uusi ennätys puolen vuoden odottamisen jälkeen.

Odottaminen on ehkä väärä sana. Todella väärä. En ole odottanut, että tekisin salilla uusia ennätyksiä, olen raatanut niiden eteen. Juossut salilla välillä päivästä päivään, nostanut x määrä kiloja viikottain jne.. Mutta kuitenkaan en ole parantanut penkkiennätystä puoleen vuoteen.. Tai odottakaas – sitten maaliskuun öh.. melkein kahdeksaan kuukauteen.. (huomasin nyt myös, että matematiikka ei ole näköjään vahvuuteni enää..)

Olen ollut erittäin tietoinen siitä, että tämä yli-kuudenkymmenen-kilon-haamuraja on ollut jonkinlainen henkinen blokki päässäni. Kokeilin muutamaan kertaan smithissä nostaa 62.5 joskus kesällä, mutta meinasin kuolla – siis oikeasti – kun en saanut tankoa nostettua (ja unohdin laittaa ne jarrut oikeaan kohtaan…) eikä salilla ollut ketään muuta auttamassa.. Onneksi jotenkin sain nostettua muutaman sentin sitä tankoa ja laitettua sen smithiin kiinni ja sitten jotenkin sain itseni sieltä tangon alta pois (onneksi kukaan ei ollut näkemässä tätä laadukasta treeniä.) Sen jälkeen olen treenannut suurimmaksi osaksi siinä viidenkympin ja kuudenkympin välillä, harvoin edes uskalsin testata sitä kuuttakymppiä.

Sitten tosin kyllästyin saliini, ja ainoa treenaava ystäväni ylipuhui minut vaihtamaan salia. Kunnon salille. Sellaiselle, jossa on paljon voimanostoa ja bodausta harrastavia tyyppejä – eli sellaisia kuin minä (en tosin mitään bodausta harrasta, huom.) – siis sellaisia talon kokoisia ihmisiä, tiedättehän. Hän meinasi, että jos vietän enemmän aikaa ympäristössä, joka motivoi minua enemmän – se henkinen blokki varmaan häviäisi. Ja lisäksi, voisimme tsempata toisiamme paremmiksi (ja hän halusi ilmaisen koutsin). Tämä oli suuri askeln sinne mukavuusalueen ulkopuolelle – minähän olen aina treenannut yksin, en ole koskaan nähnyt treeniä sosiaalisena tapahtumana. Mutta, koska minulla on menossa sellainen ”mene-mukavuusalueesi-ulkopuolelle-edes-joskus”-projekti menossa, niin ajattelin että voinhan sitä tietenkin kokeilla. En voi menettää mitään, ja ellen tykkää kaverin kanssa treenaamisesta, voin aina jatkaa treenejä yksinkin. Rajt?

Ja nyt, ensimmäisen viikon jälkeen, nostin penkistä 63,5 kiloa. Kuusikymmentäkolme ja puoli kiloa.

winner
Mikä on aika mahtavaa ottaen huomioon, että polvi ei ole vielä palautunut ennalleen, eli en ihan täysiä ole penkissäkään pystynyt vetämään. Kunhan tuo polvi tuosta parantuu leikkausen jälkeen, odotan innolla kuinka monta ennätystä rikon.

So long henkinen blokki, see you never again!

pr(Toivottavasti.. Eiku pliis, ei nähdä, jookosta?)

PS. Ja kyllä, aion jatkaa kaverin kanssa treenaamista, ainakin muutaman kerran viikossa, se on itseasiassa todella kivaa. Eli väärässä olin, myönnän :)

muutama juttu, joista tykkään

Tällä hetkellä mun ehdottomasti lemppareimmat jutut ovat..

macademia

Paahdetut, suolatut macadamia-pähkinöistä. Kun olen jättänyt karkit ja muut makeat pois ihan sattumalta satuin korvaamaan ne näillä maailman ihanimmilla pähkinöillä. Erityisen hyviä vaikkapa puurossa. Tai ihan noin vaan. Tajuttoman hyviä pähkinöitä! Pitäisi ehdottomasti kyllä vähentää näiden syömistä :D

tyngre proteiini

Kiitos yhden kaverin, olen hurahtanut podcasteihin. Tai pikemminkin treeniaiheisiin podehin ja tarkemmin sanottuna Tyngre Radio. Tyngre on ruotsalainen sivusto, firma, kommuuni, ilmiö – mitä nyt heitä kutsuisi, jossa on treeni ja painojen nosto eri muodossa keskipisteessä – eli jotain joka on niin mun juttu. Jos aihe kiinnostaa ja hablaatte svenskaa – suosittelen tätä podia, ja Tyngre Träningssnack sekä vielä Tyngre Fredagsmys! He myyvät vielä sen lisäksi lisäravinteita, joten noin vuoden kuolaamisen jälkeen laitoin tilauksen menemään. Ostin sieltä kanelipullan makuista kaseiinia, nötkreme (nutcreme in inkliss, eli tyyliin pähkinänmakuista) heraa ja vielä vadelmamehun makuista BCAA:ta, eli välttämättömiä aminohappoja (tsiisus mikä sanamonsteri suomeksi..) Pähkinänmakuiseen heraan ja BCAA:han olen ollut todella tyyvyväinen, omg miten hyviä. Kaseiini taas toisaalta ei maistu mielestäni kanelipullalta, vaan riisipuurolta jossa on kanelia – tosin jos siihen lisää aavistuksen kardemummaa (joka mun mielestä on must kanelipullassa, tai korvapuustissa..) niin voihan nam! Mun pikagooglauksen mukaan näitä ei voi tilata Suomeen, eikä näitä voi ostaa Suomesta. Eli, jos ja kun muutto Suomeen tulee, mun on pakko tulla ostamaan näitä Ruotsista :D

