ei koskaan ei koskaan ei sanoa saa.

”En ikinä voisi tehdä hoitotöitä. En vain ole sen tyyppinen ihminen.”

Tätä hoin noin 30 vuotta. Ilman, että edes tiesin mistä puhuin. Periaatteessa, aika tyhmää sanoa noin, ilman minkäänlaista kokemusta. ”I’m not a people person.” Ja sitten pääsin opiskelemaan alaa, jossa tehdään töitä ihmisten kanssa. Oli pakko hankkia kokemusta ja kaverin kautta pääsin kesätöihin sosiaalipsykiatriaan.

Ekana päivänä, kun heräsin aamukuudelta ja kävelin sateessa seitsemäksi töihin ihmettelin, että mihin helvettiin olen itseni taas laittanut. Kuka hemmetti antoi mulle tän duunin? En olisi ikinä sitä itselleni antanut, jos olisin ollut pomona. Ei  mitään kokemusta. Ei mitään alan koulutusta. Joku outo tyyppi, joka sitäpaitsi lukee liikunnanohjaajaksi. Miten puhuin itselleni tämän duunin? Ääk. Tästä ei tule mitään.

Ensimmäisten viikkojen aikana olin ihan täysin ulalla ja halusin vaan duunin loppuvan. Juttelin usein Tinan kanssa (joka oli siis samassa duunissa, paitsi yövuorossa) että tästä ei tule mitään ja haluan vaan kesän loppuvan ja takaisin koulunpenkille ja hyi hyi. Se ajatus, että MINÄ olin vastuussa toisista IHMISISTÄ pelotti ihan tajuttomasti. Mähän en osaa pitää edes viherkasvia elossa viikkoa pidempään.

Kun kesää oli mennyt jo yli puolet tajusin, etten oikeastaan kaivannut niin paljon kouluun takaisin (joo äiti – älä nyt pelkää, että jättäisin sen koulun kesken taas! Ehkä vähän huono sanavalinta :D) Viihdyin työssäni – ja itseasiassa duunissa oli todella kiva olla. Työkaverit olivat suurimmaksi osaksi (mätämunia on joka paikassa) aivan mainioita ja meillä oli joka päivä hauskaa. Ja sitäpaitsi, ihmisten kanssa työskentely ei todellakaan ole niin kamalaa, kuin mitä aluksi luulin.

Itseasiassa, vaikkakin se on ajoittan todella rankkaa itsellenkin henkisesti, niin se, että teet tai sanot jotain omasta mielestä todella pienen jutun, voi olla toiselle maailman tärkein asia, josta ilahtuvat pitkäksi ajaksi. Esimerkiksi pelaamalla korttia vartin jonkun kanssa voi piristää heidän koko päivää. Tai se, että vaan kaffittelee jonkun kanssa puoli tuntia. Se fiilis, kun saa toisen ihmisen näkemään tunnelin päädyssä edes hetken valoa, on todella, todella mahtavaa. Ja siihen tarvittiin vain viidentoista minuutin korttipeli.

Muita asioita, joita olen kuluneen kesän aikana oppinut on kärsivällisyyttä. Tunnetusti mulla on maailman lyhyimmät hermot. Ajattelin, että tulen varmasti pimahtamaan lopullisesti joskus kesän aikana. Mutta sitä päivää ei koskaan tullut. Itseasiassa duunikaverit sanoivatkin, että ihailevat mun kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. MUN?! Nauroin kyllä kovaan ääneen, kun kerroin heille miten esimerkiksi raivoan päivittäin idiooteille lliikenteessä tai hermostun niin totaalisesti, jos en löydä esimerkiksi avaimia – joten käännän kämpän ylösalas löytääkseni ne ja sitten menetän hermoni uudestaan, kun huomaan, minkälaisen sotkun olen itse aiheuttanut.

