mary testaa: kun prinsessaperse lähti vaeltamaan

Minä olen niin kaupunkilainen kun olla ja voi. Pidän kaupungin melusta, ihmismäärästä, asfaltista ja you name it. Mistä en hirvittävästi pidän ja jota yritän välttää suurimmaksi osaksi on maaseutu ja luonto. Tai ei, tuo ei pidä paikkaansa. Pidän luonnosta ja maaseudusta, kunhan tiedän, että pääsen sieltä pois, mahdollisimman nopeasti – enkä siis joudu hengailemaan hyttysten ja hirvikärpästen kanssa viikkotolkulla. Eli perusprinsessaperse.

Olen viime aikoina päättänyt, että minun pitäisi tehdä enemmän asioita. Nähdä uusia juttuja, nähdä vähän maailmaa ja kokea enemmän asioita. Tällaisen valaistuksen kokeminen yleensä tarkoittaa sitä, että pitää liikkua sen oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ja se ei aina ole niin helppoa, koska no – me ihmiset olemme yleensä aika mukavuudenhaluisia oliota.

Kuitenkin olen, vaikka olenkin sellainen prinsessaperse kun olen, haaveillut vaeltamisesta. Mieluiten kokopäivävaellus (ja yöpyminen!) jossain Lapissa. Koska dream big right? Puuush it to the limit… Kun keskustelin tästä ystäväni kanssa, hän innostui asiasta myös – koska tulee Ruotsin Lapista. Mutta hänen mielestään minun pitäisi aloittaa lyhyemmällä vaelluksella – ja niinkun katsoa pidänkö luonnonhelmoissa liikkumisesta ollenkaan. Olisi todella ikävää lähteä jonnekkin Lapin erämaahan – ja huomata, että perkele – ei tämä nyt ihan ollut ihan sitä, mitä kuvittelin..

Noh. Ystäväni kanssa päätettiin sitten testata – lyhyempää vaellusta. Itse halusin vähintään kävellä se 10 km – mutta kokemuksen syvällä rinta-äänellä ystäväni päätti puolestamme, että 5-7 km reitti olisi näin aloitteijalle parempi. Ja tottakai prinsessaperse, joka on juuri löytänyt Snapchatin ihmeellisen maailman – päätti tallentaa koko reissun sinne.

Eli tässäpä tarina siitä, kun Marianne lähti vaeltamaan ensimmäistä kertaa evör:

Hei, katsokaas tätä!

popotMua käskettiin laittamaan tarpeeksi vaatteita päälle – eli layers on top of layers, jonka siis myös mielestäni tein (tosin, en omistanut sopivaa takkia tai housua.. otin vähän sitä sun tätä mitä kaapista löytyi), mutta:

Pieni pitstop huoltoasemalle, jossa tankattiin (ettei vaan bensa loppuisi jossain huitsin nevadassa) ja ostettiin puita ja tietenkin jotain syötävää – matkaevästä you know:

Ja sitten suuntasimme kohti Kilsbergeniä ja meidän päätepysäkkiä – Göljestigen. Göljestigen on 5.5 km pitkä polku, joka osittain yhtyy Bergslagsledenin vaelluspolkuun. Göljestigen sijaitsee noin 20 Örebron ulkopuolella. Eli perfect location.

goljestigenSitten eikun reppu selkään vain ja lonksuttamaan eteenpäin. Mietin kokoajan päässäni, että 5 km ei ole mitään. Kävelen sen ihan milloin vain, vaikka sokkona ja jalka paketissa. Voi, Marianne – tietäisitpä vain, mitä nurkan takana oli odottamassa.