aamupala

aamupala

Uusien proteiinijauheiden myötä olen taas innostunut kokeilemaan uusia makuja puurooni. Te jotka seuraatte minua Instagramin puolella olettekin ehkä jo nähneet uudet aamupalani.. Rakastan toki edelleenkin vaniljaproteiinipuuroa mustikoilla ja manteleilla, mutta nyt vaihtelen sen esim kanelipullanmakuista (proteiini) puuroon (lisään tietenkin kardemummaa..) omenan ja manteleiden kanssa, sekä sekoitan pähkinänmakuiseen heraan aavistuksen kaakaota, ja siitä tulee vähän Nutellaa muistuttavan makuinen herkku, lisäkkeenä vadelmia – ja tietty manteleita. Yritän kehitellä reseptit näistä ja korvata proteiinijauheet normaaleilla tuotteilla, jotta te siellä Suomessakin voitte testata.. watch this space (jos joku haluaa kustantaa keittokirjani, yhteystiedot löytyvät tuolta oikealta.. ->)

cubus

Mutta jos keskustellaan jostakin muusta, kuin pelkästään puurosta ja proteiinista, niin halusin vinkata hyvistä ja edullisista treenilegginsit (tai trikoot, vai mitä noita byksoja nyt oikein kutsutaankaan..?) jotka olen ostanut Cubuksesta. Hintaa oli muistaakseni noin 30 euroa, joka tosin mielestäni on siinä ja siinä, voiko niitä kutsua edullisiksi. Nämä ovat vähän paksumpaa materiaalia – eli alushousut eivät loista läpi kuten neonvalot.. Ostin nämä sen jälkeen kun parisen viikkoa sitten sain paljon katseita salilla ja mietin, että olenko nyt taas tosi cool, todella vahvan näköinen tai sitten vaan todella kaunis, vai onko mulla tyyliin jotain paskaa naamassa..  – kunnes huomasin, kun kävelin peilin ohitse, että Star Wars alushousuni näkyi trikoiden läpi (tottakai mulla on Star Wars alushousut, what did you expect (niitä sai H&M:stä jossain vaiheessa..)) Mutta takaisin asiaan, nämä Cubuksen ovat todella hyvät siinäkin mielessä että ne ovat vähän korkeampaa mallia, elit tulevat vyötäröllle asti. M koko istuu aavistuksen löysästi vyötäröstä, mutta S-koko taas tekee sen että housut venyvät reisien ja perseen kohdalta melkein repeämispisteeseen (minä ja mun valtavat reidet ja gluteus maximus siis :D) Näiden pitäisi olla ns ”Shaping” trikoot, mutta en nyt sanoisi että ovat muokanneet yhtään mitään, mutta tuntuvat kuitenkin tukevilta ja mukavilta. Mulla on nämä myös ihan mustana, of course.

nikedualfusion

Kävin myös pitkästä aikaa Stadium Outletissa, josta löysin maailman nätimmät Niket. Mustaa ja neonkeltaista, en edelleenkään ole kyllästynyt siihen värikomboon, sekä okei pinkit pohjat. Olin niin innoissani, kun kävelin nämä päällä luennolle keväisessä kelissä.. ja nyt sitten sataa räntää kuin viimeistä päivää. Kiva. Ei sitten vielä käytetä lenkkareita vielä. Höh.

Anyhoo, kohta Suomeen parisen viikon paussin jälkeen, tällä kertaa laivalla. Znark. Se tarkoittaa, että saan viettää laatuaikaa tämän neidin kanssa:

sofiKuitenkin, ennen kuin bussi lähtee on vielä pakko siivota viimeiset sotkut, pakata loppuun (muistaa eväät) ja tiskata ja ja ja..

HOW? MIKSI AINA JÄTÄN KAIKEN VIIMETIPPAAN?

Oikein ihanaa tiistaita, pitäkää huolta itsestänne ♥

paska reissu, mutta tulipahan tehtyä: mary roadtrippailee gekåsiin osa 2

Previously on Mary Ihmemaassa.. Minä ja pari duunikaveria päätettiin lähteä Ruotsin toiselle puolelle roadtripille ostoksille Gekåsin. Matka sinne ei mennyt ihan niinkun suunniteltiin. Kun saavuimme aamu 8 paikan päälle koko parkkipaikka oli täynnä ihmisiä.. Lue koko tarina täältä.

Eli, mihin jäimmekään? Aijoo, oltiin menossa sisään kärryjemme kanssa..  ja ensimmäisenä tulee kemppariosasto ja pesuaineita. Oho, näin L’oréalin megaison kampaajashampoopullon 169 kruunulla. TUOLLAINEN mulle! Mutku munhan piti vaan ostaa se lamppu… Ääh! Otettiin pari askelta kohti shampoohyllyä, kun tajusimme – ettemme olleet siellä yksin. Ihmisiä oli JOKA paikassa.

panicingJA kärryjä oli JOKA paikassa. Ja oltiin ehkä oltu kaupassa ehkä 3 minuuttia, kun joku ajoi kärryillä suoraan mun kantapäihin. JA SE MUUTEN SATTUU!

dean panicSodimme eteenpäin urheasti kohti L’Oréalin shampoota (ehkä noin 20 metriä…) ja oikealta ja vasemmalta vyöryy naaman eteen kärryjä ja ihmisiä. Kun vihdoinkin pääsemme kohteeseen, huomaamme Livin kanssa, että Sofia on häipynyt omia teitään jonnekkin. Molemmat manataan hetken, ja sitten meille tulikin mieleen – että ehkä Sofia ei vaan kestänyt meidän juttuja enää – joten annettiin sen olla rauhassa ja poimittiin vähän niitä näitä pikkujuttuja kemppariosastolta.

