sinkkuelämää

Mietin kauan, että julkaisenko, vai enkö julkaise tätä postausta. Sen verran henkilökohtaista, eikä maailman positiivisinta tekstiä.

Hitsit, että mä vihaan sanaa sinkku. Siis jotenkin – sinkku – on niin negatiivinen sana. Hei sinä olet yksin, sulla ei ole ketään, sä joudut ostamaan pieniä paktetteja voita kalliilla hinnalla, koska et ehdi syödä sitä ennen kun se menee pilalle. Siksi en hirveesti kävele ympäri kaupunkia kertoen kaikille, että olen sinkku. Onkohan mä vaan sellainen – katkera sinkku?

Viime aikoina tosin (vihdoinkin, varmaan jotkut sanovat) olen jopa poistunut kämpästäni ulos, katselemaan mitä tuolla ulkona (baareissa) on. Tai kaupungilla. Niin kuin silloin ennen Andyn aikoja. Pitämään hauskaa. Tanssimaan. Katselemaan – mutta en vielä ehkä ihan löytämään sitä uutta. Ei, ei vielä – liikaa traumoja tai jotain. Mutta mietin viikonlopun aikana, mitä jos vajoaisin kuitenkin niin alas, että vaihtaisin sen mun Facebook-statuksen sinkuksi – jotta välttäisin näitä ”Miten sulla ja sillä menee?”-kommentteja. (Okei ymmärrän, jos jotain ei tapahdu Facebookissa, sitä ei tapahdu ollenkaan.) En silloin aikanaan halunnut tehdä erosta isoa juttua Facebookissa, koska aina, siis aina, joku pölö menee kommentoimaan, että ”voi voi, mitä tapahtui?” – ja yleensä pölö on vielä joku, jonka kanssa olet kerran jutellut. Ihan kun se olisi hänen asiansa? Nojoo.

Mulla oli nimittäin suunnitelma. Sanotaan vaikka ihan näin aluksi, että olen lapsellinen ja kostonhaluinen. Mutta mun suunnitelma oli, että minä olisin se, joka meistä ensimmäisenä löytää uuden ja se saa jäädä nuolemaan näppejään ja olla katkera. Mutta se menikin toistepäin (tietenkin, tunnettehan tämän kuuluisan huonon tuurini..?) Ja tietenkin sain tietää tämän eilen. Facebookin kautta. Ja nyt minä olenkin se joka on jotenkin katkera.

Minua siis ei missään nimessä ota päähän se, että sillä on uusi muija kiikareissa. Tiesin sen päivän koittavan ja itse asiassa jotenkin arvasinkin asian tapahtuneen. Oikeasti siis! Vaan lähinnä se, että se kertoi siitä Facebookin kautta, keskellä duunipäivää ja sitten vielä tämä uusi likka on meidän tuttavapiirissä (mikä mielestäni, no on vähän ällöttävää jollakin tavalla… ja minunhan ei sitten todellakaan tarvitse hengailla tässä piirissä enää..) Summa sumarum – olin aivan sikavihainen eilen. Ja saattoi olla niin, että parin tunnin ajan tekstasin Lauran kanssa – jotten hajottaisi esim. duunin tietokonetta.

Duunipäivän päätteeksi mun piti tavata blogitytöt – mutta matkan varrella pyöräni hajosi. Siis ketjut sun muut irtosi ja eräs kolleega, joka pyöräili ohitse, yritti korjata sen, mutta ketju irtosi uudestaan. Joten jouduin kävelemään noin 4 km taluttaen pyörääni. Great. Just sopivasti hyvänä päivänä päätti hajota käsiin. (Lisäksi duunikaveri ilmoitti, että mun pyörä on niin paskana, että takapyörä saattaa irrota minä päivänä tahansa. Joten kannattaa korjauttaa pyörä tai ostaa uusi (koska halvempi kuin korjaaminen) – ja ei muuten kannata pyöräillä sillä enää, koska se on hengenvaarallinen.. NO FAKKIN JEE JEE!)

No meidän blogisuunnittelusta tulikin joku marttakerho ja me valitettiin, juotiin kahvia ja syötiin aivan liikaa mutakakkua ja brownie-keksejä (suklaa tekee hyvää sydämelle, jos ottaa päähän.. kuulemma.) Sitten Tina sai älynväläyksen, että menisimme yhdelle. No yhdestä tuli kaksi (sairaan isoa) ja istuttiin aika myöhään jutellen Tinan ja sen äijän kanssa vaikka mistä. Sain hirvittävän himon lähteä Göteborgiin hengailemaan kavereiden kanssa, mutta kummallekaan tämä viikonloppu ei sovi. Siis just kun mun olisi pakko päästä täältä pois. Niinkun nyt. Heti.

