apua, olen hamstraaja!

”Marianne, sulla on liikaa tavaraa.”
”No eipäs ole, mulla on vielä tilaa tuossa, tuossa ja tuossa. Ja sitäpaitsi tiedän monta pahempaa tapausta.”

”Hei Marianne! Haluatko, että tulen auttamaan sua järjestelmään sun tavaroita joku päivä?”
”Ai miksi? Onko niitä liikaa? Eikun mun kaaoksessa on järjestys! Vai häh?”

”Eikö sulla mukamas ole yhtään enempää tavaraa, jotka voisit laittaa kirpparikassiin?”
”Oon yrittänyt löytää jotain, mutta en sitten tiedä, että mitä. Ehkä tää yks DVD. Joo, se oli paska leffa..”
”Mutta sun komero on täynnä tavaraa ja vaatteita, niinkun sun kirjahyllyki. Ja sä löydät yhden vaivaisen DVDn?”
”No siis… Niin? Se oli ihan oikeasti paska leffa!”

Tämän kaltaisia keskusteluja käyn ystävieni kanssa usein. Ehkä liiankin usein. Sanon aina, että asun todella pienessä kämpässä. Tiedän, että mulla on paljon tavaraa. Mutta sanoisin kuitenkin, että vähemmän, kun kaikilla ystävilläni. Minä asun mun kahdenkymmenen neliön palatsissa – he asuvat vähintään kaksi kertaa suuremmassa kämpässä. Mitä helvettiä he oikein narisevat koko ajan?

Ostin uuden muistilehtiön toissa päivänä – joka näytti kivalta – ja tarvitsin sellaista töihin ja ideoitani varten – niin ja se oli muuten halpa. Ändi sössötti jotain, että tarvitsenko mukamas uutta muistilehtiötä. No tottakai tarvitsen, koska no katsokaa noi edelliset kohdat tuossa noin. Ändi sanoi okei, mutta:

”Eikö sulla ole jo tarpeeksi noita vihkoja ja muistilehtiöitä? Tässä on vain murto-osa. Niitä on siellä sun täällä mun kirjahyllyssä. Ja muuten sohvapöydän alla olevassa hyllyssä. Ja kaapissa.” Joissakin on muistiinpanoja. Jotkut toimivat piirustuslehtiöinä. Joitakin pidän päiväkirjana – johon en muuten nykyään kirjoita kun ehkä kerran vuodessa. Uusin on tuo jossa on palloja – se on erittäin käytännöllinen, siinä on monta eri osioita!

Okei, no mulla on ehkä muutama vihko, entä sitten? Opiskelen, siispä tarvitsen kirjoittaa muistiinpanoja johonkin!

Ja siitä se keskustelu saarna jatkui:

Kuulemma hamstraan myös koruja. Koska niitä(kin) on jokapaikassa.

No koska korut on ihania, ja niitä tarvitsee moneen eri tilaisuuteen = pakko olla monta erilaista korua! Sitäpaitsi en ikinä mitään kalliita, koska tuppaan hävittää aina toisen korviksen (se kävisi todella kalliiksi…)

Muuten tuo alusta oli kerran hopeanvärinen – miten saan sen kiiltämään taas? Onko kenelläkään kikkoja?

”Katso nyt tätä  peilikaappia, ja miltä se näyttää. Kuinka monta ihmistä täällä kartanossa oikein asuu?” No yksi. Nainen. Tämä on ihan normaalia! Lisäksi purkkeja ja tuubeja on  lavuaari täynnä (en jaksanut siivota lavuaaria, joten en ottanut siitä kuvaa) ja lisäksi mulla on joitakin kosmetiikka/hiusjuttu/suihkugeeli/saippua vielä kaapissani varastossa. Koska on hyvä olla varastossa, jos sattuisi loppumaan köyhänä päivänä! Äiti on sanonut mulle näin!

”Entä nämä kortit sitten?” No ne ovat hienoja kortteja, joista jonakin päivänä aion tehdä tauluja tai jotain. Tällä hetkellä näitä on vähän siellä sun täällä – esim jääkaapin ovi on tapetoitu korteilla (ja magneeteilla – jotka ovat myös kivoja- jääkaapin ovi on niin täynnä kortteja ja magneetteja, että suunnittelen hankkivani toisen jääkaapin jo.) Niitä kutsutaan -haloo – sisustuselementeiksi!

”Mukit ja tuikut. Mukeja sulla on jo niin paljon, ettei ne mahdu keittiön kaappiin.” Mutta mulla onkin vain yksi kaappi astioita varten! Muilla on vähintään sata! Lisäksi sekä tuikkuja, että mukeja on äitini ja siskoni nurkissa pyörimässä (okei, komeroissa, vintillä, kellarissa.) Koska no, mukit on kivoja. Ja niin on muuten tuikutkin. (Note to self: osta lisää tuikkukynttilöitä.) Niin ja peltipurkit myös. Näitäkin muuten kutsutaan sisustuselementiksi!

”Kyniä, tusseja, lyijykyniä. Niitä on joka paikassa: Laukussa, tässä purkissa, kaapeissa, pöydillä, kirjahyllyssä…” Koska kyniä pitää olla, muuten ei voi tehdä muistiinpanoja vihkoihin!