Niin, siis Marianne – sun piti vaan ostaa se lamppu.

oopsJatkettiin matkaa kohti naisten vaatteita, ja ne ei nyt ihan olleet meidän makuun, joten jatketiin (tai siis taisteltiin eteenpäin) kohti urheiluosastoa, poimin itselleni parit treenibyxat ja treenitopin ja sen jälkeen suunnattiin kohti alakertaa, jossa oli vapaa-ajan juttuja.. Njääh ei mitään kiinnostavaa, joten palattiin yläkertaan. Juuri silloin Sofia soitti ja kysyi missä oltiin.. Hän kun etsi meitä kemppariosastolla – pidemmälle hän ei ole päässyt vielä.

mehSilloin, kun kello oli noin 10.30, Liv ja minä tajusimme – että päivästä tulee todella, todella, todella pitkä. Ja että meidän akillesjänteet on todennäköisesti palasina, koska KAIKKI AJAVAT NIIDEN PERKELEEN KÄRRYJEN KANSSA KANTAPÄILLE KOKO AJAN!

angry

Joten eikun takaisin Sofian luokse – joka suurinpiirtein istuu jossain nurkassa ja imee peukaloaan, ja mumisee joitan ahdistuksesta. Jätettiin ostoskärryt parkkiin (niitä on vähän ympäri koko tavarataloa) ja mentiin ulos ottamaan vähän raitista ilmaa. Ja takaisin vaatteita ja laukkuja katselemaan. Ja lasten vaatteita. Ja ja ja.

Minä ja Liv istuttiin välillä alas jonnekkin kamojen sekaan ja manattiin maailmaa. Molemmilla oli selkä paskana ja tuolla oleminen vaan lisäsi tuskaa. Siinä sivussa opittiin tuntee toisemme ja huomasimme, että meillä on suurinpiirtein täysin samanlainen huumorintaju ja läpät:

Minä: ”Ooh! Neonkeltainen urheilutoppi! Vähän teknoo.”
Liv ja minä samaan aikaan: ”Nnnnts, nnnts, nnnts.”

highestoffives
Sofian ilme toisaalta:

mmhmmmSillä tavalla se päivä jatkui. Sofia katseli tavaroita rauhassa, minä ja Liv katseltiin vähän tavaroita ja manailtiin ihmisiä. Mitä kauemmin me siellä olimme, sen pahempia meistäkin tuli suustamme. Ja loppujen lopuksi meidän sisäiset pirut tulivat ulos ja meistä tuli todella vittumaisia.Jos ei ihmiset esimerkiksi pyytäneet päästä meidän vaunujen ohitse, me emme päästäneet heitä ohi, kunnes tajusivat avaa suunsa. Jos eivät sen jälkeen sanoneet kiitos, niin huusimme perään: SAA SANOA KIITOS! OLE HYVÄ saatanan akka. Okei tuon viimeistä osaa ei kuitenkaan sanottu kun ihan muminana… mutta kuitenkin hermot petti ja aika pahasti :D Niin olisi varmaan sunkin.

twitchNäin muita juttuja, jotka tulee mieleen Gekåsista:

– Mä oon kuullut paljon juttuja tästä kaupasta, koska Tina on kotoisin Ullaredista ja sen äiti ja sisko on siellä töissä. Joten mä luulin, että se on niinkun VAU todella hieno paikka ja siisti. Mutta todellisuus on lähinnä, että se on kuin megaisoo Tarjoustalo. Aika nuhjunen paikka ja täynnä – anteeksi kielenkäyttöni – maalaistolloja tai siis juntteja. Tsiisus.

– Itse tavarat mitä siellä myydään on vähän niin ja näin. Seassa on ihan jees juttuja, kuten just kampaajashampoota megapulloissa ja esmes Lumenen meikkiä jne. Mutta fakta on se, että suurin osa kamoista on paskaa. Sitäpaitsi pitää olla aika hintatietoinen, siis että tietää paljonko tavarat maksavat muualla, koska vaikka Gekåsin bisensidea on ”halpa” niin jotkut tavarat oli kalliimpia kuin muissa kaupoissa.

– Suurin sa ihmisistä ovat TODELLA VITTUMAISIA. Kaksi ihimistä sanoivat anteeksi kun ajoivat kärryjensä kanssa mun päälle. KAKSI! Suurin osa kuitenkin heitti vaan: Oj! (Suomeksi siis oho.) Hei vittu nyt jumalauta ihmiset sanokaa perkele ANTEEKSI! Mitä lähemmäs sulkemisaikaa ihmiset ei edes sanoneet mitään jos ajoivat päälle, mulkkasivat vaan että mitäs vittuu oot mun tiellä. Eikä kukaan tosiaan sanonut koskaan kiitos, jos päästi vaikka ohi jonon tai muuta vastaavaa. On se kummaa, että kun jossain saa halvalla jotain, niin se automaattisesti muka tarkoittaa sitä, että jätetään ne käytöstavat kaupan ulkopuolelle. Jos et osaa käyttäytyä sivistyneesti – pysy pois tuollaisista paikoista. Itse kuitenkin – vaikka hermot oli kireellä, sanon aina kiitos, jos joku tekee jotain ystävällistä. Kun se ei ihan oikeasti ole niin vaikeaa. Eli vaikka olin aika kusipää tuolla Gekåsissa, niin en koskaan kuitenkaan unohtanut käytöstapoja – mitä nyt muutamalle tuli sanottua suorat sanat: FYI oot aika mulkku. Hehe.

– Sisustusosasto oli aika jees! Laadusta en tosiaan tiedä mutmut..

– Vittumaisimmat osastot olivat leluosasto ja lasten vaateosasto. Koska siellä ne kaikki raivohullut mammat juoksivat ristiin rastiin ja tappelivat (okei.. ehkä liioittelen vähän) Legoista ja My Little Poneista. En IKINÄ enää astu jalallani niille osastoille ryysiksessä.

