asioita, joita en ymmärrä pt X: pihit ja kerjääjät kavereina.

Mua ärsyttää monet asiat. Varsinkin Facebookissa. Siis todella, todella monet asiat (täältä  voitte lukea mitä mieltä olen suurimmasta osasta porukasta – tai ainakin jostain tyypeistä.) Olen taas löytänyt yhden asian, jota en kerrassaan voi ymmärtää – nimittäin kerjääjät. Ihmiset, jotka ihan avoimesti kerjää Facebookissa. He myös valittelevat rahatilannettaan jatkuvasti ja haluavat aina jotain ystäviltään – ilmaiseksi.

Kerjääjä haluaa vaatteita, koska hänellä ei ole – yhyy – varaa ostaa uusia (mene second hand kauppaan ostamaan joku pusero jollain parilla eurolla – siitä ei mene konkurssiin.)

misc-jackie-chan

 

Hän haluaa myös, että kaverit ottavat hänet mukaan treeneihin, koska hän haluaa treenata, eikä hänellä ole rahaa maksaa omaa treeniään (Eli sun työssäkäyvät kaverit, pitää ottaa sut mukaan treeneihin, koska sulla ei ole töitä? Mene töihin, helvetti. Vaikka puhelinmyyjäksi, niitä duuneja riittää vaikka kaikille. Älä ole nirso ja tyhmä. Itse en toki menisi hehe.) Ja sitten tätä pitää muuten kysellä joka ikinen päivä Facebookissa – ”Mun tekee mieli treenata tänään, voiko joku ottaa mut mukaan treeneihin? Olen köyhä yhyy säälikää mua.” MENE ULOS LENKILLE, SE ON ILMAISTA!

annoyed-facepalm-picard

Tai sitten tarvitaan apua kaverilta kuskaamaan tavaroita kohteesta A kohteeseen B – ilman minkäänlaista korvausta (nyt en tarkoita sitä, että tästä pitäisi saada rahallista korvausta. Kahvipullat joskus on ihan kiva kiitos, mutta kerjääjällähän ei ole varaa siihen, koska kahvi ja pullat omasta rahapussista on ihan liikaa hänen taloudelleen. Pullathan maksavat timantteja nykyään..) Tällaisesta toistuvasta kuskaamisesta ei aina pelkkä kiitos riitä. Mun mielestä ainakin. (Ja Lauralle ja Joonakselle tiedoksi – Haluan edelleenkin maksaa ne bensarahat sinne Tukholmaan! Antakaamunmaksaaneforfuckssake! Tai tarjota safkat/bisset/mässyt laivalla. Tai jotain! Yhyy! Mä en halua olla teidän kerjääjäkaveri.)

En myöskään pidä piheistä ihmisistä. Entinen kämppikseni oli sekä kerjääjä ja erittäin pihi. Hän lainasi multa usein vaatteita ja pyysi omakseen jotain mitä en käyttänyt. Hän söi ilomielisesti ilmaista ruokaani – eikä  koskaan, ikinä tarjonnut mitään takaisin. Lainasin häneltä kerran herkkusienipurkin (kun en voinut mennä kauppaan, koska mulla oli sikainfluenssa) – Hän on vaatimassa sitä illalla takaisin. Eli mun oli pakko mennä kauppaan kuolemansairaana ostamaan hänelle herkkusieniä (joka siis maksaa joku 50 senttiä.) Mutta kerjääjäkämppis tyhjensi ilomielin mun leipäpussin päivässä, eikä tietenkään korvannut sitä. Koska se ei ollut hän, jonka sen söi. (No kuka sitten kun meitä asuu täällä kaksi henkilöä, oliko se joku kummitus, vaimitähäh?)

Lisäksi hän joi aina mun maidot ja yleensä illalla, joten aamuisin mulla ei koskaan ollut maitoa kahviini. Mikä taas teki musta todella vittuimaisen ihmisen. Aamukahvi maidolla on pyhä asia, älä koskaan, KOSKAAN juo kaikkia maitoja illalla. Tai sä saat kärsiä mun todella huonosta tuulesta loppupäivän.

Ja kerjääjäkämppis ei myöskään ymmärtänyt mitä sana ”testata” tarkoittaa. Hän nimittäin luuli, että kun sanoin, että hän voi ilomielin testata mun (aika kallista) hiusnaamiota, että se tarkoitti ole hyvä käytä tämä purkki loppuun. Kolme viikkoa sen jälkeen purkki oli loppu. Kysyin häneltä, miten se voi olla mahdollista. Hän vastasi siihen, että mistä tiedät muka, että hän on käyttänyt sitä.. NO KUKA MUU SE VOI OLLA, KUN ITSE KÄYTÄN SITÄ KERRAN KAHDESSA VIIKOSSA (niin kuin hiusnaamioita yleensä käytetään…)

Sain muuten kerran testata hänen kasvopesuaan. Joka kuulemma oli sikakallis (ihan perusmarkettikamaa). Sain nuppineulan kokoisen tipan. Joka poisti meikit yhdestä kulmasta. Oi, kuinka anteliasta.

