suomalaista logiikkaa..?

En yleensä kirjoita mitään tämänkaltaisia postauksia, mutta en oikein osaa ymmärtää suomalaisten reaktioita koskien tätä koko Saara Aalto-juttua. Ensinnäkin, itse en ole nähnyt X Factoria (paitsi pari jaksoa kun olin Suomessa viime viikolla) – koska en katso televisiota, enkä edes tiedä näytetäänkö sitä Ruotsissa (en usko..)

Mutta, olen seurannut tätä enemmän tai vähemmän iltalehtien ja somen kautta. Ja en voi ymmärtää suomalaisten reaktioita (nyt yleistän, huom) joka meni about näin:

– X Factorin alussa kaikki olivat silleen, että voi luoja ei kai tää muija ole tosissaan, kuka se luulee olevansa, ei se tule voittamaan, KAMALA!

– No sitten kävikin niin, että Saaralla meni aika hyvin kilpailussa ja sitä enemmän suomalaiset olivat silleen, että oujee HYVÄ SAARA, OOT TÄHTI!

– Nyt kun Saara tuli kakkoseksi (joka on aivan sairaan mahtavaa hei, kun miettii vähän), olen ehtinyt lukea jo aika monesta paikasta salaliittoteorioita siitä, että koko hela hoito on lavastettu ja sen takia Saara ei koskaan olisi mitään mahdollisuuksia voittaa.

Eli mitä en ymmärrä on se, että miksi pitää aina olla niin tajuttoman negatiivinen, eikä ikinä toivoa kenekään menestystä alusta alkaen? Sitten yhtäkkiä ollaan silleen, että woop woop HYVÄ, HYVÄ OOT IHANA – kun menee vähän paremmin? Ja miksi, oi miksi, pitää aina vetää jotain salaliittoteorioita mukaan tuloksiin – tämä tulee myös vastaan joka vuosi lätkän maailmanmestaruuskisoissa (”Putin on lahjonnut tuomarit, siksi Suomi ei voittanut”, ”xx ovat doupattuja” blablabla yhyy wää wää..)

hmmwhatVoisiko joku selittää tämän ilmiön minulle, kun en oikein ymmärrä? Miksi ei voi vaan olla silleen, että YOU GO GIRL, alusta asti? Miksi? Ja hei, salaliittoteorioita? Kamoon. Ihan oikeasti. Negatiivisuus on hei aika perseestä..

Vaikka Saaran tyyli ei oikein ole minun teekuppini, minusta oli aivan mahtavaa, että hänellä meni niin hyvin (ja tykkäsin oi, niin paljon hänen Sian ja Björk-covereista) ja toivon kaikkea hyvää tulevaisuudessa, vaikka eihän hän henk.koht. tule tätä koskaan lukemaan. Hyvin vedit alusta asti!

Piis aut.

mulkut salilla – käytöstavat? mitä ne on? jotain syötävää vai?

Tässä on yksi esimerkki, miten ei tule käyttäytyä kuntosalilla.

Tapahtui eilen salilla:

Istahdin rear dec/pec dec laitteeseen, laitoin kuulokkeet korviin, asetin painon lämmittelyä varten ja valitsin hyvän biisin treeniä varten. Lämmittelykierroksen vedin hitain liikkein, koska selkä on ollut entistä hankalampi nykyään – nyt ei ollut kiireän treenin paikka. Oli siis todella hyvä fiilis! Kun lämmittely oli valmista ja olin aloittamassa kirjoittamaan vastuksen muistiinpanosovellukseen kännykkääni (kyllä kirjoitan aina ylös kuinka paljon nostan ja missä laitteessa – jotta näen että kehityn), näin sivusilmällä, että eräs mies yritti sanoa minulle jotain. Voi huokausten huokaus, en voi sietää kun minua häiritään salilla. Otin kuulokkeet pois korvista, koska olen sentään (yleensä) kohtelias:

”Niin?” kysyin mieheltä.
”Saanko vetää välissä, kun sä huilit?” hän kysyi.
”Juu et saa, saat odottaa.” vastasin kohteliaasti kuitenkin, koska en halua jakaa laitetta ventovieraan kanssa, koska en pysty keskittymään kun joku hönkii niskaan.

Normaalit ihmiset kunnioittaisi tätä. Okei, tämä tyttö haluaa vetää tässä rauhassa, menen tekemään jotain muuta silloin välissä. Mutta ei. Kun olin juuri jatkamassa treeniäni.. mies jatkoi.

”Mitä se sinua mukamas haittaa, jos mä vedän välissä?” hän tivasi.
”Koska mä sanoin, että ei. Täällä on muitakin laitteita, ole hyvä ja käytä niitä sinä aikana, kun tämä on varattu.”
”Kamoon, anna mä nyt vedän siinä.”
”Ei. Mene nyt pois siitä häiritsemästä. Odota vuoroasi.”

gettingannoyedTässä kohtaan ainakin seminormaali-ihminen antaisi periksi ja poistuisi. Laitoin kuulokkeet takaisin korviini ja olin valitsemassa uuden biisin, ja meinasin kirjoittaa vastuksen siihen sovellukseen kun mies alkoi huutamaan. Kyllä. Huutamaan.

”Senkin huora, leikit vaan kännykkäsi kanssa, ihan hyvin voisin vetää sinä aikana.”
”Anteeksi? Mitä oikein sanoit minulle? Voisitko vähän rauhoittua ja suksia vittuun siitä, ja antaa mun treenata rauhassa. Kiitos.”
”Ai voinko rauhoittua? RAUHOITTUA? Herranjumala! Mitä se sinua mukamas häiritsee, helvetti, jos mä vedän muutamat setit tuossa välissä..” mies huutaa naama punaisena – noin 20 cm naamastani, ja sanoo sitten jotain omalla kielellään, jota en tietenkään ymmärtänyt ja poistuu kova-äänisesti toiseen laitteeseen, josta hän näkee milloin olen valmis.

