selfesteempenguin♥ Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille ♥

xoxo Marianne

Mainokset

2016, summa sumarum

Hyvää uutta vuotta! Parempi myöhään kuin ei koskaan, rajt? :D Jotenkin aika vaan valuu käsistä ja menee hurjaa vauhtia eteenpäin, enkä oikein ehdi tehdä mitään. Nojoo. Toivon, että voisin kertoa olevani ni-iiin kiireinen todellisessa elämässä, mutta se ei pidä paikkaansa. Kokopäivätyö imee kaikki energiani, joten vapaa-aikana energiaa on jäljellä vaan vähän treenaamiseen ja Netflixin töllöttämiseen.

Olen kirjoittanut tätä, jo suhteellisen tutuksi tullutta postausta edellisen vuoden yhteenvedosta jo kauan. Mutta sen kirjoittaminen on ollut vähän tuskaista, koska no – 2016 oli mulle todella rankka vuosi. Mutta kirjoitinpahan kuitenkin. Koska kaipaan kuitenkin kirjoittamista, ja haluaisin niin päästä takaisin siihen rutiiniin. Mutta päivä kerrallaan, ehkä se tästä.

5 tapahtumaa, jotka ovat olleet erityisen kivoja viime vuonna:

1. Se määrä tukea, jota olen vaikean vuoden aikana saanut ystäviltäni ja kolleegoilta. Olen tehnyt entistä enemmän töitä – koska surun keskellä oli helppoa keskittyä muihin ihmisiin kun itseensä. Mutta näin jälkikäteen olen tajunnut sen, että kolleegat/ystävät monesti pitivät minut pinnan yläpuolella.

2. Kyykyn tekeminen ilman kipua polvessa, nyt kun olen palautunut kutakuinkin leikkauksesta. Niin – ja pystyn pitämään ainakin parin tunnin ajan korkkareita – ilman kipua.Olin ihan unohtanut, miltä kivuton polvi tuntuu. Se tuntuu mahtavalta! Eli leikkaus pistetään tälle listalle, vaikka se ehdottomasti oli aika pelottavaa (mutta olen saanut kehuja siitä, miten badass olen koska olin hereillä leikkauksen aikana haha)..

ghost3. Näin Ghostin livenä Metallsvenskanissa, koska ystäväni halusivat mun kokea sen. Se oli m-a-h-t-a-v-a-a ♥

uppsala4. Uppsalan reissu siskon kanssa – tavattiin siis siellä – ja juhlittiin (epäonnistuneesti) ystävän 30 vee synttäreitä. Sen jälkeen sisko tuli Örebrohon ja hengailtiin täällä muutama päivä. Ja tuttuun tapaamme katsoimme kokonaisen tuotantokauden American Horror Storya, koska se on meidän sarja.

5. Olen päättänyt, että muutan pois Örebrosta. Pitäisi vaan saada koulu tehtyä. Helpottava päätös, vaikka jätän jälkeeni melkein kaikki ystäväni. En vaan viihdy täällä enää. Päätöksen teko on askel kohti oikeaa suunta ja helpotti aivan mielettömästi oloa. Nyt on vaan kaikki käytännön asiat jäljellä; minne muutan? Mitä aion tehdä nyt? Mitä teen tavaroilleni?

Viisi tapahtumaa, jotka ovat erityisen surkeita tänä vuonna?

2016 oli harvinaisen paska vuosi omalta kannalta, mutta yritän nyt löytää muutamat surkeuden kohokohtat.

1. Isän poismeno. Se on ollut jotain totaalisen musertavaa, ja ajoittain en edes vieläkään voi tajuta sitä, että isää ei enää ole. Se on vaan pitkällä työmatkalla, kuten silloin skidinä – ja näemme varmasti taas jossain vaiheessa.

2. Koska ylläoleva tapahtui, koulu keskeytyi ja nyt en tiedä milloin saan kirjoittaa päättötyöni – koska ruotsalainen byråkrati sukkaa pahemman kerran. Ottaa juu päähän.

3. Muutamat menetetyt ystävät, koska ylläoleva. Olen aikaisemmin kuullut siitä, että kun ihmiset käyvät läpi jotain rankkaa ja surullista, niin ympärilläolevat ihmiset eivät sitä kestä ja ovat yhtäkkiä hävinneet toisen elämästä kuin pieru saharassa. Olen läpikäynyt tällaisen tilanteen ennen, kun sairastuin masennukseen vuosia sitten – ja silloin annoin anteeksi tälle ystävälleni paskan käytöksen. Tällä kertaa olen viisastunut (kyllä, ihme on tapahtunut), ja olen todennut sen, ettei nämä ns. ystävät ole mitään ystäviä, jos eivät pysty olemaan vierelläni kun minulla on rankkaa. Itselle ei tosin ikinä kävisi mieleen jättää läheinen ystävä yksin, jos hänellä on vaikeaa. Mutta meitä on näköjään moneen, ei voi muuta sanoa.

postop4. Laitan tähän myös leikkauksen. Se oli kuitenkin aika hurja kokemus, ja siitä palautuminen rankkaa, enkä vieläkään ole ihan sataprosenttisesti palautunut.

