mary ja (nolo) paluu salille

Kerroinhan aiemmin, että olen palannut salille? Joo taisin joo tehdä niin. Vaikka tosin en vielä voi tai saa vetää täysillä. Mutta olen palannut sinne ihanaan paikkaan joka haisee raudalta ja hieltä (mutta ei siis sellaiselta pahalta hieltä tiedättehän.. makes sense.) Meinasi tippa tulla linssiin (ilon takia) kun asetuin ensimmäistä kertaa pariin (kolmeen?) kuukauteen crosstrainerille ja aloitin lämmittelyn.

Tässä lyhyt versio miten käynti meni:

Kun astuin sisään salille:

fabulousKun tulin ulos salista:

crawlingTässä pidempi ja nolompi versio:

Ilo muuttui hetkessä kauhuksi, kun huomasin miten huono kunto mulla on nykyään . Ennen loukkaantumista vedin suurinpiirtein tasolla 13 ja suhteellisen nopeeta tempoa. Nyt vedin seiska tasoa ja olin kuolla jo ensimmäisen minuutin jälkeen. Ensimmäisen minuutin! Herranlettas sentään. Pumppu hakkasi tuhatta ja sataa ja olin jo antamassa periksi ja aiemmat ilokyyneleet olivat vaihtumassa tuskakyyneleiksi. Mutta vähensin muutaman tason lisää ja vedin loput 9 minuuttia. Ja damnation sitä hien määrää. Mun pyyhe oli jo lämmittelyn jälkeen niin märkä, että olisin voinut täyttää 10 litran sangon hiellä…

Kuntoutukseeni ei kuulu yhtään jalkatreeniä, joten ajattelin, että voisin tehdä ainakin muutamat liikeet. Joten kävelin jalkojen ojennuslaitteelle (kunhan pulssi oli laskenut ja pystyin taas hengittämään.. ja maitohapot oli hävinnyt lihaksista (niitä oli aika reippaasti koska jalat tuntuivat todella, todella raskailta..)

polar-bear-tired

Mietin hetken, että kuinkakohan monta kiloa saan nostettua. Viiskyt ehkä? Ennen loukkaantumista 80 kiloa nousi kepeesti. Istuin laitteeseen ja valmistauduin henkisesti nostamaan … mutku ei. Paino ei noussut minnekkään.. joten vähensin kymmen kiloa. Paino nousi aavistuksen. Motherfuu.. 10 kiloa lisää pois. 30 kiloa sain nostettua noin 10 kertaa. Wohoo. Eli siis mun reisilihasten voimasta on hävinnyt pitkälti yli puolet! SO NOT COOL. Vedin 3 x 10 repsiä ja sitten oli pakko lopettaa koska reiden huusivat hoosiannaa.

Sen jälkeen testasin tehdä vähän koukistuksia (hitto näitä suomenkielisiä nimiä.. koukistaja? Leg curls? Aijaa ihan sama..) maaten. Ennen loukkaantumista sain 60.. Joten pudotin puolet pois tällä kertaa ja onneksi sain juuri ja juuri sen 30 kg toimimaan. Sama tässä 3 x 10 setti sen jälkeen ei noussut edes senttiä paino. Ja jalat täristen kävelin seuraavaalle laitteeseen.

Penkkipunnerrus istualteen. Olin jo 80 kg ennen loukkaantumista. Nyt sain nippanappa 25 kg toimimaan. Ei ottanut päähän ollenkaan. Ei sitten yhtään. (Huom sarkasmia..)

No entäs sitten shoulder press? Laitoin ensin 25 kg, koska ajattelin, että sen mä nyt ainakin saan nostettua.. hartioissa mulla on aina ollut voimaa. Mutta ei.. yritin ja yritin mutta mokoma ei likkunut edes millimetriä ylöspäin. No okei otetaan viisi kiloa pois sitten. Ei tapahtunut mitään vaikka naama punaisena yritin ja yritin saada sitä painoja liikkumaan ylöspäin. Muttakun eissaaaaa… viisi kiloa lisää pois.. nyt siis 15 ja sain kun sainkin hirveen kamppailun jälkeen viisi toistoa tehtyä. Pidin viiden minuutin paussin ja vedin uudestaan viisi lisää. Aika sanottomaksi veti.

gnaah

Tässä vaiheessa olin jo ihan oikeasti niin poikki ja naama ei ollut edes punainen enää vaan pikemminkin .. lila. Kävelin ylätaljan kohdalle ja näköjään verenkierto oli siinä vaiheessa loppunut päässä, joten näytin varmaan täysin kuolleelta tai ainakin siltä, että kohta pyörryn.

Silloin tietenkin mun kohdalle kävelee suhteellisen hyvännäköinen duudeli, jonka paidassa lukee PT. ”Jaahas, well hello, onko salilla uus PT? Haba haba.” mietin itselleni siinä vaiheessa. Sitten huomasin, että tyyppi kysyi multa jotain ja otin kuulokkeet pois korvilta.. ”Miten menee? Sano ihmeessä, jos tarvitset apua? Kun on aloittelija, niin voi olla hyvä saada vähän apua tekniikan ja oikeiden painojen kanssa.. ” MIKÄ VITUN ALOITTELIJA?!?! Mumisin tyypille jotain, että oon treenannut jo vuosikausia, etten oo niin huono kun miltä näytän koska blabla selkä sitä ja tätä.. Ja laitoin ylätaljaan vähän vähemmän painoa, kun mitä olin ennen loukkaantumista ja aloin vetää sitä taljaa alas – ihan vaan näyttääkseni, etten ole mikään hemmetin aloittelija.