sayhuh
Itse kiehun raivosta tapahtumasta. Jotenkin, surrealistinen olotila siitä mitä just tapahtui. Siis joku ventovieras tulee vaan raivoamaan tuosta noin vaan. Ja koska hyvällä fiilarilla alkanut treeni meni suorastaan päin helvettiä tapahtuneen takia, omat pirunsarvet tuli esille, ja treenasin eeeerittäin hitaasti siinä laitteessa, koska näin kun mies kyyläsi koko ajan. Tein jopa muutamat extra setit ja nyt takahartiat ovat kyllä saaneet kuukauden edestä treeniä. Näin kun miehellä meni lopullisesti hermot, ja lähti pois salilta. HA! Siitäs sait mulkku.

uhhuhOlin siis niin vihainen vielä monta tuntia tuon jälkeen, niin vihainen, että oikein tärisin. Tärisin jopa silloin koko tapahtuman aikana, mutta ylen kuitenkin ylpeä itsestäni, etten alkanut huutamaan takaisin ja alentunut samalle tasolle tämän imbesillin kanssa. Tai antanut periksi tälle salifasistille.

Tämä ei ole edes ainoa kerta kun olen joutunut tämänkaltaiseen tilanteeseen. Kerran kun vedin penkkipunnerrusta – ja mulla kestää siinä liikkeessä, koska treenini fokus on voimanostoissa (penkkipunnerrus, maastaveto ja kyykky.) Silloin minua häiritsi (taas vaihteeksi) mies ja hänen poikansa. ”Saako vetää välissä?” Et, koska mä oon tässä nyt, odota vuoroasi. ”Ihan nopeasti vedetään.” Ei, minä olen tässä nyt, odottakaa – samalla haen lisää painoja ja jäbä menee vetää siihen, ja se päättyi sitten niin, että jaettiin se penkki ja mun treenit meni aivan päin hevonhelvettiä, koska en pystynyt keskittymään. Ja lähdin pois ennen aikojani.

Siis mikä juttu tämä on?

Ensinnäkin, toki saa kysyä! En minä sitä. Jotkut eivät ehkä hirvittävästi välitä siitä, jakaako jotain laitetta jonkun toisen tuntemattoman henkilön kanssa. Mutta, jos joku sanoo ”ei käy” – kunnioita sitä! Ihan oikeasti! Jotkut ihmiset (esmes minä) ahdistun, kyllä ihan oikeasti ahdistun siitä, kun joku hönkii niskaan tuolla tavalla. Kuuntelen omaa musiikkia kuulokkeiden kanssa, jotta saan mahdollisimman vähän ihmiskontaktia salilla – koska se salitreeni on minun terapiaa, ja haluan tehdä sen rauhassa.

Ja sitäpaitsi – kuntosali on sellainen paikka, että siellä on muitakin ihmisiä. Hyväksy fakta. Et omista koko paikkaa, eikä sun treenit mene pilalle millään tavalla, jos et sattumoisin pääse tekemään sitä siinä järjestyksessä jonka treenin tulisi tehdä (isoimmat lihakset ja monimutkaisimmat liikkeet ensin, ja sitten kohti pienempiä lihaksia ja eristäviä liikkeitä). Lupaan, joka ikinen kuntosalilla ollut henkilö on joskus joutunut tekemään kompromissin missä järjestyksessä ja mitä laitteita käytetään, koska se haluamansa laite/painot on ollut varattuna. JA ME OLLAAN TEHTY SE ILMAN MITÄÄN HUUTOA TAI MULKKUMAISTA KÄYTÖSTÄ! Ja eikä meidän haba ole kärsinyt siitä ollenkaan – itseasiassa, pieni vaihtelu  välillä treeneissä on vaan hyväksi lihaksille, shock the system you know!

Ja toiseksi. ”Senkin huora.”

ohreallyEt sitten mitään kehittävämpää keksinyt? Mitä tälläkin oikein yritit sanoa? Että minä naisena en kuulu ”miesten salille?” Vaan minun tulee treenata naisten salilla (joka siis fitness 24/7:llä on?) – Sori mutta ne painot sillä puolella ovat liian kevyeet mulle, sorri että olen niin epänaisellinen. Että sinä, miehenä, olet etuoikeutettu tekemään juuri niin kuin sinä haluat? Ja koska et saa tahtoasi läpi, huorittelu on aikuisin tapa jatkaa keskustelua? Kyseessä oli sentään 40-50 vee mies. Ei siis mikään teini… Yeah, sanonpahan tähän vain että voi huh huh, 1800-luku soitti ja haluaa ajattelumaailmansa takaisin. Ehkä tämän miehen tulisi hankkia oma sali itselleen, jotta ei muut ihmiset – tai siis naiset – pilaa hänen päiväänsä.

Ja, etkö vieläkään ole kuullut siitä, että ei tarkoittaa ei? Haluaisin tietää, miten tämä tyyppi olisi reagoinut, jos olisin ollut mies ja olisin sanonut ei. Varmasti olisi mennyt mukisematta pois siitä odottamaan vuoroaan jonnekkin muualle. En halua tehdä tästä asiasta naiset vs miehet – juttua, mutta ajatus kuitenkin tuli mieleen.

Olenko minä jonkinlainen idioottimagneetti, vai ovatko muut joutuneet vastaavaan tilanteeseen?

xoxo, Marianne

asioita, joita en ymmärrä pt 18: kun muiden ulkonäkö haittaa omaa elämää

”Mä näin henkilön X kaupungilla tänään. Herranjumala se oli niin LÄSKI! Ja ruma! Ja oumaigaad, miten saakelin rumia vaatteita se käyttää. Miksi sillä ei oo mitään tyylitajua?”

”Mitä sitten, ehkä se on onnellinen just tuollaisena kuin se on?”

”Jos on ruma ja onnellinen, niin sitä ei lasketa.”

”Sitähän sä et voi muuten päättää.”

”Voinhan. Toi on niin ruma, ettei se merkitse mitään yhteiskunnalle.”

ew hmm

Tämä on ote minun ja ystäväni keskustelusta toissa päivänä, yhdestä meidän tuttavastamme. Ei ole ensimmäinen kerta kun mukamas niin täydellinen ja kaunis ystäväni heittää tällaisia kommentteja. Hän voi alkaa analysoimaan toisten ulkonäköä vaikka kahvilassa tai baarissa – kovaäänisesti ja pitäen huolta siitä, että henkilö kuulee että hänestä puhutaan.

