kuulokkeet kadoksissa

Tiedättekö sen tunteen, kun ette löydä kuulokkeitanne mistään ja olette menossa ulos kävelylle ja ne nyt vaan pitää ottaa mukaan? Joten käännätte koko kämpän ylös alas, koska kuka nyt ihan oikeasti menee ihmisten ilmoille ilman musiikkia?

Etsitte joka ikisesta nurkasta ja alkaa hermot pikkuhiljaa mennä, koska ne kuulokkeet nyt ei vaan ole yhtään missään. Itkupotkuraivari on lähellä.

Kun olette kääntäneet kämppää ylös alas etsien niitä noin viisitoista minuuttia ja olette juuri hermostumassa, tajuatte, että hemmetti.. mähän kuuntelen musiikkia as we speak kuulokkeiden kautta, eli ne ovat olleet korvissa ihan koko ajan.

thumbsup3

Tiedättekö sen tunteen? Minä tiedän.

En ole koskaan tuntenut itseäni näin tyhmäksi :D tarttis ehkä nukkua vähän lisää?

Mutta hei, ainakin läpäisin sen ravitsemustiedon tentin (pari pojoa parhaimmasta arvosanastakin!) joten eipähän tartte kesällä tehdä uusinta tenttiä. High five!

Meinasin toivottaa mukavaa viikonloppua, mutta eihän nyt edes ole viikonloppu.

Siis mähän oon ihan sekaisin päivistä. Niin, ku Päivi on niin ihana tyttö.

Palataan asiaan!

6 thoughts on “kuulokkeet kadoksissa

  1. Jos yhtaan helpottaa, niin ma herasin tana aamuna silleen ’Jee, perjantai’. Ja sit about minuutin paasta et ’ei saatana, ei se oo kun keskiviikko’

    Ja sehan on sit ilmeisesti torstai tanaan.

    Tykkää

  2. Tiedän tunteen! Mä etin kerran työpaikan kulkukorttia mun silloisesta miniyksiöstä, käänsin koko kämpän ympäri, otin jopa peiton pois pussilakanasta, jos se vaikka olisi mennyt sinne sisälle. Sitten siinä vaiheessa kun oli ihan PAKKO lähteä jo töihin oli oikeasti jo melkein kyyneleet silmissä, koska ajattelin sitten jo, että oon pudottanut sen jonnekin ulos ja jos väärä tyyppi löytää sen, pääsee se sisälle työpaikalle ja voi tehdä vaikka ja mitä… Mua oli siis varoitettu ekana työpäivänä, että sitä korttia täytyy vaalia yhtä hyvin kuin henkkareitaan ainakin :D Menin sitten ovelle jo ja vilkaisin itseäni peilistä ja mietin, että mitä sanon pomolle, kun huomasin että kappas vaan, mikäs se siinä mun kaulassa jo roikkuikaan. Tuli niiiiiin tyhmä, mutta huojentunut olo :D

    Onnea tentin läpäisemisestä! Kai sun polvi on jo parempi, ilmeisesti jos olit kerran kävelylle menossa?

    Tykkää

    • HAHAHAH! Voi ei! Mä voisin kuvitella, että mulle kävisi noin päivittäin :D Onneks sentään.. löyty kaulasta, ettei aikuisten oikeasti hävinnyt :)

      Kiitos! Tuli niin hyvä fiilis siitä, että läpäisin sen tentin, en millään ois jaksanut mennä uusintaan! Nyt vaan pitäisi jaksaa vetää vika tentti + palautustehtävät, sitten lähden helsinkiin lepäämään pariksi viikoksi, ennen kuin kesäduuni alkaa -.- wiie.

      Jepp polvi on huomattavasti parempi, ja pystyn kävelemään ilman linkuttamista. En pysty kävlemään nopeasti, mutta pystyn ainakin kävelemään oikein :) Jopa pyöräilemäänkin, ilman että tekee kipeää. Kelasin viikonloppuna testaa, voisko jo mennä uimaan. Olin pari päivää ihan paikoillani, ja silloinpahan se kipu vasta nousi taivaaseen. Ei kiva. Mutta siis, paranemaan päin :)

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s