tätinimi

Kun soitan duunin IT-tukeen mua more or less kohdellaan kuin idioottia joka kerta. Puhutaan tiedätte erityisen selvästi ja hitaasti ja .. asiat käydään perusteellisesti läpi..

”En pysty kirjautua mun sähköpostiin..”
”Ensin paina Controlia, siis sitä nappia jossa luke Ctrl, ja se sijaitsee näppäimistön vasemmassa alakulmassa.. ”
”Siis tarkoitat että mun pitää painaa Ctrl + Alt + Del? Pitääkö mun mennä siis tonne Task Manageriin? Joo mitä sitten.. ”
”Samaan aikaan kun painat sitä nappia, paina Del – eli DELETE, joka on oikessa yläkulmassa.. ”
”Siis mä olen jo siellä Task Managerissa, mitä mä nyt teen? Kai mä nyt  tiiän miten sinne päästään. ”
”Oho! Aika hyvin vedetty! Sulje sieltä se selain, internetti siis.. ”
”No siis, en kai mä mikään idiootti ole, siis miksi mun sähköposti ei toimi? Miten tää Task Manager liittyy mun sähköpostiin? Suljin selaimen noin vuosi sitten..”
”Niin siis sun pitää vaihtaa salasana.. Joten paina taas se CONTROL, ALT ja DELETE – valitse se vaihtoehto klikkaamalla..”
”Niin, ette sitten heti voineet sanoa, että mun pitää vaan vaihtaa mun salasana? Aiotko vielä selittää mulle, että miten tällä hiirellä klikataan? HNNGGGHHH… ”
”Niin.. olisihan sen voinut tehdä niinkin. Ai sä siis osaat näitä tietokonejuttuja?”
”…”

angryJoo en osaa mitään tietokoneisiin liittyvää. En.

Juttelin Tinan kanssa tästä, koska meillä on sama työnantaja, eli sama IT-osasto. Hän ei koskaan ole joutunut tällaisiin tilanteisiin, siis että sitä pidettäisiin ihan totaali-idioottina. No Tina heitti siihen, että voisiko se johtua siitä, että ovat niin tottuneita siihen, että kaikki vanhemmat työntekijät, jotka eivät ole tottuneita tietokoneisiin soittavat uusien järjestelmien takia tukeen aika usein.. ”Joo mutta eihän sullekaan puhuta kuin idiootti.. mistäköhän se johtuu?”

Sitten tajusin sen. Se on mun nimi. Marianne. Marianne on nimittäin Ruotsissa aika vanhanaikainen nimi, tätinimi. Suurinpiirtein kaikki, joiden nimi on Marianne on viiskyt plussia. Joten he varmaan automaattisesti luulevat, että kun esittelen itseni, että oon vanhempi rouvashenkilö. Kiva.

Sen takia kukaan ei muuten kutsu mua lääkärin vastaanotollakaan Marianneksi – koska varmaan miettivät, että kuka hemmetti 80-luvulla muka olisi antanut lapselleen kutsumanimen Marianne. Eli tän likan nimi on pakko olla Kristina (pitkällä iilllä siis.. HUOM heh. tärkeä pointti.) Joten lääkärit huhuilevat aina Kristinaa, ja eihän meikäläinen siihen reagoi ollenkaan. Kunnes lääkärit menettävät hermonsa ja huutavat kovalla äänellä koko nimen ja sitten vasta reagoin ”MINÄ! TÄÄLLÄ OLEN!”. So far ainoastaan YKSI on kutsunut mua oikealla nimellä – ja se oli mun entinen fyssari. Meh. Olen toistuvasti sanonut, että mitäs jos tekisitte itsellenne palveluksen ja KIRJOITTAISITTE MUN TIETOIHIN, ETTÄ KUTSUMANIMI ON MARIANNE.. mut joo ei. Mitään ei tapahdu. Huoh.

Plus, että aina kun tapaa uusia ihmisiä, niin tulee aina keskustelua nimestä ”Siis Marianne, ihanko oikeasti? Niinkun se karkki? Se tätikarkki?”

annoyed2

Onhan tällä tietenkin hyvätkin puolet. Kun puhelinmyyjät soitatvat ja kyselevät ”Kristinaa” voin aina sanoa, että väärä numero, sori.Klik. Ilman vittuilua. Hehe.

cool

Eli kiitti porukat nimivalinnasta ja sen aiheuttamista ongelmista!

