papukaijamerkeistä ja nykyvanhuksista

Yhdeksästoista maaliskuuta on se päivä, jolloin Marianne ensimmäistä kertaa elämässään juoksi juoksumatolla. Ensimmäiset askeleet olivat aika.. no sanotaan, vaikka näin: Että jopa viiden minuutin päästä uskalsin päästää irti laitteesta ja juosta ilman tukea. Ja sitten jaksoinkin juosta mahtavat 10 minuuttia, kunnes otti jo niin voimille, että höyryveturia voisi kuvailla hiljaiseksi verrattuna mun hengitykseen. Ja naama oli yhtä punainen kun joulupukin kuteet. Aimitenniinhuonossakunnossa? En ymmärrä kysymystä. Kuitenkin, ansaitsen kyllä kymmenen pistettä ja tuon hienon papukaijamerkin, jonka ihan itse tein!

Pelottavinta oli tosiaan otteen irroittaminen siitä tukijutusta, mutta koska vierellä vetävä pappa juoksi (käveli nopeasti) juuri samalla tavalla pitämällä kaiteesta kiinni, niin enhän minä voinut nyt siinä sillä tavalla vetää. Siis, samalla tavalla kun eläkeläiset.

Pidän sinänsä uudesta treenipaikasta, mutta aamupäivisin paikka kuhisee eläkeläisiä. Tuntuu siltä, kun astuisi sisään vanhainkotiin. Siis mulla ei periaatteessa ole mitään eläkeläisiä vastaan, yleensä he ovat niin herttaisia ja mielestäni on fantastista, että vielä vanhana mummona ja pappana lähdetään salille reenaamaan. Mutta (There’s always a but.) On olemassa niitä vanhuksia, jotka ovat äärettömän ärsyttäviä ja raivostuttavia, jopa vittumaisia.

Niitä, jotka ovat jotenkin saanneet elämästä sellaisen kuvan, että maailma pyörii heidän ympärillä, ja nykynuoriso on rasittavaa ja voi voi voi kaikki oon perseestä. Tiedättehän? No olin menossa jalkaprässiin (suomeksi?) ja olin laittamassa asetuksia laitteeseen, kun mummo numero yksi meni istumaan laitteeseen jossa istuin. Kysyin, että mitähän rouva oikein tekee, johon hän vastasi, että hänen täytyy tehdä oman treeniohjelmansa ja minähän nuorena voin odottaa vähän aikaa. Sanoin, että tuossa vieressä on ihan rouvalle ihan oma laite, että minä nytten tässä asettelin laitetta itseäni varten. Johon hän mumisi jotain nykynuorisosta ja alkoi ihan pokkana pusertamaan yhden kilon painoja. Mumisin itsekseni nykyvanhukset ja siirryin toiseen jalkaprässiin kiroillen.

No kesti muutama minuutti ja kuulin, kun joku pappa kovaäänisesti valitti salin musiikista. Siellä soitettiin jotain kivaa kasarimusiikkia, mutta pappa valitti, että se oli kuulemma aivan kamalaa meteliä ja hän halusi mielellään kuunnella jotain ruotsalaista iskelmää. Johon salin työntekijä sanoi, ettei hän voi mitenkään vaikuttaa siihen, mitä musiikkia siellä kuunnellaan, ja että monet eivät varmasti tykkäisi iskelmästä. Johon hän vastasi, että siellä on eniten vanhuksia treenaamassa juuri nyt, siksi pitää olla heille mukavampaa musiikkia, ja nuorten pitäisi oppia kuuntelemaan muutakin kun paskaa (koska nuorethan kuuntelevat todella paljon kasarimusaa? Niinpä.) Johon työntekijä sanoi, että no can do ja pappa poistui äänekkäästi paikalta. Nykyvanhukset.

