saamattomuudesta.

Olipa kerran noin 20-vuotias likka, joka suunnitteli tulevaa elämäänsä. Hän kirjoitti listan asioista, joita hän haluaa tehdä, ennen kuin hän täyttää 25: Hypätä benjihypyn ja uskaltaa laulaa karaokea julkisesti. Olihan näitä muitakin juttuja, mutta ne eivät olleet niin tärkeitä ja hauskoja juttuja .. kai. (Todellisuus on, ettei hän muista mitä listaan kirjoitti.)

Koitti päivä, jolloin hän täytti 25. Hän ei ollut hypänny bungee-hyppyä. Eikä muuten ollut laulanut karaokeakaan. Joten hän päätti siirtää tätä viidellä vuodella eteenpäin.  Koska viisi vuotta on todella pitkä aika, ja nyt hän todellakin tekisi nämä kaksi pientä vaivaista juttua.

No, koitti aika (tämä päivä), jolloin tyttö/nainen tajusi, että hänellä on about tasan kaksi kuukautta (+ yksi viikko) aikaa hypätä bungee-hypyn ja käydä laulamassa karaokessa.

Summa sumarum: Miten voi olla niin saamaton, ettei kahta asiaa saa tehdyksi kymmenen vuoden aikana? Kysynpähän vaan?

Ja missäpäin Suomea tai Ruotsia voi talven aikana hypätä benjihyppyjä?

Advertisements

2 thoughts on “saamattomuudesta.

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s