Kun muutimme yhteiseen kämppään, sanoin hänelle, että hän saa (jos vain haluaa) lainata mun keittiötarvikkeita, koska hänellä ei ollut omia. Mutta, että hänen pitää olla sitten varovainen niiden kanssa. Varsinkin upouusien teflon-pannujen kanssa. Kun silloin sikainfluenssaa sairastaessa makasin kaksi viikkoa sängyssä ja söin ainoastaan mehujäätä (ja herkkusieniä) hän oli lainannut paistinpannuani. Ja laittanut sen sitten likoamaan veteen käytön jälkeen – viikoksi (koska hän ei muuten tiskannut ikinä – koska ei mukamas osannut (kaikki astiat oli aina paskasia hänen tiskaamisen jälkeen.) True story.)

Kun vihdoinkin sain voimia ja menin tekemään ruokaa, huomasin että pannun pinta oli ihan paskana, eikä sitä voinut enää käyttää ilman, että kaikki paloi kiinni pannuun. Se oli kyllä viimeinen naula arkkuun, pyysin häntä ostamaan mulle uuden Hackmanin pannun, kun muutettiin pois kämpästä. Hän väitti, että olin itse pilannut sen. Kun naama punaisena huusin hänelle, että kai mä nyt tiedän, ettei teflonpintaisia pannuja pistetä likoamaan, hän nolona selitti, ettei hänellä ole varaa ostaa uutta. Meni pari kuukautta, hän sai kokopäiväduunin – eikä kuitenkaan raaskinut ostaa uutta pannua mulle.

rage-super-rage

Lisäksi tämä ämmä vielä yritti tulla mun ja Ändin väliin, kun alettiin seurustelee… Aivan ihana ihminen. Ei varmaan tarvitse selittää, ettemme ole enää minkäänlaisessa yhteydessä.

Mun mielestä se vaan menee niin, että jos ottaa niin saa myös antaa. Ja mä ainakin toivon, että teen tätä itse. Vaikka mulla on välillä itse rahatilanne aika perseestä, niin yritän antaa takaisin ja maksaa velkani, kun mulla on siihen varaa. Mä tosiaan annan mielummin esimerkiksi tavaroita, joita en käytä ystävilleni, kun myyn ne pikkusummalla jossain kirppiksellä (okei, en vaan jaksa mennä kirppikselle myymään.) Ja tarjoan aina kahvit, jos joku tulee kylään.

PS. Anteeeksi nyt hirveesti, postaus sisältää varmasti miljardi kirjoitusvirhettä ja todella huonoa Suomea. Just bare with me.

Mainokset

6 thoughts on “asioita, joita en ymmärrä pt X: pihit ja kerjääjät kavereina.

  1. Päivitysilmoitus: FB-mokia: Ankerias, meemit ja fobiasta kärsivät sukulaiset ! « MORE OR LESS LIFE !

  2. Mulla alkoi ihan savu nousta korvista tätä lukiessani, mahdoton ääliö toi sun entinen kämppis! Okei ääliö ei ehkä ihan ole se kuvaavin sana, mutten keksinyt parempaakaan. Tuommoset ihmiset on raivostuttavia. Ehkä se johtuu siitä, että olen itse iloinen antaja – jaan siis omastani ilomielin ja usein vailla mitään vastapalveluksen odotusta. Mutta hemmetti, kyllähän sitä olettaa, kun on itse jonkun asian tarpeessa tai apu olisi jees, niin ei, se on niin hankalaa, ei pysty, ei ole rahaa ja plaaplaa. Niin ja muuten, pahinta ja raivostuttavinta on ehkä se, ettei voi myöntää käyttäneensä jotakin ja myöntää mokanneensa. Argh! Minultakin on vuosien mittaan hävinnyt yhtä sun toista siskoni käyttöön…

    Tykkää

    • Hehe se oli.. on aika ääliö :D Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon tarinaa siitä, mitä kaikkea se teki. Olisi ainakin viihdyttävää. Joo toi, että kamat on lähtenyt siskon käyttöön kuulostaa tutulta. Tosin meillä taitaa olla toistepäin, yleensä sen kamat joutuu jotenki oudosti mun käyttöön (tai siis lainaan ikuisesti..)

      Tykkää

  3. …juu oli vähän hoono soomi… muta sillä ei olla mitään vi**n valia tällaisisa postauksisa :)

    En tiennyt ettei teflonpannua saa liottaa… Onneks en oo ollu sun kämppis!

    Tykkää

    • Heheh. Mä kyllä luin ton moneen kertaan läpi, mutta pää meni ihan sekasin, et lopuksi en enää jaksanut välittää ollenkaan :’)

      No en ainakaan suosittele viikon liottamista :D Mutta normi-fiksut ihmiset ei kai sitä edes tekisi… :)

      Tykkää

  4. Päivitysilmoitus: maanantaivitutus deluxe pt 234556768 | Mary ihmemaassa

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s