Joka ikinen kerta joudun vajoamaan jonnekkin maanpinnan alle, koska häpeän niin paljon. Sanon yleensä että nyt kamoon, vähän hiljempaa tai jotain muuta vastaavaa.. Mutta tällä kertaa muuten sanoin ihan suoraan, että nyt meni vähän liian pitkälle ja oot ihan oikeasti ilkeä. Vaikka en ole edes yhteydessä tähän tuttavaan millään tavalla – ja mun mielestä se tuttavakin on persoonaltaan vitun ärsyttävä. Kommentti siitä, ettei tällä henkilöllä olisi mukamas oikeutta olla onnellinen koska ruma ystäväni silmissä meni vaan liian pitkälle.

Tämä suurisuu-ystäväni ei ole tuon kommenttini jälkeen sanonut mulle mitään.

Mua ei muuten haittaa. Olen miettinyt, että mistä tuonkaltainen asenne oikein tulee? Miten voi olla niin paljon aikaa miettiä tuollaista asiaa? Vähän niinkun, loukkaantua toisen ulkonäköstä ja vetää kävyn perseeseen siitä ja sylkeä suustaan niin paljon negatiivisia kommentteja..  Ihan kuin tämä oih niin kaunis ystäväni pelkäisi sitä, että huono tyylitaju tarttuu ilman kautta? Tai vielä pahempaa, että hän herää aamulla ja on ihan petolinnun peräisimen näköinen, koska näki omasta mielestään rumemman ihmisen kuin mitä hän on.

Mitä enemmän ystäväni, tai siis more and more ”ystäväni” tätä tekee, sitä enemmän huomaan miten säälittävä henkilö hän oikeastaan on. Eihän hän voi olla itse onnellinen elämässään. Hän ehkä luulee, että täydellisen pinnan saavuttaminen on ultimaattisinta elämässä – silloin on saavuttanut täydellisen onnellisuuden ja onnistumisen tunteen. Hän on kertonut, että päivä tai melkein viikko voi mennä pilalle, jos menee salille ilman meikkiä ja näkee siellä jonkun hyvännäköisen miehen – vaikka on siis ollut viisi vuotta suhteessa jo. Niin ja miehet eivät ole oikeita miehiä, ellei ole bodaajia. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan siitä, mitä kaikkea tää tyyppi on suustansaan päästänyt. Mutta summa sumarum: toisten ulkonäössä on aina jotain mätää ja he eivät saa olla onnellisia. Harvoin olen kuullut hänen sanovan jotain positiivista jonkun ulkonäöstä – ehkä mun, jos olen valittanut joskus.

hmm

Mutku. Ei se nyt ihan niin mene.

Olemme psykologian (tosin urheilupsykologiaa, mutta hei – eiköhän ne teoriat ole about samanlaisia :D) tunneilla oppineet sen, että kun ajattelee negatiivisia ajatuksia niin aivot eivät oikein tiedä onko se todellista vai satua – joten aivot ottaa kaiken totuutena. Ei nyt aina, mutta esmes sen takia kauhuelokuvat tai thrillerit voivat aiheuttaa pelontunnetta tai .. kauhua meissä  – vaikka tiedämme sen olevan vaan elokuva. Mut asiaan. Eli jos kävelee ympäri kaupunkia mollaamassa mielessään muiden ulkonäköä, sitä niinkun ampuu itseään jalkaan – koska aivot tajuavat sen niin, että mollaat itseäsi. Eli kun ystäväni mollaa tod. näk. päivittäin muiden ulkonäköä päässään (ennen kun pääsee juttelemaan jonkun kanssa..) hänen aivonsa mollaa hänen omaa ulkonäköään. Ja jatkuva negatiivien selftalk (suomeksi??) vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon. Eli tulee todella paska fiilis.

uhhuhyes

Muuttamalla negatiivisen ajattelun sen sijaan positiiviseksi ajatteluksi, niin se vaikuttaa itsetuntoon positiivisesti. Aika loogista. Tämä on erittäin tutkittua urheilutapahtumissa, missä on nähty positiivinen yhteys urheilijoiden positiivisen selftalkin ja onnistumisen kanssa, koska parempi itsetunto ja itseluottamus. Niin.

Nyt kun itse mietin asiaa – mä en kaipaa tuollaista negatiivisyytta elämääni. Miksi edes hengailen tuonkaltaisten ihmisen kanssa? Tästä lähtien aion joka ikinen kerta kun joku aloittaa paskanpuhumisen joko sanoa, että kiitos nyt riitti tai vaan poistua paikalta. Ihmiset ei koskaan oikein tajua sitä, että mitä enemmän puhuu paskaa toisen selän takana, muut varmaan tekevät samaa niistä. Kun olen itse vuosikausia harjoitellut muuttamaan omaa negatiivista ajattelumalleja positiivisemmaksi, en ihan oikeasti kaipaa ketään pilaamaan sitä negatiivisyydellään.

IDK

Ja en ihan oikeasti voi sietää ihmisiä, jotka luulevat olevansa niin yyberihmisiä, että heillä on oikeus julkisesti kertoa muille ihmiselle, että heidän ulkonäkönsä ei kelpaa. Se ihan oikeasti tekee niistä ihmisistä säälittävimmät tapaukset evör, koska kuitenkin suurimmassa osassa meistä on aina jotain kaunista ja hyvää.

Homman nimihän on kuitenkin se, että mitä vähemmän välittää toisten mielipiteistä, sen onnellisempi on. Sitä mä yritin selittää kaverilleni, ettei hän voi päättää jonkun toisen puolesta ovatko he onnellisia elämässään. Mutta ei oikein mennyt viesti perille. Harmi. Mä koen asian niin, että meillä on elämässä vaan x määrä aikaa, ja minä en halua heittää omaa aikaani hukkaan tuollaiseen negatiivisyyteen. Jos joku nyt kovasti haluaa musta puhua paskaa, niin olkaa hyvää – puhukaa – haukkukaa mut niin lyttyyn kun vaan jaksatte. Homman nimi on vaa se että mäpäs en oikein välitä siitä ja aiheutatte itselleen vaan turhan negatiivisen fiiliksen. Too bad. How sad.

dontgivea

Mitä ajatuksia asia herättää teissä? Oletteko te sellaisia, joiden mielestä teillä on oikeus laukoa negatiivisia kommentteja toisille? Siinä tapauksessa suosittelen ajatusmaailman muuttamista.