Mutta siis joo.. Mennään takaisin mun tarinaan – nope – it’s not over yet :D

Liv ja minä vietettiin meidän sivistyneitä raivohullupausseja, ja valitettiin somessa ja ääneen minkälaista on olla Gekåsissa. Ja siinä samalla tajuttiin, että perkele – Sofia ihan aikuisten oikeesti käy läpi KOKO saatanan tavaratalon. Ja ERITYISESTI leluosaston (Sillä oli kokonainen ostoskärry täynnä leluja.. TÄYNNÄ! Se joutui jopa laittaa tavaroita meidän kärryihin.. ) Me ei enää jaksettu katsoa, kuinka hitaasti se poimi niitä juttuja ja mentiin sen luokse ja sanottiin: Jumalauta, sano nyt mitä leluja sä haluat, niin me haetaan, että päästään elämässä eteenpäin ja ehkä kotiinkin viikon sisällä! Ja sittenpäs Sofian shoppailuun saatiin vähän vauhtia ja päästiin pois sieltä leluhelvetistä ja kohti sisustusta ja niitä lamppuja, jota me tultiin ostamaan (minä siis..)

angry2Lamppu löytyi vihdoinkin ja kello lähestyi jo seitsemää, joten Liv ja minä päätettiin, että nyt on aika mennä kohti kassoja. Koska jonot kassoille (niitä on about sata, oikeasti) oli varmasti yli 100 metriä. Sofia kuitenkin oli sitä mieltä, että hänen piti vielä etsiä lisää kamaa.. Joten Liv ja minä seistiin siinä jonossa silmät nykien kamojen kanssa. Kun oltiin tultu noin 20 metriä kassoista ja Sofia on palannut tavaroidensa kanssa, hän saa paniikin, koska olisi halunnut käydä läpi ostoksensa ennen kassoja.

Liv ja minä:

pissedoff

SAAT TEHDÄ SEN KASSALLA JUMALAUTA NAINEN!!

Ja se on muuten toinen hyvä juttu. Sä voit poimia paljon sinä aikana kun olet siellä ostoksilla, ja kassojen kohdalla on sellaiset ”muutin mieleni”-korit, minne voi heittää tavaroita, joita ei haluakaan ostaa. Itse aika rankalla kädellä heitin (omasta mielestä) mun kärryistä – mutta kuitenkin loppusumma oli 2600 kruunua (n. 270 euroa?) – eli ostin huomattavasti enemmän kamaa, kuin yhden lampun.

I-give-up-gif
Ja sitten jäljellä olikin kotimatka.. ja siitä kerron kohta lisää.. To be continued.

 

viikon ♥ ihanat: halloween 2015 – ideoita ja inspiraatiota

Paaaras aika vuodesta on aina Halloween! Oih jos vaan saisin olla joskusJenkeissä/Kanadassa/jossain missä Halloween on megatapahtuma  vuoden tärkeimpänä juhlapäivänä (Katri, jos kokeillaan jos ens vuonna pääsisin sinne? :D)

Anyhoo, mulla on mielessä jo, miksi minä pukeudun – tosin siis… tuloksen tuutte näkemään sitten itse H-hetkenä (tai sen jälkeen..) Sillä väliin, tässä vähän inspistä omiin Halloween-pippaloihin – miten sitten päätätte niitä viettää, porukassa tai yksin.

Kauhuleffamaratooni (+ megaiso karkkipussi) on AINA must Halloweenina. Omiin lemppareihin kuuluvat nämä. Listaan voisi toki lisätä vielä.. (klikkaamalla kuvia pääsette iiämdeebeehen..)

conjuringamhViides tuotantokausi on muuten alkanut! Näyttäää hyvältä! Vaikka yhyy Jessica Lange ei oo mukana.

the babadook

Itse odotan yllä olevaa elokuvaa kuin kuuta taivaalta – nimittäin Guillermo Del Toron uusi pätkä – Crimson Peak. Näyttää JUST mun tyyppiseltä elokuvalta, ja sitäpaitsi mukana on mm. Tom Hiddleston (Loki The Avengersistä) ja Charlie Hunnam (Sons of Anarchy) – namii.

Hei, miten ois jos vaikka pelaisi jotain kauhupeliä? Vaikkapa Alien: Isolation? Tai siis, te voitte pelata. Itse en tuota enää ikinä koskaan uskalla pelaa :D Ja mä en oo sitten mikään nössö! (Aietvai?)

halloween-minions-pumpkinsJos ei kuitenkaan pelottavat asiat oikein nappaa, askartele korsiteiksi vaikkapa Minions-kurpitsoita! Kuvaa klikkaamalla pääsette ohjeisiin.

maggot cupcakes

Ei saa muuten unohtaa ruokaa – joka on mahdollisimman ällöttävän näköistä (tosin, mielellään kuitenkin hyvää ruokaa.. muuten on jo aika traagista! Ei niitä vieraita tule ihan oikeasti myrkyttää tai tappaa.. :D ) Löysin Bored Pandasta vaikka kuinka paljon inspiraatiota (kuva lainattu sieltä) – pakko myöntää, että juuri tämä ”Maggot Cupcakes”- aiheutti sen, että ryynit tuli suuhun. Heh. Well done, well done.

halloween-makeup-4Ja sitten outfitiin ja meikkeihin. Olen itse kuolannut tuota keskimmäistä kuvaa sitten tyyliin – eh, forever!! Niin simppeli, niin pelottava, niin kaunis! Olen ottanut omaan meikkiini tuosta vähän inspiraatiota – mutta so far olen vaan ostanut valkoisen puuterimeikin. Haha, ai mitenniin meni taas viime tippaan? Kuvaa klikkaamalla pääsette sourceeen. Lupaan ja vannon, että saatte nähdä lopputuloksen. Lisäksi tänä vuonna olen myös vastuussa kaverin meikistä. KÄÄK! No pressure, no pressure. Pitäiskö alkaa harjottelee?

Lisää ideoita voi hakea vaikka täältä. Lisäksi mun tekee todellakin mieli tehdä meidän pippaloihin Nelliinan toisesta blogista bongattu hämähäkkikakku – koska cheesecake, ja lakua + sitruunaa. Niinkun, to die for! Ja sitten en saa unohtaa Katrilta saadut halloween koristeet viime vuodelta!

halloween

(Karkit syöty noin miljoona vuotta sitten.)