5. Bloggaamisinto hävisi, koska yhtäkkiä mun arkistojen pohjalta löydettiin joku Tinder-postaus mistä on helppo vetää herneet nenään. Koska olenhan minäkin totinen tyyppi, enkä koskaan kirjoita sarkastisesti? On se niin ikävää, että nykyään niin monet pahoittavat mielensä kun lukevat jotain mistä eivät pidä, tai tekstin jossa ei olla samaa mieltä heidän kanssa, ja sitten sitä omaa pahaa mieltä pitää yrittää tartuttaa muihin. En nyt tästä sen enempää oikein jaksa sanoa, paitsi, sen että vieläkin kun loggaan sisään blogin ohjauspaneliin ja huomaan, että olen saanut kommentin niin sydän hyppää kurkkuun, koska luulen, että se on jotain negatiivista. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta ei nyt ehkä tarvitse alkaa haistattelee ja kutsumaan nimiä. Olisin ihan milloin vain voinut ottaa nämä negatiiviset kommentit vastaan, mutta just kuluneen vuoden aikana ne vaan tekivät minusta surullisen – vaikka sitä en nyt tietenkään näille muutamille idiooteille aio suoraan myöntää..

Mitä opit tänä vuonna?

Tiedän nyt mitä aito ystävyys on, opin sanomaan enemmän ei (jos ei halua tai huvita). Opin ottaa suhteellisen iisisti salilla – koska suoraan leikkauksesta ei mennä vetämään 100 kg maveja. Opin myös paremmin piilottamaan tunteeni ja esittää iloista, mikä ehdottomasti ei ole hyvä asia.

Tuliko vuodesta sellainen kun halusit?

Ei. Olisin, tietenkin, halunnut enemmän aikaa isäni kanssa. Haluaisin vaan poistaa vuoden 2016 maailmanhistoriasta. Ja olisin halunnut nostaa sen 120 kg maven, jäin 5 kg siitä. Penkkipunnerruksen nostin tosin 65een kiloon, kiitos kolleegoiden jotka auttoivat ja pushasivat mua nostaa sen, se oli ehdottomasti kivaa.

Mitä vaatteita olet käyttänyt?

Mukavia vaatteita. Treenikuteita, tennareita, farkkuja ja yksinkertainen t-paita. Ei mitään erikoista siis.

Mitä musiikkia olet kuunnellut eniten?

Jaa-a. Ghostia olen ehkä kuunnellut eniten.

Mitä olet katsonut? (elokuvat, sarjat, telkkuohjelmat..)

Voi voi voi. Tämä lista on niin pitkä. Sarjoja olen plärännyt läpi aika reippaasti tänä vuonna. Lemppareita on esim. Westworld, Van Helsing, Designated Driver, Vikings, GoT, OITNB etc etc.

Kenen kanssa hengailit eniten?

Koska tein niin paljon töitä, niin työkavereiden kanssa. Vapaa-ajalla olin suurimmaksi osaksi itsekseni. Oli aika taas pystyä hengailmaan itseni kanssa ja tulla kaveriksi – tämä prosessi on vielä vähän kesken, kohta toivottavasti pidän  taas itsestäni.

Oletko oppinut tuntemaan uusia ihmisiä tänä
vuonna?

Olen. Sekä työn kautta ja työn ulkopuolella. Ja yhteen, joka on auttanut mua ehkä enemmän kuin olisin voinut aavistaa. Ollut jonkinlainen tukipilari siitä tietämättä. Ehkä mun pitäisi joskus mainita siitä tälle henkilölle. Joku kaunis päivä sitten.

Mitä on kauneinta mitä sait tänä vuonna?

Mitä olen saanut toiselta ihmiseltä siis tai what? En ole saanut mitään. Jopa syntymäpäivänikin vietin kaverin kanssa sairaalan ensi-avussa.. :D Joulun vietin Örebrossa, en perheen kanssa. Eikun heeei, sain mä sellaisen lämmitettävän vehnätyynyn kaverilta.. :D

Parasta, mitä luit?

