mary ja existentiaalinen kriisi – aka vuoden myöhässä tuleva kolmenkympinkriisi.

Olen 30 vuotta selvinnyt ilman minkäänlaista ikäkriisiä – paitsi ihan jotain naurettavan snadia, kun täytin 27. Koska se ei ole enää 25 eikä vielä 30. Mutta nyt mulle iski ihan tajuton kriisi joululoman aikana, kun joku heitti mulle, että musta tulee tammikuussa 30+.

Ai kamala. 30+ kuulostaa niin paljon pahemmalta, kuin 30. Miksi?

Sen lisäksi olen saannut kuulla nyt ensimmäisen ”nyt olis jo aika löytää se mies ja perustaa perhe, lykka till!” ja tähän asti olen epäröinyt todella paljon sitä, haluanko ikinä omia muksuja. Kauppareissulla tulee törmättyä ihan tarpeeksi hankaliin tapauksiin jotka saavat itkupotkuraivarit kolmen sekunnin välein… Ajatus siitä, että  oma muksu varmaan saisi sekunnin välein on aika jäätävä. Olinhan itsekin sellainen muksu.. (karma tiedättehän…) Mutta nyt vuoden vaihteen kohdalla, kun SUURIN OSA ystävistä odottaa muksuja – mulle tuli sellainen älynväläys, että hei mä ehkä sittenkin haluan sen muksun. Koska mä voisin tehdä siitä mini-men ja .. :

Crazy-Halloween-costumes-for-kids3Kun kerroin tästä uutisesta kavereille, he suurinpiirtein putosivat shokista tuolilta ja jouduin antamaan heille ensiapua, koska saivat sydärin. Kahdesti. Tosin ei mitään hätää vielä kaverit, meinaa ihastuksen kanssa ei ole mennyt niinkun haluan, eli sekin tulee kusemaan ihan minä päivänä tahansa. Mikä ei tietenkään auta mun kriiseilyyn yhtään. Ei siis tippaakaan. Vitutusta lisää vielä se, että olen kaveripiiristä ainoa sinkku – edelleenkin. Forever alone yhyy.

Ja se joka heittää läppää biologisesta kellosta nyt saa turpiinsa.

Enkä kestä enää nettideittailuakaan, koska no, siellä roikkuu vaan ne samat luuserit päivästä päivään, vuodesta vuoteen. Samat naamat aina. Jotka otta aaina muhun yhteyttä, vaikken ole koskaan heille vastannut vuosien aikana. Ja sitten tajusin, että helvetti – minä olen yksi niistä luusereista. Yhyy.

Kriiseilyä lisää myös se, että helmikuusta lähtien ”pomoni” on 10 vuotta mua nuorempi, eikä mulla edelleenkään ole mitään kunnon koulutusta, saati kivaa duunia. On kyllä aika mennä eteenpäin kohti uusia seikkailuja ja vaihtaa työpaikkaa muutenkin.

En tiedä, miten tästä fiiliksestä oikein pääsee eroon. Olen jopa miettinyt, että onkohan mun persoonallisuudessa jotain vikaa? Olenko liian lapsellinen? Liian rääväsuu? Pitäisikö miettiä tarkkaan mitä paskaa suustansa päästää, hankkimaan aikuisia ystäviä, mennä kokkauskurssille ja pukeutua enemmän jakkuihin? Tämä meni jo niin pitkälle, että poistin kämpstäni melkeinpä ihan kaiken vaaleanpunaisen mitä löysin (muutaman Hello Kitty-tavaran jätin kuitenkin…) sekä muut lapselliset jutut. Ja päätin käydä palkkapäivänä IKEAaan ostamaan aikuisia sisustusjuttuja.

Luokkakaverini kysyi multa kuinka monta vuotta täytän, ja milloin. ”Viikon päästä, 31. Anna mun kuolla ja vajota jonnekkin todella syvälle ja kuolla vähän lisää.” Luokkakaveri: ”Mutta eikö ollut pahempaa täyttää 30? Mulla ainakin 20 oli tosi paha.” (Joo luokkakaveri on todella nuori..) Minä: ”No siis mulla ei ikinä ole ollut mitään kriisiä, mistään iästä – tai sitten mä oon vaan jotenkin hidas in the head ja kolmenkympinkriisi tuli vuoden myöhässä.”