Rant over.

Kuka luki kaiken? :D

ihmemaan joulukalenteri 2014 – luukku 18 (hakusanojen aatelistoa)

Ihmiset kyllä googlettavat vaikka mitä hassuja (ja välillä pelottavia) juttuja.Tässä on Ihmemaan valitut palat tältä vuodelta..

Lesbojen ulkonäkökriteerit – Hmm… eikö tämä ole vähän sama kuin näin ihmisillä muutenkin, vähän niinkun makuasia?

Mikä soi indiskassa – Musiikki? Emmää tiiä, tää oli pelkkä arvaus!

Auf der jagd nach dem grünen diamanten – Ja ja, das ist gut.

Pötsistä eroon – kerro mullekkin kun keksit miten tämä tehdään!

Onko minulla hyvä perse? – En tiedä, mutta mulla on ainakin! (Näin toivon siis..)

En ymmärrä – En minäkään. Tämä on usein toistuva fiilis.

Urheilijan ihmeleipä – Aika ihmeellistä tämä ihmeleipä? Mitä se on?

Eroon joulukiloista – Mä voin antaa tähän hyvän vinkin: ÄLÄ MÄTTÄÄ SITÄ RUOKAA KOKONAISEN PERHEEN EDESTÄ! Niin ei tule joulukiloja ollenkaan. OOH! Pitäisikö pantentoida tämä idea?

Ei treenaa jalkoja lihaksikkaat – Ei nii, kanankoipia all over the place.

Lapsiystävällisiä laihdutusvinkkejä – Ei, ei, ei! Lapsiystävällisiä laihdutusvinkkejä ei ole olemassa. Toivon todella, todella, todella hartaasti, ettei KUKAAN sano muksullensa, että nyt laihduttamaan. Vaikka sen sanoisi kuinka ystävällisesti, se jättää tavalla tai toisella arpia. Yritä sen sijaan kannustaa lasta syömään monipuolista TAVALLISTA ruokaa ja liikkumaan, ilman että teet asiasta mitenkään ison jutun.

Olen ruma – Elämä on!

Kolmen kimppa tyttöystävän kaa. – Joo, count me out of this one.

Minun äidin perseen reikää – ANTEEKSI MITÄ? MIKSI?

Kännit ikeassa – Tää voisi olla aika hyvä idea! Blogimateriaalia, kuka lähtee mukaan testaamaan?

I still read fairy tales – So do I! Luuuuuv fairy tales!

Naisten kosmetiikka hamstraus – Ikuinen mysteeri, että MIKSI? Mitä sitä oikeesti tekee kolmella ripsivärillä ja kymmenellä shampoopurkilla?

Söin kokonaisen omenapiirakkaan – OHO! No hei, shit happens. Toivottavasti oli hyvää!

Voi vittu – Sanos muuta…

Koska kannattaa mennä treffeille – Ihan milloin vain! Vaikka onkin parisuhteessa, tosin sen oman partnerinsa kanssa..

Mitä tarkoittaa cross my heart and hope to die – Suomeksi se tarkoittaa, että vannoo kautta kiven ja kannon.

Muotiblogi, henkselit – No nyt kyllä jouduit ihan väärään blogiin. Ei ole muotiablogia, eikä taatustikaan henkseleitä!

Maksimaalinen hapenottokyky naiset – Se on noin 30-35ml/kg noin kolmekymppisillä naisilla. Tämä on tosin jotain mitä riippuu iästä, koosta ja kunnosta. Eli vaihtelee. Ole hyvä.

Vitun tyhmät ihmiset – Sanos muuta. Elämän suurin kysymys, miksi ihmiset ovat niin tyhmiä?

Ehkä opin, ehkä en – Elämäni motto!

Jotain kivaa sanottavaa tyttöystävälle – Nyt taitaa kyllä olla VÄHÄN ongelmia, jos pitää goolata jotain kivaa sanottavaa tyttöystävälle…

Tyttöystävä pitää rumana – Say woot! Jätä se akka!

Työhakemus ranskaksi – Voulez vous coucher avec moi, c’est soir? Où est la gare? Oui, c’est ca! Qu’est-ce que c’est?… äh emmä osaa.

Tällaista tänä vuonna. Heh. Aina yhtä hauskaa lukea näitä. Onko teillä muilla bloggaajilla ollut jotain hauskoja hakusanoja tänä vuonna? Ja mikä on oudointa mitä olette itse googlanneet, tunnustakaa pois vaan? Itsehän en googlaa mitään… koskaan.

Älä kerro mitä kaikkee naisen tulee olla

Lue.

Se erilainen fitness -blogi

Primebody-blogia kirjoittava fitnessurheilija Ulla-Riitta Koskinen, joka ilmeisesti paremmin Umppuna tunnetaan, julkaisi pari viikkoa sitten laajasti kohauttaneet kuvat fitnessilluusiosta. En aio ruotia kuvia enkä kohua enempää – vanha juttuhan tuo jo on. Sen sijaan aion ruotia sitä, miten Umpun tai kenen tahansa fitnessbejben tai oikeastaan kenen tahansa naisen kuvia kommentoidaan. Koska minusta siinä kommentoinnissa on jotain todella kuvottavaa.

Tapahtumaketju menee kutakuinkin näin. 1. Joku jossain julkaisee kuvan itsestään fitnesslavalle tähtäävän kisadieetin loppumetreillä tai esim. kisapäivän aamuna. 2. Joku urpo jossain kommentoi, miten ruma kuvassa esiintyvä henkilö on ja kyllä naisella sentään pitää muotoja olla. 3. Joku todellinen urpo (yl. vastakkaista sukupuolta tapahtumaketjun käynnistäjän kanssa) ottaa asiakseen heittää lisää vettä tälle kiukaalle ja kertoo julkisesti, miten kuvassa esiintyvä henkilö oli ennen paljon pantavamman näköinen. (Kyllä äiti, ihmiset ihan oikeasti käyttää tuota ilmaisua.)

