esitelmän pitämisestä – how to guide (tai pikemminkin.. how not to.)

Mä en sitten yhtään tykkää esitelmien pitämisestä, ja olen ihan satavarma siitä, että minun kaltaisia ihmisiä on runsaasti. Eikö vain? Se on vaan jotenkin se tunne, että seisot siellä (yleensä hoo-moilasena) ihmisten edessä ja sitten yrität jotenkin olla asiallisen oloinen ja niinkun.. aikuinen. Ja sitten pitää vielä tietää mistä puhuukin.

Asiallinenhan on jotain, mitä minä en ole. Tai osaan olla välillä, mutta en silloin, jos olen niinkun suurennuslasin alla.

Homman nimi on kuitenkin se, ettei tämänkaltaisista peloista pääse irti, ellei altista itseään juuri sille pelolle. Eli pitää puheita ja esitelmiä. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

breakdown

En edelleenkään tykkää esitelmien pidosta, mutta hei – tiedän ainakin sen, etten kuole siellä jengin edessä.

Mutta katsotaanpas vähän asioita, joita kannattaa miettiä esitelmän pidossa. Esimerkkinä käytän vähän eilispäivän esitelmää.

– Ensinnäkin: OPI MATERIAALI! Lue, lue, lue. Mikään ei ole kamalempaa, kuin ihminen, joka lukee suoraan paperista esitelmää pitäessä. Ja jolla ei periaatteessa ole mitään hajua siitä, mistä puhuu. Siinä tulee sellainen myötähäpeä, että huh huh. Toiseksi: Yleisö haluaa todennäköisesti viiltää ranteensa auki, etteivät vaan joutuisi kuuntelee sekuntiakaan enempää.

awkward

Itse voin vaan tähän sanoa, että feilasin tässä. Luin materiaalin kerran, kirjoitin tärkeimmät asiat ylös ja harjoittelin niitä. Tai siis luulin kirjoittaneeni tärkeimmät, missasin noin puolet ja otin mukaan vähemmän tärkeitä asioita. Eli joo, olisi kannattanut lukea ehkä toisenkin kerran.

– Jos sulla ei ole itseluottamusta ja vihaat seistä luokan edessä – feikkaa. Siis feikkaa, että tiedät mistä puhut. Se on paljon paremman kuuloista, kuin edellinen. Fake it until you make it.

– Harjoittele kotona, vaikkapa peilin edessä. Itse kävi läpi mun osuuden ehkä kolmisen kertaa ja mietin mitä voisi sanoa esitelmän aikana. Tai vielä parempi on harjoitella jonkun kaverin edessä. Ja voi samalla kysellä vähän feedbackia.

– Power point. Jonkinlainen kuvamateriaali on kivaa. Muuten yleisön korvat vuotaa ja yleisö alkaa etsiä niitä tarvikkeita, joita ranteiden viiltämiseen tarvitaan. Erityisen tärkeää, jos esitelmä on pitkä. Kunnon Power Point on melkein se, joka tänä päivänä on se paras. Overheadsit on aika old-skool, mutta parempi, kun ei mitään.

Ja jos teette power pointin ryhmänä ja ryhmä jaetaan kahtia ja molemmat ryhmät esittelee materiaalin… tehkää se sillä tavalla, että kaikki ryhmässä tajuaa, mitä siinä power pointissa lukee. Ettei sitten tarvitse siellä yleisön edessä alkaa selittelee että ”Hmm, mitäköhän me nyt oikein tarkoitetaan tuolla lauseella, eh eh eh.. ” niinkun eräs Marianne sössötti. Ei niin kivaa. Niin ja käykää ihmeessä läpi koko homma, ennen kun menette pitämään esitelmää, jotta nämä oudot sanat tulee selitettyä. Tätähän me ei todellakaan tehty.. vaan mentiin sieltä missä aita on matalin.

hmph

Hyvässä Power Pointissa on:
– Vähän tekstiä (ei siis romaania, koska zzz – ei jaksa lukea) kirjoita siihen pari sanaa ja kerro sitten romaani sen ympärille.
– Kuvia. Varsinkin, jos PP on pitkä. Pelkkä valkoinen tausta ja teksti on tylsää katsottavaa. Hauskasti ja luovasti käytetyt kuvat ovat aina poppis. Mehän puhuttiin transformational leadershipistä ja ängettiin sinne se Optimus Prime kuvaksi. Tulen hehkuttaa tätä virstanpylvästä for ever and ever!
– Ei liikaa effektejä, siitä tulee vaan liian sekavaa, jos sanat ja lauseet lentelee sinne sun tänne ja kiertelee ja pyörii ympäri. OMG! Siitähän saa melkein epilepsiakohtauksen. Pari on okei, mutta rajansa kaikella. Meidän ryhmän tekninen tyyppi heitti sinne ihan kaikki effektit, jota listasta löytyi.

