2016, summa sumarum

Hyvää uutta vuotta! Parempi myöhään kuin ei koskaan, rajt? :D Jotenkin aika vaan valuu käsistä ja menee hurjaa vauhtia eteenpäin, enkä oikein ehdi tehdä mitään. Nojoo. Toivon, että voisin kertoa olevani ni-iiin kiireinen todellisessa elämässä, mutta se ei pidä paikkaansa. Kokopäivätyö imee kaikki energiani, joten vapaa-aikana energiaa on jäljellä vaan vähän treenaamiseen ja Netflixin töllöttämiseen.

Olen kirjoittanut tätä, jo suhteellisen tutuksi tullutta postausta edellisen vuoden yhteenvedosta jo kauan. Mutta sen kirjoittaminen on ollut vähän tuskaista, koska no – 2016 oli mulle todella rankka vuosi. Mutta kirjoitinpahan kuitenkin. Koska kaipaan kuitenkin kirjoittamista, ja haluaisin niin päästä takaisin siihen rutiiniin. Mutta päivä kerrallaan, ehkä se tästä.

5 tapahtumaa, jotka ovat olleet erityisen kivoja viime vuonna:

1. Se määrä tukea, jota olen vaikean vuoden aikana saanut ystäviltäni ja kolleegoilta. Olen tehnyt entistä enemmän töitä – koska surun keskellä oli helppoa keskittyä muihin ihmisiin kun itseensä. Mutta näin jälkikäteen olen tajunnut sen, että kolleegat/ystävät monesti pitivät minut pinnan yläpuolella.

2. Kyykyn tekeminen ilman kipua polvessa, nyt kun olen palautunut kutakuinkin leikkauksesta. Niin – ja pystyn pitämään ainakin parin tunnin ajan korkkareita – ilman kipua.Olin ihan unohtanut, miltä kivuton polvi tuntuu. Se tuntuu mahtavalta! Eli leikkaus pistetään tälle listalle, vaikka se ehdottomasti oli aika pelottavaa (mutta olen saanut kehuja siitä, miten badass olen koska olin hereillä leikkauksen aikana haha)..

ghost3. Näin Ghostin livenä Metallsvenskanissa, koska ystäväni halusivat mun kokea sen. Se oli m-a-h-t-a-v-a-a ♥

uppsala4. Uppsalan reissu siskon kanssa – tavattiin siis siellä – ja juhlittiin (epäonnistuneesti) ystävän 30 vee synttäreitä. Sen jälkeen sisko tuli Örebrohon ja hengailtiin täällä muutama päivä. Ja tuttuun tapaamme katsoimme kokonaisen tuotantokauden American Horror Storya, koska se on meidän sarja.

5. Olen päättänyt, että muutan pois Örebrosta. Pitäisi vaan saada koulu tehtyä. Helpottava päätös, vaikka jätän jälkeeni melkein kaikki ystäväni. En vaan viihdy täällä enää. Päätöksen teko on askel kohti oikeaa suunta ja helpotti aivan mielettömästi oloa. Nyt on vaan kaikki käytännön asiat jäljellä; minne muutan? Mitä aion tehdä nyt? Mitä teen tavaroilleni?

Viisi tapahtumaa, jotka ovat erityisen surkeita tänä vuonna?

2016 oli harvinaisen paska vuosi omalta kannalta, mutta yritän nyt löytää muutamat surkeuden kohokohtat.

1. Isän poismeno. Se on ollut jotain totaalisen musertavaa, ja ajoittain en edes vieläkään voi tajuta sitä, että isää ei enää ole. Se on vaan pitkällä työmatkalla, kuten silloin skidinä – ja näemme varmasti taas jossain vaiheessa.

2. Koska ylläoleva tapahtui, koulu keskeytyi ja nyt en tiedä milloin saan kirjoittaa päättötyöni – koska ruotsalainen byråkrati sukkaa pahemman kerran. Ottaa juu päähän.

3. Muutamat menetetyt ystävät, koska ylläoleva. Olen aikaisemmin kuullut siitä, että kun ihmiset käyvät läpi jotain rankkaa ja surullista, niin ympärilläolevat ihmiset eivät sitä kestä ja ovat yhtäkkiä hävinneet toisen elämästä kuin pieru saharassa. Olen läpikäynyt tällaisen tilanteen ennen, kun sairastuin masennukseen vuosia sitten – ja silloin annoin anteeksi tälle ystävälleni paskan käytöksen. Tällä kertaa olen viisastunut (kyllä, ihme on tapahtunut), ja olen todennut sen, ettei nämä ns. ystävät ole mitään ystäviä, jos eivät pysty olemaan vierelläni kun minulla on rankkaa. Itselle ei tosin ikinä kävisi mieleen jättää läheinen ystävä yksin, jos hänellä on vaikeaa. Mutta meitä on näköjään moneen, ei voi muuta sanoa.

postop4. Laitan tähän myös leikkauksen. Se oli kuitenkin aika hurja kokemus, ja siitä palautuminen rankkaa, enkä vieläkään ole ihan sataprosenttisesti palautunut.

