vihdoinkin kotona.

Tämä viikonloppu on varmaan ollut yksi parhaimmista pitkään aikaan. Tai siis, näköjään nämä viikonloput vaan paranevat ja paranevat, hah. Eilen tosiaan vietettiin Lauran ja duunikaverin Almedinan kanssa tyttöjeniltaa. Juotiin viiniä (ehkä vähän liikaa… ainakin minä (miksi minä olen aina se, joka juo liikaa?)), tilattiin pizzat ja juteltiin noin puol neljään asti yöllä, jolloin Laura ja (varsinkin minä) kontattiin kotiin. En ole nauranut niin paljon pitkään aikaan ja olen ihan otettu siitä, miten ihania ystäviä olen tämän Ruotsin matkan aikana saannut. Tulee ihan tippa linssiin! (Oikeesti.)

Neljä tuntia nukkumaanmenon jälkeen mulla oli pesutupa-aika. En edes aio sanoa mitään tästä pesutupa-aikojen valitsemisesta enää. En vaan kerta kaikkiaan osaa olla ottamatta myöhempää aikaa. No, sanotaanko vaikka näin – viinimäärän takia olin vielä herätessä kännissä. Mutta pesin pyykit kuitenkin, vaikkakin aika hitaasti. Kun alkoholi vihdoinkin alkoi poistumaan elimistöstä ja krapula alkoi, lähdin ulos kaupungille kirpparille.

Tein kärrynypyöriä täpötäydessä kirpparissa, kun löysin Risk-pelin. Ja vielä tingin! Mä en siis oikeasti ikinä tingi, koska mun mielestä se on niin noloa. Onkohan se sitten tämä mun viimeaikainen muutos normaaliksi ihmiseksi, joka vaikutti asiaan. Don’t know.

Pikakierroksen jälkeen krapula paheni ja kävelin auringoisessa syysilmassa takaisin kotiin ja vedin pienet päikkärit. Sitten TinA ilmoitti, että se ja sen äippä ja sisko oli pihalla ja oli aika konkata huonekaluja sinne sun tänne. Ja tällä kertaa päätin ihan oikeasti, että sitten kun muutan, en varmanakaan muuta enää koskaan ylimpään kerrokseen. Perkele. On kyllä lihakset aika paskana siitä konkkaamisesta.

Sen jälkeen Laura ilmestyi oven taakse ja aloimme kasaamaan uutta kirjahyllyäni. Eli siis IKEAn Expedit-hyllyä. Ja se suurin versio. Ja sanotaanko näin, että sitä on aika vaikeaa kasata 21neliön pienessä kämpässä, jossa tavaroita on ihan joka paikassa. Mutta meni melkein ihan nappiin kuitenkin, mitä nyt hylly on vähän hutera ja – haha – missattiin yksi hylly, joten se on puoliksi irti :D hups.

Kasaamisen jälkeen siirsimme kaikki muutkin huonekalut. Ja tavarat paikoilleen uuteen hyllyyn. Ja nauloimme tauluja ja julisteita seinään. Ja Laura käski mun lajitella komeroni (koska se oli kuulemma ihan katastrofaalisen hirvittävän sotkuinen ja aiheutti hänelle silmien raivokasta nykimistä.) Ja sain myös kuulla muutamat: ”MITEN NIIN SULLA EI OO VAATTEITA?” Heh. No vaatteita on mutta ei mitään päällepantavaa – eikö se aina mene niin? Sillä aikaa Laura järkkäsi keittiön kaappeja:

Tajuttoman suuren urakan jälkeen (5 h) tajusimme, että kumpikaan ei oikein ollut syönyt koko päivän aikana – joten menimme hakemaan lähi-pizzeriasta syötävää ja istuimme katsomaan pari jaksoa.. Kumman Kaa-sarjaa, jonka pöllin lainasin siskolta. Ja kuolimme nauruun.

Aivan mielettömän ihana viikonloppu. Niin ihana, että ihan unohdin, että huomenna on pitkä työpäivä edessä. Eikä edes vituta. Oikeasti.

Valitettavasti kuvat ovat aika huonoa laatua kiitos no valoa – laitan huomenna sitten vähän parempia kuvia. Koska koko maailman pitää saada nähdä Lauran kädenjäljet. Vihdoinkin, kolmen vuoden jälkeen täällä Örebrossa, olen kotona. Nyt tämä kämppä tuntuu kodilta :)

 

Mitä kivaa te olette tehneet viikonloppuna?

Mainokset

2 thoughts on “vihdoinkin kotona.

  1. Kuulostaa ihanalle :) oot varmasti huojentunut, ku vihdoin oot saanut kodin :D tai siis sisustanut sen oman näköiseksi. Hyvää ruokaa, seuraa, kirppareita, ulkoilua..niistä on kivat viikonloput usein tehty.mä asun täl hetkellä paikassa, jossa mä en tunne oloani kotoisaksi. Auttaako siihen sitten pelkästään kodin vaihto en tiiä.:) no ainakin mä oon selaillu tänä viikonloppuna pari tuntia pelkästään kaikkia oikotien kohteita..ja unelmoinu ostavani asunnon heti lottovoiton jälkeen :D joka tosin on vähän utopistinen ajatus :P..

    Maria

    Tykkää

    • Joo kieltämättä tuntuu todella hyvältä just nyt :) Vähän niinkun kävelisi vaaleanpunaisilla pilvillä haha. Joo näköjään ne on just niitä parhaimpia viikonloppuja :) No siis mullahan on periaatteessa ihan sama tilanne. Kyllä mäkin siis etsin vähän isompaa ja ”aikuismaisempaa” kämppää koko ajan. Niinpä, tai sitten se joku sellainen juttu, että pitää jotenkin tehdä tilanteesta mahdollisimman hyvä. Tai jotain. Siis jos kämppä on perseestä :D En tiedä. Toivottavasti sulle tulee kohta se lottovoitto! Pidän sulle peukkuja! ;) Omistusasunto olis joo aika namii just nyt hehe ja pidän myös peukkuja, että löydät sen oman ihanan kämpän, jossa viihdyt ♥

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s