hallååta sairastuvasta

Nyt on kulunut – ööh- 6-7 viikkoa selkäkivun kanssa ja voin sanoa, että tämä on ollut todella vaikeaa aikaa. Koulussa on aivan hurja tempo juuri nyt ja istunkin monia tuntia päivittäin pänttäämässä ja on aika ärsyttävää, kun en pysty istumaan tuntia kauemmin paikoillani.

Selkä oli jo menossa parempaan suuntaan. Esim. Puolassa ollessani en tuntenut kipuja ollenkaan ja olin jo optimistinen, että pääsen takaisin treenien pariin kun matkustan takaisin Ruotsiin. YEEAH. Waaves!

Mutta ei se sitten mennytkään niin kuten suunnittelin. Eihän se koskaan mene. Heti matkan jälkeen alkoi työt, ja se tarkoitti sitä, että tuli istuttua aika paljon ja selkä otti turpiinsa heti. Pari työpäivää seisoin koko ajan, sillä en kyennyt istumaan. Tosin kun koulutusvaihe duunissa oli ohitse ja pääsin taas kävelemään kunnolla, niin selkä alkoi tuntumaan hieman paremmalta ja pääsin jopa takaisin salille, vetämään pienillä painoilla.

Hirveetä jojoilua.

Kunnes meillä oli koulussa aiheena core-treenit, eli keskivartalon lihasten treenaaminen ja vedettiin yksi Core-tunti. Luulin selkäni olevan suhteellisen hyvässä kunnossa ja päätin ottaa ihan iisisti. No olin tietenkin väärässä ja selkä meni yhtä paskaksi, kuin silloin alussa. Vittusaatana. Ei muuta kun Buranaa naamaan ja takaisin kävelemään lenkkipoluille.

Ja selkä taas parani ja pääsin takaisin salille hetkellisesti. Kunnes taas olin niin daiju, että päätin kävellä koululle liian painavan laukun kanssa. Tämä oli toissa päivänä. Illalla selkä suurinpiirtein sykki jonkinlaista outoa särkyä ja halusin vaan amputoida sen pois. Eikä asiaa tietenkään auta yhtään sen enempää, että mun pitäisi istua tuntikausia taas opiskelemassa kun tenttikausi alkaa about nyt. Se tarkoittaa taas tuntikausia tuolilla istumista. Onneksi en ole tarvinnut syödä mitään kipulääkkeitä nyt pariin päivään kuitenkaan (*koputtaa puuta*), mutta sen verran ikävä tunne selässä on, että yritän nyt saada aikaa fyssarille asap (en kuitenkaan ymmärrä, miksi terveyskeskukseni antaa koulukavereille aikoja fyssarille, mutta mulle sanoivat ettei aikoja ole…)

Olin ihan ja täysin varma siitä, että olisin jo tässä vaiheessa ryvennyt itsesäälissä ja tullut huonommalle tuulelle, koska treenit ovat auttaneet minua kovasti jaksamaan koulussa. Kun aloitin treenaamisen kunnolla (silloin pari vuotta sitten) on mielialanikin ollut paljon parempi (vaikka perusmoodi kyllä muutenkin on se vitutus.. se vitutus on vaan vähentynyt (tosin ei kun olen nälkäinen.. herranjumala, musta tulee silloin demoni ja vihaan koko maailmankaikkeutta.)) Mutta on se kyllä ihmeellistä, että mieliala on ollut itseasiassa ihan hyvä. Olen kuitenkin sen verran liikkunut kävelynmerkeissä (tunti-pari per päivä.. ish.) Olen vaan jotenkin.. hyväksynyt tilanteeni ja yrittänyt kuitenkin tehdä tilanteesta parhaimman mahdollisen.

Ja tämä on jotain ihan käsittämätöntä. Olen oppinut olemaan kärsivällinen (jos nyt noita muutamia lipsahduksia ei lasketa mukaan..) Kärsivällinen kun on kyse kehosta, kärsivällinen koskien sitä, etten vedä täysillä jos teen jotain, kärsivällinen sillä tapaa, etten menetä hermoja, kun en voi mennä salille. Olen aina ollut todella, todella kärsimätön – sellainen antakaamulletännenythetiMULLE-tyyppi. Mutta jotenkin, se osa musta on hävinnyt ainakin suurimmaksi osaksi. Tietenkin mua ottaa päähän katsoa, kun luokkakaverit testailevat erilaisia aeroobisia ja anaeroobisia treenijuttuja ja tekevät hyppytreenejä ja sen lisäksi – juttelevat ainoastaan liikkumisesta (tällaisia me ollaan, me liikuntatieteiden opiskelijat). Kun mäkin haluan. Mutta se sitten jää siihen. Tiedän nyt, ettei kannata yrittää, ellei ole fyysisesti täysin kunnossa. Kehon täytyy palautua täysin, kunnes pystyn jatkamaan. Eli motivaationi ei ole ottanut turpiinsa, mikä on (kun on kyse musta) todella harvinaista.