Luin tasan yhden kirjan tänä vuonna (se on 1 enemmän kuin yleensä..) ja se oli Erik Axl Sundin Varistyttö ja se oli NIIN HYVÄ! Suosittelen! Pitäisi vaan jaksaa lukea trilogian toinen kirja.

Teitkö jotain, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Olin vaeltamassa. And I loved it! Ja tosiaan, näin Ghostin!

skinnarsagsfalletSaiko joku ystävistäsi lapsen tänä vuonna?

Ei tainnut saada, tai en ainakaan ole kuullut mitään.

Vuoden 2016 suurin menestys?

Sain työn kautta almanakan ja sain joinata työpaikan joulupippaloihin, mentiin syömään  ruotsalaista jouluruokaa (joka maistu kuralta) – lasketaanko nämä saavutuksiksi? :’) Ennen en saanut mitään ekstraa töistä, olin ”vaan” tuuraaja.

Paras ostos?

PLAYSTATION 4, sydän sydän sydän. Oh, olen kaivannut pelaamista ihan sikana taas innostunut ainakin vähän. Olen pelannut läpi Uncharted 4:sen ja ooämgee se on niin hyvä. Otan mielelläni vastaan vinkkejä muista hyvistä peleistä!

Villakangastakki mallia vähän pidempi Mangosta, joka ylitti budjettini aika reippaasti. Mutta se on ihana. Testasin varmaan viittätuhatta (okei, liioittelen) eri mallia, mutta Mangon oli vaan SE takki.

Polar M400 sykekello. Olen ehkä aavistuksen koukussa siihen, mutta todellakin mielenkiintoista seurata miten eri treenimuodot vaikuttavat sykkeeseen.. Ja kun sanon, että ”aavistuksen koukussa” tarkoitan todella koukussa.. Tyyliin nukun kellon kanssa.

Mihin kulutit eniten rahaa?

Todennäköisesti ruokaan. Ehdottomasti eniten ruokaan.

Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän?

Matkustanut. Elänyt. Hymyillyt.

screenshot_2017-02-03-09-39-04Mitä teit syntymäpäivänäsi 2016?

Olin niinkun aiemmin sanoin, ystäväni tukena ensiavussa. Oli vähän erilaiset synttärit.

Miten kuvailisit tyyliäsi 2016?

Yksinkertainen, synkkä ja mukava :’)

Se oli sitten siinä, se vuosi. Vähän masentavaa luettavaa..

Nyt jätetään 2016 historian kirjoihin ja suunnataan nokka kohti tulevaisuutta. Toivon että tästä vuodesta tulee parempi, tai eipä tästä vuodesta oikein voi tulla pahempaa kuin edellisestä. Te, jotka instagramin puolella seuraatte minua, tiedättekin jo, että olen esim käynyt Lontoossa minilomalla – josta tulossa postausta kunhan jaksan. Toivon, että tulen matkustamaan enemmän. Että tulen nauramaan enemmän. Ja nauttimaan elämästä enemmän. Ja toivottavasti joku kaunis päivä – voin viedä opintoni päätökseen.

Sellaista täällä. Mitä juuri sinä muistat parhaiten vuodesta 2016?

time flies by when you’re having fun..

En oikein ymmärtänytkään kuinka pitkä aika viimeisestä postauksesta on mennyt, kuukausi! KUUKAUSI! Miten aika on voinut mennä näin mahdottoman nopeasti? Ei vaan pysty ymmärtämään. Tuli ihan sellainen ”Ei hitto pakko postata jotain äkkiiäkkii”-fiilis, vaikka minun pitäisikin siivota kämppä katosta lattiaan ja ottaa esille joulutavarat. Tai mun epäjoulu-joulutavarat. Kun eivät oikein punainen väri tai tontut oikein nappaa..

Eli pakollisen mitä kuuluu postaus… heh. On minulla ihan oikeitakin postausjuttuja tulossa, ne ovat vielä skissinä päässäni tosin.

memeMinulle kuuluu ihan hyvää, tulin juuri eilen kotia Örppööseen pienen kotireissun jälkeen. Joka ikinen kerta kun teen lähtöä Helsingistä se lähteminen tuntuu vain raskaammalta ja raskaammalta. Toivon todellakin, että ensi vuosi on ehdottomasti viimeinen, jonka vietän täällä Örebrossa. Kaipaan suurkaupungin elämää! Pitäisi vaan saada tuo opinnäytetyö tehtyä.. ”vaan.”

