hallååta sairastuvasta pt 2

Olen päättänyt nyt, etten IKINÄ enää mene kunnalliseen hoitoon kun on kyse mun terveydestä. Olen puhunut kolmen kunnallisen fysioterapeutin kanssa kuluneiden kolmen kuukauden aikana, jolloin olen saanut (puhelimitse) diagnoosin: revähtäneen lihaksen, revähtäneen lihaksen (joo siis kaksi kertaa) ja noidannuolen. Eivätkä mielellään antaneet aikoja mulle (vasta toukokuun loppuun), vaan sanoivat, että kävele kävele kävele ja syö kipulääkkeitä.

Joten soitin yksityiselle muutama x viikkoa sitten ja silloin heillä ei ollut aikoja, mutta sanoivat ottavansa yhteyttä, jos saavat peruutusajan. Sopi mulle. Viime viikolla soittivat ja kertoivat, että tälle päivälle oli aika. Totta mooses sopii, vaikka jouduin lintsaamaan koulusta tunnin. Meillähän on ollut koulussa nyt kuntoutusta ja olen itsekin tajunnut kurssikirjoja lukemalla ja maikkaa kuuntelemalla, ettei mulla ole revähtänyttä lihasta eikä noidannuolta, koska en periaatteessa tunne kipua (ollenkaan) vaan tunne on vaan jotenkin omituinen ja painetta alaselässä (tai sitten mulla on vaan todella korkea kipukynnys) ja lisäksi selkä väsyy todella nopeasti.

Tämä yksityinen fyssari sanoi, kun juteltiin, että kuulostaa enemmänkin siitä, että välilevyissä on jotain vikaa. Joten lopetin kipulääkkeidenkin syömisen siihen, olenhan popsinut niitä more or less 3 kuukautta. Ei varmasti ole hyvä idea syödä tulehduskipulääkkeitä, ellei tunne niiden auttavan ollenkaan. Ja luulisi mahdollisen tulehduksen olevan ohitse kolmen kuukauden napostelun jälkeen.  Lisäksi olen miettinyt, että mulla on todennäköisesti liian suuri kaarre alaselässä, joka varmasti myös vaikuttaa asiaan (eli vetää selkärankaa eteenpäin, napaa kohti -> ei hyvä välilevyille.)

No mitä se fyssari-setä sitten sanoi? No joo – ei todellakaan ole noidannuoli, koska se kipu on aivan tajutonta vaan pieni välilevynpullistuma ( ei iskiaistakaan) tai jonkinlainen vamma välilevyssä. Ja sen lisäksi vielä liian suuri kaarre alaselässä. Noniin. Eli itse tein paremman googlauksen (oppikirjoistani), kuin kunnalliset koulutetut fyssarit. Lisäksi vasemmanpuoleiset selkälihakset ovat vähän (aika paljonkin) jäykkiä, koska todennäköisesti suojaavat välilevyä.

Nyt olen siis saanut kunnon kuntoutusohjelman ja ensi viikolla on paluu salille (koska matka estää menon sinne heti hehe), sekä uudestaan fyssarin luokse. Vaikka selkä on aika paska edelleenkin, niin henkisesti on paljon parempi fiilis. Siis koska sain puhua jonkun kanssa asiasta KASVOTUSTEN, ja myös se, että joku uskoi muhun ja tutki selän. Jotenkin niinkun rauhotuin. Ja herranjumala muuten miten kovakourainen tutkimus, haha. Jalkoja ja käsivarsia käännettiin sinne sun tänne ja se heppu melkein hyppi mun päällä. Niin ja sitten se vielä naksautti mun selän joten tuntuupas paljon paremmalta jo heti jälkeenpäin :D (ja hyissssaaaa.. mä en tykkää naksauttamisesta ..)

Ja tuosta tuli väkisinkin mieleen, että miten huonoa on tehdä tällaisia diagnooseja puhelimitse? Asiat kuten liian suuria kaarteita, jotka ovat anatoomisia juttuja ei millään voi havaita puhelimitse – en menisi vannomaan, että edes tavalliset ihmiset ole tällaisista asioista tietoisia (nythän mä oon saannut tietoa tällaisesta koulun kautta..) Niin miten oikeesti voi vaan heittää, että menepäs kävelemään siitä, kyllä se selkä hoitaa itsensä kuntoon? KOLMESTI? Hei ihan oikeasti. Joo siis aktiivinen pitää olla, mutta senhän tajuaa jo melkein jokainen. Ei millään pahalla mutta kuitenkin. Pistää niin vituttaa kunnallinen terveydenhuolto, ja samaahan tämäkin fyssari ihmetteli, että miksi en ole saannut lääkäriaikaa ja miksi kukaan ei ole ottanut minkäänlaisia röntgen- tai magneettikuvia mun selästä? Nokoska ensin fyssarille sanoivat. He tietävät paremmin. Nojoo. Turha pistää energiaa tuollaiseen. Nyt mennään eteenpäin, eikä mietitä menneitä. Needless to say, en mene takaisin tuonne terveyskeskukseen.

Mutta tällaista tällä kertaa. Ainoo homma mikä masensi aika paljon oli se, että parantumiseen voi mennä jopa vuosi. Voihan vittujen vittu. Mut no. Ainakin olen ottanut askeleen eteenpäin parantumisessa nyt, that’s always something.

Nyt pakkaamaan laukkuja (tai siis laukkua..) Düsseldorffia varten. Mukavaa viikonloppua!

4 thoughts on “hallååta sairastuvasta pt 2

  1. Mukavaa reissua ja kaikki sympatiat sulle! Selän naksauttaminen on nii-iin hirveää, mutta ainakin tietää että siellä laitetaan joku paikka oikeaan asentoon. Ne rusahdukset, yäh -___-

    Tykkää

    • Kiitti, oli kiva mutta uuvuttava reissu :D Joo hyi kauheeta ne rusahdukset on niin ällöttäviä! Mä en edes tykkää siitä kun jotkut naksauttaa sormiaan yhyyyyyhyyy

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: hallååta sairastuvasta pt 3 | Mary Ihmemaassa

  3. Päivitysilmoitus: hallååta sairastuvasta pt 4 | Mary Ihmemaassa

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s