Että sellainen tiistai. Jotenkin olen ihan eksynyt elämäni kanssa muutenkin. Se on ollut tuossa taustalla Helsingin-matkan jälkeen päässä aika paljon. Should I stay or should I go? Minne? Tekemään mitä? Kun koulukaan ei ole finito ja mua vaan vituttaa se, enkä halua opiskella sitä mitä opiskelen? Onko tämä nyt se kuuluisa kolmenkympin-kriisi? Ja miksi en edelleenkään ole tähän ikään mennessä oppinut syödä hyvin, ennen kun juon alkoholia?

PS. Tina ja sen äijä löysi mulle reboundin, joka on ”yli 185cm, mutta alle 200cm, ei kotoisin Örebrosta, sopivan lihaksikas, hauska ja sillä on tummat hiukset ja ei ole liian lapsellinen.” Saatoin ehkä jossain alkoholisumussa tehdä listan kriteereistä ja kertoa Tinalle, että jos se näkee jonkun kriteereihin sopivan tyypin, se saa antaa puhelinnumeroni sille. Tina tietenkin kertoi listani eteenpäin kaikille. Mutta kiitos ystävistä kuitenkin ♥ Nyt pitäisi vielä tavata se rebound haha.

PPS. Unohdin taas ne vitun suodatinpussit.

PPPS. Yhyy olen varapaikalla 2 BodyCombatiin. Voinko mennä sinne kassalle ja sanoa: ”Siis mulla on vähän aggressioita, mitä mun pitäisi purkaa – koska rakkauselämä kusee – tuota… Saisinko kuitenkin mennä sinne Combatiin, ettei mun tarvitse alkaa hajottaa kämppääni?”

Clic pic for source.

Mainokset

21 thoughts on “sinkkuelämää

  1. Siinä on jo putkeen mennyt päivä.. Voin vaan kuvitella tuon ketutus-ahdistus-puristuksen tossa ”ihanien uutisten” kuulemisen aikana. :S

    Ja vitun suodatinpussit!

    Tykkää

    • Joo näköjään tää viikko on jotenkin todella putkeen menevä. Mitäköhän tänään tapahtuu? Joo ja se vielä, että olin töissä.. Se oli ehkä parasta kaikessa -> olin työkyvytön tunnin ajan…

      Jospa tänään on se päivä, jolloin mä muistan suodatinpussit?

      Tykkää

  2. Mä laitoin erostani Facebookkiin, koska sillä kuittasin aika paljon näitä luuloja, että oltais vielä yhdessä, ja hoidin homman mieluummin yhdellä kerralla.

    Tykkää

    • Jos mä vaan olisin tiennyt tän.. niin olisin kyllä laittanut sen Facebookiin myös. No.. eeeeehkä mä opin jotain. Mutta vaan ehkä :D

      Tykkää

  3. Hmm..sulla on varmaan ollu paljon mietittävää. Toi kumpi löytää eka uuden on jotenki hassu..koska luonnollisesti jompi kumpi löytää jossain vaiheessa uuden kumppanin. (nim. koettu ja huomattu) Vaikka miten olis luullu, että se ei tunnu missään. Ni kyl se jossain tuol sydämen perukoissa tuntuu..Huoh. Mut ei kannata miettiä siis sitä liikaa. Oon huomannu, että naiset ajattelee miljoona kertaa miehiä enemmän ja moneen kertaan. Sinä aikana mies olis käyny kympin lenkin ja kaupassakin sinä aikana :DDD mutta joskus asiat tapahtuu niin julmetun hitaasti..

    Hih, ehkä sit jos ja kun tapaat sen rebound-tyypin, ni kattoa mitä sen jälkeen tapahtuu. Voipi olla että yhtäkkiä haluatki vaikka muuttaa takas Suomeen ja tehä täällä duunit.. tai sit tehä duunia siel vähä aikaa ja lähtee kiertelee maailmaa :P

    Maria

    Tykkää

    • Sanos muuta. Siinä taitaakin olla jotain siinä kuuluisassa ”men are from mars, women are from venus” hihhihih.

      No katotaan mitä just sen reboundin kanssa oikein teen :D Joo pitää ihan pistää mietintämyssy päähäni – ja ne muutamat aivosolut mitä mulla on jäljellä kunnolla töihin :)

      Tykkää

  4. Ma oon laittanu aiemmin suoraan heti Facebookin, etta ohi on. Laittaisin nytkin, jos olisi ohi. Sen julkistaminen Facebookissa teki siita jotenkin todellista. En silloin vastannut mihinkaan kyselyihin mita sen parisuhdestatuksen vaihdosta tuli, koska ei se kellekaan kuulu.. ja ne laheiset joille se kuuluu, ei kysele Facebookissa.