En vaan jaksa lakata hämmästelemästä näitä urpoja. Paljon en fitnessurheilusta ymmärrä, mutta luulen ymmärtäväni, että pantavuudesta siinä ei kuitenkaan ole…

View original post 313 more words

mistä voi ja ei voi jutella ekoilla treffeillä?

Yksi toistuva hakusana tänne ihmemaahan on ensimmäiset treffit, ja mitä niillä tulee puhua. Joten ajattelin, että koska nyt olen sinkkuelämän asiantuntija (kröhöm) niin voisin heittää vähän ideoita, mistä voi jutella tai lähinnä mistä ei kannata jutella*.. Olen nimittäin ollut yhdellä, jos toisellakin kammottavalla ensimmäisellä deitillä..

Älä ota näitä seuraavia asioita puheeksi:

– Kuinka monta muksua haluat tulevaisuudessa ja mieluiten ensi vuonna. Mulle tämä aiheuttaa ihan hirvittävän pakokauhun ja päässäni mietin, kenelle voisin lähettää hätätekstarin (”APUA, PELASTA MUT KATASTROOFITREFFEILTÄ NYT HETI!! SOITA!”) tai etsin silmilläni lähintä Exitiä.

– Politiikka. Tämä nyt muutenkin on sellainen ei-kannata-jutella-tästä-aiheesta-ventovieraiden-kanssa-juttu. Koska et koskaan tiedä, onko seuralainen vasemmistoa, oikeistoa vai eikö kiinnosta ollenkaan (ellei sitten politiikka  ole tullut puheeksi ennen.) Esimerkiksi mä en kokenut sitä mitenkään hirvittävän kivana, kun puolukkamenkat alkoi sylkee suustansa hirvittävää rasistista puhetta ja siitä, miten ”vihaa” maahanmuuttajia. Varsinkin, kun olen itse maahanmuuttaja Ruotsissa…

– Älä kutsu sukujuhliin. Oikeasti, reaktio on vähän samanlainen kun ensimmäisessä lapsi-pointissa. Jos olet niin päällepäsmäri niin alan hyperventiloimaan aika rajusti.

– Älä näytä deitillesi veitsiä, jolla voi tappaa ihmisen ja hehkuttamalla miten cooli se on. Se on todella PELOTTAVAA ja niin outoa, että se on melkein sairasta. En välttistä haluaisi joutua tähän tilanteeseen uudestaan. Koskaan.

– Älä juo hirvittäviä määriä alkoholia, koska silloin yleensä sylkee kaiken maailman juttuja suustaan ja treffit voi loppua aika nopeasti, kun esille tulee menneiden vuosien alkoholiongelmat, skitsot exät ja työttömyys ja miten kurjaa elämäsi on. Jos mahdollista, juo sivistyneesti jos on pakko tai jätä alkoholi kokonaan. Jos hermostuttaa niin paljon, että tekisi mieli ottaa rohkaisuryyppy, ota yksi – älä kahtakymmentä. Oksenteleva seuralainen ei ole hottiskamaa.

– Älä missään nimessä heitä kommenttia (jos siis olet vain nähnyt ihmisen kuvan aiemmin, etkä ole nähnyt irl): ”Et muistuta kuvaasi ollenkaan, olet todella erinnäköinen”- tai muuta vastaavaa. Seuralainen alkaa heti miettimään, että häh, olenko nyt ruma vai mitä tää tyyppi yrittää sanoa vai häh? Ja tunnelma laskee salevarmaa aika nopeasti, koska pahimmassa tapauksessa seuralainen pitää sinua mulkkuna. Et halua vaikuttaa mulkulta, eikö vain? Jos olet tätä mieltä, älä sano sitä ääneen, juo/syö juomasi/ruokasi loppuun, ja kiitä kivasta illasta ja vaikka älä sitten pidä yhteyttä sen jälkeen, jos se haittaa ihan valtavasti.

new girl date

– Älä ole mulkku. Älä loukkaa, älä naura toiselle.. tajuat varmaan pointin. Vähän niinkun maalaisjärkeä. Äläkä ole idiootti. Älä kommentoi muiden ulkonäköä, sekin tekee susta idiootin/mulkun/pinnallisen. Älä tee/sano mitään, mikä tekee sinusta mulkun.

– Jos aiotte katsoa elokuvaa, anna deitin valita elokuva. Sillä tavalla tiedät, mistä tyyppi tykkää. Mikään ei ole kamalempaa, kuin tappelu ekalla deitillä, mitä leffaa katsotaan. Ja älä valitse Babylon 5:aa. IKINÄ! Se on paska leffa, ja ethän halua, että deittisi nukahtaa? (Lisäksi, älä nukahda ekoilla treffeillä.. sekään ei ole niin kivaa. Varsinkin, jos nukahdat veitsityypin sohvalle…)

– Älä ole outo. Just don’t. Älä kutsu deittiä puolukkamenkaksi, älä ehdota, että tokalla deitillä katsotte aikuisviihdettä netin kautta.. Siis oikeasti. Erittäin tärkeä pointti, haloo!

killmyself

Mistä sitten puhua? Tämä vastaus on ehkä niille, jotka haluavat konkreettisia ehdotuksia ihan hemmetin tylsä – nimittäin IHAN MISTÄ VAAN! (ei vaan ylläolevia aiheita, mielellään..) Muista vaan olla oma itsesi, heitä läppää (kaikki tykkää huumorista, muuten toisessa ihmisessä on vikaa..) jne.. kunhan vaan puhut!

dating2

Mikään ei ole kamalempaa, kuin seuralainen, joka ei puhu mistään. Musiikki, harrastukset, ruoka, ilma.. ihan mikä tahansa aihe kelpaa. Mutta herranjumala, sano jotain! Olin kerran deitillä yhden tyypin kanssa, joka tuskin puhui mitään koko deitin aikana. Tuli vähän sellainen whatthehell-fiilis, kun sain itse ylläpitää keskustelua koko ajan (needless to say, en tavannut tyyppiä uudestaan, vaikka hän halusi tavata uudestaan.) Niin ja jos joku kysyy sulta kysymyksen, vastaa kysymykseen ainakin lauseella. Eikä tyyliin: Tykkään. Joo ihan kivaa. Hyvää. Opiskelen. Joo. Ei.

