minähän en koskaan valita, mutta…

– Olen aivan totaalisesti poikki 12,5 h duunipäivän jälkeen.

– Ja siitäkin, että tein niin tyhmästi sen lounaan kanssa – tietenkin sain siitä vatsan kipeäksi (koska en syönyt kunnon ruokaa.)

– Kun pyöräilin ekasta duuniin toiseen duuniin (nopeammin kuin Teräsmies lentää maailman ympäri.. matkaa  on siis sellaiset 4-5 km ehkä -) oli todella upea, hieno keli, mutta minähän en siitä voinut nauttia (koska keskityin siihen, että pääsen mahdollsimman nopeasti duunista A duuniin B – kuolematta Örebron liikenteessä.) Kun lopetin duunit vähän yli kahdeksan ja astuin ulos, ulkona oli ihan harmaata. Prkl.

– Koska söin huonosti (katso toinen kohta) kärsin töissä aika alhaisesta verensokerista, joka johti siihen, että huippasi ja oli vähän höppänä, tärisevä olo. Kun tauko tuli, juoksin (kyllä, meillä ei ole pitkiä taukoja) pää kolmantena jalkana kauppaan ostamaan jotain syötävää – onneksi olo helpotti. Jätski – hyvä tapa kohentaa verensokeria nopeasti (harmi vaan, että se tippuu alas aika nopsaan myös.. prkl.)

– Viimeisillä minuuteilla töissä, siivosin vähän keittiötä siellä (koska olen niin mahtava työntekijä toim.huom.) Olin siis ihan omassa maailmassani (nukkumassa) ja kun käännyin ja olin menossa pois sieltä eräs omituinen..ish duuni”kaveri” seisoi mun takana. Sainko slaagin? Ou jee. Kysymys kuuluu – miksi heppu ei sanonut mitään, että se halusi vettä kraanasta (niinkun as in – hei anteeks voinko ottaa vähän vettä?) ja kuinkakohan kauan se siinä seisoi (olin keittiössä noin 5-7 minuuttia…) ja miksi se ei sanonut anteeksi, että pelästytti mut? Whattafaak? Duunipaikkani nimi pitäisi olla Omituisten Otusten Kerho…

– Duunikaverini totesi mulle: Nainen, sun silmänaluset on ihan mustat ja turvoksissa. Sun pitäis kyllä ottaa vähän lomaa… (REALLY??? Thank you Captain Obvious!)

– Kun vihdion ja viimein tulin kotiin – meinasin alkaa itkee, kun huomasin tiskivuoren keittiössä. Ja oli pakko tiskata – koska ne döfäs jo pikkasen (aika reippaasti.)

– Tiskaamisesta tuli hirvee hiki – koska painostava ilma ja kämppä, jota ei voi tuulettaa.

– Ja sitten iski nälkäkin ja ilahduin sekunnin ajan, kun muistin piirakkani. Kunnes sitten muistin, että mulla ei muuten ole mikroa, joten joudun lämmittämään piirakkapalaa sata vuotta mikrossa.

YHYYYYYYYYYYYYYYYYYYY!

Antakaa mennä, tämä blogi on julkinen valitusmuuri tänään – valita pois vaan kaikki murheesi!

PS. Paskapäivää sentään piristi postissa tulleet Ebaysta tilatut jutut. Jee! (Always look on the bright side of life……)

PS2. Huomenna on sentääs vapaata!

Advertisements

2 thoughts on “minähän en koskaan valita, mutta…

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s