sofijoulukuu2016Olipas muuten todella ihanaa kerrankin olla kotona Suomessa itsenäisyyspäivänä. Oltiin siskon luona äipän ja Sofin kanssa syömässä. Matkustin sinne yllättämään meidän mamman (meni täydestä vaikka sisko möläyttikin, että olen tulossa..), ja viettämään etukäteen hänen syntymäpäiväänsä. Vaikka en todellakaan ehtinyt tavata kaikkia joita halusin, ehdin kuitenkin ladata patterini kunnolla. Pieni loma teki gutaa. Tuli taas vaihteeksi ostettua liikaa tavaraa (liian kallis takki (omaan budjettiini siis..) ja vähän joulukrääsää..) Pelasin jopa tuntikausia Battlefieldiä – minä, vannoutunut sotapelien vihaaja. Se oli kivaa, vaikka mitä nyt suurimmaksi osaksi osuin vaan taivaaseen tai maahan, ja itse kuolin koko ajan.. :D Olen taas pitkästä, pitkästä aikaa innostunut pelaamaan pelejä, mutta siitä lisää joku toinen kerta sitten :)

Sitäpaitsi, tämä on myös ensimmäinen joulu, jonka vietän erossa perheestä, koska olen töissä. Ja töiden jälkeen ei oikein ehdi matkustaa Helsinkiin ja takaisin seuraavaksi päiväksi.. Tai no, jos olisin rikas niin tottakai sekin onnistuisi. Valinta oli itselleni aika helppo tänä vuonna, kun ei oikein isän poismenon takia ole oikein joulufiiliksiä. Voin sitten yrittää auttaa meidän työpaikan asukkaita saamaan hienon joulun. Jotenkin tässä kävi vielä niin, että vapaaehtoisesti lupauduin olla mukana työpaikan Luciakulkueessa, ja on olemassa riski, että minä tulen myös olemaan Lucia (koska kukaan muu ei siihen suostu..) Viimeksi olen ollut Lucia ala-asteikäisenä.. (siitä tulikin mieleen, muistankohan laulut enää? Kääk pitääpäs alkaa harjoittelemaan..)

Eilen olin jopa työpaikan kanssa viettämässä pikkujouluja ruotsalaiseen tapaan – eli syömään outoa ruotsalaista jouluruokaa ja juomaan julmustia (joka ei ole mielestäni niin hirmuhyvää..) Oli ihan mukavaa, vaikka työkaverit yllyttivät maistamaan lipeäkalaa – hyissaa.. eipähän koskaan enää tarvitse sitä kokemusta käydä läpi uudestaan. Oli eka ja vika kerta. Ptyi!

Nyt siis pakko jatkaa siivoamista, jotta kehtaan pyytää ystäviäni tänne viettämään suomalaisia pikkujouluja viikonloppuna :D
Toivottavasti voitte hyvin ja olette tehneet asioita, jotka tekevät onnelliseksi

, xoxo Marianne

sinkkuelämää: kun ystäväni ilmoitti, että on järkännyt minulle sokkotreffit

Ensireaktio oli..

panicnggJa tämä tapaaminen on kuulemma heidän Halloween-bileissä, jonne minun on nyt pakko mennä. Tulevat hakemaan autolla, niin en voi edes livistää.. (tosin minunhan ei tarvitse avata ovea, ellen halua..)

internal-panic-attackPahinta tässä on vielä se, ett kuulemma, ystäväni ovat kertoneet kaiken musta tälle tyypille, jonka nimeä tuskin edes tiedän. Eli se tietää kaiken (KUTEN MITÄ?? Ei kai ihan kaikkea??) minusta ja minä en edes tiedä sen nimeä? Reilua? I think not.

what-is-your-problemAnteeksi kaverit, mutta – OLETTEKO KOSKAAN TAVANNEET MINUA?

confused5Olen maailman epäsmoothein ihminen, sosiaalisesti kömpelöin koskaan. Miten luulette tämän tapaamisen menevän, että tavataan ja istutaan koko ilta juttelemassam hihhittelemässä ja skoolaten ja kaikki on laadidaa oi niin ihanaa? Yeah, right.. Tämä tulee menemään niin, että ensin a) minä saan paniikin, ja menen vessaan piiloon – hyperventiloimaan pariksi tunniksi, sitten b) uskallan tulla ulos, kun olen juonut x-määrän alkoholia – eli kivassa pienessä jurrissa… (joka on aina hyvä idea tällaisissa olosuhteissa.. juu..) ja sitten c) jos, JOS uskallan jutella tyypin kanssa – tulen vaan tuijottamaan lasiini koko ajan ja änkyttämään, ja d) jos.. JOS .. saan jotain sanottua, sanon tietenkin jotain omituista tai epäsopivaa.. Koska minä olen sellainen… Siis miten, MITEN saitte päähänne, että tämä olisi jotenkin hyvä idea? Haluan, nay – VAADIN – saada vastauksen?