Ja esitä aina kysymyksiä toiselle. AINA! Ainoastaan itsestään puhuvista ihmisistä ei tykkää kukaan. Siinä tulee vähän sellainen hohhhoijaa fiilis. Ole siis utelias muista ihmisistä, aaaina!

Niin ja missä mittakaavassa voit kertoa harrastuksistasi? Jos esmes rakastat Dungeons and Dragonsia, mutta seuralaisesi ei tiedä siitä mitään, niin en oikein suosittele, että puhut siitä tuntikausia. Nimittäin on olemassa riski, ettei seuralaistasi kiinnosta ollenkaan ja hän kuolee tylsyyteen. Eihän se välttämättä näin mene, mutta riski on olemassa.

Tosin jos klikkaa hyvin, niin ongelmaa mistä jutella ei ole. Eikä silloinkaan periaatteessa ole mitään, mistä ei voisi jutella. Jos esmes tilanteeseen sopii jutella niistä skitsoista existä, miksi ei? Kaikilla meillä on menneisyys ja exiä, miksi leikkiä ettei niitä ole olemassa. Tai siis no ei ehkä ekoilla treffeillä, tai.. nii. Juttu vaan lentää automaattisesti. Eikö vain?

Eli summa sumarum – kaiken aa ja oo on kommunikaatio ja että sen tekee oikealla tavalla. Niin ja älä ole omituinen tai mulkku. Ei kai se nyt niin vaikeaa ole? Onko teillä jotain muita vinkkejä, mistä voisi ekoilla reffeillä jutella?

*Perustuu mun kokemuksiin ja asioista joista minä en mielelläni juttele ekoilla treffeillä.

kulttuurishokki bussissa

Kun tässä toissapäivänä tein lähtöä siskolta mutsin luokse, astuin bussiin ja ruotsalaiseen (örppööläiseen (ja varmaan monen muunkin paikan) tapaan) moikkasin kuskia, kun näytin lippua siihen automaattiin.

Kuskin ketjureaktion takia..

confused4Channing_Tatum_-_Confusedwhat..päätellen, tämä ei näköjään ole tapa Helsingissä. Heh. Ja muutenkin unohdin aivan totaalisesti, että bussien kyydeissä pitää ihan oikeasti pitää kiinni kuunnolla jostain, ettei vaan lennä käytävälle. Kun ajelevat sellaista hirmuvauhtia.. Eikä näköjään sanota, että anteeksi, jos törmää johonkin ihmiseen, vaan mulkataan vihaisesti että mitäs oot mun tiellä.. Meh.

Nojoo. Ehkä pitäisi käydä kotonakotona useammin.

Yhyy. Vika päivä Helsingissä tänään. Mä en sitten MILLÄÄÄN halua lähteä takaisin! Koska on ollut sen verran hauskaa! Yhyy. Onneksi lento lähtee vasta illalla… Et ehtii esmes käydä I love Me messuilla!

yhyy, olen sinkku koska olen liian pitkä!

Oon nyt aika aktiivisesti tässä testaillut Tinderiä, ihan vaan, jotta saisin vähän blogimateriaalia (kaikkeen minäkin ryhdyn ihan teitä viihdyttääkseni ;)

Ja mun suurin wtf-ajatus on tällä hetkellä se (ollut jo aika kauankin..), kuinka tärkeää pituus on nykymaailmassa. Tämä tuli siitä, että niin monella äijällä on about me – osiossa vain ja ainoastaan pituus kirjoitettuna. Siis WOOOW! Nyt sain kyllä ihan sairaan hyvän kuvan susta ihmisenä, kun tiedän minkä pitunen olet! Niin pituus yhdistettynä naamaan ja mahdollisesti paidattomaan kuvaan. WOOW!

MILLOIN JA MITEN PITUUDESTA TULI SE ABSOLUUTTISESTI TÄRKEIN ASIA IHMISESSÄ?

Mitä vittua ihmiset! HÄVETKÄÄ!

Yksi tyyppi ihan tosissaan lopetti mun kanssa jutustelun, koska olin niin pitkä. Minä. PITKÄ! Mä oon omasta mielestäni ”vain” 170 nysä – tai no aika normipituus muijalle. Kai. No mulle se on aina ollut aika normipituus. Läppää pystyi heittää tän tyypin kanssa vaikka kuinka paljon ja juteltiin oikein paljon ja hauskaa oli ja puhuttiin tapaamisesti etc. Tosin, sitten tuli se kysymys, ”kuinka pitkä oot muuten”. Mulle ei tullut edes MIELEEN kysyä tätä.. Mutta siis joo. Kerroin pituuteni, se kertoi omansa – voi luoja, mun ois pitänyt olla 150 senttinen, että olisin kelvannut. Nyt olin vaan 2 cm lyhyempi kun tää jätkä. Loppui jutustelu, kuin seinään. No vittu FINE! Mukavaa elämää sullekkin.

noEsmes tämä kuvaus saa mun silmät nykii aika mukavaan tahtiin: ”tosirakkaus löytyy toivottavasti pienessä pakkauksessa.” Kamoon! Niin, että matsaa sun housujen sisältöön vai? Ymmärrän yskän. Swipe left.

Mua jotenkin ottaa niin kaalin tämä, että miehen on siis pakko olla vähintään 10-20 cm pidempi kuin nainen, muuten menee maailmankuva ihan pilalle. Yhy. Okei, ajattelenhan toki itsekin niin välillä. Tai ajattelin – tuon  ylempänä olevan tyypin takia olin antamassa mahdollisuuden kuitenkin. Koska hei, se oli ihan oikeasti ihan helvetin hauska tyyppi. Mutku no. Mä oon vaan liian pitkä!