5. Bloggaamisinto hävisi, koska yhtäkkiä mun arkistojen pohjalta löydettiin joku Tinder-postaus mistä on helppo vetää herneet nenään. Koska olenhan minäkin totinen tyyppi, enkä koskaan kirjoita sarkastisesti? On se niin ikävää, että nykyään niin monet pahoittavat mielensä kun lukevat jotain mistä eivät pidä, tai tekstin jossa ei olla samaa mieltä heidän kanssa, ja sitten sitä omaa pahaa mieltä pitää yrittää tartuttaa muihin. En nyt tästä sen enempää oikein jaksa sanoa, paitsi, sen että vieläkin kun loggaan sisään blogin ohjauspaneliin ja huomaan, että olen saanut kommentin niin sydän hyppää kurkkuun, koska luulen, että se on jotain negatiivista. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta ei nyt ehkä tarvitse alkaa haistattelee ja kutsumaan nimiä. Olisin ihan milloin vain voinut ottaa nämä negatiiviset kommentit vastaan, mutta just kuluneen vuoden aikana ne vaan tekivät minusta surullisen – vaikka sitä en nyt tietenkään näille muutamille idiooteille aio suoraan myöntää..

Mitä opit tänä vuonna?

Tiedän nyt mitä aito ystävyys on, opin sanomaan enemmän ei (jos ei halua tai huvita). Opin ottaa suhteellisen iisisti salilla – koska suoraan leikkauksesta ei mennä vetämään 100 kg maveja. Opin myös paremmin piilottamaan tunteeni ja esittää iloista, mikä ehdottomasti ei ole hyvä asia.

Tuliko vuodesta sellainen kun halusit?

Ei. Olisin, tietenkin, halunnut enemmän aikaa isäni kanssa. Haluaisin vaan poistaa vuoden 2016 maailmanhistoriasta. Ja olisin halunnut nostaa sen 120 kg maven, jäin 5 kg siitä. Penkkipunnerruksen nostin tosin 65een kiloon, kiitos kolleegoiden jotka auttoivat ja pushasivat mua nostaa sen, se oli ehdottomasti kivaa.

Mitä vaatteita olet käyttänyt?

Mukavia vaatteita. Treenikuteita, tennareita, farkkuja ja yksinkertainen t-paita. Ei mitään erikoista siis.

Mitä musiikkia olet kuunnellut eniten?

Jaa-a. Ghostia olen ehkä kuunnellut eniten.

Mitä olet katsonut? (elokuvat, sarjat, telkkuohjelmat..)

Voi voi voi. Tämä lista on niin pitkä. Sarjoja olen plärännyt läpi aika reippaasti tänä vuonna. Lemppareita on esim. Westworld, Van Helsing, Designated Driver, Vikings, GoT, OITNB etc etc.

Kenen kanssa hengailit eniten?

Koska tein niin paljon töitä, niin työkavereiden kanssa. Vapaa-ajalla olin suurimmaksi osaksi itsekseni. Oli aika taas pystyä hengailmaan itseni kanssa ja tulla kaveriksi – tämä prosessi on vielä vähän kesken, kohta toivottavasti pidän  taas itsestäni.

Oletko oppinut tuntemaan uusia ihmisiä tänä
vuonna?

Olen. Sekä työn kautta ja työn ulkopuolella. Ja yhteen, joka on auttanut mua ehkä enemmän kuin olisin voinut aavistaa. Ollut jonkinlainen tukipilari siitä tietämättä. Ehkä mun pitäisi joskus mainita siitä tälle henkilölle. Joku kaunis päivä sitten.

Mitä on kauneinta mitä sait tänä vuonna?

Mitä olen saanut toiselta ihmiseltä siis tai what? En ole saanut mitään. Jopa syntymäpäivänikin vietin kaverin kanssa sairaalan ensi-avussa.. :D Joulun vietin Örebrossa, en perheen kanssa. Eikun heeei, sain mä sellaisen lämmitettävän vehnätyynyn kaverilta.. :D

Parasta, mitä luit?

Luin tasan yhden kirjan tänä vuonna (se on 1 enemmän kuin yleensä..) ja se oli Erik Axl Sundin Varistyttö ja se oli NIIN HYVÄ! Suosittelen! Pitäisi vaan jaksaa lukea trilogian toinen kirja.

Teitkö jotain, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Olin vaeltamassa. And I loved it! Ja tosiaan, näin Ghostin!

skinnarsagsfalletSaiko joku ystävistäsi lapsen tänä vuonna?

Ei tainnut saada, tai en ainakaan ole kuullut mitään.

Vuoden 2016 suurin menestys?

Sain työn kautta almanakan ja sain joinata työpaikan joulupippaloihin, mentiin syömään  ruotsalaista jouluruokaa (joka maistu kuralta) – lasketaanko nämä saavutuksiksi? :’) Ennen en saanut mitään ekstraa töistä, olin ”vaan” tuuraaja.

Paras ostos?

PLAYSTATION 4, sydän sydän sydän. Oh, olen kaivannut pelaamista ihan sikana taas innostunut ainakin vähän. Olen pelannut läpi Uncharted 4:sen ja ooämgee se on niin hyvä. Otan mielelläni vastaan vinkkejä muista hyvistä peleistä!