how

Nyt sitten mietin tässä, että mennäkkö vai eikö mennä? En tiedä miksi pukeutua, koska kun sain tietää siitä, että minut leikataan pari päivää ennen halloweenia, hautasin unelmani tämän vuoden pippaloista – enkä miettinyt mitään outfittia.. Jos joku nyt keksii äkkiä jonkun idean, johon voi yhdistää ontumisen ja kainalokepit, kertokaa äkkiiäkkii! Lupaan siinä tapauksessa mennä, ja kertoa miten tämä kohtaaminen meni.. Aikaa on vielä noin 8 tuntia.. Pellet ovat out of the question, koska se on kielletty sattuneiden tapahtumien takia – sekä bileissä, että jokaikisessä klubissa ja baarissa täällä, plus, että en halua saada sydäriä, jos katson itseäni peilistä.

Nyt keksimään ideoita, än yy tee nyt! Ja onko joku muu menossa Halloween-bileisiin?

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

xoxo, Marianne

liian hyvät treenit

Mistä tietää, että on vetänyt hyvän treenin salilla (eli siis on vetänyt itsensä ihan piippuun ja täydellisesti failureiin?)

No vaikkapa siitä, että kun yläkroppatreenin päätteeksi kädet eivät kykene pitämään kännykkää kädessä – eli se tippuu lattialle ja menee viiteentuhanteen palaan (okei kolmeen, takaosa irtosi ja akku lensi kauniissa kaaressa jonnekkin huitsin nevadaan) ja heti sen jälkeen toisessa kädessä oleva juomapullo lentää perässä, ja menee myös sataanosaan (SmartShake – sellainen jossa on sata osaa – okei ehkä neljä.. antakaa mun nyt liioitella edes joskus?) Tottakai juuri niiden hyvännäköisten miesten edessä, missäpä muualla?

nooooo

(Ja tottakai niiden piti vielä olla ystävällisiä ja auttaa mua poimimaan tippuneita tavaroitani.. mumisin jotain kiitos, pidin katseen maassa ja juoksin pukuhuoneeseen piiloon..)

Pienen palautusjuoman ja välipalan jälkeen päätin, että voisi olla hyvä idea mennä kaupungille pyörimään hetkeksi – koska palkkapäivä. Ja tottakai pitää mennä katsomaan, löytäisikö kaupoista hienot uudet lautaset. (Tajuatte varmaan jo, miten tämä päättyy..) Yritin ihan aikuisten oikeasti olla todella varovainen, mutta lautanen jota halusin katsoa, painoi enemmän kun miltä se näytti painavan – ja tippui sen takia lattialle ja meni biljoonaan osaan. stareEn sitten tiennyt että juoksenko karkuun sieltä kaupasta, vai mitä tekisin. Kuitenkin jäin vaan siihen paikoilleni seisomaan ja tuijotin lattialla makaavaa keramiikkakasaa.. Heräsin jostain treeninjälkeisestä koomasta, kun myyjä tuli hetken päästä kysymään voinko hyvin..? (Miltä oikein näytin? :D) Melkein itku kurkussa pyysin anteeksi ja sanoin maksavani lautasen, mutta myyjä sanoi vaan että tapahtuuhan sitä..

Niin, aina mulle.

Piti vielä mennä kaupan kautta kotiin.. ja aloin vielä kaiken kuppuraksi taas puhumaan kassatädille suomea… Ei ole aina helppoa tietää missä maassa on.

Nyt ruokaa naamaan (obviously tarvitsen vähän ravintoa..) ja sen jälkeen saan ihan luvalla vetää pitkän power napin – koska tänään olen yövuorossa, ja pitäisi pysyä hereillä klo 7.30 asti..

Jotenkin aavistan, että kun kolleegat tulevat aamuvuoroon, niin löytävät mut kellarin hierontatuolista – sikeässä unessa..

mary the genius.

Duunikaverini, joka opiskelee psykologiksi, tarvitsi testihenkilöä IQ-testin tekemiseen. Koska omat opiskelut ei oikein maistunut, niin why not? Noin viisi tuntia myöhemmin (!!!) – testi oli tehty ja päätin, että kyllä ne mun omat opiskelut kuitenkin maistuu. No kuitenkin.  Koska hän opiskelee edelleen, eikä hänellä ole tarvittavaa kokemusta näiden kokeiden kanssa, en saannut tietää tuloksia kokeesta –  siis hän ei ihan oikeasti saanut kertoa niitä mulle… Ruinasin kuitenkin jonkin aikaa, että voisko edes kertoa suuntaa-antavaa tulosta, että olenko tyyliin normaalifiksu, fiksu tai tyhmä kuin saapas. Mutku no.