Voi surku, pitääkö mun saada tästäkin jotain ulkonäkökriisiä? Mun pituudesta! Nyt en tule koskaan saamaan unta taas vaihteeksi. Riittää jo, että on kriisiä painosta, hiustenväristä, kuppikoosta, perseen koosta, nenän muodosta, pään muodosta ja ja ja ja… en siis nyt tarkoita sitä, että mulla näitä kriisejä on, mutta monella on.

Koska se pituushan (kuten myös paino, jalan koko, nenän muoto ja hiusväri etc) kertoo taas vaihteeksi ihan koko mun persoonallisuuden, miten kohtelen kanssaihmisiäni, millainen huumorintaju mulla on ja mikä mun lemppari viini on. Niin ja tottakai myös mun lemppari leffan ja sekä värin ja olenko vasen- vai oikeakätinen.

ARGH! Hulk mad!

hulk madJotenkin en ylläty, miksi niin monet näistä tyypeistä hengailee näissä apeissa melkeinpä vuosikausia. Etsitään jotain täydellistä naista/miestä, mitä ei ole edes olemassakaan. No onnee vaan metsästykseen! Meen tässä mun aivan liian pitkän ruumiini kanssa nukkumaan, jos nyt vaikka sattuisin saamaan unen päästä kiinni.

Mitäs te silläpuolella ruutua ajattelette tästä? Onko naisen automaattisesti oltava miestä lyhyempi?

siis mikä ”cheek”? voiko sitä syödä?

Kun olen viime aikoina lukenut suomenkielisiä (ilta)lehtiä. Ja niissä on vaan jotain juttuja jostain Cheekistä.

confusedNäin ensimmäisenä tulee mieleen kysymys: Siis kuka tää tyyppi on? Tokana: mistä se tuli ja kolmanneksi: milloin se valtasi iltalehdet? Neljänneksi: Mitä se edes tekee? Musaa vai?

Olenko nyt missannut jonkun vuosituhannen tärkeimmän uutisen? Vai voinko jatkaa elämääni epätietoisena tästä phenomenonista.

PS. Jos joku tupsahti tänne ensimmäistä kertaa, eikä voi mitenkään ymmärtää, miten olen näin ymmälläni – niin olen asunut viimeiset 7 vuotta ulkomailla. Siksi.

PPS. Ja jos joku nyt luulee, että olen ahkera iltalehtien lukija niin en ole.. kröhöm. Tai no siis joo, mä tykkään lukea ihmisten kommentteja. Ainoa tapa tuntea itsensä fiksuksi.. tai siis tosifiksuksi. Mensan jäseneksi. Siis verrattuna näihin, jotka kommentoivat.

comments

PPPS. No hätä – mulla ei ole mitään hajua mitä Ruotsissakaan tapahtuu. Olen kuullut huhuja jostain vaaleista ensi kuussa, mutta se voi olla internethoaxi?

asioita, joita en ymmärrä pt 15: #huomiohuorailua

Mä tykkään Instagramista. Ja sosiaaliseta mediasta muutenkin. Olen tykännyt Instagramista ja instailusta ihan siitä asti, kun sovelluksen pystyi hankkimaan Androidille. Lisäksi on kivaa seurata muita, saada motivaatiota ja inspistä esimerkiksi ruokailuun, sisustukseen tai nörtteilyyn. Ja tietenkin stalkata mitä kaverit puuhailee – yleensä puuhailevat justiinsa noita edellä mainittuja asioita. Heh.

Mutta sitten on tietenkin niitä asioita, joita en vaan millään voi tajuta. Ja jotka alkavat pikkuhiljaa ärsyttämään vähän liiankin paljon. Se määrä selfiesejä mitä Instagramin (tai Facebookiin) feedeen tulee päivittäin. Usein myös samoilta tyypeiltä. Mä en niinkun ymmärrä, että miksi otetaan itsestään kuva (jossa ollaan aivan samannäköisiä, kun sinä edellisessä kuvassa – joka otettiin tunti sitten) ja kuvatekstissä selitetään mitä tekee, tällä tavalla:

*Insert selfie* Huomenta!

*Kuva ruuasta* Omnom.

*Insert selfie* Nyt töihin!

*Insert selfie* Nyt syömään töissä.

*Insert selfie* Väsyttää.

*Insert selfie* Yaay! Nyt kotiin!

*Insert selfie* *insert joku mukamas syvä lainaus Einsteinilta*

*Insert selfie* *insert mukamas hauska hymiö*

*Insert selfie* Hyvää yötä puspus.

Mä en ymmärrä. Voisko joku ihan oikeasti valaista mulle mikä tämä juttu on? ”Hei kattokaa mua, näytän aivan erilaiselta, kuin eilen.” Niin joo, tota, et todellakaan. Vaihtaisit edes kuvakulmaa. Eri asia on sitten, jos testailee jotain meikkejä, jossa oikeasti näyttää erilaiselta – jos jotakin nyt kiinnostaa tällaiset meikkauskuvat sun muuta. Mutta kun välillä kun menee katsomaan jokun profiilia sieltä löytyy TUHANISA selfiesejä. Argh. MIKSI? Mitä siitä saa irti kun laittaa kuvan omasta turvastaan viisituhatta kertaa päivässä sosiaaliseen mediaan? Que? #Mitä?

Toinen juttu mitä en ymmärrä – eikä muuten monet ystävistänikään – nimittäin hashtagit ja varsinkin niiden liiallinen käyttö. Ja varsinkin niiden käyttäminen huomiohuorailuun (eli että saa paaaljon tykkäyksiä (Onhan like = tykkäys suomeksi?) Ymmärrän muutamat hashtagit, jotka liittyvät postaukseen. Fine, no hätä. Ymmärrän sitäpaitsi hashtagien idean – voi esimerkiksi hakea hashtagilla ”aamupala” ja saa kuvia aamupalasta. Fine sekin. Siis vallan mainio juttu periaattessa, jos kaipaa inspistä vaikka justiinsa sinä aamuna, kun ei tiedä mitä söisi aamupalaksi. Hei itsekin voin hyvin laittaa muuatamat hashtagit välillä, #tunnustan.

