kadonneen avaimen metsästys.

Normaalisti, kun tulen kotiin, laitan sekä koti- että pyöränavaimet joko eteisen pöydälle tai lipastoni päälle. Se on niinkun refleksi ja sitäpaitsi tiedän sitten, kun lähden liikenteeseen, missä avaimeni on. Aikuispisteitä!

Tosin välillä tämä mukamas foolproof system pettää pahasti ja jätän avaimeni vähän minne sattuu. Varsinkin jos mulla on nälkä.. (teen ja sanon paljon tyhmää siinä mielentilassa.) Näköjään, kun lauantaina kävin Ändin kaa ostamassa subbarit sairaaseen nälkään oli tällainen ”jätetään-avaimet-minne-sattuu”-päivä.

Tänä aamuna kun piti lähtee luennolle en tietenkään löytänyt pyöränavaimia mistään (lisäksi en ole tässä puolen vuoden aikana jaksanut (..) erottaa vara-avaimia ja normiavainta, eli molemmat oli hukassa). Koska maanantai ja liian lyhyet yöunet – mulla meni hermot, kun nopean kämppäskannauksen jälkeen en edelleenkään löytänyt avaimia. En lattioilta, en pöydiltä en kirjahyllysta (yleensä se paikka jonne laitan kaikki kamat – mukamas ”looginen paikka” (eli täysin epälooginen ja sieltä ei löydä mitään..)) Ja kello senkun tikittää.. ja lähestyy yhdeksää (luento alkoi 9.15) joten pinna kireänä tyhjensin kaikki laukkuni. Sisältö lattialle vaan. Joo ei avaimia.

Ajattelin, että ehkä se avain on tippunut lipaston päältä avoimiin laatikoihin, kun pyykkäsin viikonloppuna. Eli tyhjensin kaikki laatikotkin lattialle. Ei avaimia. Prkl. Katsoin kelloa hiki pinnassa – 9.01. Yliopistolle kestää 15 minuuttia pyöräillä, jos pyöräilen reippaasti. Hemmetti soikoon. Päätin, että jätän luennon väliin – koska noloa tulla myöhässä (hiljaa, tiedän, että tuo on todella tyhmästi ajateltu..) mutta sitten aloin miettimään, että mitä jos … JOS olin jotenkin niin nälkäinen lauantaina, etten suinkaan laittanutkaan avaimia mihinkään pöydälle, vaan jätin sen takin taskuun?

Kävelin hattuhyllyn luokse, silmät nykien (joo siis mielialani voi muuttua todella iloisesta jääkylmäksi ja vittumaiseksi noin  viidessä minuutissa.. ) ja aloin kaivelemaan jokaisen takin taskua. Kunnes löysin avaimet talvitakin taskusta (mitvit.. nythän on sitäpaitsi jo kevät .. miksi käytin just talvitakkia?) Eikun tumput käteen ja juosten alas kohti pyörää ja lähdin pyöräilemään raivohullua vauhtia yliopistolle..

Positiivista tässä asiassa on se, että ehdin luennolle. Jopa minuuttia ennenkun se alkoi :D

No mikä se negatiivinen puoli sitten on? No vaikkapa tämä näky kun tulin kotiin:

maanantaiJa tämä.

maanantaiFuu maanantai.

Eikun siivoamaan. Toivottavasti teidän viikko lähti paremmin käyntiin.

2 thoughts on “kadonneen avaimen metsästys.

  1. Vooi ei! :D Jotenkin naurattaa aina nää sun kommellukset, vaikka uskon niiin hyvin (kokemuksesta…) kuinka paljon tällaset hetket aina ärsyttää!

    Tykkää

    • Haha saa ja pitääkin nauraa, ehkä muakin sitten naurattaa, kun oon siivonnu valmiiksi tän sotkun (kaikkea en ehitinyt.. jaksanut eilen..) Nyt laitoin muuten sen pyöränavaimen siihen mihin se kuuluukin, eli ei tule toistumaan ainakaan huomenna aamulla :P

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s