paluu liikunnan pariin piiitkän paussin jälkeen.

Puolen vuoden salitreenin jälkeen, päätin tehdä paluun liikunnan pariin. En toki vapaaehtoisesti, vaan meidän on pakko testailla vähän kaikkea koulun takia. Joten tänään oli se D-day, eli joku Flex-tunti .. jossa siis treenattiin liikkuvuutta ja tasapainoa tai jotain vastaavaa. Kiva vaan, etten ole tehnyt minkäänlaista ns. kovaa treeniä sitten alkusyksyn, kiitos mun selän. Ja siinäs sitten piti olla todella khuulina luokan edessä (ja mähän jouduin tietenkin eturiville – tottakai.. ainahan minä.)

Ulkoisesti: ”I got this!”

coolMutta päässäni pyöri lähinnä..

panicattackKoska kuitenkin.. siis kaikki mun luokalla treenaa moooonta kertaa viikossa ja ovat hyvässä kunnossa ja laadidaa.. sitten mää tuun sinne rapakunnossa ja vaan moikka moi. Kääk.

Itse treeni oli ihan jees. Paljon kyykkyjä, liikkuvuutta.. vähän niinku joogaa ois tehnyt, mutta kuitenkin jotain ihan muuta. Ihan kaikkia liikkeitä en voinut kuitenkaan selän takia tehdä.. mutta noin puolessa välissä mun jalat oli ihan muussia ja maitohapoilla. Jees. Nami. Teki kuitenkin gutaa saada hikoilla pitkästä aikaa ja tuntea, että lihakset tekevät edes vähän duunia.

Fiilikset treenin jälkeen sitten? Nooo..

dyingMua hävettää. Ihan sikana. Tässä minä niinkun opiskelen liikuntatieteitä, kaiken maailman eri treenijuttuja ja miten tärkeää liikuminen on, sekä urheilupsykologiaa, ja kaikkea motivaatiosta sun muista jutuista – mitä nyt sitten liikuntaan vain voi yhdistää … Ja kuitenkin en ole itse liikkunut melkein ollenkaan todella pitkään aikaan. Syksyllähän kävin kerran viikossa uimassa. Mutta sekin jäi sitten koulukiireiden takia. Korkeintaan olen kävellyt koulumatkat talven aikana. Great success. En ole edes ollut mitenkään aktiivinen kuntoutustreenini kanssa, koska en ole vaan jaksanut. Maistui vaan niin puulta. Mun kaikki fiilarit hävisi joskus joulukuussa ja motivaatio oli nollassa – tai miinuksella.

Tosin nyt päätin tuossa viime viikolla, että on aika ryhdistäytyä. Olen taas edes vähän innostunut liikkumaan enemmän. Ja teille, jotka ihmettelevät – ei, mun selkä ei ole edes lähelläkään täysin parantunut. Ja sitäpaitsi mun fyssarikin sanoi, ettei oikein enää voi auttaa mua, koska mulla itselläni on paremmat tiedot kun sillä, kun on kyse kuntoutustreenistä. Kiva. Mutta siis, tämän puolen vuoden snadin masennuksen jälkeen aion nyt alkaa väsää itselleni kunnon salitreenin, jotta saan selkäni taas kuntoon. Se on nyt paranemaan päin, joten pitäkää nyt peukkuja etten esmes kompastu tai liukastu mihinkään, että joudun taas sinne lähtöruutuun. Koska been there, done that jotain kolme-neljä kertaa talven aikana.

Mutta joo. Tällaista mun treenirintamalle kuuluu. Aika hissun kissun vedetään tästä eteenpäin. Ja ehkä voisi alkaa metsästämään fyssaria, joka voisi auttaa mua. Mutta kyllä tää tästä, positiivisella ja päättäväisellä asenteella eteenpäin. Eiks je?

PS. Kuka on kaivannut treeniin liittyviä postauksia? Musta tuntuu, että edellisestä on mennyt noin sata vuotta :D

4 thoughts on “paluu liikunnan pariin piiitkän paussin jälkeen.

  1. Mulla vähä sama tilanne. Syksyllä oli yhdet kisat missä tapahtui jotain musta riippumatonta ja mun intohimo kuoli. Niinku olis sydän särkynyt ja sen jälkeen vähä vähältä into on mennyt kaikkeen liikkumiseen… kuntoutuksineen päivineen. Mun lantio on paskempi ku pitkään aikaan ja tiedän että pitäs tehdä jotain, mutta kun on kiirekin niin eihän sitä sitte tuu tehtyä muutakun ne ”pakolliset” hevosten liikutukset… Meillä oli yhdet kuvaukset töissä joissa heiluin pumppitangon kanssa maanantaina ja mua suoraan sanottuna hirvitti että nolaanko itteni pomon ym edessä kun kiipeilen steppilautapinon päälle ne painot niskassa etten jaksaiskaan :D Että varmaan tarttis tehdä jotain ihan tän duuninki takia että edes näyttäis siltä että on urheilualalla… Mä mietin että ottas jonkun nettitreenijutun kun oon niin pihi kuitenkin että jos maksan jolleki siitä niin sitte teen kanssa just niinku sanotaan. Vaikka periaattees tietotaito olis omastakin takaa niin ittensä feidaaminen on ihan ilmasta.

    Tykkää

    • Aww, voihan räkä. Mut hei, i feel you on toi kyllä niin pebusta :/ On se jännää että vaikka kuinka tietää että pitäis tehdä, niin on aina se mutku-fiilis.. jäntskää. Heh, no mä mietin sitäkin että jos mä haluan tehdä töitä ihan aikuisten oikeesti tuolla alalla niin ois vähän niinku must, että näytän edes jotenkuten pikkaisen fitiltä.. eihän kukaa mua siinä tapauksessa palkkais :D Kääk! Toivottavasti kuvaukset meni hienosti! :D

      Joo mäki oon miettinyt sitä, että pitäiskö palkata joku pt. Mutku ei oo varaa. Toisaalta voisin ottaa ihan kenet vaan (no en ihan kaikkia) meijän luokalta esmes ruokapalkalla treenaa mun kanssa :D Vaikka meillä on kaikilla samat osaamiset ja tiedot, niin ehkä joku muu osaa tsempata vähän paremmin mua kun minä itse.. Mun pitäisi ehkä lukee toi mun kurssikirja motivaationhankkimisestä aika nopsaan.. sillä tavalla säästyisi ne ruokarahatkin :D

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: liikkuminen, it’ll be fun they say.. | Mary Ihmemaassa

  3. Päivitysilmoitus: project: wonder woman – tarina sairastuvasta juoksupolulle (ja saliin) | Mary Ihmemaassa

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s