ISYL_Reaction

– Niin ja ennen sitä esitelmän pitämistä, tarkista herranjumala sentään, että käytät oikeaa versiota siitä sun PP:sta. Ettei vaan käy niinkun allekirjoittaneelle, joka otti ENSIMMÄSEN LUONNOKSEN. Siis ei edes ensimmäistä lopullista versiota. Eli siellä oli vielä kaikki kirjoitusvirheet ja sitäpaitsi sieltä puuttui useampi slaidi. Tämä moka lähti siitä, kun edellisenä iltana vielä kerran päätin katsoa PP:n läpi, ja luulin, että se toimisi hyvin LibreOfficessa (eli ilmainen, opensource powerpoint..ish) mutta kaikki effektit oli päin sanonko mitä, enkä osannut ottaa niitä effektejä pois. Joten OSTIN Microsoft Office-paketin (joo moikka moi, rakkaat rahat..) ja kaikki toimi, kuten pitikin.

Aamulla sitten minä ja toveri siinä sitten päätettiin mennä läpi kaikki kirjoitusvirheet. Joten avasin tiedoston joka oli lähetetty mun sähköpostiin ja käytiin se läpi. Kirjoitusvirheet pois ja save. Sitten mentiin välkällä laittaa mun kone kiinni siihen projektoriin. ”Ai kauhee hei, tää ei oo auennut Power Pointissa! Ääk äkkii avataan uudestaan oikeassa ohjelmassa.”

Okei done, avattiin se tiedosto PP:issa. Ja sitten eikun esitelmää pitämään.

TOSIN. Olin jotenkin onnistunut avaamaan just sen ekan luonnoksen eli kirjoitusvirheet sun muut oli siellä jne. Ja kuvat puuttu. Kivaa.

fucking kidding me

– Ja jos tuo tapahtuu. Älä. Missään. Nimessä. Paljasta. Sitä. Ääneen. Tyyliin niinkun minä: ”Ja sitten, jos jatketaan.. hei ventatkaa vähän. Oho siis häh. Nyt nyt nyt.. tästä puuttuu vähän sivuja. Ehe ehe. Siis. Voi ei. Kauheeta siis nojoo okei, tää on siis eka luonnos. Ääk. No mennään näillä. ” Smooth.

facepalm

– Koska paperista lukeminen ei ole kivaa, tee itsellesi pieni muistilista, jonne kirjoitat tärkeimmät pointit, joista puhut esitelmän aikana. Vähän niinkuin muistutuksena. Tosin, mitä ei kannata tehdä on kirjoittaa tätä listaa keskellä yötä väsyneenä, niin ettet saa selvää mitä olet kirjoittanut. Saatoin ehkä tehdä niin…

– Ja jos et tajua mitä olet kirjoittanut.. tässä kohdassa pätee sama sääntö kuin tuossa vähän ylempänä, ÄLÄ PALJASTA VIRHETTÄ: ”Ja sitten.. öö.. niinku.. ööh.. olis joo hei kivaa jos ymmärtäis mitä olen kirjoittanut mun muistiinpanoihin.. Joo. No siis niin… Jatketaan. Pitää ensi kertaa varten muistaa käydä hankkimassa lasit ja ehkä kirjoittaa vähän siistimpää tekstiä..” Tarkoitan vaan, että yleisö siinä tapauksessa tajuaa, että olet tehnyt virheen. Muuten he eivät ehkä olisi huomanneet mitään.