”Et tarvitse lisää kynsilakkoja, koska..” What? Kynsilakat – joilla on muuten oma säilytystila, eli ne ei pyöri siellä sun täällä. Kohta pitää ostaa seuraava laatikko! Jos joku muuten ihmettelee, miksi en ole piitkään aikaan tehnyt kynsilakkapostausta, se johtuu siitä, että olen jyystänyt kynteni olemattomiksi (kiitos stressi… Eiköhän ne tuosta kohta kasva esityskelpoisiksi?) Muuta kuitenkin. Taas vaihteeksi – kiva sisustusyksityiskohta!

Lisäksi on kuulemma liian paljon kirjoja, liian paljon elokuvia, liikaa huulirasvajuttuja, liian paljon lehtiä, liian paljon lankoja, liian paljon krääsää, liian paljon wää wää wää.

Mutta, kaverit hei! Mitä wajnaatte? Nuohan ovat vain sisustuselementtejä! Ja tavaroita, joita tarvitsen! Ja mulla on edelleenkin liian pieni kämppä! Siis epänormaalin pieni kämppä! Niin – en siis ole hamstraaja! Kämpässäni pystyy hyvin liikkumaan (jos olen siis siivonnut – Heli voi olla hiljaa tässä kohtaa – Jenny myös! Itseasiassa olkaa  hiljaa kaikki vaan!) Kunhan on vain vähän varovainen, kun tekee uukkareita, ettei kamat lennä alas hyllyiltä.

Voihan räkä. It just hit me. Mulla taitaa olla liikaa tavaraa, eikö vain? Pitäisiköhän hakea hoitoa, ennen kun menee liian pitkälle?

Mitä mun rakkaat lukijat hamstraavat? Nyt vaan rehellisesti tunnustamaan!

Translation: They say I’m a hoarder. I say I live in a dollhouse – no room for anything. It’s all about perspectives!

Advertisements

7 thoughts on “apua, olen hamstraaja!

  1. Ihania nuo postikortit! Mistä moisia löytää, onkohan toivoakaan löytää tuommoisia täältä Suomen kamaralta vai onko tuossa (taas) yksi hyvä syy (lisää) hypätä botskiin ja puksutella Ruotsin puolelle.

    Mut siis joo, asiaan. Tavaran määrä on vakio, se nyt vaan sattuu vaihtelemaan mitä kulloinkin on esillä ja missä muodossa. Mä olen myyny parikymmentä kiloa lankoja ja askartelutarvikkeita, mies on kantanu varmasti tuplamäärän kiloja erilaisia polkupyörän osia tänne.

    Kynsilakkoja, tukkahimpuloita ja koruja ei voi olla liikaa. Mullakin on tuossa hyllyssä sovelias repertuaari kaikissa sateenkaaren väreissä näitä, pitäähän sitä nyt herranen aika olla sopiva väri mielialaan nähden :P

    (ja joo, mullekin on joskus joku ihmetelly ääneen tavaramääriä, varsinkin muuttaessa… ”vieläkö sulla on lankoja? No mitäs täällä on? Lankoja? Ai tuokin säkillinen on lankaa? Just..”)

    Ehkäpä se on jonkinmoinen koodinpätkä tuolla naisellisuustumakkeessa, että jos jotain kivoja juttuja on niin niitä pitää olla tarpeeksi. Piste.

    Tykkää

    • Joo noi postikortit on jotain aivan ihanaa! Olen ostanut noi neliön muotoiset sellaisesta kaupasta kun Gallerix (kortti ja tauluparatiisi-kauppaketju Ruotsissa) Mulla ei ole mitään hajua siitä, onko niitä saatavina Suomesta :( Vai onko Gallerixia Suomessa? Pikaisen googletuksen jälkeen luin jostain, että Gallerix on Tiimarin omistuksessa.. Noi värikkäämmän neliön muotoiset kortit ovat ranskalainen Miss Tigri nimisen taiteilijan käsialaa.

      Joo tukkahimpuloita ei tosiaan voi olla liikaa.. tosin mä hävitän aina 90% niistä, joten joutuu kokoajan ostaa niitä lisää :(

      Haha tuo viimeinen lause oli kyllä kultaa :D Näinhän se on! Piste!

      Tykkää

  2. Hehe et sä vielä mikään paha kerääjä oo. Ihan normaalia! Hei sen alusen voi saada kiiltään hammastahnalla hinkatessa tai ketsupilla ;) Mandylla on aina hulluja ja tosi tehokkaita vinkkejä :D

    Tykkää

    • Hehe sä et oo ees nähnyt koko totuutta ;) KETSUPPIA? HAMMASTAHNAA? QUE? Oli kiva nähdä tänää vaikkakin niin äkkiä!

      Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: 100 ideas | Mary ihmemaassa

  4. Sen hopealautasen saa puhdistettua kun laitat useammaksi tunniksi vesiastiaan johon olet pohjalle laittanut aluminiifoliota ja veteen lisännyt muutaman ruokalusikan suolaa.Toimii myös mm. lusikoihin yms.

    Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s