eye to eye with death at lenkillä

Menin pienelle kävelylle eilen illalla, koska no mulle sanottiin, että mun pitää kävellä. Siinä mä hissuksiin mummovauhtia (joo, siis selkä on vieläkin aika paskana) kävelin pimeällä tiellä, kuulokkeet korvilla ja musa täysillä, ja nautin tentin jälkeisestä vapaudesta.

Olin ylittämässä tietä, joten vilkaisin äkkiä katsomaan tuliko autoja, kun näin että takanani oli jokin iso hahmo. Ja se ei muuten todellakaan ollut siis mikään ihminen ja mun sydän alkoi lyömään täysiä (adrenaliini juu nou). Käännyin hitaasti katsomaan, mikä se oli (niinkun as in hitaasti kuin kauhuelokuvassa), jotta voisin päättää lähtisinkö juoksemaan vai pitääkö alkaa taistelemaan hengestään vai oliko se vain mielikuvitukseni, joka teki tepposia taas vaihteeksi..

Ja siinä, pimeällä tiellä, jossa ei ollut yhtään mitään ihmisiä, mun takana kulki karhun kokoinen koira. Not shitting you. Miten maailman kuulein Mary reagoi siihen? Kun näki karhun kävelevän YKSIN mun takana? About näin:

Ja sitten huomasin takanani seisovat koiranomistajat.

awkwardSe sekunti, ennen kun lähdin juosten kotiin, oli universumin pitkin ja kiusallisin ikinä.

6 thoughts on “eye to eye with death at lenkillä

  1. Olin just tulossa kertomaan kuinka naurettiin ääneen ja herätettiin taas pahennusta kahvilassa kun puhuttiin tästä postauksesta. Sori, mut :D:D:D:D

    Tykkää

    • Haha mä luin, et jopa höhöttelit tuolla blogis puolellakin siitä :D Tänks! Mut nehän sanoo, että vahingonilo on se paras ilo tai jotain sellaista. Että tän kerran saatte anteeks!

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s