miljoona epäonnistunutta selfietä, tuntemattoman ihmisen kädessä

Vaikka olen aikamoinen tunari, olen kuitenkin melkein koko elämäni aikana pitänyt hyvää huolta esmes avaimista ja kännyköistä – eli en hukkaa niitä (enkä – ennen tätä edeltävää kännykkää, hajottanut niitä..). Kuitenkin jotain on nyt tapahtunut viime kuukauden aikana, kun kadotin ensin pyörän avaimen omaan kotiini, ja sen jälkeen tod. näk. heitin avaimet (viikkoa myöhemmin) roskalavalle kierrätyskeskuksessa. Aijoo niin hukkasinhan mä pankkikorttinikin kesällä. Ja salikorttikin hävisi mystisesti tuossa viime kuukauden aikana.

Tosi hyvin vedetty.

Nyt mulla on kuitenkin pyörä taas käytössä, kun hajotimme lukon ja ostin uuden.

Eilen olin ostamassa uutta routeria jossain hornan kuusessa ja käveltiin sieltä kaverin kanssa Örebron keskustaan – matkaa noin pari-kolme kilsaa. No enköhän sitten ruokakaupassa tajua, että damnation – KÄNNYKKÄ EI OO MUUTEN LAUKUSSA, EIKÄ TASKUISSA, EI MISSÄÄÄN!

Eli hyppäsin pyörän päälle ja poljin saaakelin nopeasti sinne kauppaan (trust me – alle 10 minuuttia.. liikenteen seassa..) ja siinä samalla kun odotin vuoroani asiakaspalvelussa, aivan läpimärkänä hiestä (muy sexi) – ainoa asia, jota päässäni pyöri oli se, että kännykässäni ei ole mitään koodia, joten se joka löysi sen on varmasti katsonut läpi kaikki kännykällä olevat selfiet (ja niitä on MONTA, yhyhyyyy.. ) ja katsonut läpi kaikki oudot screenshotit (yhyhyyy), jotka olen ottanut vuoden aikana… ja kelannut, että huh huh onpas säälittävä muija tai jotain vastaavaa…

Epäonnistuneet selfiethän on sellainen asia, että niitä ei todellakaan halua näyttää kenellekkään. Tuskin edes itse haluaa niitä katsoa.

buhuVasta sen jälkeen tajusin, että mitä jos en ikinä saa takaisin kännykkääni – KAIKKI yhteystiedot ovat gone! Poissa. Ikuisesti. En edes osaa oman äitini tai isäni puhelinnumeroa ulkoa! (Heh, vaikka heillä on ollut sama puh. num siitä asti, kun kännykkä keksittiin..) Mutta tunnustan kuitenkin, että eniten pelotti se, että joku tuntematon ihminen näkisi mun epäonnistuneet selfiet. HA! Asiat tärkeysjärjestykseen. (Ja mun tuurilla se olisi varmasti ollut mun tuleva aviomies ja kuvat on taatusti pelottanut sen matkoihinsa.. hahah. )

Anyhoo. Ikuisuudelta tuntuva odotus (ja paniikki) loppui vihdoinkin, kun tuli mun vuoro – ja onneksi joku ihana ihminen oli jättänyt asiakaspalvelupisteeseen kännykän. Ihana, oma kännykkäni. Elämä ei loppunut sittenkään.

Kun tulin kotiin, poistin kaikki selfiet ja laitoin koodin kännykkään – ettei mun tarvitsisi käydä läpi samaa paniikkia uudestaan, evör.

2 thoughts on “miljoona epäonnistunutta selfietä, tuntemattoman ihmisen kädessä

  1. Hyvä että löytyi! Musta tuli vähän semihysteerinen mun lompakon ja puhelimen kanssa kun mun käsilaukku varastettiin viis vuotta sitten. Aina pitää tunnustella että onko kaikki tallessa. Pyöränavain on kyllä säännöllisesti hukassa kotona… mun mies aina murehtii ku otan siitä jotain kuvia että kiva nyt sitte jos joku vie sun puhelimen niin siellä on tälläsiä kuvia. Mutta se kai siinä sitte on tärkeintä :D

    Tykkää

    • No siis mäkin oon periaatteessa sellainen, TODELLA hysteerinen – kävelen avaimet ja känny kädessä ulos jotta tiiän että ne on mukana. Joten en tiiä miten onnistuin tässä :D

      Kuvat on aina tärkeimpiä! :D ei se jos ottaa jostain toisesta kuvia, mutta ne kaikki epäonnistuneet selfieet! Mäkun otan ehkä miljoona selfietä josta ehkä yhden julkaisen :D Note to self: poista kuvat.

      Joo se on jännää miten pyöränavain aina häviää kotona. Pitäisi oppia jättää ne samaan paikkaan. hehe

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s