paras kohteliaisuus evör – salilla! (+ pieni update kuntoutuksesta)

Olen täydessä hiljaisuudessa (okei – jonkin verran oon ehkä Instagramin puolella maininnut) tehnyt paluun salille ja alkanut vetää vähän isoimmilla painoilla. Kuinka olenkaan kaivannut maveja ja kyykkyjä! KYYKKYJÄ! Niitä tein viimeksi yli puolitoista vuotta sitten! PUOLITOISTA! VUOTTA! (Koska selkä + polvi.) Vaikka teinkin paluun salille jo keväällä ja olen edistynyt aika paljon, en kuitenkaan ole lähelläkään samaa leveliä, jossa olin ennen loukkaantumista.

Mutta olen oppinut ottamaan iisisti. Kuuntelemaan missä kohtaa keho ei enää kykene – ja vähitellen työntää sitä pistettä kauemmas ja kauemmas ja korottaa painoja. En ole enää se ”tänne, mulle, heti, nytnytnyt”-Marianne, vaan enemmänkin aika ”Zen”-Mary. Ja tulokset alkavat näkyä, pikkuhiljaa. Mut pitää vaan muistuttaa itseään ottaa iisisti. Mulla ei ole kiire minnekkään. Tosin hirvittävän usein on pidettävä vakava keskustelu itsensä kanssa siitä, ettei mun ”pienet painot” (muiden painoihin verrattuna) tee musta huonoa. Olen ollut kauan loukkaantuneena, kahdesti jopa – paluu sieltä huippukuntoon kestää vähän kauemmin, ellei halua palata takaisin sairastupaan matkan varrella.

Yritän sen sijaan keskittyä siihen, kuinka pitkälle olen tullut ja mitä asioita olen tämän loukkaantumisaikana oppinut, esimerkiksi kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja sen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Eräänä kauniina päivänä tulen saavuttamaan päämääräni, tosin haluan päästä sinne ilman lisää loukkaantumisia – joten en ole pistänyt mitään deadlinea mun tavoitteelle, vaikka koulussa hirvittävästi keskustellaan siitä, että tavoitteilla tulisi olla deadline – koska se lisää motivaatiota.

Eikä se ole muuten helppoa, päin vastoin. Itsensä positiivinen psyykkaaminen on todella vaikeaa. Kun taas negatiivinen (”olen huono, olen heikko, oon niin yhyy surkea.”) on liian helppoa.

Välillä tarivtaan joku ulkopuolisen psyykkaamista. Tapahtui tänään salilla (ja tää olikin periaatteessa se mun pointti tälle postaukselle :D lähti vaan vähän taas runosuoni kukkimaan ja lyhyestä tarinasta tuli romaani):

Olin vetänyt melkein koko treeniohjelman läpi ja tein dumbell flyeseja (oiskohan vipunosto suomeksi? Hällä väliä TREENASIN KUITENKIN eli NOSTIN PAINOJA..) ja olin ihan kuollut. Ensimmäisen setin jälkeen näin salin toisella puolella naisen joka hymyili mulle tosi paljon.. Kyllä mua, sillä siellä huoneessa ei sinä hetkenä ollut ketään muuta..  ”V**ttuuks toi kyylää.. gnaah.” mietin itsekseni ja jatkoin kävelemistä ympyrää (mitä teen aina settien välissä ja samalla fiilistelin mun musaa joka tykitti täysii kuulokkeissa.)

Seuraava setti, vähän rankempi kuin edellinen – ”jaksaa, jaksaa, pari toistoo vielä!” Huh huh, ja sitten huomasin, että se nainen oli tullut lähemmäksi, edelleen hirveä hymy naamassaan. Nyt alkoi jo ihan oikeasti ärsyttää, ja nyt se alkoi kävelemään mua kohti. ”Voissaaa…” käännyin ja lähdin kävelemään kohti mun vesipulloa, otin hörpyn ja pyyhin naamani pyyhkeeseen. Nainen hyppäsi iloisesti mun eteen ja sanoi jotain, otin kuulokkeen pois korvasta ja katsoin naista vähän epäillyttävästi.