Sellaiselta näyttää Maryn tämän vuotinen Halloween. Miltä näyttää teidän? Vietättekö edes Halloweenia? Miksi aiotte pukeutua tänä vuonna?

paras kohteliaisuus evör – salilla! (+ pieni update kuntoutuksesta)

Olen täydessä hiljaisuudessa (okei – jonkin verran oon ehkä Instagramin puolella maininnut) tehnyt paluun salille ja alkanut vetää vähän isoimmilla painoilla. Kuinka olenkaan kaivannut maveja ja kyykkyjä! KYYKKYJÄ! Niitä tein viimeksi yli puolitoista vuotta sitten! PUOLITOISTA! VUOTTA! (Koska selkä + polvi.) Vaikka teinkin paluun salille jo keväällä ja olen edistynyt aika paljon, en kuitenkaan ole lähelläkään samaa leveliä, jossa olin ennen loukkaantumista.

Mutta olen oppinut ottamaan iisisti. Kuuntelemaan missä kohtaa keho ei enää kykene – ja vähitellen työntää sitä pistettä kauemmas ja kauemmas ja korottaa painoja. En ole enää se ”tänne, mulle, heti, nytnytnyt”-Marianne, vaan enemmänkin aika ”Zen”-Mary. Ja tulokset alkavat näkyä, pikkuhiljaa. Mut pitää vaan muistuttaa itseään ottaa iisisti. Mulla ei ole kiire minnekkään. Tosin hirvittävän usein on pidettävä vakava keskustelu itsensä kanssa siitä, ettei mun ”pienet painot” (muiden painoihin verrattuna) tee musta huonoa. Olen ollut kauan loukkaantuneena, kahdesti jopa – paluu sieltä huippukuntoon kestää vähän kauemmin, ellei halua palata takaisin sairastupaan matkan varrella.

Yritän sen sijaan keskittyä siihen, kuinka pitkälle olen tullut ja mitä asioita olen tämän loukkaantumisaikana oppinut, esimerkiksi kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja sen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Eräänä kauniina päivänä tulen saavuttamaan päämääräni, tosin haluan päästä sinne ilman lisää loukkaantumisia – joten en ole pistänyt mitään deadlinea mun tavoitteelle, vaikka koulussa hirvittävästi keskustellaan siitä, että tavoitteilla tulisi olla deadline – koska se lisää motivaatiota.

Eikä se ole muuten helppoa, päin vastoin. Itsensä positiivinen psyykkaaminen on todella vaikeaa. Kun taas negatiivinen (”olen huono, olen heikko, oon niin yhyy surkea.”) on liian helppoa.

Välillä tarivtaan joku ulkopuolisen psyykkaamista. Tapahtui tänään salilla (ja tää olikin periaatteessa se mun pointti tälle postaukselle :D lähti vaan vähän taas runosuoni kukkimaan ja lyhyestä tarinasta tuli romaani):

Olin vetänyt melkein koko treeniohjelman läpi ja tein dumbell flyeseja (oiskohan vipunosto suomeksi? Hällä väliä TREENASIN KUITENKIN eli NOSTIN PAINOJA..) ja olin ihan kuollut. Ensimmäisen setin jälkeen näin salin toisella puolella naisen joka hymyili mulle tosi paljon.. Kyllä mua, sillä siellä huoneessa ei sinä hetkenä ollut ketään muuta..  ”V**ttuuks toi kyylää.. gnaah.” mietin itsekseni ja jatkoin kävelemistä ympyrää (mitä teen aina settien välissä ja samalla fiilistelin mun musaa joka tykitti täysii kuulokkeissa.)

Seuraava setti, vähän rankempi kuin edellinen – ”jaksaa, jaksaa, pari toistoo vielä!” Huh huh, ja sitten huomasin, että se nainen oli tullut lähemmäksi, edelleen hirveä hymy naamassaan. Nyt alkoi jo ihan oikeasti ärsyttää, ja nyt se alkoi kävelemään mua kohti. ”Voissaaa…” käännyin ja lähdin kävelemään kohti mun vesipulloa, otin hörpyn ja pyyhin naamani pyyhkeeseen. Nainen hyppäsi iloisesti mun eteen ja sanoi jotain, otin kuulokkeen pois korvasta ja katsoin naista vähän epäillyttävästi.

”Hei anteeks, sä näytät niin keskittyneeltä ja anteeks, että häiritsen.. ” (NIIN OLIN KEKSITTYNYT, EN ENÄÄ PERKELE! JA TODELLAKIN HÄIRITSET! mietin itsekseni.) ”..mutta sä vedät niin hyvin ja ammattimaisesti, ja mä en ole koskaan käynyt salilla ja aattelin rohkaistua ja kysyä sulta jotain neuvoja, kun sä näytät siltä kuin sä oot oikeesti hyvä ja osaat nää jutut. Eli miten mun kannattaa aloittaa? ”

Vedin hyvin. Ammattimaisesti.

super-excited

Oon oikeasti hyvä.

uhhuhPARAS KOHTELIAISUUS EVÖR! *pullistelee haukkareita*

arvonnan voittaja + kuulumisia

Nonii. Sainpas sen peukalon sieltä persuksista ja hommattua voittajan arvonnalle.. ja se ooooon… *dramaattinen drum roll* nimimerkki LILLAMY!! Hip hip hurraa!

voittaja2

Onnittelut! Laitapas yhteystietoja osoitteeseen maryihmemaassa at gmail piste com, niin laitan paketin tulemaan kunhan ehdin.. :)

carlton-dance-o

Ja siis nää mun hienot voittajakuvat on kyllä ihan parhaita evör – ne vaan menee pahempaan ja pahempaan suuntaan, kolmevuotiaskin tekisi hienomman paintkuvan haha. Kiitos kaikille osallistuneille! Koitetaan järkätä joku uus arvonta joku kaunis päivä!

Anyhoo .. mun viikko lähti eilen mahtavasti käyntiin sillä tavalla, että meillä oli esitelmä solubiologiasta – ja mulla oli vähän kurkku kuiva, joten päätin ottaa ison hörpyn kahvia, jotta mun puheesta saisi selvää. No, meni tottakai väärään kurkkuun ja sain ”pienen” yskäkohtauksen siinä luokan edessä.