Mä en vieläkään oikein tajua sitä, että ensi viikolla täytän 31. Ehkä mun pitäisi hankkia ne kissat nyt?

catsOlen avautunut. Kiitos. Nyt riitti itsesäälissä rypeäminen. Tai sitten jatkan vielä viikon verran. Tai pari, koska tenttiviikko tulossa.

Onko teillä ollut mitään ikäkriisejä? Miten selviydyitte niistä?

15 thoughts on “mary ja existentiaalinen kriisi – aka vuoden myöhässä tuleva kolmenkympinkriisi.

  1. Mun kriisi on ollut (ja aika ajoin on vieläkin) se että oon ”late bloomer”. Pojat oli mun mielestä ihan tyhmiä tosi pitkään. Vasta 13-v tajusin, et ne voi olla kivojakin. Mun teinikapina tuli vasta parin kympin nurkilla. Eikä mulla vieläkään 36-v, ole vauvakuumeesta tietoakaan.

    Toisaalta en kriiseile, koska tiedän että kehitysasteet nyt vain tulee vähän myöhemmällä laivalla mun osotteeseen. Mutta toisaalta, kyllä sitä etenkin muksuasiassa hirvittää, että jaksaako mun kroppa odotta että henkinen puoli pääsee ajantasalle. Tuleeko vauvakuume vasta 10 vuoden päästä, jolloin ”normaalit” alkaa hehkuttaan lapsenlapsiaan.

    Lohtuna siis ajatus, että kaikki ihan oman rytminsä mukaan.

    Et ei mitään hätää, vaikka meidän harrastusyhdistyksen puheenjohtaja on 32-v, kolmen lapsen äiti, opettajan virassa korkeakoululla, aloitti juuri tekeen väitöskirjaa, asuu omakotitalossa ja omistaa kaksi autoa… Ei mitään paineita…

    Mut vakavissaan. Mua on oikeesti jopa lohduttanut, kun oon katsellut vierestä tätä em. naisihmistä. Olen ihan rehellisesti voinut todeta, etten haluaisi vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. Ei musta olis kolmen lapsen äidiksi tässä kohtaa. En haluaisi alkaa väkertään väikkäriä, jonka teossa menee moooonta vuotta. Ja omakotitaloa en ole koskaan halunnutkaan. Ei, ei ja ei.

    Näin on hyvä.

    Tykkää

    • Mun teinikapina on kestänyt uhmaiästä asti, jos mutsilta kysytään :D Hyvä kuitenkin, että sulla on hyvä asenne koko juttuun! Aivan mahtavan kadehtittavaa periaatteessa! mistä tuollaisen asenteen saa? Voiko ostaa jostain www-stä? No joo emmä kyllä ihan tuollaistakaan elämää ihan tahtoisi.. ei todellakaan ole kolmen muksun äidiksi mustakaan tuskinpa koskaan. Mulle taitaa riittää se yks :D mä voisin ottaa omakotitalon tosin, mutten kahta autoa. Omakotitalo jostain kaupungin keskustasta :DDDD

      Tai jos nyt vaa alottais siitä kissasta.

      Tykkää

  2. Mulla on ehkä vähän sama että 31 kuulostaa pahemmalta kuin 30. Ei mulla vielä mitään kriisiä oo mut toki täytän vasta huhtikuulla että hyvin ehtii… Ei oo maisteria, ei oo töitä mistä saisi kunnolla rahaa, eli vaikka haluisinkin ni ei olisi varaa mennä naimisiin tai ruveta lisääntymään… Että joo. Mutta tossa pari kk sitten yksi terveydenhoitaja kysyi että olisinko muka ennemmin joku 20 tai 25 vielä ja kun miettii niin en tod! Miten typerä sillon oli! Luuli olevansa vaikka ja mitä, ei kiitos enää sellasta.

    Tiedä sitten onko nuo kissat jotain lapsenkorvikkeita. Ei maksa paljoa jos kaikki menee hyvin.

    Tykkää

    • Joo no en todellakaan haluais olla varsinkaan 20. Haluaisin väittää, että olin fiksu kaksfemmana, mutta sekin taitaa olla aikamoista potaskaa. Ehkä se on ihan hyvä näin. Tai sitten täytän 30 uudestaan. Vois pitää mahtavia kolkytvuotisbileitä joka vuosi :DDd Mä voin olla sun tukena sitten, kun huhtikuu lähestyy! Oon kuullut, että vertaistuki on hyvä juttu.