”Hei anteeks, sä näytät niin keskittyneeltä ja anteeks, että häiritsen.. ” (NIIN OLIN KEKSITTYNYT, EN ENÄÄ PERKELE! JA TODELLAKIN HÄIRITSET! mietin itsekseni.) ”..mutta sä vedät niin hyvin ja ammattimaisesti, ja mä en ole koskaan käynyt salilla ja aattelin rohkaistua ja kysyä sulta jotain neuvoja, kun sä näytät siltä kuin sä oot oikeesti hyvä ja osaat nää jutut. Eli miten mun kannattaa aloittaa? ”

Vedin hyvin. Ammattimaisesti.

super-excited

Oon oikeasti hyvä.

uhhuhPARAS KOHTELIAISUUS EVÖR! *pullistelee haukkareita*

4 thoughts on “paras kohteliaisuus evör – salilla! (+ pieni update kuntoutuksesta)

  1. Ei hitto, ihana toi tilanne! On niiin totta, että itsensä positiivinen psyykkaaminen on ihan hemmetin vaikeeta ja että välillä ihan tosissaan TARVII ulkopuolisen ”apua”. Ja esimerkiksi se ei riitä, että tyyliin omat kaverit/perhe yms. koittaa psyykata (koska nehän haluaa sun parasta eli ei oo puolueettomia kun ei voi tietää tarkoittaako ne kuitenkaan aina ihan oikeesti sanojaan :D) vaan se sysäys tulee siitä, kun joku tuntematon ihan randomisti tekee sen.

    Nyt tuli hyvä mieli sun puolesta (yleensä tulee huvittuneisuus tai myötätunto kun sulle sattuu ja tapahtuu, tää on siis eri fiilis selkeesti :’D)! Kärsivällisyys ja rauhallisuus on hyviä juttuja ja myös hitaammin saavuttaa usein ihan huikeita asioita, kunhan vaan jaksaa ottaa iisisti ja luottaa itseensä!

    Tykkää

    • Harmi vaan, ettei ainakaan meidän kulttuurissa oikein harrasteta tuota kohteliaisuuksien sanomista tuntemattomille. Pitäisi ehkä aloittaa itse jonkinlainen projekti, jossa joka päivä sanoo vähintään yhdelle tuntemattomalle ihmiselle jotakin positiivista. Kun siitä kerran tulee niin hyvä fiilis kun sellaisen saa joltakin, niin ehkä pitäisi harjoittaa tätä anna hyvän kiertää vähän enemmän :D Mutku.. ujo. Pitää vaan hankkia vähän rohkeutta :D

      Odotan sitä päivää kun rauhallisuus ja kärsivällisyys tulee luonnostaan, ettei tarvitse muistuttaa itseään jarruttamisesta :/ mutta jos tarpeeksi harjottelee tätä, niin kyllä se automatisoituu jossakin vaiheessa :)

      Tykkää

      • Niinpä! Mä oon myös ujo kehumaan muita, kaikkein läheisimpiä on helppo kehua mutta mulla tulee jo raja yleensä jo esim. ei-niin-tuttujen työkavereiden kohdalla! Ja lisäksi oon aika huono ottamaan kehuja vastaan :D Nyt alan kyllä ihan tosissaan kiinnittämään huomiota tähän ja koitan kehittyä! :D

        Mä oon tosi kärsimätön ihminen ja joudun kans välillä muistuttelemaan itseäni, että pitää ottaa rauhallisemmin. Ja se ärsyttää niin paljon, kun haluaisi enemmän ja nopeammin :D Mutta sellasta se vaan on, omaksi parhaaksi se itsensä jarruttaminen kuitenkin tietyissä asioissa on ja se on vaan pakko pitää mielessä.

        Tykkää

        • JOo mä tiiän kans ton tunteen, että on vaikeaa ottaa kehuja vastaan O.o mäkin voisin kyllä siinäkin kehittyä vähän. hehe.

          niinhän se on. voi jos vaan voisi ostaa vähän kärsivällisyyttä niin elämä helpottuis kummasti :D

          Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s