Niin. Ja iltapäivällä hukkasin sitten pyöränavaimeni. Jo toka kerta viikon sisällä, viime kerralla tosin löytyi mun pienestä laatikostosta, jossa on kyniä ja kynsilakat (eli en koskaan laita sinne mitään avaimia.. ) Tällä kertaa tosin musta tuntuu, että avain tippui kierrätyskeskusessa jonnekkin roskalavalle. Oujee.

annoyed2Noh. Onhan mulla jalat… Pitäisi vaan saada se lukko nyt auki jollakin tavalla, joka ei siis näytä epäillyttävältä. Siis siinä mielessä, että näyttäisin siltä, kun yritän pölliä pyörää.

ihmemaan neljä vee-arvonta (muuttokaaoksessa)

muuttopuuhissa

Heissan täältä tavaroiden seasta! Maanantai-iltana tulin takaisin Örppööseen ja heti alkoi muuttorumba. Tällä hetkellä melkein kaikki kamat on jo laatikoissa ja olen ainoastaan heittänyt pois yhdet ällöttävät lenkkarit, yhden tooosivanhan pyyhkeen ja parit toooooooooosivanhat lakanat. Muuttolaatikoita on nyt 17 kappaletta aivan täynnä, enkä edes ole käynyt vielä kellarissa katsomassa mitä siellä on – ja mun lipasto on vielä tyhjentämättä.

Ja mä en edelleenkään tajua, miten en löytänyt enemmän kamaa poisheitettäväksi, kuin nuo edellä mainitut. Ja toivon niin kamalasti, että kun olen laittanut kamoja kellariin, niin ne ovat siellä kauniisti aseteltuna, enkä vaan ole heittänyt niitä sinne.. (epäilen kuitenkin tuota jälkimmäsitä heittämistä.. )

Noh. Asioilla on vissiin tapana järjestyä..

Anyhoo. Tässä kaiken lomailun ja muuttohässäkän välissä unohdin aivan ja totaalisesti, että blogihan täytti tuossa sunnuntaina kokonaiset NELJÄ vuotta. Siis omg. Te uskolliset lukijathan tiedätte mitä se tarkoittaa? Aivan, aivan. Pistetään pystyyn synttäriarvonta (viime arvonnasta onkin jonkin aikaa jo.. ) Ja kuten normaalisti, en kerro etukäteen mitä paketti sisältää, se on kuten aina ennenkin totaalinen yllätys. Koska yllärit on kivoja. Ainakin mun mielestä.

Kuten normaalistikin, tämä arvonta on lukijoille – eli ellen tunnista nimestä (siis olette vakkarikommentoija tai tunnetaan toisemme irl.. ) kertokaa mitä kautta seuraatte blogia ja muistakaa laittaa jonkinlaiset yhteystiedot, esmes s-posti tai blogin url (ja ne voi siis laittaa kommenttikenttään tarkoitettuun osioon, niin ei näy koko maailmalle).

Koska en nyt ihan tiedä, että milloin seuraavan kerran ehdin netin äären istahtamaan (katsokaas kun muutto + töitä vain.. sekä koulu alkaa ensi viikolla.. lievää kaaosta tällä hetkellä…) niin laitetaan nyt aika reippaasti tähän arvontaan osallistumisaikaa.. tyyliin 6.9 asti. Eli jonkinlainen kommentti tuonne boksiin vaan, niin olette mukana.

excited2

Lykka till! Voittaja arvotaan ihan täysin randomisti.

Menenpäs tästä keittämään vähän lisää kahvia ja jatkamaan pakkaamista ennen töitä.

Oikein ihanaa keskiviikkoa, xoxo

3 x tämän hetken parasta juttua

Vaikka kesä onkin ollut aika tylsä ja olen aika loppuunpalanut koska töitä vain eikä hupia lain –  niin onhan sitä elämässä sentääs muutama kiva juttu tällä hetkellä, jotka tekevät elämisesestä ihan kivaa..:

sofi

  1. Olen Suomessa V-I-H-D-O-I-N-K-I-N (tai siis taas..)  Olen saanut hengailla Sofin kanssa, käydä salilla siskon kanssa, syödä mamman mustikkapiirakkaa ja NUKKUA! Olenkin nukkunut 8-9 h yöunia joka ikinen päivä ja se on ollut niin tervetullutta että huh huh. Siis se fiilis, kun väsyneenä menee nukkumaan noin kello 22-23 aikoihin eikä herää about klo 8 – priceless. Vielä ois muutama päivä jäljellä, ja pari niistä vietetään Inkoon saaristossa – rapukekkereissä. Helan GÅÅÅÅR jne tiedättehän. Viime kerrasta onkin joku 10+ vuotta :D (Tämähän siis on se syy miksi olen Suomessa..)
  2. Päivää ennen kuin hyppäsin koneeseen, allekirjoitin uuden vuokrasopparin – eli MINÄ MUUTAN! So long paska vuokranantaja, so long mulkut ja äänekkäät paskanaapurit ja SOLONG melkein hajoamispisteessä oleva kämppä. Terve 5 neliötä suurempi kämppä (25 neliöö ooooh!!), joka on valmistettu 2005, kylpyamme ja tuplasti enemmän tilaa keittiössä ja NORMIKOKOINEN UUNI JA JÄÄKAAPPI-PAKASTIN! Ja mitä parasta – melkein ihan keskustassa ja juna-aseman toisella puolella! Yritän olla ajattelematta muuttokaaosta, jota mua odottaa kun palaan Ruotsiin – 1 vuorokaudessa kaikki kamat pitää pakata ja sitten torstaina ois tarkoitus muuttaa ja 1.9 mennessä pitäisi siivota ja olla muuttohommat hallussa. Siinä saamallahan tietty teen viimeisiä työpäiviä ja koulukin alkaa.. Ei paniikkia, ei paniikkia. Toivottavasti entinen vuokranantajani löytäisi jonkun joka voi muuttaa mun kämppään asap – koska tuplavuokra nyt on vähän perseestä. MUT HEI VÄHÄN KIVAA HEI!
  3. Vähän päälle viikko jäljellä kesää ja sitten ois paluu koulunpenkille. Mutta ei oikein ota päähän, kun katsoin, että meillä alkaa koulu voimannostokurssilla. Woop Woop! Ja mitä parasta, mun polvi alkaa olee nyt kunnossa (*koputtaa puuta.. eiku päätä*) JA selkä on ihan ookoo, mikä siis tarkoittaa sitä – ETTÄ MINÄKIN VOIN NOSTELLA ROMUJA TAAS! AAAWYASSS!

