that’s it! i’ve had it with these motherfucking dudes on this motherfucking nettideittisivusto.

Kirjoitin tätä tekstiä jo yli viikko sitten ja ehdin jo melkein julkaistakin, mutta WordPress onneksi päätti itse poistaa koko tekstin ja nyt kun ajattelen näin jälkeenpäin – ehkä se oli ihan hyvä juttu. Nimittäin se teksti olisi antanut musta todella todella todella katkeran ja ruman kuvan, koska se oli niin sairasta rageamista ja katkeraa luettavaa, et huh huh.

Vaikka se on ikävä kyllä aika lähellä totuutta. Niinkun Carrie sanoi jossain vaiheessa Sinkkuelämää-sarjassa, muistaakseni se sanoi näin: ”I’m one bad relationship away from becoming bitter.”

sad2

Summa sumarum – ei se toiminutkaan ihastuksen kanssa. Joten. Back to square one. Ei voi mitään, olen jo aika tottunut tähän.

zz

Viime viikonloppuna loggasin sisään sinne nettideittisivustoon pitkästä aikaa ja Puolukkamenkat kirjoitti mulle (sekunti sen jälkeen kun loggasin sisään… stalker alert hello!) ja kysyi, että enkö edelleenkään ole löytänyt itselleni miestä. Silmäni alkoivat nykimään aika raivokkaasti.. ( – Kai te muuten muistatte Puolukkamenkat ja maailmanhistorian kammottavimmat ensitreffit? – ) ”No miltä näyttää pahviaivo? Anyhoo se ei tule koskaan olemaan sinä. Vai ootko jotenkin hidas, kun et vieläkään älyä näin 10 VASTAAMATTOMAN viestin jälkeen? HÄH? Mä en koskaan ole ollut kiinnostunut susta, enkä koskaan tule olemaankaan. TAJUA JO! ÄSSHÅL!”

btchplzNo en tietenkään tuota sanonut. Ajattelin vaan. Ja varsinkin sen jälkeen kun sivusto ehdotti exääni täydelliseksi kumppaniksi olen miettinyt sitä, että ympyrä on sulkeutunut ja olen käynyt läpi kaikki Örppöön miehet (En siis kirjaimmellisesti, vaan metafoorina). Sen jälkeen etsin kuumeisesti ”POISTA TÄMÄ PASKA PROFIILI”-nappia sivustolta.

datingsiteJa sitähän ei tietenkään ole, vaan profiilin voi vain pistää paussille – ja ”jonkinajan kuluttua” he poistavat sen sitten. Miksi? Ai jospa vaikkapa tajuaisinkin seuraavana päivänä, että oooh, haluan lisää näitä psykoja ja luusereita sittenkin? Gimme gimme, now now now! Huokaus.

Olen periaattessa ollut aika maassa jo parisen viikkoa, kun tajusin, ettei tästä tule mitään. Olen ollut siitä tietoinen aika kauan, mutta yrittänyt ja yrittänyt.. Mutku ei. Siksi olen tuntenut itseni niin yksinäiseksi viime aikoina. Nyt laitan kaikki deittailut sivuun hetkeksi, pistän energiani kouluun ja duunin löytämiseen ja noh, vaikkapa kirjojen lukemiseen, koska ystävilläkin on niin paljon tekemistä, etteivät ehdi hengailla (tosin kuitenkin, viime viikolla vietin yhden kokonaisen iltapäivän TinAn kanssa ja toisen iltapäivän Laura Been kanssa, sekä yhden leffaillan Ändin kanssa – joten ehkä nyt vaan liioittelen hehe.) Sen lisäksi olen vihdoinkin löytänyt motivaation treenaamisen ja olen taas terve – ja vedän treenejä taas ihan täysillä. Yes! Ihan mitä vaan, joka pitää mun liikkeellä ja vie ajatukset pois yksinäisyydestäni.

Olkoot sitten vaikka niin, että mulle ei ole mitään tyyppiä tuolla ulkona- vaan mut on tuomittu olemaan yksin forever and ever. Yhyy forever alone. Nyt vaan en jaksa näitä pettymyksiä enää, koska niitä on kuitenkin mahtunut jo NELJÄ kappaletta vuoden sisään, joista tämä viimeinen on ehdottomasti ollut pahin. Ei olisi pitänyt olla niin helvetin optimistinen. Välillä olen jopa miettinyt – ihan vakavasti – sitä, että onko mun persoonallisuudessa jotain vikaa? Jotain todella luotaantyöntävän inhoittavaa? Olenko liian kovaäänien, liian suorapuheinen, liian pessimisti, liian lapsellinen vai nauranko liian paljon? Ehkä mun pitäisi olla vakava ja aikuismainen? Mutta sitten taas toisaalta, se on ihan naurettavaa alkaa muuttamaan omaa itseään noin perusteellisesti. Miehen takia.

dreamOtin taas sellaisen ”paussin” viikonloppuna – en avannut tietokonetta ollenkaan paitsi sunnuntai-iltana. Menin piiitkälle kävelylle. Kiertelin kaupoissa ja parilla kirpparilla. Tein hyvää ruokaa. Luin kirjaa (!!! I’m on fire now!!) katsoin Hannibalin, vedin päikkärit ja siivosin, sekä pesin pyykkejä, tein kovat treenit salilla ja kuuntelin paljon hyvää musaa ja lauloin ihan täysiä mukana ja tanssin ympäri pientä kämppääni. Lisäksi laitoin kämppääni vähän uusiksi uusilla tavaroilla ja heitin kellariin tavaroita, joita en käytä. Vaikka edelleenkin olen surullinen siitä, miten tämä loppui (en ikinä saanut syytä – vaan tajusin sen siitä, ettei se vastannut enää tekstareihin – real classy…), voin huomattavasti paremmin nyt. Ja kai se tästä sitten joskus. Kai.