      Mulla vaan on se, et joutuisin hankkimaan allergiaystävällisen kissan, ja se jo maksaa itsessään aika kivasti yhyy. Haluan siedätyshoitoon :( Ehkä ihan hyvä vaan, että olen allerginen. Muuten mun yksiössä asustais varmaan jo ne kymmenen kattia hehe.

      Tykkää

  3. Mulla ei kai mitään varsinaista kriisiä ole ollut, mutta kyllä se kieltämättä vähän hirvittää olla tän ikäinen :D Siis siinä mielessä että jotenkin kun nyt miettii niin koko kakkosella alkava vuosikymmen hurahti niin vauhdilla että apua! Vaikka enpä minäkään toisaalta haluais olla enää edes 25. Tämä 31 on ihan hyvä :) Usko pois :D

    Mitään lapsiajatuksia ei ole täälläkään, vaikka toisaalta tuo ikä mietityttää senkin vuoksi, ainakin jossain määrin. Oon vaan yrittänyt miettiä että tässä on IHAN OIKEASTI vielä aikaa ja ne vauvakuumeet tulee jos on tullakseen. Mun ystäväpiirissä on kaiken lisäksi tasan yksi lapsi, eli ei tule juuri painetta sieltäkään päin. Kaikki vaan huitelee menemään, vaikka samaa ikäluokkaa ja ylikin pääsääntöisesti ollaan. Jipii! :D

    Tuo Unikkaan ajatusmalli oli muuten ihanan lohduttava, noin sen just pitää mennäkin! :)

    Tykkää

    • Joo siis kakkosella alkava vuoskymmen meni sairaan äkkiä, vaikka silloin tuntui, että se meni sairaan hitaasti.. outoa.. mä haluaisin olla ikuisesti 30 :D

      Eh, mun tuttavapiirissä on tänä vuonna tulossa peräti kai kolme skidii. Ja KAIKKI jotka niitä hankkii on nuorempia kun mä.. En oikeastaan edes hengaile enää mun ikäisten kanssa.. tosin ne jotka tunnen, jotka on mun ikäisiä, niin melkeinpä kaikilla on jo moniakin skidejä. Ehkä pitäisi hankkia uusia kavereita :D

      Niin olikin. Pitäisi itse oppia ajattelmaan noin :)

      Tykkää

  4. Mulla ei oo koskaan mitään kriisejä ollu. Olen hyvin nuoresta lähtien tienny mitä haluan ja mitä en halua! Ja mä en halua lapsia,miestä,parisuhdetta,mennä naimisiin,taloa,farmarivolvoa,koiraa jne…
    Toki on aina niitä jotka kummastelevat päätöksiäni, periaatteitani ja elämänvalintojani,mutta mua ei kiinnosta a rats ass mitä joku noubadi on niistä mieltä. Tää on mun ainoa elämä ja haluan elää omannäköstä elämää! Se että on onnellinen on pääasia!
    Kun seuraa sivusta kavereiden ihmissuhdesekoiluja/ongelmia/draamoja ni ristin pienet kätöseni yhteen virtuaalikiikkustuolissani,otan virtuaalikissani syliin ja virtuaaliteekupposen kätöseen, huokaisen helpotuksesta ja kiitän ylempiä jumalia siitä että mun elämä on tällasta tasasen hyvää! Varmaan joidenkin mielestä tappavan tylsää. Mutta mulle just täydellistä!:)
    Ja olen siis 31-vuotias tyttö (nainen kuulostaa kauheen aikuselta,ja mä oon niin kaukana sellasesta) ja vapaa kuin taivaan lintunen!:)

    Tykkää

    • Kuulostaa aivan täysin ja totaalisen mahtavalta! Voi että, mulle iskee ihan kateus, kun en ole koskaan oikein tiennyt mitä haluan :D SEN kuitenkin tiedän, etten halua koiraa! :DDD Ei sitä pidäkään kiinnostaa mitä muut ajattelee omasta elämästä, kun eihän se ole heidän elämä vaan oma.. Miksi elää muitten standarien mukaan? Nimenomaan. Just siks. Mä en siis kriiseile muiden takia, vaan sen takia lähinnä, että tajusin ehkä haluavani sen muksun sittenkin. Se vaivaa lähinnä eniten ehehe. MIKSI? MISTÄ TÄMÄ TULI?