Koulussa ollaan muuten puhuttu tässä kurssissa paljon palautumisen tärkeydestä ja olen nyt – kantapään kautta – sen oppinut. Treenatessa ja treenin jälkeen keho alkaa hajottamaan proteiineja lihaksissa ja energiatasot tyhjenee (tätä kutsutaan katabolismiksi) ja palautumisen aikana proteiinivarastot (sun muut energialähteet) palaa ennalleen (anabolinen vaihe)  ja menee jopa alkuperäisen tason ylitse hetkellisesti – sitä kutsutaan supercompensationiksi, eli tässä kohta suorituskyky tulee paremmaksi. Ja se on juuri SE hetki, jolloin voi treeneissä tulla paremaksi, ilman (ish)  haavoittumisen riskiä. Seuraavat treenit tulisi ajoittaa supercompensationin keskelle, jotta sama voidaan toistaa ja saadaan aikaiseksi uusi supercompensation. Tosin, jos seuraavan treenin aloittaa ennen täydellistä palautumista ja keho on edelleen katabolismissa ja siihen lisätään taas liian lyhyt palautuminen – niin keho on aina katabolisessa vaiheessa ja suorituskyky ei parane. Ja tämä taas nostaa sairastumisen ja haavoittumisen riskiä. Niin. Että siksi se palautuminen on niin helvetin tärkeää – eli muistakaa perkele ne lepopäivät! Ja eri tyyppisillä treenimuodoilla on eri pitkät palautumisajat – voimaharjoittelulla on paljon pidempi palautumisaika, kun esimerkiksi aeroobisella liikunnalla (tarkat ajat ovat yksilöllisiä.) Niin. Katso äiti, olen oppinut jotakin! (Tosin tuo mun selitys voi olla aika.. vaikeaa ymmärtää (varsinkin kun varmasti keksin muutaman oman sanankin.. sorry fort that), mutta toivottavasti tajusitte kuitenkin sen pointin, että palautuminen on tärkeää :D)

Mutta fakta homma on se, että en kyllä voi tälläkään tavalla vain odottaa, että selkä paranee itsestään. Mun on pakko saada ammattilaisen apua (vaikka sanovat sitten vaan, että siinä kestää kauan, että selkä paranee – joojoo mutkuhei kuitenkin.. edes JOTAIN mitä voin tehdä.) Menen sitten vaikka ihan paikan päälle ja pillitän, elleivät anna mulle aikaa. ”Yhyy, mä kerron äidille, että te ootte ihan tyhmiä, ja sit mun äiti tulee tänne ja vetää teitä turpaan.”

Tosin onhan tällä sairastamisella huonotkin puolensa. Liian usein olen esim syönyt epäterveellisesti. Siis todella epäterveellisesti. Siis sairaan epäterveellisesti. Karkkia, suklaata, jätksiä. Jotenkin se on vaan niin paljon helpompaa syödä terveellisesti kun käy siellä salilla. Tosin ellen tätä hommaa kohta ala fiksaamaan, joudun ostaa uudet, suuremmat housut. Mutku karkki om nom.

Että tällaista tällä kertaa. The lesson is? Elämä on, get used to it. Tai jotain. Ei siihen aina kuole.

Ja koska jaksoitte lukea koko tekstin (yeah right) kas tässä palkkioksi kissa-gif!

catLeppoisaa keskiviikkoiltaa!

PS. Sori ihan oikeasti, jos tekstissä on biljoona kirjoitusvirhettä. Musta tuntuu, etten oikein osaa suomea enää.. ehe ehe.

7 thoughts on “hallååta sairastuvasta

  1. Tiiän tunteen kun tekis mieli liikkua mutta kroppa sanoo ”Nope. Not today. Or tomorrow.” :( Parane pian!

    Tykkää

    • Kiitos, joo tää on kyllä niin perseestä. Onneks sentään pystyn kävelemään… That’s always something :P *koputtaa puuta*

      Tykkää

    • kiitos! no ei näytä niin valoisalta, juttelin äsken kahden fyssarin kaa ja ei oo aikoja ei, monet ei edes vastaa vittu puhelimeen. lisäksi terkkarille ei ollut edes puhelinaikoja (täällähän tehdään niin, että terkkarille soitetaan, saat automaattisen puhelinajan ja sitten ne soittaa sulle takaisin ja sitten saat sanoa asias ja sitten katsotaan mitä tehdään..) Hmph!

      Tykkää

  2. Jesus, voiko olla noin vaikea saada hoitoa? Seuraavana reissuna Seinäjoki ja mä hommaan sulle fyssarit ja jäsenkorjaajat. Pyllystä tuollainen :P mun miehen joukkuekavereista noin joka toinen on fyssari ni oikeesti tänne vaan…

    Tykkää

    • Onse näköjään. Haha mä otan seuraavan lennon sinne! Tai laivan. Tai bussin. Tai pöllin auton ja tuun… Voisinhan mä mennä ihan yksityiselle, jolla ei ole sopparia Örppöön kunnan kanssa, mutta se taas sitten maksaa mansikoita. No juttelin ainakin yhden fyssarin kanssa ja se kyllä vähän huolestu ja sanoi ottavansa yhteyttä muhun jos se saa peruutusajan. Siinä välissä saan jatkaa muiden pommittamista. Se paikanpäälle meneminen alkaa olee kyllä se ainoa vaihtoehto kohta.

      Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: hallååta sairastuvasta pt 4 | Mary Ihmemaassa

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s