project: wonder woman – tarina sairastuvasta juoksupolulle (ja saliin)

Mä tein sen! Potkaisin itseäni persuksille ja suuntasin tänään salille treenaamaan!

sucess

Ja se oli NANNAA! (Tosin mun lihakset huutaa hoosiannaa kuorossa…)

Tosin – tämä saavutus on ollut mulle todella, todella haastava.

Vaikka ostin kortin sinne salille jo aikoja sitten ja itseasiassa olen ollut jo muutamat päivät terveenä, en vaan ole saanut itseäni sinne salille. Motivaatiota ei vaan hirveästi ollut. Kuitenkin päivä päivältä – ihan jo vuoden alusta – motivaatio, joka oli totaalisesti kadonnut sitten about lokakuun, alkoi palautumaan. Hitaasti, mutta varmasti.

Tosin se (motivaatio) sai turpiinsa useamman kerran, kun tavalla tai toisella selkä meni uudestaan paskaksi ja olen saanut aloittaa kuntoutustreenin alusta. En edes sanoilla pysty kuvaamaan, miten perseestä kuntoutustreeni edes on. Ehkä nää kuvat kertovat fiilarit paremmin:

pissedoff

hnnngggh buhu

Ja sitäpaitsi yli vuoden kestävä kuntoutus – joka ei vieläkään ole valmis – eli toisin sanoen, selkä on edelleenkin tiettyinä päivinä paskana, toisina ihan ookoo. Kelatkaa, mun loukkaantumisesta on mennyt YLI VUOSI! Ja kun tuohon soppaan vielä heitetään se, että fyssari meni virkavapaalle ja sanoi sitäpaitsi, että mun treenitiedot ovat nykyään paremmat kuin hänen – niin saan itse päättää miten jatkan tästä eteenpäin. Sovittiin, että pari kuukautta treenaan tai siis kuntoutan itseäni, ja sen jälkeen saan toisen fyssarin – joka on erikoistunut selkäongelmiin ja salitreeniin (kuulostaa btw lupaavalta!) Tosin se kuntoutustreeni on kuukauden ajan mennyt vähän niin ja näin – yleensä jätin sen väliin, koska ei jaksa, ei kiinnosta. (Fiksua, tiedän.)

ANYHOO!

Olen toki satunnaisesti yrittänyt päästä treenin makuun. Yrityksiä on ollut ja välillä menikin ihan hyvin. Lisäksi vielä muutamat intervallijuoksut.. Mutta kaikki liikunta on ollut more or less randomia. Ja melkeinpä kaikki tietävät, että randomit treenit ei oikein aiheuta mitään positiivista muutosta. Motivaatio oli osittain noiden randomtreenien jälkeen vielä jossain miinuksen tai ehkä aavistuksen nollan yläpuolella. Ja sitten tuli pääsiäinen – ja kompastuin meijän dogin palloon ja kaaduin melkein taaksepäin. Se yhdistettynä sairaaseen stressiin jota koulusta ja breakupista aiheutti outoja lihaskramppeja ja jopa sitä, että jalat välillä puutuivat. Needless to say – paniikkiahdistusdeluxe. Olin ihan varma, että tässä se nyt oli – pakkaan treenikamani nyt lopullisesti ja ryhdyn kokopäiväseksi sohvaperunaksi.

wondering

 

Olin muutaman päivän totaalisesti pohjalla. Siis ihan oikeasti. Rypesin itsesäälissä ja pidin itseäni maailman suurimpana luuserina. Puutumisesta ja ahdistuksesta pääsin kuitenkin eroon, kun juttelin killen kanssa meidän tilanteesta ja vakuutti mulle vielä, että kun pääsen lääkärille (ensi viikolla) saan keskustella näistä asioista kunnolla. Kun puutumiset häipyivät ja fiilis vähän koheni, oli aika keskustella pitkään ja hartaasti itseni kanssa. Aionko oikeasti tyytyä tällaiseen kohtaloon ja istua päivät pitkät rypemässä siinä itsesäälissä? No en todellakaan. En ikinä. Minähän en perkule sentään aio antaa jonkun pienen (heh) loukkaantumisen estää mua elämästä sitä elämää mitä haluan.