Kuitenkin pari päivää myöhemmin sain viestin: Voin kertoa ainakin sen verran, että sun testi meni tosihyvin!

uhhuhEli hyvät naiset ja herrat – tästä lähtien voitte kutsua minua neroksi.. :D

fabulousNiinkun tässä te luette äärimmäisen fiksun ihmsen blogia! Kelatkaa sitä!

Siis jopa mun vastaukset huomiseen seminaariin sen espanjalaisen maikan tunnille on täydellinen esimerkki siitä, kuinka tajuttoman fiksu olen:

”Sopiiko suuri määrä matalatehoista treeniä ja vähän korkeatehoista kaikille urheilijoille? ”
Vastaus: Miksi ei. Testaa ja saat tietää?

piizaawtJa siitä tulikin mieleen se, että koska duunikaverini opiskelee psykologiaa – ja psykologithan tunnetusti tykkäävät sosiaalisista kokeiluista… Mitä jos tämä testitulos onkin sosiaalinen kokeilu – jossa antamalla mulle mielikuvan siitä, että olisin äärimmäisen fiksu, vaikka olen tyhmä kuin saapas – katsotaan kuinka se vaikuttaa mun itsetuntoon ja käyttäytymiseen?

Dang.

hmmwhat

Mitä sinnepäin kuuluu? Olen todella pahoillani siitä, että blogin postaustahti on hidastunut äärimmälleen, tiedän, että monet teistä odottavat postauksia kuin kuuta taivaalta. Mulla ei vaan ole aikaa kirjoitella, eikä mun elämässä edes tapahdu tällä hetkellä mitään mielenkiintoista, josta voisi kirjoittaa kun on aikaa. Yhyy. Bare with me. Yritän ainakin päivittää kerran viikossa, edes jotain. Voikaa hyvin, until next time ♥

paras kohteliaisuus evör – salilla! (+ pieni update kuntoutuksesta)

Olen täydessä hiljaisuudessa (okei – jonkin verran oon ehkä Instagramin puolella maininnut) tehnyt paluun salille ja alkanut vetää vähän isoimmilla painoilla. Kuinka olenkaan kaivannut maveja ja kyykkyjä! KYYKKYJÄ! Niitä tein viimeksi yli puolitoista vuotta sitten! PUOLITOISTA! VUOTTA! (Koska selkä + polvi.) Vaikka teinkin paluun salille jo keväällä ja olen edistynyt aika paljon, en kuitenkaan ole lähelläkään samaa leveliä, jossa olin ennen loukkaantumista.

Mutta olen oppinut ottamaan iisisti. Kuuntelemaan missä kohtaa keho ei enää kykene – ja vähitellen työntää sitä pistettä kauemmas ja kauemmas ja korottaa painoja. En ole enää se ”tänne, mulle, heti, nytnytnyt”-Marianne, vaan enemmänkin aika ”Zen”-Mary. Ja tulokset alkavat näkyä, pikkuhiljaa. Mut pitää vaan muistuttaa itseään ottaa iisisti. Mulla ei ole kiire minnekkään. Tosin hirvittävän usein on pidettävä vakava keskustelu itsensä kanssa siitä, ettei mun ”pienet painot” (muiden painoihin verrattuna) tee musta huonoa. Olen ollut kauan loukkaantuneena, kahdesti jopa – paluu sieltä huippukuntoon kestää vähän kauemmin, ellei halua palata takaisin sairastupaan matkan varrella.

Yritän sen sijaan keskittyä siihen, kuinka pitkälle olen tullut ja mitä asioita olen tämän loukkaantumisaikana oppinut, esimerkiksi kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja sen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Eräänä kauniina päivänä tulen saavuttamaan päämääräni, tosin haluan päästä sinne ilman lisää loukkaantumisia – joten en ole pistänyt mitään deadlinea mun tavoitteelle, vaikka koulussa hirvittävästi keskustellaan siitä, että tavoitteilla tulisi olla deadline – koska se lisää motivaatiota.

Eikä se ole muuten helppoa, päin vastoin. Itsensä positiivinen psyykkaaminen on todella vaikeaa. Kun taas negatiivinen (”olen huono, olen heikko, oon niin yhyy surkea.”) on liian helppoa.