      JOo mäkään en kyllä suostu kutsumaan itseäni naiseksi. Äitini on nainen, en minä! :P

      Tykkää

      • Voisko johtua siitä että lähipiiris ja näköjään joka toinen bloggaaja on lisääntyny tai lisääntymässä. Ja sitä hehkutetaan ja ollaan niiii-in onnellisia ja tuitui. Ympäristön paine. Ne on tartuttanu suhun vauvakuumeen!:D
        Mutta joo,toi on kyllä varmasti hämmentävää että yhtäkkiä haluaakin beebiksen..

        Tykkää

        • Mä en kyllä yhtään tykkää mun lähipiiristä enää :D Blogeja en onneksi ihan sikana lue, paitsi nyt toi Nelliinan, joka just heitti beebis(tykkään muuten tuosta sanasta, danke)pommin äsken. Tosin lähipiirissä on ollut muksuja viimeiset 12 vuottaish, että melko kauan kesti aivopestä mut :’) Mut just tänä vuonna niitä pukkaa ihan sikana, ja sitten viime vuonna ilmestyi eka perheeseenkin. Noh mut.. kattoo jos vaikka olis ohimenevä kriisi :D

          Tykkää

          • Mä en vieläkään voi uskoa että Nelliinasta tulee Mama! Happy for her,mutta tätä pitää sulatella hetken aikaa;D
            Ja oikein paljon onnea!! ja pois turhat riiseilyt!:)

            Tykkää

            • Joo emmäkää, mäki sulattelen vielä :D Mut siitä (toivottavasti) tulee sellanen.. hyvätyyppimama.. tai näin haluan ainakin uskoa.

              Kiitos ♥ Joo aattelin nollata tän kriiseilyn baarissa viikonloppuna. Ensi viikolla olen taas mahtava oma itseni.. (kröhöm) Toivotaan näin ainakin ;)

              Tykkää

  5. Päivitysilmoitus: 31 | Mary ihmemaassa

  6. Tsemppiä vaan. En ole ikinä ymmärtänyt ikäkriisejä, enkä ole koskaan itse sellaista kokenut. Ja olen kuitenkin sua muutaman vuoden vanhempi. En tajua, miksi minun pitäisi luopua asioista, jotka ovat minulle rakkaita vain sen vuoksi, että jokin yhteiskunnallinen normisto kehottaa lopettamaan ”leikkimisen” ja perustamaan perheen. Joo okei, onhan se toki säälittävää, kun joku harrastaa samoja asioita aina vaan – mutta entä jos pidän asioista, jotka olen löytänyt jo pentuna?

    Hauskaa tässä on se, että tutustuttaessa tyyppeihin usein tulee ihmettelyä ”ootko sä niin vanha” tms. Ja tämä vain siksi, että kun yleensä ikäiseni kuulemma pukeutuvat kuin aikuiset ja ne ei enää harrasta niitä asioita mitä mä itse harrastan. Pienen hämmennyksen jälkeen sitten ymmärtävät kuitenkin, että ihan hyvä valinta sulla, jos siltä tuntuu.

    Juu emme tunne, enkä ole lukenut tätä blogia koskaan aiemmin. Nyt pieni googlailu ihan toisen asian tiimoilta toi kiertoteitä tänne ja satuin lukemaan tämän tekstin. Ja sitten tulikin fiilis, että miksipä en kommentoisi.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista ja tsempeistä! :) Joo siis.. Niin no noinhan mäkin oon ajatellut koko elämäni ajan, etten välitä yhteiskunnan paineista (enkä periaatteessa edelleenkän … en aio suostua pukeutumaan vaikka jonkun tietyn normin mukaan.. koska ”mun ikäiseltä sitä odotetaan”) Ja niin sen pitää muuten ollakkin, koska kaikkienhan pitäisi saada elää elämäänsä just niinkun itse haluaa! mutta sitten tulikin tällainen kriisi jostain nurkan takaa ja sen takia no olenkin vähän paniikissa :D

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s