Joten oli aika tehdä suunnitelma.

let's do this

Vaikka päiväni koostuvat noin 10 h opiskelusta, otin esille kaikki kurssikirjat, jotka tavalla tai toisella liittyvät anatomiaan, fysiologiaan, treenioppiin ja loukkaantumisiin. Siis noin 6 about raamatun paksuista kirjaa. Luin mitä pitää ottaa huomioon kuntoutustreenissä. Googlasin erilaisia liikkeitä, mitä voi ja ei voi tehdä jos on välilevynpullistuma tai muita selkäongelmia. Luin tieteellisiä tutkimuksia. Luin ja luin ja luin ja tein muistiinpanoja.

Muutama tunti myöhemmin olin tehnyt itselleni treenisuunnitelman. Joka ei ole liian vaativa vaan (toivottavasti) juuri sopiva: 2-3 kertaa viikossa stabiloiva treeni selälle plus 2 kertaa viikossa salitreeni koko kropalle. Sen lisäksi vielä parit aeroobiset (!!!) treenit – nimittäin juoksua. Juoksutreenin olen myöskin suunnitellut niin, että se menee ihan by the book ja että kunto kohenee. Koska minähän perkele AION juosta (enkä siis kävellä) sen Color Me Radin elokuussa! Lisäksi kirjoitan vielä liikuntapäiväkirjaa, jonne kirjaan joka päivä kaiken liikunnan ja sitäpaitsi myös miltä selkä tuntuu ja jos olen käyttänyt särkylääkkeitä kipuun. Jotta voin sitten katsella, miten tietyt liikkeet ja treenit sopivat mulle.

cool

Project: Wonder Woman alkakoot ja sairastupailu-yhyy-wääwää postaukset jääkööt tällä kertaa historiaan. Sen lisäksi, että toivottavasti tästä on suunta suoraan ylöspäin ja parantuisin tällä vuostuhannella – pystyn vielä testaamaan kaiken mitä olen koulussa oppinut. Jotta asiasta tulisi vielä kivempaa – olen vielä aloittanut soveltaa ihan tuoretta tietoa ravitsemusopista ja miten ravinnolla pystyy vaikuttamaan siihen miten treeni sujuu. Ja sen takia eilinen juoksuintervallit tuntui melkein liian helpolta – ja kivalta. (Siis joo, minä – vannoutunut cardionvihaaja – piti juoksulenkkiä KIVANA! Huh huh) Ja tää on muuten AIVAN SAIRAAN KIVAA!

Ja ei, tämä innostus ei lopu huomenna. Tai jos loppuu, en varmanakaan aio kertoa siitä täällä, haha.

PS. Fun fact: Kävin salin jälkeen ruokaostoksilla. Tottakai – kuten aina Lidlissä ollessani – heitin safkaa kaksin käsin ostoskoriini. Ja kun aloin pakkaamaan kamojani (kolmeen pussiin) tajusin, että ne painoivat aivan törkeän paljon. Olin nimittäin tyhjentänyt melkein koko hevi-osaston plus maitohyllyn – laskin, että mun kauppakassit painoi ehkä 15 kg – vähintään. En tietenkään ottanut huomioon sitä, ettei mulla ole yhtään voimia jäljellä salin jälkeen.. Joten kotimatkalla (1 km .. give or take) jouduin pysähtymään YHDEKSÄN KERTAA HUILIMAAN! YHDEKSÄN!

PPS. Jos ihmettelette jotain koskien kuntoutusta, treeniä ylipäätänsä tai jotain muuta, kommenttilootaan vaan ihmettelmään :)

PPPS. Lukiko kukaan koko postauksen?

6 thoughts on “project: wonder woman – tarina sairastuvasta juoksupolulle (ja saliin)

  1. Luin! Tsemppiä treeniin. Oon päättänyt kans että laitan salihommat uuteen uskoon. Tarviin vaan yhden koulutuksessa olevan ihmisen siihen mutta kohta se tulee.

    Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s