Mutta sitten nämä päivän huomiohuorat. Ja nyt.. älkää masentuko, jos tuntuu siltä, kun teksti osuu ja uppoo.. aivan liian monet ihmiset käyttävät hashtagejä tätä varten. Et ole varmasti ainoa. Otetaan ensinnäkin muutamat #wtf-esimerkit:

#me
#girl
#sexy
#swedishgirl
#redlipstick
#fuck
#finnish
#finnishgirl
#tagsforlikes

Nämä on siis juuri niitä hashtageja, jota osuvat niin silmään. Ja yleensä kuvassa on maksimissaan noin 10 likea. Joskus jopa vain kaksi. Periaattessa mulle tulee niin suuri myötähäpeä, että melkein tekisi mieli antaa se kolmas tykkäys.. #mutkuen. Mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää miten Maija Meikäläisen #sexy-tagi voisi mitenkään yhtäkkiä tuottaa Maijalle 343645765765 tykkäystä. Jos ei sitten sattumoisin ole joku superjulkkis.

Puhumattakaan siitä, kun porukka laittaa noin viiden RIVIN hashtag listan kuvan perään:

#picoftheday #me #girl #sexy #swedishgirl #redlipstick #fuck #finnish #finnishgirl #tagsforlikes #porn #instaporn #instagood #blabla #blablatimesfour #yolo #wtf #is #this #shit #i #cant #read #anymore #hashtag #overload #plz #kill #me #make #this #stop #or #else #yhyy

Wattafaak tyypit. Ja kun siinä kuvassa on edelleenkin ne kolme tykkäystä. Nämä hashtagit olen suurimmaksi osaksi kopioinut eräältä duunikaveriltani. Mua käy tätä likkaa niin sääliksi – joka on vielä lähemmäs 25 vuotta. Eikä siis 16 niinkun voisi luulla. Mulle ei koskaan tulisi edes mieleen, laittaa kuvani perään mitään litaniaa hashtageja, koska en halua, että joku www-pervo huokailee perääni. Se ei ole millään tavalla imartelevaa, jos multa kysytään.

Itseasiassa – pieni välikommentti –  pienen googlettamisen jälkeen löysin ihan listoja, joista voi kopioida hashtageja, jotka voi sitten liittää kuvan jälkeen. #kamoon.

Mutta se mitä en nyt tässä oikein tajua on se, että määritelläänkö nykyään oma-arvo sen mukaan, kuinka monta tykkäystä tulee johonkin kuvaan/statukseen? Ihan oikeasti? Mihin tää maailma on menossa? Varmasti jos jaksaisin mennä kaivelemaan kaiken maailman tutkimuksia, saisin jonkinlaisen järkevän vastauksen tähän. Mutku en jaksa. Onko ihminen jotenkin parempi kuin muut, jos sillä on 3454667 kaveria facebookissa, 32454765867899 seuraajaa Instagramissa ja saa jokaiseen kuvaan 23456457657 tykkäystä. Onko se jonkinlainen tärkein tavoite elämässä? En. Vaan. Ymmärrä.

Eräs kaverini vaihtaa profiilikuvaa Facebookissa melkein päivittäin, ja varsinkin, jos saa liian vähän tykkäyksiä johonkin kuvaan –  tai vielä pahempaa, ei laisinkaan tykkäyksiä. Ja tämä kaveri laittoin kerran kuvan hänestä ja musta Facebookiin ja laittoin tagin musta kuvaan. En yleensä suostu tähän, mutta ajattelin, että sehän on periaattessa hyvä kuva musta niin why not. No sen jälkeen muutamat mun ystävistä tykkäsivät kuvista ja eräs ystävä, jota en ollut nähnyt todella pitkään aikaan kommentoi, että oho, ootpas pienen näköinen kuvassa (olin meinaan laihtunut meidän viime treffeistä aika reippaasti.) Seuraavana päivänä kuva oli poissa Facebookista, ja arvelen sen johtuvan siitä, ettei kaveri itse saanut mitään kommentteja/huomiota kuvasta. Mitvit? Ihan oikeasti. Aikuinen ihminen sitäpaitsi.

Kysynpähän uudestaan, mihin tämä maailma on menossa? Porukka poistaa linkkejä, joita ovat jakaneet Facebookista, koska eivät saaneet tykkäyksiä. Itse ajattelen tietenkin enemmänkin näin: ”V*ttu mun kavereilla on kyllä niin huono huumorintaju/maku/whatever kun eivät tykkää.. so what?” Miksei maailmassa voi olla enemmän ihmisiä, jotka omaavat samanlaisen ajattelutavan kuin minä? #HÄH? (Okei, joskus olen saattanut kännipäissäni laittaa jotain Facebookiin, mitä en selvinpäin laittaisi – sen yleensä poistan kun olen edes vähän selväjärkisempi selvinpäin. Tunnustan.)

Vähän sama juttu koskee blogeja ja näitä iänikuisia ”jos mä alan lukee sun blogia, alatko sä lukee mun blogii sillo?” No miksipä en, jos kirjoitat hyviä juttuja, niin varmasti alan lukemaan. Jos taas blogisi taas on tylsä ja huonosti kirjoitettu, niin en ala. Vähän sama koskee Instagramia. Jos jaat mielenkiintoisia kuvia ja olet jotenkin fiksu, seuraan mielellään ja ehkä tykkäänkin jostakin kuvista. Mutta liika on aina liikaa.

#Huokaus.

Mitäs te ajattelette hashtageista? Oletteko hashtagien liiallinen käyttäjä? Oletteko huomiohuoria? Haluaisin ihan oikeasti, että joku valaisisi tätä hashtagien tärkeyttä mulle ja miksi se, jolla on eniten tykkäyksiä/seuraajia on automaattisesti mukamas maailman mahtavin ihminen? Omien kokemusten perusteella esim julkkikset kuten Lady Gaga esim, on äärimmäisen tylsiä sosiaalisessa mediassa.

Ja ei, en aio käyttää ”some”-sanaa sosiaalisesta mediasta, koska ei.

Vai onko tää vaan joku sellainen juttu, ettei 30+ ihminen oikein voi tajuta..?