Maisemat olivat aivan ihanat! Ruskaa olisi voinut olla vähän enemmän tosin (koska ruska on parasta koko maailmassa). Ja mielessäni pyöri kokoajan, että metsä näytti ihan Skyrimin maisemilta, sekä ajoittain mieleeni tuli myös Blair Witch Projectin skenaariot (ai miten niin vietän liikaa aikaa pelien kanssa ja televisiota töllöttäen?)

silta

skinnarsagsfalletOlin aivan myyty! Polun alkupuolella on pieni, noin 7 metriä korkea vesiputous, Skinnarsågsfallet, joka valuu alas pieneen lampeen. Koko alkureitin kohdalla on kivasti lirisevä puro. Sen jälkeen alkoikin nousu ylöspäin. Olisin halunnut enemmän haastetta, koska se oli todellakin KIVAA! Mutta sitten tajusin, että olemme niinkun Örebron lähettyvillä, joka on aika tasaista seutua – eikä missään Kilimanjarolla.

Onneksi en ryhtynyt tähän hommaan itse. Vaikka polku on suhteellisen selvästi merkitty sinisillä jutuilla puissa – meikäläinen missasi ne suurinpiirtein kokoajan. Ja sitäpaitsi käveltiin vähän ekstrarundia, kun ystäväni oli kävellyt polun monta kertaa aiemmin. Huomasin tässä vaiheessa, että tietyt nousut olivat aika rankkoja ja näin kestävyystreenin vihaajana olin aika kuollut. Moneenkin otteeseen.

Polku vie ylös noin 250 metriä merenpinnan yläpuolelle, jossain 225 metrin korkeudella on järvi jonka nimi on Göljan (ai näitä ihania ruotsalaisia paikkojen nimiä..) Siellä oli tooodella kaunista – mutta siellä oli muitankin ihmisiä, joten en halunnut paljastaa kuinka nolo olin kun kuvasin ja filmasin koko ajan.

skylt (M.Ö.H = meter över havet, merenpinnan ylöpuolella.)

carroOn kyllä hyvä olla ystäviä, jotka ovat eksperttejä eri asioissa kun itse. Silloin voi jopa oppia jotain – jos vaan tietenkin kuuntelee.

Koska polun varrella oli aika paljon lössiä, tarkoitti se myös sitä, että grillipaikat olivat varattuja. Onneksi oli pullat, jotka pystyi syödä kävellessä..

Matkan varrella oli myös pieni pirunpelto, joka oli pakko kuvata, koska huh, ollaan niinkun keskellä Ruotsia, jossain x metriä merenpinnan ylöpuolella. Aika siistiä.


Koska emme löytäneet mitään vapaata grillipaikkaa, päätimme palata melkein polun alkuun, jossa sijaitsee ns. meditaatiopaikka. Ennen sitä paikkaa oli tietenkin pakko kiivetä vielä yksi mäki ylös.. jossa koin epiphanyn..

Ja ah sitten vihdoin ja viimein: LÖYDETTIIN TYHJÄ GRILLIPAIKKA. Ja eikun valmistamaan nuotiota, jotta voisimme grillata tuota ruotsalaiset suurinta herkkua: nakkeja leivän kanssa (korv med bröd – ihan oikeasti, he eivät kutsu niitä hodareiksi, vaan jostain syystä, nakkeja leivän kanssa. Hampurilaiset eivät myöskään ole hampurilaisia, vaan hampurilaisia leivän kanssa. En kyllä ymmärrä logiikkaa.. onkohan joku joskus syönyt hampurilaisen ja unohtanut sen leivän vai siis mitä häh?)

