kun olin vankina vessassa: koira 1 – mary 0

Meijän koira on ihana, noin kolme sekuntia, kunnes se alkaa käydä ylikierroksilla ja on täysin ADHD. Kuten esmes kun mun oli ihan pakko mennä eilen vessaan. No tottakai dogi  haluaa tulla mukaan vessaan, koska halloo – enhän mä voi tulla pitkästä aikaa moikkaamaan sitä ja sitten jättää se viideksi minuutiksi yksin, eihän sellainen vetele. Mutta Sofihan ei oikein sitä ymmärrä, että me ihmiset mieluiten ollaan yksin siellä vessassa..

No. Sofi kuitenkin kiltisti odotteli pallonsa kanssa vessan ulkopuolella – todennäköisesti nenä kiinni ovessa. Pallohan on sen kaikkein lempparein lelu – en oikein ymmärrä koirien ihastusta palloihin, ja miksi ne ei koskaan kyllästy niihin, vaan voivat juosta sen perässä tuntikausia (ainakin meidän tuo ADHD tapaus…)

No. Kelatkaa sitä paniikin määrää kun olin poistumassa vessasta, ja ovi ei auennut viittä senttiä enempää. Kukaan muu ei ollut kotona ja puhelinkin oli noin parin metrin päässä (joo en ole niitä, jotka ottavat kännykän mukaan vessaan – nyt tiedätte senkin..) niin enhän mä voinut pyytää ketään apuun. Päässä  pyöri jo kauhuskenario siitä, miten joudun nälkäisenä istuu vessassa ja jutella koiran kanssa niitänäitä… tuntikausia, kunnes mutsi tulisi takaisin. Onneksi olin sentään mutsin luona, enkä siis yksin oman koiran kanssa – päässä kävi sekin skenario, miten en koskaan pääsisi ulos ovesta, eikä kukaan koskaan kaipaisi mua, joten kuolisin nälkään vessaan… (well that escalated quickly..)

Joten päätin että perkule, ovi saa mennä rikki, jos se nyt on jotenkin jumittunut. Kieltäydyn tällaisesta kohtalosta! Yritin työntää ovea niin kovaa kuin pystyin, mutta se ei auennut kun ehkä 5 cm enemmän. Perkele. Vatsa sisään kunnolla, pidätä hengitystä ja eikun uusi yritys, sama juttu – enhän kuitenkaan ole mitenkään pieni ihminen, joten oli ihan mahdotonta päästä  noin. 10 cm raon läpi ulos. Ja se ovi ei edes mennyt rikki (olen siis myös heikko…) Paniikki. Sitäpaitsi, nyt olin itsekin siinä oven välissä jumissa… Paniikki deluxe. Näin toisen kauhuskenarion päässäni, kun mutsi tulisi illemmalla kotiin ja siinä se Ruotsista saapunut tytär on jumittunut oven väliin ja seissyt siinä x määrä tunteja samalla kun koira istuu vieressä ihmetellen.. (Mutsi ois varmaan kuollut nauruun.. that’s how we roll..) Sofin mielestä tämä uusi leikki oli muuten todella kivaa, joten se heilutteli häntäänsä onnellisena siinä vieressä ja hyppeli sinne sun tänne.. Kiva. Kiitos myötätunnosta. Yritin selittää sille, että nyt on tosi kyseessä, auta mut pois täältä, mutta sain vaan sellaisen oudon katseen koiralta, että älä nyt pilaa tätä uutta kivaa leikkiä.

Mietin hetken ja yritin katsoa alaspäin, jospa siinä oven edessä olisi jokin este tai muuta vastaavaa – eihän ovi voi tuosta noin vaan mennä rikki (vai voiko?) ja jos se olisi temppuillut ennen, mutsi olisi taatusti kertonut siitä noin sata kertaa.. Sitten kuitenkin näin sen. Koiran kumipallo oli mennyt osittain oven ALLE! En oikein ymmärrä miten se on edes mahdollista, koska oven alla on noin puoli senttimetriä tilaa, ja sitäpaitsi – se pallo on aika kovaa kumia – joten MITEN? Ja MIKSI juuri kun MINÄ olin siellä vessassa?

Manailin siinä hetken, käytin suurinpiirtein kaikki viimeiset voimani ja pääsin irti ovesta ja olin taas vessassa ja noin viisi minuuttia myöhemmin, sain sen piip pallon vedettyä pois sieltä oven alta. VAPAUS! Yritin siinä selitellä koiralle, ettei tuo ollut mitenkään kiva.. Sehän meni hyvin koska koiran ilme..

sofi4

”Mitä, minä en tehnyt mitään, lupaan!” (tuossa kuvassa muuten näkyy se syyllinen pallo.. Katsokaa nyt, sehän on aika iso!)

Huh huh, mikä painajainen. Syitä, miksi koiraa siis ei kannata hankkia – ne voivat teljetä ihmisen vessaan.. ja tällä kerralla kävi vain tuuri, että onnistuin pääsee sieltä ulos.. Goddamnit. Luuletteko, että koira ei huomaa sitä, kun heitän nuo hengenvaaralliset pallot parvekkeelta alas? Leikkikööt sitten vaikka oman häntäsä kanssa…

PS. Ja siis kyllä, olen siis tällä hetkellä Helsingissä pitkästä aikaa :) Ihanaa, vaikka se on hetkittäin ollut vähän kauhunsekaista aikaa..

PPS. Musta jotenkin tuntuu, etten aio olla dogisitterinä enää koskaan…

4 thoughts on “kun olin vankina vessassa: koira 1 – mary 0

  1. Meillä on usein eteisen matto juostu niin myttyyn että ulko-ovesta ei pääse sisälle ilman väkivaltaa. Mutta en kyllä ikinä oo uloskaan jäänyt. Aika hurja sattuma kyllä oikeesti että se pallo on mitenkään päässyt sinne rakoon, voi Sofi!

    Tykkää

    • Joo no matto on kyllä aina tuollainen ongelma mulle kans, siksipä mulla ei juuri edes mattoja ole kämpässä :D (no matto – no worries!) Haha mä en edelleenkään tajua, miten se meni sinne se pallo. Traumas for life :D

      Tykkää

  2. Haha Sofi ilmiselväsit telkesi sut vessaan, kun uskalsit ”hylätä” sen hetkeksi :D Kaikkea sitä voikin tapahtua.. Mutta ei kyllä varmasti ollut hauskaa, voin vaan kuvitella mikä paniikki varsinkin siinä kohtaa tulee, kun ei pääse siitä oven välistä enää poiskaan! Oo nyt sitten varovainen (piilota se pallo ennen vessaan menoa jos oot koiran kanssa kahestaan sisällä :DD)!

    Tykkää

    • Haha varmasti just sen takia se sen teki! :D Ei se oo niin tyhmä ku mitä se yrittää esittää :D No nyt pitäisi kyllä tuo mutsi olla kotosalla kunnes taas lähden takaisin Ruotsiin. Eli pidetään peukkuja, ettei tapahdu uudestaan. Mutsille noin ei vielä ole käynyt, ehkä tosin sen takia, koska Sofi seuraa ainaa mua ja siskoa kun iilimato kun ollaan kotona. Mutsi saa ainakin olla vessassa rauhassa.. epistä!

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s