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti tekin voitte hyvin ja nautitte ihanasta Suomen kesästä! xoxo

prinsessaperseen juhannus

Oho, tää hiljaisuus venyi vähän pitkäksi.. Eli don’t worry my furry friends, selvisin ihan hyvin juhannuksesta. Ja olen muuten päässyt ihan takaisin Örppööseenkin, kutakuinkin elossa ja ollut jo ensimmäisen päivän duunissakin. Olo on vähän tällainen just nyt:

everythingsucksNimittäin mun loma on ollut ihan paras ikinä! Ja mun juhannuskin oli ihan paras ikinä! Oltiin tosiaan Inkoon suunnalla viettämässä pienellä porukalla ihan perheen kesken.

suomi7

Aurinko näyttäytyi ihan kivasti, joten hengattiin laiturilla (ja korkattiin lonkerot jo keskellä päivää – minä siis!)

suomi8

Oltiin vähän ajelemassa båtskilla.. Ai hitto, haluan oman sikaison ja sikanopean veneen. Totaa… oisko näytön sillä puolella joku rikas mies, joka haluaisi mennä mun kaa naimisiin? :3 (yhteystiedot löytyy tuolta sivupalkista –>)

Taitaa olla mun ainoa mahdollisuus saada sellainen vene..eh eh eh.

suomi6Syötiin hyvää ruokaa. Silliä ja pottuja ja huuhdeltiin alas se snapsilla. Tokana päivänä grillattiin.

suomi4Meillä ei ollut kokkoa, mutta pieni notski rannalla.

suomi5Ilalla, tai no yöllä hengailtiin taas laiturilla ja ihailtiin Suomen kaunista luontoa (ja kuunneltiin, kun naapurit viettivät aika äänekkäästi jussia.)

rövassJuhannuspäivänä lähdettiin metsästämään aukiolevaa kauppaa – ja matkan varrella törmättiin ehkä hauskimpaan kylttiin, jonka olen koskaan nähnyt. Nimittäin Röv = perse ruotsiksi ja Ass.. on nyt tietty ass. Pakkohan siitä oli kuva ottaa :D Tosin tuo lausutaan vissiin kuitenkin Rö-Vass. Höh. Löydettiin kauppa ja tyhjennettiin karkki- sekä sipsihyllyt. Ja koska aamupäivällä satoi, mentiin takaisin mökille ja pelattiin lauta- ja korttipelejä. Eli täydellinen sateinen päivä mökillä.

suomi2Kun sade lakkasi pistin pikkubroidin töihin..

suomi3… eli kaivamaan matoja. Yhhyy.

suomi9
Mentiin nimittäin kalastaan broidin kanssa.. mutta saatiin molemmat vaan pari särkeä ja sitten en enää kestänyt miten ällöjä ne madot olivat, joten jätettiin homma kesken (tosin jatkettiin vielä yöllä – tää kuva on vissiin mun yösaalis.) En tajua, miten skidinä tykkäsin niin kalastaa. Siis saatana ensinnäkin madot on ällöjä ja kun ne laittaa siihen koukkuun sisälmykset vaan leviää käsiin (yhyhyyy), ja sitten kun (ja JOS saa kalaa) ja ne pitää ottaa pois koukusta, niin kädet haisee anukselta vielä viikon sen jälkeen. Yhyy. Taisi mun kalastamiset jäädä siihen – ei mulla edes oikein ollut kärsivällisyyttä odottaa, että tulis kalaa. Se odottaminen oli siis jäätävän tylsää.

IMG_20150620_190431

Kalareissun jälkeen aurinkokin tuli esille, joten meikäläinen pisti biksut päälle (!!) ja menin heittämään talviturkkini (!!). Hyissaaa.. mittari näytti 15 astetta, mutta olen satavarma, että vesi oli paljon kylmempää, tyyliin -15.. Otin tietty kuvatodistuksenkin, mutta kuten äitipuoleni heitti: Kastelit kuitenkin hiukset saunassa vaan.. :D No ei kai, broidi ja sen tyttöystävä oli mun todistajia. Ja ei, en oo maksanut niille siitä! Tämä siis tosiaan tapahtui. Olin ainoa, joka uskalsi veteen *mental-five*

suomi1Myöhemmin illalla tehtiin muuripohjalettuja! Mä en kestä! Niin hyvää, että vedin varmaan neljä tai viisi! Muutenkin oli kiva hengailla ulkona jutellen niitä näitä faijan kaa ja nauttia sumuisesta yöstä. Tässä on muuten kuva siskon hienosta sydämenmuotoisesta letusta, jonka se teki ihan itse.

suomi10

Sen jälkeen tehtiin taas notski rannalle ja paahdettiin vaahtokarkkeja ja juteltiin niitä näitä – ja esmes yritettiin ottaa jonkinlaisen hyvän ryhmäkuvan.. se meni vähän niin ja näin.

2015-06-20 23.15.34Niin, ettäs sellainen jussi tällä kertaa. Ja mä en sitten millään olisi halunnut lähteä takaisin Ruotsiin. Weird. Ennen olin aina niin innoissani takaisinlähdöstä Ruotsiin, nyt se oli vaan ankeaa.

Mutta toisaalta on kuitenkin kiva nähdä duunikavereita, joita en ole nähnyt todella pitkään aikaan. Tää kesä vielä ja sitten katsotaan, missä päin maailmaa ollaan ensi kesänä. Ah, hirvee ahdistus kun pitäisi alkaa päättämään.

Anyhoo, miten teidän jussi meni? Teittekö jotain kivaa?

uusrikkaat viikkarilla ja täystuho nimeltä sofi.