Villakangastakki mallia vähän pidempi Mangosta, joka ylitti budjettini aika reippaasti. Mutta se on ihana. Testasin varmaan viittätuhatta (okei, liioittelen) eri mallia, mutta Mangon oli vaan SE takki.

Polar M400 sykekello. Olen ehkä aavistuksen koukussa siihen, mutta todellakin mielenkiintoista seurata miten eri treenimuodot vaikuttavat sykkeeseen.. Ja kun sanon, että ”aavistuksen koukussa” tarkoitan todella koukussa.. Tyyliin nukun kellon kanssa.

Mihin kulutit eniten rahaa?

Todennäköisesti ruokaan. Ehdottomasti eniten ruokaan.

Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän?

Matkustanut. Elänyt. Hymyillyt.

screenshot_2017-02-03-09-39-04Mitä teit syntymäpäivänäsi 2016?

Olin niinkun aiemmin sanoin, ystäväni tukena ensiavussa. Oli vähän erilaiset synttärit.

Miten kuvailisit tyyliäsi 2016?

Yksinkertainen, synkkä ja mukava :’)

Se oli sitten siinä, se vuosi. Vähän masentavaa luettavaa..

Nyt jätetään 2016 historian kirjoihin ja suunnataan nokka kohti tulevaisuutta. Toivon että tästä vuodesta tulee parempi, tai eipä tästä vuodesta oikein voi tulla pahempaa kuin edellisestä. Te, jotka instagramin puolella seuraatte minua, tiedättekin jo, että olen esim käynyt Lontoossa minilomalla – josta tulossa postausta kunhan jaksan. Toivon, että tulen matkustamaan enemmän. Että tulen nauramaan enemmän. Ja nauttimaan elämästä enemmän. Ja toivottavasti joku kaunis päivä – voin viedä opintoni päätökseen.

Sellaista täällä. Mitä juuri sinä muistat parhaiten vuodesta 2016?

Advertisements

2 thoughts on “2016, summa sumarum

  1. Oot niin oikeessa, mustakin tuntuu että aika vaan valuu käsistä ja päivät tosiaan menee pääasiassa töiden tekoon ja Netflixin tuijotteluun (otetaan mun kohdalla se treenaaminen pois, hehee), konettakaan en ole muka ehtinyt tai jaksanut avata moneen viikkoon!

    Mulla on ollut ja on edelleen myös rankat ajat käsillä elämässä mikä heijastaa ihan kaikkeen ja sen vuoksi olen jopa lukenut ja varsinkin kommentoinut ihan auttamattoman huonosti postauksia. Eräs mun ehdottomasti läheisimmistä ihmisistä on todella sairas eikä tilanne näytä millään tavalla valoisalta, toivoa ei käytännössä ole, ja oon ihan surkea pitämään yhteyttä kavereihin kun kaikki vaan tuntuu niin merkityksettömältä tällä hetkellä ja ei kovin montaa myöskään oikeasti edes kiinnosta (ymmärrän todella hyvin mitä tarkoitat ystävien häviämisellä) ja tunnen olevani niin yksin. Vaikka eihän sitä tietenkään voi olettaa, että tyypit jaksaisi välittää musta jos en itsekään jaksa pitää tarpeeksi yhteyttä (ja jos pidän niin en ole ihan sitä hilpeintä seuraa), mutta silti.. Lisäksi kaikki ns. menneisyyden ongelmat ja haamut alkaa nostaa päätään nyt kun mieli on muutenkin niin maassa. Mutta eiköhän suunta ole vaan ylöspäin ja toivottavasti elämä alkaa kohta taas hymyillä, elättelen toivoa, että kaikki muuttuisi vielä hyväksi :)

    Pahoittelut näin synkeästä kommentista, ei ollut tarkoitus tulla avautumaan tänne näin, mutta toivottavasti ei haittaa! Oli kivaa lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa joka tapauksessa vaikka tulikin paha mieli kaiken sen puolesta mitä oot joutunut kohtaamaan, toivotaan että tää vuosi tuo tullessaan paljon ihania juttuja sun elämään, oot ne niiiin ansainnut <3

    Tykkää

    • Voi että, olen niin niin NIIN pahoillani sun tilanteesta ♥ Avautuminen ei haittaa ollenkaan, se tekee vaan hyvää että tulee ulos kaikki ajatukset. Mulle sanottiin isän ollessa kipeä, että toivo on se joka lähtee meistä viimeisenä, eli sitä ei vielä kannata vetää pöntöstä alas, vaikka onkin sanottu ettei toivoa periaatteessa ole. Mä en halunnut pilata tuota loppua tuossa postauksessa, mutta käyn myös läpi samaa kuin sinä.. taas. Hei jos sulta tuntuu että haluat kirjoittaa enemmän niin voit laittaa mailia (maryihmemaassa @gmail.com tai ota yhteyttä Facessa. Kenekään ei pitäisi tuntea oloonsa yksinäiseksi tuollaisessa tilanteessa ♥

      Tykkää

Mary ♥ Kommentit

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s