Välillä tarivtaan joku ulkopuolisen psyykkaamista. Tapahtui tänään salilla (ja tää olikin periaatteessa se mun pointti tälle postaukselle :D lähti vaan vähän taas runosuoni kukkimaan ja lyhyestä tarinasta tuli romaani):

Olin vetänyt melkein koko treeniohjelman läpi ja tein dumbell flyeseja (oiskohan vipunosto suomeksi? Hällä väliä TREENASIN KUITENKIN eli NOSTIN PAINOJA..) ja olin ihan kuollut. Ensimmäisen setin jälkeen näin salin toisella puolella naisen joka hymyili mulle tosi paljon.. Kyllä mua, sillä siellä huoneessa ei sinä hetkenä ollut ketään muuta..  ”V**ttuuks toi kyylää.. gnaah.” mietin itsekseni ja jatkoin kävelemistä ympyrää (mitä teen aina settien välissä ja samalla fiilistelin mun musaa joka tykitti täysii kuulokkeissa.)

Seuraava setti, vähän rankempi kuin edellinen – ”jaksaa, jaksaa, pari toistoo vielä!” Huh huh, ja sitten huomasin, että se nainen oli tullut lähemmäksi, edelleen hirveä hymy naamassaan. Nyt alkoi jo ihan oikeasti ärsyttää, ja nyt se alkoi kävelemään mua kohti. ”Voissaaa…” käännyin ja lähdin kävelemään kohti mun vesipulloa, otin hörpyn ja pyyhin naamani pyyhkeeseen. Nainen hyppäsi iloisesti mun eteen ja sanoi jotain, otin kuulokkeen pois korvasta ja katsoin naista vähän epäillyttävästi.

”Hei anteeks, sä näytät niin keskittyneeltä ja anteeks, että häiritsen.. ” (NIIN OLIN KEKSITTYNYT, EN ENÄÄ PERKELE! JA TODELLAKIN HÄIRITSET! mietin itsekseni.) ”..mutta sä vedät niin hyvin ja ammattimaisesti, ja mä en ole koskaan käynyt salilla ja aattelin rohkaistua ja kysyä sulta jotain neuvoja, kun sä näytät siltä kuin sä oot oikeesti hyvä ja osaat nää jutut. Eli miten mun kannattaa aloittaa? ”

Vedin hyvin. Ammattimaisesti.

super-excited

Oon oikeasti hyvä.

uhhuhPARAS KOHTELIAISUUS EVÖR! *pullistelee haukkareita*

ihmemaan neljä vee-arvonta (muuttokaaoksessa)

muuttopuuhissa

Heissan täältä tavaroiden seasta! Maanantai-iltana tulin takaisin Örppööseen ja heti alkoi muuttorumba. Tällä hetkellä melkein kaikki kamat on jo laatikoissa ja olen ainoastaan heittänyt pois yhdet ällöttävät lenkkarit, yhden tooosivanhan pyyhkeen ja parit toooooooooosivanhat lakanat. Muuttolaatikoita on nyt 17 kappaletta aivan täynnä, enkä edes ole käynyt vielä kellarissa katsomassa mitä siellä on – ja mun lipasto on vielä tyhjentämättä.

Ja mä en edelleenkään tajua, miten en löytänyt enemmän kamaa poisheitettäväksi, kuin nuo edellä mainitut. Ja toivon niin kamalasti, että kun olen laittanut kamoja kellariin, niin ne ovat siellä kauniisti aseteltuna, enkä vaan ole heittänyt niitä sinne.. (epäilen kuitenkin tuota jälkimmäsitä heittämistä.. )

Noh. Asioilla on vissiin tapana järjestyä..

Anyhoo. Tässä kaiken lomailun ja muuttohässäkän välissä unohdin aivan ja totaalisesti, että blogihan täytti tuossa sunnuntaina kokonaiset NELJÄ vuotta. Siis omg. Te uskolliset lukijathan tiedätte mitä se tarkoittaa? Aivan, aivan. Pistetään pystyyn synttäriarvonta (viime arvonnasta onkin jonkin aikaa jo.. ) Ja kuten normaalisti, en kerro etukäteen mitä paketti sisältää, se on kuten aina ennenkin totaalinen yllätys. Koska yllärit on kivoja. Ainakin mun mielestä.

Kuten normaalistikin, tämä arvonta on lukijoille – eli ellen tunnista nimestä (siis olette vakkarikommentoija tai tunnetaan toisemme irl.. ) kertokaa mitä kautta seuraatte blogia ja muistakaa laittaa jonkinlaiset yhteystiedot, esmes s-posti tai blogin url (ja ne voi siis laittaa kommenttikenttään tarkoitettuun osioon, niin ei näy koko maailmalle).

