairaan hyvää) on mun lemppari (karkki- ja jätskihyllyn jälkeen höhö.) Ja mulla on melkein aina kotona pussi wokkivihanneksia ja kookosmaitoo (om nom) koska niistä saa vaikka mitä ihanaa tehtyä. Ja mitä parasta, ruuasta tulee värikästä ja niin sairaan hyvää. Eikä saa muuten unohtaa Tabascoa!

Tänään kuitenkin fuskasin vähän, ja ostin jonkun valmismaustepussin wokkiani varten. Monet ystävistäni valittavat, miten ruuanlaitto on niin hirvittävän vaikeaa. Okei, mäkin kai joskus vuonna yks ja kaks, mamman helmoissa asutessa ajattelin samaa, mutta sitten elinkin aika monta vuotta yksin ja päädyin seurustelemaan uusavuttoman miehen kanssa, joten oli vähän pakko vaan opetella tekee sitä ruokaa. Eihän se multakaan aina ihan nappiin mene. Mutta suurimmaks osaks olen ainakin säästynyt ruokamyrkytyksiltä. Ja miten muka voi olla vaikeaa ruskistaa lihaa, heittää valmis maustepussi sekaan, heittää vähän vihanneksia sekaan ja sitten lopuksi kookosmaidon sekaan? En ymmärrä, miten kaverini ihan oikeasti osaa munata noin helpon jutun?

Onneksi tästä ruuasta muuten riittää viikonlopuksi töihin lounaaksikin. Ensin ajattelin, että ostan jonkun valmisruuan. Mutta seisoin einespakastimen äärellä noin 20 minuuttia ja yritin niistä valita jotain suhteellisen hyvää ruokaa. Ja se päättyi sitten niin että heitin ne einekset sinne takasin ja painuin hakemaan mun vakkariwokki juttuja. Jos mulla on enemmän aikaa teen tietenkin wokin oikeista vihanneksista. Mutta nuo pakasteet on hyvä hätävara.

Ja jälkkäriksi ostin tällaisia mansikkapillejä, jotka mukamas tekevät maidosta mansikan makuista,kun sitä juo (ja epäterveellisemmäksi). Joo ehkä aavistuksen vaan. Höh. Mä luulin, että olis maistunut mansikkapirtelöltä tai jotain. Mutta nopes. Saapas katsoa, mitä tästä maitolasillisen juomisesta oikeen tulee, kun olen maitoallergikko. Heh. Living on the edge ja niin pois päin.

Mites te muut? Onko värikäs ruoka hyvää vai pelottavaa ja inhoittavaa??

Advertisements

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s