    Mun yksi eksa meni juuri naimisiin tanakesana. Vaikka oon parisuhteessa, eika todellakaan ole mitaan tunteita hanta kohtaan, niin kylla sen kuuleminen tuntui oudolta. Varsinkin, kun han oli mun kanssa aina sitoutumiskammoinen. Meni puoli vuotta ennen kuin han edes kertoi vanhemmilleen tapailevansa ketaan, saati sitten esitteli meita. Tan hanen vaimonsa kanssa he olivat puolessa vuodessa kihloissa. Kylla se tuntui pahalta ja edelleen arsyttaa, vaikka paska jatka se oli ja meidan yhteiselo oli ihan kauheeta. Elamassa kuitenkin tulee itse kullekin uudet kujeet vastaan ja jotkut parisuhteet toimii, toiset ei ja valilla sataa litrakaupalla paskaa niskaan – ja jos ei sada niin itse tai joku muu kaataa sita paskaa niskaan – ja sitten toisinaan taas elama tuoksuu neilikoille. Ja vihaan neilikoita. Mutta joskus menee hyvinkin.

    *voimahalaus*

    Tykkää

    • Kiitos kannustavista sanoista ja voimahalaus sulle kans! Voin vaan kuvitella miltä tuo tuntuu.. mulla sama juttu mun ekan exän kaa. Tai ish.. se ei oo tietääkseni kuitenkaan naimisissa. Höh!

      PS. Neilikat on kivoja. Jos me nyt ajatellaan niitä samoja kukkia.

      Tykkää

  5. tietysti yksi vaihtoehto olis että et harrastais tuollasta reboud -juttua vaan kypsästi hyväksyisit tilanteen että oli vain ajan kysymys että toinen löytää jonkun uuden ja nyt voit jatkaa elämää. ja ettekös työ ole ollu jo pidemmän aikaa ”vain kavereita”?

    Tykkää

    • Tai! Sitten en ollut ihan tosissani tuosta rebound jutusta, ja vaikka olisinkin, niin jos mä niin haluan hoitaa asiani, niin mä saan tehdä sen niin. Ihan sama, jos se sun silmissä vaikuttaa jotenkin lapselliselta tai vastaavalta. Ja jos luet uudestaan ja oikein tuon tekstin, niin siellä lukee, että olen valmistautunut siihen päivään, kun tämä tapahtuisi. En ole idiootti.

      Tykkää

      • niin no itse tunnen tuollaistakin harrastaneita naisia joten en suoraan oleta että sellaisia sanotaan vitsillä. toki pahoittelut jos ymmärsin asian nopeasti lukemalla väärin.

        Tykkää

        • ”tuollaistakin harrastaneita naisia” – ahaa mutta se on okei, jos miehet harrastaa tuollaista? En tiennytkään, että elämme edelleen 1950-luvulla. Kamoon!

          Tykkää

            • mmhmm.. no ihan miten vaan, vaikka sä et ”sellaisesta käyttätymisestä” pidä, se ei anna sulle oikeutta tuomita muita. Ja tulevaisuudessa kannattaa ehkä joko pitää mölyt mahassa tai sitten vähän jotenkin ilmaista itseäsi vähän sivistyneemmin.

              Tykkää

  6. Mun eksä meni naimisiin 1v1kk meidän eron jälkeen. En pidä kauheen uskottavana. Lisäksi nauroin (ja moni muu nauroi) kun he julkaisivat hääkuvansa lehdessä. Uusi nainen oli ilmetty kaksoiolentoni. Eipä se mukavalta tuntunut. Lisäksi tosiaan säälin sitä tyttöstä, koska eksä oli mulle(kin?) ehdottanut ongelmiemme korjaamiseksi naimisiinmenoa. Olikohan tämä tytsä saanut saman ehdotuksen?

    Toinen raivostuttava yhteensattuma oli, kun eksän äiti (jonka kanssa olin ehtinyt luomaan hyvän keskustelusuhteen) ilmaantui meille työharjoitteluun 2 kk ennen meidän häitä. Ei ollut kiva katsella häntä töissä ja suunnitellä omia häitään. En voinut puhua suunnitelmista mitään työkavereille, koska en halunnut hänen tietävän yksityiskohtia. PAITSI yhden asian kuulutin niin, että varmasti meni perille, että meillä oli alkoholittomat häät. Eromme syy kun oli eksän juominen.

    Tykkää

    • Ooh kuulostipas monimutkaiselta tarinalta :S Eei tuolla tavalla :/ Onko mitään tietoa siitä, että onko nämä kaksi vielä yhdessä? I guess not … Niinkun sanoit ei vaikuta kovin uskottavalta :( höh

      Tykkää

  7. Päivitysilmoitus: mun piti olla säälittävä, mutta olenkin jotain ihan muuta. | Mary ihmemaassa

  8. Päivitysilmoitus: ei mennyt ihan nappiin.. | Mary ihmemaassa

  9. Päivitysilmoitus: sinkkuelämää: voittajafiilis | Mary ihmemaassa

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s