Tosin .. se meni lähinnä niin, että vedin sen taljan alas ihan omalla painollani. Ja sen jälkeen ote lipesi ja talja lensi suurinpiirtein kattoon ja kaikki salilla lopetti treeninsä ja tuijotti mua.

blair

”Oho hups, ei ollut minä.” Otin pois melkein kaikki painot taljasta ja aloin vetää ihan normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut, noin kymmenellä kilolla ja sen jälkeen etsin itselleni jumppapallon ja menin piiloon venytyshuoneeseen tekemään loput kuntoutusohjelmasta. Kesti hetken, ennen kun uskalsin tulla pois sieltä. Leikin, että venyttelin, mutta todellisuudessa häpesin niin ylätalja-episoodia, sekä lihaksissa oli niin finaalissa, ettei ollut voimia nousta ylös.

Joo, että sellainen comebacki salille. Ja jos mun sali voisi tästä lähtien palkata vähän rumempia PT:tä niin olisin todella kiitollinen! Ei tarttis nolata itseään jatkuvasti

Mutta all in all.. Huh huh miten paljon sitä menettää voimastaan kun pitää noin kolmen kuukauden tauon. Aivan sairasta. Sen lisäksi peppuni on pienentynyt noin 50%. Mikä on todella surullista, jos multa kysytään, koska olen saanut treenata aivan sairaasti, että sain edes vähän volyymiä siihen! Murr ja yhyy! Nyt tuntuu lähinnä siltä, kun olen vaan kävelevää hyytelöä. Kun keskeytin silloin treenaamisen loukkaantumisen aikoihin en koskaan tehnyt mitään muutoksia mun ruokavalioon, joten painohan nousi siinä samalla. Olen yrittänyt kävellä paljon, mutta faktaahan se on, ettei sitä kävelemällä saada kulutusta hirvittävän suureksi, varsinkin jos syö liikaa ja vielä molemmin käsin ja koko ajan – he he. Joten kesäkuun alussa aloin vähän katselemaan mitä oikein syön, ryhdistäydyin ja olenkin saanut melkein kuusi kiloa pois (tuplasti enemmän pois, mitä olin lihonnut). Tosin en mitään hirveetä vauhtia pudottele painoa, ettei vaan ne viimeisetkin lihakset häviä :D Voihan se hyvin olla niinkin, että olen menettänyt lihasmassaa paljon liikkumattomuuden ja painonpudotuksen seurauksena. We’ll never know.

Ettäs tällaista  tällä kertaa. Nyt toivotaan vaan, että se lihasmuisti herää henkiin ja alan saamaan takaisin edes vähän lihasta!

4 thoughts on “mary ja (nolo) paluu salille

  1. Voi ei :( Nää on näitä harvoja sun postauksia, joita lukiessa ei naurata. Tsemppiä ♥

    Ja tollaset nolot tilanteet unohtuu onneksi muiden ihmisten mielistä nopeesti, ainakin niin että ei ne enää osaa yhdistää hetken päästä tapahtumaa suhun :D

    Tykkää

    • Kiitos. Mä yritin sentääs nähdä edes jotain koomista tässä asiassa, mutta mutta :P

      Niin no toivotaan, että se on näin. Tänään törmäsin tosin siihen PThen ja se kyllä vähän hihitti kun se moikkas -.- eli saadaan odottaa vähän kauemmin, että unohtaa haha.

      Tykkää

  2. Tsemppiä! Oon lukenut blogiasi jo vuoden ajan ja pakko tulla kehumaan, kirjoitat tosi viihdyttävää tekstiä ja tää blogi on näitä harvoja helmiä, jota lukee tekstin itsensä takia eikä siksi, että kirjoittaja on on joku mallin näkönen ja tunkee blogin täyteen kuvia sun muuta. (vaikka ei niissäkään mitään pahaa oo!)

    Ja jos jotain positiivista tosta tilanteesta haluaa kaivaa, nii ainakin tiedät omakohtaisesti miten rankkoja loukkaantumiset ja kuntoutus voi olla. Siis jos tulevilla asiakkailla on vaikka sama tilanne. Vaikka voin kuvitella että samassa tilanteessa haluaisin tunkee kaiken positiivisen perseeseen.

    Tykkää

    • Voi kiitos hirveesti tästä kommentista! ♥ Tuli todella hyvä mieli tästä! Mulle välillä tulee sellainen fiilis, että oonko nyt niin tylsä, kun en oikein laita hirveesti kuvia varsinkaan itsestäni. Ja jos laitan jotain kuvia, niin ne on yleensä vain jotain kännykkäkuvia. Heh. Kun niin monet lässyttää sitä, että kuvia pitää olla tsiljoona jos haluat hyvän blogin etc etc. Mutta itselleni se itse kirjoittaminen on se paras juttu ja ihana kuulla, että sitä arvostetaan :)

      Niin no tottahan tuo on todellakin! Onhan ympärilläni aika monta kaveria ja tuttavaa, jotka ovat loukanneet itsensä jollakin tavalla, mutta hirvittävän monet eivät vielä oikein kuuntele mua, kuinka tärkeää se kuntouttaminen oikein on. Toivottavasti tajuavat sooner or later, että olen oikeassa (kuten aina ;)

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s