silmät nykivät musiikin tahtiin..

Yhtäkkiä se vaan tapahtuu se elämä. On mukamas niin paljon tekemistä, niin monta juhlaa, jonne ihmiset haluavat mun menevän (ymmärrän – jos mä olisin joku toinen ihminen, minäkin haluaisin minut juhliin – menipäs lause oudoksi..) ja niin paljon töitä tehtävänä.

Aloitetaan vaikka siitä lauantaista, jolloin oli Saran valmistujaisbileet. Ensinnäkin nukuin todella huonosti ja heräsin jo kello kuudelta. Jo puolen päivän aikoihin olin niin väsynyt että ajattelin, että jätän ne bileet väliin, koska yksinkertaisesti ei kiinnostanut mennä sinne väsyneenä. Noh. Ajattelin, että se saattaisi olla aika törkeetä jättää ne bileet väliin – koska no ollaan kuitenkin aika hyviä ystäviä. Joten eikun ylös sängystä ja laittautumaan.

Ruottalaista meininkiä – smörgåstårtaa!

Ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin suoristaa hiukseni törkeän hienosti. Te, joilla on itsepäiset luonnonkiharat ymmärtävät, miten vaikeaa se suoristaminen on. Mmm. Sen jälkeen kun olin suoristanut hiukset, katsoin ulos – siellä satoi tietenkin vettä. Eli ihan turhaan suoristin hiukseni. Enkä tietenkään voinut katsoa sitä keliä ensin ja sitten päättää mitä teen hiuksilleni harakanpesälle. Noh ei se menoa haitannut, vaikka vitutti vähän.

Mitä vaatetta päälle sitten? Unohdin tietenkin pestä pyykit, eli suurin osa vaatteistani oli paskasina. Goddamnit. Joten tyhjensin koko komeroni sisällön ja silmät nykien etsin jotain suhteellisen kivannäköistä vaatetta päälle. Kesti liian kauan. Loppujen lopuksi otin paskaisen topin, suihkutin päälle vähän hajuvettä ja otin ryypyn. Ei se niin tarkkaa ole. Vai?

Ctrl Alt Delete – bisse! Joka nörtin must have (paitsi mun koska bisse on yök)

Ja eikun meikkaamaan. Onnistuin melkein täydellisesti tässä. Mitä nyt sudin ripsaria molempiin silmiin – koska panda-look ja punaiset vetiset silmät on aina kova sana. Ei ottanut päähän ollenkaan.

Lähdin kävelemään kohti juhlia. Ulkona satoi, joten viksuna tyttönä otin sateenvarjon. Ja tietenkin tuuli oli niin hirvee, että kävely sateenvarjon kanssa oli aika tappavaa meininkiä. Molemmat silmät nykivät aika raivokkaasti sillä hetkellä.

Illan sankari – Sara.

Menin kauppaan ostamaan energiajuomaa (koska väsy) sekä savukkeita ja nuuskaa (ei kaikki siis mulle hei kamoon.) No menin tyhjään kassaan ja täti kassassa sanoi, että savukkeet oli mukamas loppu. Maksoin loput kamat ja mentiin katsomaan röökimasinasta oliko siellä just sitä röökiä mitä piti ostaa. No ei tietenkään. Kassatäti: Voit mennä hakemaan uuden ja mene tuohon kassaan, se on tyhjä. Menin hakemaan uuden lapun sitä masinaa varten ja tyhjä kassa suljettiin naamani edestä. Ainoat vapaat kassat – oli tietenkin täynnä sellaisia ihmisiä jotka ostivat kaupan tyhjäksi. Silmäni nykivät nonstoppia.

Seisoin siinä kassajonossa niin kyrsintyneenä ettei mitään rajaa. Sitten viereinen kassa avattiin. Jes! Pääsisin jonon ohitse! Paitsi, että jostain kaupan takaa jyräsi joku fakin mummo siihen täyden korin kanssa kassalle. Ja mummo maksoi kolikoilla. Ja jutteli säästä kassatädin kanssa. Ja minä (mielessäni) ammuin itseäni päähän. Taisin seistä siinä jonossa noin 15 minuuttia. Yhden röökiaskin takia. Jeejee. Mitä tästä opimmekaan? Älkää polttako, siitä seuraa vain harmia.

Kun vihdoinkin pääsin kaupasta ulos ja lähdin kävelemään viimeiset 150 metriä Saran luokse kaatosateessa, kengännauhat aukesivat. Ei ottanut päähän yhtään! Ei siis ollenkaan!

Muuten oli ihan kivat bileet. Oli voileipäkakku ja roseeta ja mukavia ihmisiä. Mitä nyt jotkut vähän roikkuivat ärsyttävästi mun helmoissa kiinni koko ajan. Tai siis jos mulla olisi ollut helma niin olisi roikkunut siinä kiinni. En tajua, miten jotkut miehet ei vaan sitten millään tavalla tajua, että vähän hei hajurakoa. Vaikka sanoiskin ihan suoraan, että suksi jo jonnekkin. Ei ei. Ei vaan voi ymmärtää?

Toi tyyppi tuolla taustalla…

Loppuillan aikana oltiin jopa baarissa ja tanssimassa ehkä maailman tahmeimmalla tanssilattialla Ruotsin kaikkien Euroviisu-biisien tahtiin. Voi juu. Kyllä silmät aika paljon nykivät. No ei, mulla on ollut itseasiassa kivaa viime päivinä, uskokaa tai älkää!

No eilen oli sitten ne ilmaisen-viinan-bileet. Oli ihan kivaa hengailla työkavereiden kanssa juoden ja syöden hyvin. Mutta mä en kyllä ikinä tule tajuamaan sitä, että miksi pitää aina olla jotain helvetin leikkejä jossain bileissä. Se taitaa olla joku (dorka) ruotsalainen juttu. Eihän Suomessa oo mitään leikkejä duunin ilmaisen-viinan-bileissä? Häh? Häh?

Tänään sitten istuttiin pienessä rapulassa 9 h töissä – kun koko muu Ruotsi istui kotona ja vietti kansallispäivää. Todella kivaa. Ei nykiny silmät ollenkaan.. Ei siis yhtään! Siis mä oon siis NIIN liian vanha for this!

Miten teillä on mennyt? Oletteko tehneet jotain todella kivaa viime aikoina?

Translation: I’m so too old for this shit.

4 thoughts on “silmät nykivät musiikin tahtiin..

  1. En mä uskalla kertoo, että mä oon kesälomalla ja tehny mitä mieli tekee… sillä jos mä kertoisin sulla alkais nykiin se kuviteltu kolmaskin silmä siinä kulmakarvojen välissä…

    Tykkää

  2. Tosi putkeen on menny..nukun noin kolme tuntia yössä.
    Joka penteleen päivä saa ottaa kipulääkettä..joka ei sitten kuitenkaan ees auta..mutta kun reseptitroppi maksaa pirusti ja rahamassi huutaa apua..
    Vatsa ei kestä enää viljoja,hyvästi leipä.
    Hyttyset ovat saapuneet,vittu.

    Suomalaiset leikkii firman juhlissa ”ylimielisyys-hippaa” ja ”aloitetaanko kolmiodraama-seurapeliä”..

    Tykkää

    • Mä en oo vielä nähnyt yhtään hyttystä! Toivottavasti en näekään!

      Hhahaha – kolmiodraama-seurapeli olisi voinut olla vähän enemmän kiinnostavaa kun joku musavisa Ruotsin euroviisubiiseistä.

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s