Joten pahoitteluni siitä, ettei nyt vähään aikaan tule mitään deittiraportteja. Ellen nyt sitten sattumoisin tapaisi jotain tyyppejä ruokakaupan kassajonossa, kirjastolla, salilta tai koulusta. AHAHA. Sellaista tapahtuu vain elokuvissa tai muille. Ei koskaan mulle.

Aijaa. Story of my life.

aijaaFreddien sanoja lainaten – the show must go on..

Mitäs teille kuuluu?

PS. Kiitos olen avautunut. Ja kiitos, jos edes yksi ihminen jaksoi lukea avautumistani.

6 thoughts on “that’s it! i’ve had it with these motherfucking dudes on this motherfucking nettideittisivusto.

  1. Mulla on vähän samantapaiset fiilikset, itsekin olen jo melko kyllästynyt sinkkuuteen ja tapaillut vuoden sisään 5 tyyppiä, tällä hetkellä 6 menossa :D En vain enää oikein usko että tästäkään tulee mitään sen vakavempaa kuin nuista muistakaan, aina käy joko niin, että jätkän mielenkiinto lopahtaa, tai että en vain itse kiinnostu todella jätkästä. On alkanut jo tuntua, että vika ei olekaan heissä, vaan minussa on jotain vikaa, kun en kelpaa kellekään tällaisena. Tai jos kelpaan, he eivät kelpaa minulle….

    Tykkää

    • Se menee muuten aina noin! AINA! Siis joko itse on kiinnostunut niistä, ja ne ei.. tai ne on niiin helvetin kiinnostuneita mutta itseään ei kiinnosta. WHY GOD, WHY?? Niin rasittavaa!

      Tykkää

  2. Luin joka sanan!

    Ei mulla mitään järkevää sanottavaa oo. Toisaalta ei saa lannistua (koska jos ne on idiootteja ni sou what menkööt pois ja pysykööt poissa) ja toisaalta aina kaikki sanoo että sitten se löytyy kun ei etsi (sori kauhee klisee, yritän pelastaa tolla ”kaikki sanoo”). Ja sitten ihan turha miettiä sellasta että mussa on jotain vikaa… koska varmasti on joku jolle oot ihan unelma just koska oot sä. Mun yks kaveri joka on meitä muutaman vuoden vanhempi oli 3v sitte ihan paskana että kuolen yksin enkä koskaan saa perhettä ja sen kans tsättäsin yömyöhälle joka päivä. Nyt se on jo naimisissa ja odottaa kaksosia ja tää kaikki tapahtu suunnilleen minuutissa (näin ulospäin tuntuu ainakin siltä, hyvä ku ees tiedän mikä sen miehen nimi on).

    Että keskity vaan ittees ja siihen että oot onnellinen ja tyytyväinen elämään kaikilla muilla tavoilla. Kun mun kitaristi-eksä jätti mut niin olin niin sekasin ja vasta ku olin saanut muun elämän raiteilleen ja olin ylpeä itestäni niin vasta olin valmis ees mihinkään uuteen parisuhteeseen.

    Kauhee vuodatus mutta kun… pitää tykätä itestään niin paljon ettei mieti onko sussa joku vika. On varmaan montakin mutta kuka nyt on täydellinen? En mä ainakaan ja siksi oonkin just mä enkä mikään barbi! JOs joku jätkä kuvittelee että sen täydellisessä naisessa ei oo mitään virheitä ni onnea vaan…

    Tykkää

    • Jeeeei! ♥ Jaksoit sentään haha.

      Joo tiedän, tuotahan kaikki (hehe) hokevat koko ajan. Mutkun oon yrittänyt tuota ei saa lannistua nyt jo muutamaan otteeseen ja se ottaa niin voimille. Kun pitäis niinkun ylläpitää sitä positiivista kuvaa 24/7 , mutkun ei enää jaksa. Saan aina pettyä – nyt en siis meinaa ainoastaan näitä neljä tyyppiä – vaan niitä löytyy ihan jokaiselle sormelle vähitään 10, jos lasketaan koko elämäni kaikki ihastukset (okei nyt mä kyllä taas vaihteeksi liioittelin..) heh. Joo mä tiedän, että on turhaa, ja periaatteessa tyhmääkin mennä heti etsimään itsestään se vika, mutta kun se on aina se helpoin tie -> itsesäälissä rypeäminen. Oon toki jo aika paljon päässyt eroon siitä, etten enää mieti, että onko mun ulkonäössä jotain vikaa kun en kelpaa. sitä en enää ajattele. Nyt on lähinnä tullut tuo että mun persoonassa on jotain vikaa haha. Kyllähän siinä on! Siis en nyt tarkoita vikaa periaatteessa, vaan sitä, etten ole ihan tyypillinen – mä oon aika outo. Mikä mun mielestä on kivaa :D Ja suurinpiirtein kaikkien ystävienkin, mutta välillä tuntuu, että pitäisköhän kuitenkin vähän chillata sen outouden kanssa? Äh – mitä turhaa :)

      Eihän kukaan ole täydellinen, onneksi. Hui kauhistus, mikä ajatus siitä, jos maailmassa olisi vaan täydellisiä ihmisiä. Yök.

      Ehkä mun vaan pitäis antaa tuolle ”ei saa lannistua”-jutulle vielä yhden mahdollisuuden. Mutta first thing first, minä itse :)

      Ja kiitos peppaavasta kommentista, Hanska :) ♥

      Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: hiipivä mary, piiloitettu ego. | Mary ihmemaassa

  4. Päivitysilmoitus: sinkkuelämää kesällä | Mary Ihmemaassa

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s