maailman surkein suomalainen lihaksia metsästämässä.

Aamulla stressasin ihan hirvittävästi vapaapäivästäni, koska piti tehdä sitä ja piti tehdä tätä. Painuin kuitenkin melkein kahdeksi tunniksi salille ja vedin ehkä parhaat treenit ikinä. En kuollut, en ollut väsynyt, sain runsaasti energiaa (kuulostan joltain idioottimainokselta – tiedän) ja jaksoin jopa nopsaan siivota ne rappuset ja sitten pyöräillä kotiin.

En tiedä miksi tällä kertaa meni niin hyvin salilla, mutta se kai on ihan hyvä vaan, että meni hyvin. Ostin tuossa viime viikolla sellaiset treenihanskat, koska sirot ja kauniit käteni (tuo oli sarkasmia, jos ette sattuneet tajuta sitä..) kärsivät niin kovasti puntteja nostellessa – saan ihan hirvittävät, rumat rakkulat käsiini. Katselin kaupassa, että hintaa oli 120 kr (n.14 euroa) ja ajattelin jo silloin, että onpas kalliit. Sain kuitenkin pienen paskahalvauksen, kun kassitäti pyysi niistä 180 kruunua. IIk. En kehdannut enää sanoa, etten haluakaan niitä, joten otin ne kuitenkin. Meinasin palauttaa hanskat, mutta en ole oikein löytänyt täältä perseenreikäpikkukaupungista mitään muitakaan. Olo on aika helvetin pro nyt. Eikä käsissä ole yhtää rakkuloita tai mitä lie. Tulis vielä ne lihaksetkin, että näyttäisi siltä, kun tuloksiakin olisi tullut. Ohoi lihakset, missä olette? (Tänään tosin unohdin toisen hanskan kotiin – sain paniikin, koska luulin jo hävittäneeni sen.. olisi ollut niin tyypillistä!)

Uusi sormus/rannekoru – Oon koolimpi kun Lady Gaga nykyään!

Treenien jälkeen käväisin kotona kirjoittelemassa päivän postauksen Geeky Wonderlandiin – ja laiskottelin hetken (voi luoja se oli ihanaa.) Sitten laitoin itseni kuntoon ja lähdin ulos kaupungille duunikaverini Lauran kanssa. Meidänhän oli tarkoitus mennä sinne meidän duunin After Workiin, mutta jotenkin meitä kiinnosti huomattavasti enemmän kaupan alennusmyynnit (esim kosmetiikkaa -70% Kicksillä – NAMI!), kun terassilla istuminen.

Ostettiin ihan muutamat siiderit ja kuitenkin käppäiltiin sinne after workiin lopuksi (muutaman mutkan kautta – koska Marianne ei osaa lukea GPS:ää.. tsiisus, mikä tekniikan ihmelapsi.) Istuttiin ulkona vähän aikaa, pistettiin pizza puokkiin ja juteltiin vähän niitä näitä. Meidän tunnelma kuoli aika mukavasti, kun ruotsalaiset kolleegamme alkoivat leikkiä ”En ole koskaan”-leikkiä. Ai luoja, että mä vihaan tuollaisia leikkejä/pelejä mitä niitä nyt kutsutaankaan. Siis.. mä. vihaan. leikkejä – ja niitä on aina joka ikisessä ruotslaisissa juhlissa.. gnaah!

Kello yhdeksältä saimme Lauran kanssa tarpeeksi ja menimme kotia. Koska olin Ändin hoodeilla, käväisin lainaamassa sen vessaa ja juomassa mun viimeisen (kolmannen) siiderin siellä. Ja se nousikin ihme kyllä päähän aika reippaasti. Moikka, mun nimi on Marianne ja olen maailman surkein suomalainen. Huppelissa kolmesta pienestä siideristä. Ihme kuitenkin, että pyöräily meni vallan mukavasti.

Nyt nukkumaan jotta jaksan tehdä töitä koko viikonlopun! Mukavampaa viikonloppua teille!

PS. Nyt saankin sitten kuunnella kun naapuri katsoo fudista ja örisee kaatokännissä kännisten ystäviensä kanssa. Voi viddu, olisi pitänyt odottaa muutama tunti kunnes menin kotiin. Sanoinko jo, että mä vihaan sitä fudistakin ihan helvetisti?

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s