dead

– Ja jos muuten oot vähän hermostunutta sorttia yleisön edessä, otan käteen jokin esine, vaikkapa kynä. Se ihan oikeasti antaa vähän henkistä tukea, en tiedä miksi. Älä kuitenkaan ota kynää yhteen käteen ja sitä tikkua (tiedättehän, millä osoitetaan taululle.. mikä lie..) toiseen ja sillä välillä kun kaveri puhuu, leiki sillä tikulla ja vahingossa tiputa sitä lattialle. Aika eppistä kaveria kohtaan. En mene yksityiskohtiin, osaatte varmaan jo arvata kuka oli syypää.

dying2

– Puhu selvästi, älä liian nopeasti – äläkä liian hitaasti. Artikuloi. Pidä selkä suorana ja pää pystyssä. Fake it, remember. Äläkä seiso paikoillasi, mutta toisaalta, älä riehu ympäri luokkaakaan. Käytä eleitä. Älä puhu monotoonisesti, vaan vaihda äänensävyä vähän välillä. Ja for god’s sake, eye contact people! Älä tuijota kattoon, älä seiniin, eikä pelkästään paperiin. Etsi huoneesta pari ystävällistä kasvoa ja katso heitä, jos ihmismassa pelottaa. Mutta toisaalta kanssa, älä jää tuijottamaan vain yhtä ihmistä. Se on vähän freakya.

– Ja heitä läppää. Kuitenkin, heitä sellaista läppää, että kaikki tajuavat sen olevan läppää. Ja jos ei kukaan tajua nauraa läpälle – älä naura itse yksinäsi siellä. Se on vähän, no .. säälittävää. Ai esimerkkiäkö haluatte? ”Niin siis karismaattisella ihmisellä on tietynlainen .. tiedättehän säteilee (onko tämä nyt ihan oikea sana?) iettyjä piirteitä ja ominaisuuksia.. He ovat niinkun inspiraationlähteitä, täynnä itseluottamusta ja tiedättehän.. vähän niinkun  minä!” Yleisö on ihan hiljaa.. ja huoneessa kuulee vaan mun höhöttelemistä. Awkward.

tumblr_inline_mvxh7wyt1A1r6532f

Ja niin. Siinäs oli pari pointtia, joita kannattaa miettiä esitelmän pitämisen aikana. Kyllä mää ossaan taas vaihteeksi!

Kyselin vähän kavereilta, että mitä mieltä olivat meidän (varsinkin mun) esitelmästä ja vastaukseksi sain ”heheh, no ainakin ei nukahtanut.. ja olihan se vähän mielenkiintoista.”

Vähän.

Minkäslaisia tunteita esitelmien pitäminen aiheuttaa teissä? Onko teillä kenties jotain vinkkejä siihen, miten ramppikuumeesta pääsee eroon?

Ja hei, nyt iski epävarmuus sanotaanko suomeksi ”esitelmän pitäminen”, esitelmän pito? Mitä enemmän tuota kelailen sitä oudommalta se kuulostaa…

4 thoughts on “esitelmän pitämisestä – how to guide (tai pikemminkin.. how not to.)

  1. Juu toi valmistautuminen on ihan kannattavaa, vaikka olis pienikin esittely. Mä esittelin luokalle A4 kokoisen pikkutehtävän (A4 sis. myös kuvat!) ja sen jälkeen totesin, että noinkin pieneen on hyvä valmistautua. Vaikka esiin tuotavia pointeja ei ollut montaa, niin olisi ollut kiva jos ne olisi ollut tukisanalistalla kädessä, niin ei olisi tarvinnut pyöritellä paperia dokumenttikameran edessä ja täyttää tyhjää tilaa ”öööö”, ”tota”, ”mitäs sitten” -älämölöllä…

    Ai fiil juu, sis!

    Tykkää

  2. Luokan edessä esiintyminen on ahdistavaa! PP luo ainakin mulle turvaa, ajattelen että yleisö keskittyy niihin kivoihin kuviin joita oon sinne liimaillut :D Muutenkin esitykseni ovat yleensä presentaatiokelpoisia ja -kykyisiä, minä en :—)

    Tykkää

    • Haha joo niin mäki ajattelen, siksi mä siihen yleensä panostankin aika paljon. Monet taas vaan kirjoittaa pari riviä sanoja eikä siinä ole mitään ”katsomista” eli sitä kuolee tylsyyteen :P

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s