Pitäisiköhän mun seuraavan kerran kun soitan IT-tukeen sanoa ”Marianne, 32 vee tässä moi – eli siis ei vanhus… Mulla ois pieni ongelma tässä..”

Enkä edes aio alkaa selittää minkälaisia ongelmia mun sukunimi aiheuttaa Suomessa, tai Ruotsissa. Tai siis ihan missä maassa tahansa.. Kun kolmen kirjaimen sukunimi vaan nyt on niin hankala.

Onko jollakin muulla koskaan ongelmia nimensä kanssa? Kertokaa toki teidänkin tarinat :D

14 thoughts on “tätinimi

  1. Jostain syystä moni kuulee mun etunimen k:n t:nä. Oon kysellytkin ihmisiltä et lausunko mä koon jotenkin liian pehmeästi tai jotain…

    Toinen trauma, joka on taatusti sullekin tuttu on sukunimen tavaaminen. Voi että mä kyrsiinnyin siihen teini-iässä! Sen lisäks asuin silloin kadulla, jonka nimen sai myös luetella kirjain kirjaimelta. Noh, sittemmin on sukunimi kasvanut niin kiinteäksi osaksi identiteettiä, etten naimisiinmenon yhteydesssä sitä vaihtanut, vaikka tarjolla olisi ollut helppo-aina-oikein-kuultu sukunimi. Ja onneksi nykyisen kotikadunkin nimi kuullaan aina oikein.

    Jos päädyn tilanteeseen et täytyy päättää nimee omalle muksulle, niin ihan satavarmasti se tulee oleen sellainen, että se kuullaan kerralla oikein, kirjoitusasua myöten!

    Tykkää

    • Eeeiku niiden kuulossa se vika on ;)
      Hehe, voin joo uskoa, että sukunimen tavaamisessa on tullut muutama harmaa hius :P Hehe pitää tavata kaikki!! Onks sullakin silleen että esittelet itses koko nimellä ja sitten per automatiikka tavaat sukunimen heti perään ennen kun porukka ees ehtii kysyä sitä :D Mä joudun tekee niin. Ruotsissa taas tulee kysymys: Ai onks toi sun sukunimi vai? VAAN? Ei mitään lisäks siihen. Omituista. Mäkään en kyllä tod näk tule koskaan muuttamaan sukunimeäni :) on se joo aika vahva osa identiteettiä.

      Hahah :D Hitto sinä päivänä kun muksulleen joutuu valitsee nimen niin huh huh.. pitää miettiä läpi aika monta eri juttua silloin.

      Tykkää

      • Juu kyllä se nimen tavaamisnauha lähtee hyvin automaattisesti pyörimään :)
        Ei-tärkeissä paikoissa en enää välitä onko nimi kirjoitettu just oikein. Tärkeissä paikoissa tarkistan aina. Yhdessä kodinkoneliikkeessä kun kirjasivat vempeleeni osto/takuutietoja koneelle, kysyin myyjältä vielä, että tuliko sukunimi oikein. Oli se oikein, mutta nuorimies kovasti loukkaantui tarkastamisesta ja tokaisi, että kyllä hänellä on tapana kuulla nimet oikein! … no voi anteeks, jos oot eka ihminen 20 vuoteen, joka kirjottaa sen kertakuulemalta oikein…

        Tykkää

  2. Mulla on nelikirjaiminen ruotsinkielinen sukunimi, ja sitä saa olla kans aina tavaamassa, ettei sinne tungeta ties mitä ylimääräisiä kirjaimia mukaan. Tavaamisesta huolimatta se menee puolet kerroista väärin, joten olen ottanut tavaksi sanoa ensin nimen, sitten luetella sen kirjain kirjaimelta, ja sitten vielä nato-aakkosin. Sit voi ehkä odottaa sen menevän oikein :D

    Tykkää

    • Joo aina ollaan änkemässä lisäkirjaimia nimeen! WAJJJ? Mäki teen niin, koko nimi ensin, ja sitten tavaan sen. Tosin Suomessa oltaessani oon huomannut, että lausun nimeni suomalaisittain, ja jos sitten esmes joutuu tekemisiin suomenruotsalaisen kanssa, niin silloin he taas kirjoittavat väärin mun nimen :’) koskaan mene oikein perkule.