Treenin jälkeen menin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja asettelin laukkuni ja takkini penkille ja kävin vessassa. Kun tulin takaisin kaikki tavarani lattialla ja penkillä oli mummo numero kakkosen kamat. Kysyin ihan huvikseni, miksi tavarani oli lattialla, johon mummo tokaisi, että ne olivat hänen tiellään. Alkoi siinä vaiheessa ottaa jo niin tajuttomasti päähän, että kysyin miten mukamas rouvalle ei voi riittää kaksi metriä penkkiä ja oliko ihan pakko heittää mun tavarat märälle lattialle. Johon hän tokaisi jotain ystävälleen, että nämä nykynuorisot ovat kyllä niin törkeitä suustaan. Teki kyllä niin mieli sanoa rouvalle muutama valittu sana, mutta mumisin jotain suomalaisia kirosanoja hänelle ja poistuin paikalta.

Ai luoja, että ottaa päähän. En kestä tuota ikuista nykynuoriso valitusta ja että vanhempia pitää kunnioittaa. Niin minä kyllä teenkin, mutta olisi ihan kivaa, jos he voisivat kunnoittaa meitä nuorempia myös! Ja minähän en muuten ole mitään nykynuorisoa enää! Olen niin tätä myöten kyllästynyt tuohon nykynuoriso-paskaan ja siihen, että vahukset luulevat, että voivat käyttäytyä juuri miten haluavat (eli vittuimaisesti) vaan koska he ovat vanhoja! Siis ARGH!

Ja mullahan on iltatöitä tiedossa, eli se tarkoittaa, että saan hengailla näitten nykyvanhusten kanssa salilla vaikka kuinka paljon. Oh jes. Todella kivaa!

Mainokset

4 thoughts on “papukaijamerkeistä ja nykyvanhuksista

  1. Toi sun papukaijamerkki on tosi hieno ja todellakin ansaitset sen ja ykskaan mummeli tai pappeli (kirjotin eka vahingossa pippeli) ei todellakaan ansaitse. Mua arsyttaa kans toi asenne ja sit se, etta joku sanoo, etta ”kylla sa sit ymmarrat kun oot vahan vanhempi” tai ”no et sa voi tietaa ku oot niin nuori” tai ”ethan sa silloin viela ees ollut elossakaan kun…”. Oikeesti, joo joo – oot tosi paljon viisaampi ku oot vanhempi! Tiesitko, etta sun alykkyysosamaaras on ollut jatkuvassa laskussa sen jalkeen ku taytit 30. HITON VANHUKSET!

    Tykkää

    • Haha, joo ne pippelit ei kyllä ansainnut merkkiä tällä kertaa. Oh, onko tuo älykkyysosamäärän lasku tieteellisesti tutkittu? Siinä tapauksessa alan käyttää sitä argumenttina tästä lähtien :P (tosin se alkaa kohta pätee muhunkin.. mutta ei siitä sen enempää) Sanos muuta, mä ainakin ymmärrän että toisia ihmisiä ei kohdella huonosti.. oli ikä mikä tahansa. hmph!

      Tykkää

  2. propsit sulle itsesi haastamisesta ja ylityksestä! Nyt voit sanoa itsellesi, hyvä minä :D eiks oo hyvä tunne, ku eka aattelee ettei pysty, sit uskaltaa kokeilla ja toteaakin, ettei tää ihan kauheeta ollukkaan :P

    Kummallista porukkaa välillä nuo mummelit..Jotenkin ajattelee välillä,että kyllähän heillä pitäisi olla aikaa. Sit huomaatki, että sillä aikaa ku ootki vaikka suihkussa, sun kamat ei ookkaan enää samas paikassa mihin ne silloin jätit. JA joku mamma onki ”vallannu” sen paikan..toki kunnioitan iän tuomaa älykkyyttä ja kokemusten tuomaa viisautta, mutta aina sitä ei oo suotu kaikille :D en nyt todellakaan väitä olevani itse mikään ÄÖ-tuloksen osalta missään 200 tuntumassa…en lähimaillakaan, mutta maalaisjärjen käyttö on ihan suotavaa välillä. No ymmärrät kyllä pointin :P

    Maria

    Tykkää

    • Joo pakko sanoa, että olin kyllä aika ylpeä itsestäni! :D

      Niinpä, luulis että ikä ja kokemus = maalaisjärkeä. Mutta näköjään kaikille ei sitä(kään) ole suotu! Toivottavasti meidän sukupolvesta ei tule tuollaisia :P

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s