Lisäksi olen myös oppinut sen, ettei ongelmia voi mitenkään verrata. Mun ongelmat eivät ole toisen ongelmia pahempia, vaan kaikki koemme maailman subjektiivisesti. Kukaan ei voi sanoa mulle, etten saisi valittaa siitä, että olen onneton, koska olen sinkku – kun on olemassa muita, joilla on asiat tuhannesti pahemmin. Se on vähän kuin sanoisi, ettei saa olla onnellinen, koska on olemassa muita ihmisiä joilla on asiat vielä paremmin. If you know what I mean.

Nyt kun kesä on ohitse, ja työ myös, kaipaan melkein takaisin. Varsinkin tiettyjen duunikavereiden kanssa hengailua. Mutta voin nyt myös sanoa, kokemuksen syvällä rintaäänellä, etten voisi koskaan tehdä hoitotyötä. Yksi kesä meni ihan hyvin, mutta en näe itseäni tuossa työssä lopullisesti. Sen verran se otti voimille (henkisesti ja fyysisesti) ja duunien päätyttyä nukuinkin melkein kellon ympäri. Mutta tällä kertaan tiedän, mistä puhun. Mutta olen todellakin ylpeä itselleni, että kuitenkin kokeilin, ennen kuin lopullisesti tuomitsin.

Ja nostan hattua jokaiselle ihmiselle, joka tuota työtä tekee. Ootte mahtavia ja teitä todellakin tarvitaan. Ja teille muille, jotka ajattelivat kuten minä kesän alussa – älkää tuomitiko, ennenkun tiedätte mistä puhutte. Ja mielestäni kaikki voisivat tehdä pari päivää tuon alan töitä, jotta näkisitte maailmaa vähän muusta näkökulmasta kuin omasta turvallisesta konttorista. Ihan empatian takia. Jonakin päivänä voi käydä hyvin niin, että löydätte itsenne tuosta maailmasta – ei työntekijänä, mutta hoidettavana. Ei sitä tiedä.

Yeah. Opin myös siis sen, etten koskaaan aio sanoa ei koskaan. Ei sitä näköjään voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan :)

Piis out. Nyt menen nauttimaan mun kovasti ansaitusta palkasta :D Tiistaina takaisin koulunpenkille!

4 thoughts on “ei koskaan ei koskaan ei sanoa saa.

  1. ”Kukaan ei voi sanoa mulle, etten saisi valittaa siitä, että olen onneton, koska olen sinkku – kun on olemassa muita, joilla on asiat tuhannesti pahemmin. Se on vähän kuin sanoisi, ettei saa olla onnellinen, koska on olemassa muita ihmisiä joilla on asiat vielä paremmin.”

    Toi on totta! Nyt vasta sen tajusin. Kiitos! Aina itse olen vähätellyt omia ongelmia juuri tuolla periaatteella, että kun joillakin menee huonommin. Kaikilla on oma elämä ja omat ongelmansa eikä niitä saisi vertailla tai vähätellä.

    Tykkää

    • Kesti mullakin kauan tajuta tuo :) Sitä helposti vähättelee omia ongelmiaan, koska on aina muita joilla menee huonommin, eikä haluaisi millään olla se joka valittaa ”pienistä asioista.” Näin se oli ainakin mulla. Mutta kivaa, että koit valaistuksen ;) :)) Parempi myöhään kun ei koskaan, eikö vain?

      Tykkää

  2. Mie aloitin maanantaina lähihoitajan opinnot, osaamisalana vammaistyö ja valinnaisena vanhusten kotihoito ja huolenpito. Ei siis todellakaan mitään helppoa hoitoduunia ole mulla tiedossa tulevaisuudessa. Mutta enpä mitään liian helppoa duunia haluaisikaan tehdä.

    Tykkää

    • Hyvä! Lykka till opinnoissa! Sun kaltaisia ihmisiä pitäis olla enemmän :) ♥ Tuntuu vain siltä, kun nykyään on niin poppista opiskella tyyliin jotain mediaa ja sellaista..

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s