      Tykkää

  3. Ruotsinkielinen sukunimi, jota ei osata kirjoittaa kuin vain alueilla jossa paljon suomenruotsalaisia (kiitos faija<3). Lappeenrannassa kun olin opiskelemassa 2010-2011 soitin pariin kertaan taksia tai kampaaja aikaa ja sukunimen sanottua linja meni hiljaiseksi muutamaksi sekunniksi ja sen jälkeen kyseltiin. "….niin, siis MILLÄ nimellä?" piti jo pienenä alkaa tavaamaan sukunimeä ystäville ja viimeksi tänään serkkupoika (kohta 9v) kyseli mikä mun sukunimi on. Lausuin sukunimen nopeasti, serkkupoika jäi vain tuiottamaan suu auki (asunut koko elämänsä keskisuomessa eikä varmaan kuullutkaan ikinä ruotsia) ennen kuin tokasi "TYHMÄ sukunimi" ja jatkoi matkaansa.. Samainen serkku tokaisi muutama viikko sitten:

    "Jos meiän iät laskee yhteen (3 serkkua) ja lisää kaks vuotta niin saa sun iän!!" (16+9+8+2= 35)
    ja mulla tulee vasta 24v täyteen heinäkuussa………

    Virallinen etunimikin (jota en käytä kuin vain sukulaisten seurassa ja kouluissa, koska yäk, en tykkää) on aiheuttanut tuskaa. Ruotsinkielinen nimi, kirjoitettu YHDELLÄ vokaalilla. YHDELLÄ. Mutta JOKA HELVETIN IKINEN opettaja (ulkomaalaisia lukuunottamatta) on lausunut ensimmäiset kerrat nimen kahdella. Yhtä ruotsinkielistä pomoa en enää jaksanut muutaman kuukauden jälkeen korjata ja aloin vain laiskasti reagoimaan tuplavokaaliin (sitä ennen taistelin kaksi vuotta että käsityön opettaja lopettaisi tuplavokaalin, mutta ei……).. VARSINKIN kun yhdellä serkulla on samanniminen tyttöystävä, mutta nimi lausutaankin kahdella vokaalilla. D: Eikö helvetti vie voida suomessa lausua nimet kuten kirjotetaan, esim. Mia on Mia ja Miia on Miia????? D: Ja kun kukaan ei usko että oon oikeasti käynyt opinnot suomeksi.. Viimeksi muutama viikko sitten, 10min ennen kypsyysnäytteen kirjoittamista, opettaja tuli luokse ja kysyi SUOMEKSI (opiskelin englanniksi, mutta suomalaisille maikoille puhuin luokkien ulkopuolella suomea) että millä kielellä olen mennyt lukiot yms. läpi kun nimi on mikä on……………….
    Ja sitten vielä nettinimeäkään ei osata kirjoittaa oikein vaan "Lily" muuttuu usein Lilly:ksi. MIKSI?????? D: En ymmärrä enkä jaksa. Kohta pitää oikeasti vaihtaa ensimmäisen ja toisen nimen paikkoja ja olla sitten virallisesti Kristiina niin ehkä sitten alkaisi toimia Suomessa.. Mutta sitäkin on kirjoitettu vain yhdellä i:llä jostain syystä………………… Miksei voi olla vaan joku Bob niin nimi menisi ainakin oikein??

    Ja ensimmäiseen kommenttiin kanssa – vanhempien koti"polun" nimi on niin outo, ettei kukaan suostu uskomaan sitä oikeaksi.. Muutin opiskelija kämpistä hetkeksi porukoiden luokse ennen harjoitteluun lähtöä ja piti siirtää laskut tulemaan oikeaan osoitteeseen.. Lyhyt nimi, mutta kun ei lopu mihinkään -tie, -katu, -polku, -kaari yms. niin kukaan ei usko että osoittta on.. Luettelin sen kirjain kirjaimeltakin useaan otteeseen ennen kuin uskoi! (Taisi googlata/käyttää google mapsia ennen kuin suostui uskomaan että osoite on olemassa).

