mun piti olla säälittävä, mutta olenkin jotain ihan muuta.

Jotenkin treenaaminen on auttanut hirvittävästi oloani viime päivinä – saattaa ollakkin, että se onkin mennyt vähän överiksi. Mutta tajusin kuitenkin tänään, että ehkä se onkin parasta, jos otan ihan hissun kissun.. Nimittäin kävelin eilen aamukuudelta alas katsomaan olisikohan aamulla ollut pyykkitupa vapaana (koska en ole pyykännyt noin sataan vuoteen.. – eikä ollut muuten edes vapaana perkele…) ja kun mun piti kiivetä ylös niitä rappusia luulin, että kuolisin jossain ensimmäisen ja toisen kerroksen kohdalla (miksi asun aina ylimmässä kerroksessa? Miksi?)

Vaikka mulla siis ei periaatteessa ole lihakset paskana (vaikka kävin pumpissa toissapäivänä – vaikka edellinen kerta meni päin, no tiedättehän..) niin niissä ei ole yhtään voimaa jäljellä. Ylimpään kerrokseen tuntui ihan oikeasti siltä, kun olisin kiivennyt Mount Everestille. Ja sen jälkeen jäinkin ihan kuolleena makaamaan eteiseen, muutamaksi tunniksi (okei muutama  minuutti – mutta ne minuutit tuntuivat ikuisuudelta.)

Note to self: Ensi kerralla – hanki asunto ensimmäisestä kerroksesta… kuten kaikki muutkin vanhukset.

Sitten pitäisikin keksiä jotain syömistä. Viimeisen viikon aikana en ole oikein pystynyt syömään muuta, kun kananmunia ja hedelmiä – ehkä jotain vihanneksiakin ja juustoa. Kaikkein kummallisinta on, että mun ei yhtään tee mieli mitään makeaa. Ajattelin, että ”ooh, voisinpas tästä ostaa jotain hyvää ja katsoa jonkun hömppäleffan ja olla todella säälittävä.” Koska that’s how singles roll. Ja makea ON hyvää.

No. Seisoin katsomassa karkkihyllyä – yök – ei tehnyt mieli mitään. Menin seisomaan jäätelöaltaan ääreen – yök – ei tehnyt mieli mitään. Kävin katsomaan mitä leivoksia oli tarjolla – yök – ei todellakaan tehnyt mieli mitään. No jospa teenkin hyvää ruokaa – kävelin ympäri kauppaa etsimässä sitä ”jotain hyvää ruokaa” – ei tehnyt mieli mitään. Joten ostin 4 kg vesimelonia – koska pitää kuitenkin syödä jotain.

Yleensä toimin ihan toisella tavalla kun mulla on murheita. Syön kaikkea. Ihan mitä vaan, kunhan syön jotain. Kaikki mitä eteeni tulen, syön. Syön suruunii, vihaani ja kun olen onnellinen laadidaa – ehkä tiedättekin sen tunteen. Nyt tuskin pystyn syömään mitään. Tuntuu aika oudolta. Siis tosi oudolta.

Niin, ja olisi kivaa myös pystyä nukkumaan kunnolla. 4-6 tuntia näyttää riittävän. Mm m todellakin…

Kaipa se tästä sitten jossain vaiheessa… Nyt aattelin kuitenkin mennä salille, koska illalla menen taas tanssimaan. Yeah, mulla on kyllä maailman paras logiikka, eikö vain? Niin ja pyykkiä pesen sitten huomenna – krapulassa. Ja joo, lupaan tietenkin raportoida, miten se meni – tiedän että haluatte tietää :D

PS. Kuitenkin voin vähän paremmin, kun tuossa muutama päivä sitten. Ollaan nyt juteltu sen yhden kanssa, ja kyllä se ehkä tuleekin toimia, että voimme olla ystäviä. Minä olin – ihme kyllä – se, joka otti keskustelun paremmin – mitä en ikinä olisi voinut uskoa. Kyllä tämä tästä. Eikö vain? Life’s a bitch and then you marry one. Pitäisi vaan löytää se mun bitch.

2 thoughts on “mun piti olla säälittävä, mutta olenkin jotain ihan muuta.

  1. Hyvä että voit jo paremmin, kyllä se siitä (kliseistä mutta totta) :)

    PS. Alkoi tehdä mieli vesimelonia. Miksi AINA silloin kun kauppa on jo kiinni?

    Tykkää

    • Kyllä se tästä :) Ehkä noi on kliseitä, koska ne pitää paikkaansa ;D

      Niinhän se aina on.. Se on varmaan joku lisäys murphyn lakiin… tai jotain..

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s