Sain todistaa ystävälleni, että kyllä minäkin osaan vähän eräjormailla. Olenhan sentään suomalainen. Ergo osaan käyttää puukkoa. Tosin kokoajan siinä itselleni hoin että älä nyt vaan katkaise jotain peukaloa, ollaan aivan liian kaukana lähimmäisestä sairaalasta, eli kuolisin verenhukkaan. Mutta se meni hienosti. Katsokaa vaikka, kunnon pro!

erajormaYstäväni on niin kokenut eräjorma, että hän sytytti nuotion ilman tulitikkuja tai sytkäriä. Vaan hinkkaamalla jotain metallisia keppejä… Itse yritin myös, mutta sain vain muutamat kipinät lentämään – ja sitten tuli pupu pöksyihin ja pelkäsin, että koko homma loppuu niin, että sytytän itseni tuleen…


erajorma2Kun nuotio oli tarpeeksi kuumma ryhdyimme grillaamaan. Vaikka en ole mikään hodareiden suurin ystävä, niin damnation, ruoka ei koskaan ole maistunut niin hyvältä kuin silloin.

Ja hei, grillatut korvapuustit! SUOSITTELEN!

rillattukorvapuustiSe oli kyllä aika mahtava fiilis istua siinä keskellä metsää, puron vieressä ja syödä nuotion ääreltä sapuskaa. Tajusin, että olin aivan totaalisen rauhallinen, ihan kuin sielu olisi vihdoinkin saanut levätä kunnolla. Aivan mahtava tapa rikkoa arjen rutiineja!

notskiKun eväät loppuivat ja tuuli yltyi ja tuli kylmä pakkasimme tavaramme, ja kävelimme hitaasti mutta varmasti autolle (onneksi ei ollut ihan järkyttävän pitkä matka, koska tuli ruokakooma.)

Mutta siis jo. Sen pituinen reissu tällä kertaa. Oli aivan mahtavaa! Ensi kerralla aion kävellä pidemmän polun. Voi kyllä suunnittelen jo seuraavaa reissua. Eli sen verran tykkäsin.

Ensimmäisen vaellukseni jälkeen voin sanoa seuraavaa;
– Oli kivaa, että maasto vaihteli aika paljon. Sai kiivetä aika paljon, nousua oli ihan kivasti, mutta olisin kaivannut ehkä vähän lisää haastetta – liikuntafriikki kun olen. Hikikin nousi pintaan ihan kivasti ja välillä jopa hengästyikin (niinkun videoista huomasitte – ei tosin liity ollenkaan mun huonoon kuntoon. Ehei.)
– Ai, että metsä voi olla ihana paikka! Luonto ylipäätänsä. Maagista! (Ei, minusta ei tosin tule mitään puita halaava hippi ihan vielä kuitenkaan.)
– Ihanaa vaihtelua muuhun treeniin.
– Raitis ilma väsyttää aivan törkeästi.
– Suosittelen!

Tästä lähtien aion tehdä enemmän asioita, jotka ovat mukavuusalueeni ulkopuolella! Koska se taitaakin olla ihan totta mitä sanovat; Great things never came from comfort zones.

Sellaista tällä kertaa, palataan asiaan.

xoxo, Marianne.

PS. Sanon vikassa videossa ihan lopussa ”ähky”

PPS. Tämä paikka oli lähellä sitä paikka, jossa pari vuotta sitten oltiin luokan kanssa eräjormailemassa. Siitä kokemuksesta voit lukea täältä ja täältä.

PPPS. Snapchatista löytää nimimerkillä maryism1, pus hei.

2 thoughts on “mary testaa: kun prinsessaperse lähti vaeltamaan

  1. Tää oli niin hauska!! Susta tulee tätä menoa ihan kunnon eräjorma :D

    Ja oli muuten hyvä, että luin ekana jutut, että pääset leikkaukseen ja millaisia kusipäitä olet salilla kohdannut, koska olin niin kiukkuinen sun puolesta niiden jälkeen, mutta tää nosti taas hymyn huulille :’D

    Tykkää

    • :DDDD hahahah hyvä ja kiitos ihanasta kommentista!

      Pitää olla vähän kaikenlaisia postauksia, jotta tekin pääsette mukaan tähän mun tunteiden vuoristorataan ;)

      Näyttää muuten siltä, että olen taas lähdössä eräjormailemaan ensi viikolla :O vee tee äf!

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s