    Tykkää

    • HAHAHAH! Johan tuli muuten avautuminen :DDDD (sori i feel you, oikeesti)

      Haha voin vaan kuvitella, miten jossain supisuomalaisessa paikassa jossa koskaan ruotsalaista sanaa tyyliin kuullut reagoidaan ruotsinkieliseen nimeen :DD
      HAHHAHAHAHAHAHAHAH siis mä kuolen, reilu serkku :D ja kivan ikäkriisin aiheutti varmaan :D

      Mäkään en oo oikein koskaan tykännyt mun tokasta nimestä, joka siis on Kristina. Mutta mulla taas lausutaan ruotsalaisittain, eli just pitkällä vokaalilla. Ja saan paskahalvauksen jos joku lausuu sen yhdellä :D Mulla taas menee per automatiikka – koska noh ruotsinkielinen – että lausun Miat ja Ninat pitkällä iillä :/ Mun ehkä pitäis miettii tätä vähän enemmän kun oon Suomessa hehe…

      Maikat nyt vähän tunnetusti on more or less pölöjä :P Multa kysytään monesti, kun porukka saa tietää, että tuun Suomesta, miten mulla voi ihan oikeasti sitten olla ruotsalainen nimi. Ja sitten MINÄ joudun selittämään ruotsalaiselle heidän OMAA HISTORIAA miksi Suomessa asuu ruotsinkielistä porukkaa, jotka siis ei ole ruotsalaisia vaan ihan suomalaisia. HUOKAUSTEN PERKELE :P Ja Suomessa lausun mun etunimen ihan suomalaisittain, vaikka faija usein selittää ettei mun nimi ole Marianne, vaan Mariann koska ruotsalainen. Mutta suurin osa suomalaisista vaa O.o mikä nimi siis?

      Mäki voisin kelata jotain perusnimeä, josta ei nyt vaan mitenkään vois erehtyä. Joku. Maria. Joo. Se on sama ihan sama missäpäin maailmaa on.

      Joo siis nää nimijutut nyt ei näköjään todellakaan oo helppoja :P

      Tykkää

    • Miiat, Tiiat, Kiiat, Neeat jne on tosiaan poissuljettu koska joutuu aina selittään, että montako vokaalia on ostettu.

      Kadunnimistä tuli mieleen. Törmäsin ajellessani tiehen nimeltä ”Kaikenmaailmantie”. Piti ihan kääntyä ympäri tarkastaan, et luinko oikein :D

      Tykkää

  4. Hahaa, tuttu tunne! Mulla on niin vanhanaikainen nimi myös :D Siinä vaiheessa kun puhelinmyyjät soittelevat tekohampaista, on tilanne paha :D Se keskustelu meni suunnilleen näin:

    Myyjä: Ahaa sinulla ei ole vielä tekohampaita, no mutta koetteko, että lähiaikoina saattaisi niiden hankinta tulla ajankohtaiseksi? Pystyttekö vielä syömään hyvin esim. näkkileipää?
    Minä: No koen, että jos näin 23-vuotiaana joudun miettimään tekareiden hankintaa, niin joku on kyllä pahasti pielessä..
    Myyjä: Siis.. Krhm.. Tuota minulla lukee täällä tiedoissa, että olette syntynyt vuonna 1935, taitaa olla eksynyt väärä tieto tänne meidän rekisteriin?
    Minä: Joo no ilmeisesti, oon syntynyt vuonna 92.
    Myyjä: Hahaha, joo sori, mä merkkaan tänne tietoihin että sulle ei soiteta enää tekohammasasioista!

    Tykkää

      • No itseasiassa ei soittanut, mutta tästä tuli mieleen se, että joskus sain jonkun hammasproteesi-esitteen kotiinkin! :D Tästä on aikaa tosi kauan jo, tapahtui varmaan silloin kuin olin ehkä öö.. 15-vuotias, mutta mieleen jäi elävästi se, että siinä lapussa luki että ”Jäävätkö siemenet proteesiesi väliin?” ja että ”Varaa aika hammasproteesiesi tarkastukseen” :D :D

        Että oli joo kiva nimi mulla!!! :D

        Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s