Koska en nyt ihan tiedä, että milloin seuraavan kerran ehdin netin äären istahtamaan (katsokaas kun muutto + töitä vain.. sekä koulu alkaa ensi viikolla.. lievää kaaosta tällä hetkellä…) niin laitetaan nyt aika reippaasti tähän arvontaan osallistumisaikaa.. tyyliin 6.9 asti. Eli jonkinlainen kommentti tuonne boksiin vaan, niin olette mukana.

excited2

Lykka till! Voittaja arvotaan ihan täysin randomisti.

Menenpäs tästä keittämään vähän lisää kahvia ja jatkamaan pakkaamista ennen töitä.

Oikein ihanaa keskiviikkoa, xoxo

muodin edelläkävijä (siis sen ainoan kerran kun mary on trendikäs…)

Wavy bob – tämän hetken suurin (??) hiustrendi  ja kaikki ”julkkikset” hankkii sellaisen ja sitten keskustellaan siitä, kuka matkii ja ketä.

Huoh.

ANTEEKS NYT VAAN!

Minä 5.5 2014 –  eli yli vuosi sitten.

wavybobsince4eva

Eli kaikki haluaa olla minä! Olin ensimmäinen koko universumissa, jolla oli tää hiustyyli!

Itseasiassa since Gdanskin reissuu mulla on ollut joko lyhyt tai pitkä polkka, ja koska mulla on noi helvetin luonnonkiharat, niin mun hiukset on more or less aina wavy tai kiharalla. Kerrankin mun siis ei tartte edes stajlata mun hiuksia – ja oon sitäpaitsi trendikäs.

En ole koko kesän aikana koskenut suoristusrautaan (johtuu siis ihan puhtaasta laiskuudesta) vaan oon laittanut hiuksiin jotain mössöö joka on jees juttu kiharoille (asiantuntija on puhunut) ja sitten (jos oon illassa töissä) vähän stailannut kihartimella/tai (jos aamuvuorossa laittanut illalla) hiukset nutturalle ja avot. Kiharat hiukset yhtenä päivänä ja seuraavat kaksi/kolme päivää laineet (jotka tosin sojottavat ihan minne sattuu..) Laiskan likan stajlausvinkit – olkaahyvä. Eh eh.

kikkarapää

Nyt on hyvä kausi olla Mary. Tai joku, jolla on noita helvetin luonnonkiharoita tai -laineita. Yläfemmat meille!

asioita, joita olen oppinut tänään

1. Ei kannata sanoa tottelemattomalle koiralle (mäyräkoira) lenkillä (kovaan ääneen) ”Teen susta kohta nakkikastiketta, ellet perkele tottele. ” Muut lenkillä olevat nimittäin kyyläävät aaaaika kauan (ja tod näk soittivat jonnekkin eläinsuojeluyhdistykseen…) Anteeksi, se oli siis läppä.. ish. No oli se. Mutku lyhyt pinna, tiedättehän. Eli se nainen, jolla oli lievä hullun kiille silmissä ja manasi perässä laahustavaa koiraa Vantaanjoen varrella oli joo minä.

2. Ei kannata juosta, jos polvi just ja just kestää kävelyä.

3. Olen ehdottomasti asunut aivan liian kauan Ruotsissa. Suomalainen sauna vei voimat ihan kybällä – ja istuin ylälauteella ehkä kolmisen minuuttia, loput ajat alimmalla lauteella. Saunan jälkeen olen vaan istunut sängyllä, tuijottanut seinään ja kuolannut. Muy sexi.

4. Kun pesee värit pois hiuksista silleen, että roikkuu pää ammeessa niinkun ammeen reunan yli juu nou – ei kannata avata silmiä koko ajan ja katsoa, lähtikö kaikki väri ja shampoot – koska ne niinkun valuu silmiin ja sitten kirvelee kivasti.

5. Uusista kengistä tulee aina rakkuloita. Mitään poikkeusta ei ole. Tästä lähtien, heti kun ostan uudet kengät, menen takuuvarmasti ostamaan kolmisentuhatta pakettia laastareita. Paitsi en tule, koska mulla on se kalapuikkomuisti.

6. Mun nauru kuulostaa hidastettuna aivan psykopaattiselta, tyyliin murhaajalta jossain karseessa kauhuleffassa. Älkää kysytkö, miksi tämän tiedän, kunhan nyt vaan tiedän. Ja ei, ette saa kuulla!

7. Mutsi on huomattavasti parempi spell check, kuin Google. Oppisi vielä ruotsia, jotta se voisi toimia vielä Google Translatena.