Huh huh. Olipas laivamatka.. Nyt on jo mennyt melkein öh – neljä päivää? – enkä ole edelleenkään oikein palautunut. Note to self: taidan jättää sen vähäisenkin alkoholinjuomisen väliin – ja varsinkin, jos olen laivalla ja laiva on myrskyssä.. Eli mulla taitaa olla edelleenkin darra ja sen lisäksi päässä keinuu aika reippaasti edelleen. IHANAA! Not.

seafood

Muuten oli kivaa kerrankin saada seuraa laivamatkalle – eikä siis vaan hengailla yksin karkkipussin kanssa hytissä leffoja ja sarjoja töllöttäessä – Charron kanssa esmes käytiin Á la cartessa (!!) syömässä törkeän suuren äyriäis.. eh mikälie lautasen, jossa oli siis vaikka mitä äyriäisiä: hummeria, rapuja, katkarapuja, oistereita.. SIIS DAMNATION kuolin noin miljoona kertaa, koska niin hyvää. En ole koskaan syönyt mitään niin hyvää koko elämäni aikana (muistaakseni ainakin.) Tosin fiilis siinä kun vedimme napaamme 100 euron edestä äyriäisiä ja parin kympin edestä viiniä (hups) oli vähän tyyliin kun olisimme olleet kuin uusrikkaat Titanicilla. Hehee.

liianmontavaihtoehtoaSiis oikeasti, kun tarjoilija toi siihen naamamme eteen noin sata erilaista työkalua niitten äyriäisten syömistä varten – katsokaa kuva – fiilis oli vähän WHAT. Okei – sata, neljä, same same..

Tarjoilijat, kun oli pakko ottaa niistä kaikista merenherkuista kuvia ennen kun he pääsivät kattamaan pöydän:

confused3

Itseasiassa kuulin heidän sanovan suomeksi jotain ”kikakika tytöt haluavat ottaa feisbuukkiin kuvat ennen kun aloittavat ” (itse leikin kyllä niin ruotsalaista siinä vaiheessa (vaikkakin mun murre ehkä paljasti mut..) koska vähän hävetti meidän  aavistuksen moukkamainen käyttäytyminen :D)

laivalla

Mutta joo. Muuten meni ilta drinksuja juodessa ja jalkapalloa katsellessa. Käytiin me siellä yökerhossa tanssimassa jopa puolikas biiisi, mutta sitten keinui kyllä niin paljon, ettei tasapaino oikein kestänyt – joten ”aikaisin” nukkumaan.

Nyt sitten riitti laivareissut mun puolesta ainakin seuraavaksi vuodeksi.

omnom

Muuten olen ollut ottanut aika iisisti. Vähän shoppailua keskustassa, nauttinut auringosta (kun se on ollut näkyvillä) syönyt hyvin..

kisukisu

ja käynyt toisen Lauran luona juomassa aivan liikaa kahvia ja juoruilemassa ja tietenkin rapsuttamassa ihanaa Tova-kissaa (ja suunnittelin pitkästä aikaa sen kidnappausta taas vaihteeksi, koska IHANA!)

sofi

Tosin se, joka on ollut kaikista iloisin siitä, että olen taas turvallisesti kotona Suomessa on tietenkin Sofi. Veti sellaiset riemukiljahdukset kun astuin ovesta sisään ettei mitään järkeä. Ollaan leikitty, käyty lenkeillä ja vaan maattu sohvalla.

Tosin when there is Sofi – there is trouble. Tänään neiti kuuli ensimmäisen herätykseni soivan jo kello 7 aamulla (kun pitäisi väsää se vika koulutehtävä prkl) ja tuli raapimaan mun ovea. Luulin tietenkin, että sillä on pissahätä, kun ei viety sitä yöpissalle viime yönä. Tässä kohtaa pitää vielä mainita, että nukahdin vasta neljältä (koska vedin päikkärit eilen illalla) niin olin aika S-A-A-T-A-N-A-N väsynyt kun herätyskello soi. No avasin oven Sofille olettaen, että se halusin vaan mun viereen nukkumaan.

Joo, ei.

Menin siis takaisin sänkyyn nukkumaan ja Sofi otti oikein kunnolla vauhtia jo hyppäsi sänkyyn. Ja sen jälkeen mun päälle ja alkoi iloisesti nuolemaan mun naamaa (yök) ja puremaan mun hiuksia (tuplayök) ja vielä haukkumaan sen lisäksi. Se katsokaas luulee olevansa pieni ja siro, kuten chihuahua – mutta todellisuudessa se on kuitenkin paksuhko mäykkis, joka painaa jotain tyyliin 8 kg – ja kun sellainen mötikkä riehuu vatsan ja rintakehän päällä.. SE SATTUU!

Joten okei okei.. Mennään sitten ulos.

Sofi innoissaan hyppäsi alas sängyltä. Juoksi ulos mun huoneesta. Puin vaatteet päälle, otin sen talutushihnan. Mutta koiraa ei näkynyt missään. Sitten kuulin olkkarista pientä murinaa.. Missä se koira oikein on? No parvekkeen oven edessä se seisoi.

Sofi oli nimittäin herättänyt mut vaan sen takia, että avaisin oven sen lempparipaikkaan – aurinkoiselle parvekkeelle. Se nimittäin näköjään aina makaa tietyllä tuolilla auringonpaisteessa niin kauan kuin aurinko sinne paistaa – ja mutsin tuntien (jolla siis on mahtavat unenlahjat) se ei ole kauaa. Joten tottakai Sofi oli ihan innoissaan siitä, että joku herää siis AJOISSA päästämään sen sinne partsille.

sofi-arska

Tosin mua ei kyllä hirvittävästi siinä naurattanut, joten pakotin sen kuitenkin ulos kun kerran herättikin mut niin aikaisin. Niin. Siitäs sait. Plan backfired.

Mut on se nyt kuitenkin aika ihana se Sofi. Eli tän kerran saa anteeksi, että herätti mut niin aikaisin. Kunhan nyt ei toistu ihan jokaikinen päivä mun loman aikana – sillä haluan NUKKUA!

Nyt aattelin käydä salilla eka, ja sitten isken sen koulutehtävän kimppuun! Mukavaa tiistaita!