uusi ennätys puolen vuoden odottamisen jälkeen.

Odottaminen on ehkä väärä sana. Todella väärä. En ole odottanut, että tekisin salilla uusia ennätyksiä, olen raatanut niiden eteen. Juossut salilla välillä päivästä päivään, nostanut x määrä kiloja viikottain jne.. Mutta kuitenkaan en ole parantanut penkkiennätystä puoleen vuoteen.. Tai odottakaas – sitten maaliskuun öh.. melkein kahdeksaan kuukauteen.. (huomasin nyt myös, että matematiikka ei ole näköjään vahvuuteni enää..)

Olen ollut erittäin tietoinen siitä, että tämä yli-kuudenkymmenen-kilon-haamuraja on ollut jonkinlainen henkinen blokki päässäni. Kokeilin muutamaan kertaan smithissä nostaa 62.5 joskus kesällä, mutta meinasin kuolla – siis oikeasti – kun en saanut tankoa nostettua (ja unohdin laittaa ne jarrut oikeaan kohtaan…) eikä salilla ollut ketään muuta auttamassa.. Onneksi jotenkin sain nostettua muutaman sentin sitä tankoa ja laitettua sen smithiin kiinni ja sitten jotenkin sain itseni sieltä tangon alta pois (onneksi kukaan ei ollut näkemässä tätä laadukasta treeniä.) Sen jälkeen olen treenannut suurimmaksi osaksi siinä viidenkympin ja kuudenkympin välillä, harvoin edes uskalsin testata sitä kuuttakymppiä.

Sitten tosin kyllästyin saliini, ja ainoa treenaava ystäväni ylipuhui minut vaihtamaan salia. Kunnon salille. Sellaiselle, jossa on paljon voimanostoa ja bodausta harrastavia tyyppejä – eli sellaisia kuin minä (en tosin mitään bodausta harrasta, huom.) – siis sellaisia talon kokoisia ihmisiä, tiedättehän. Hän meinasi, että jos vietän enemmän aikaa ympäristössä, joka motivoi minua enemmän – se henkinen blokki varmaan häviäisi. Ja lisäksi, voisimme tsempata toisiamme paremmiksi (ja hän halusi ilmaisen koutsin). Tämä oli suuri askeln sinne mukavuusalueen ulkopuolelle – minähän olen aina treenannut yksin, en ole koskaan nähnyt treeniä sosiaalisena tapahtumana. Mutta, koska minulla on menossa sellainen ”mene-mukavuusalueesi-ulkopuolelle-edes-joskus”-projekti menossa, niin ajattelin että voinhan sitä tietenkin kokeilla. En voi menettää mitään, ja ellen tykkää kaverin kanssa treenaamisesta, voin aina jatkaa treenejä yksinkin. Rajt?

Ja nyt, ensimmäisen viikon jälkeen, nostin penkistä 63,5 kiloa. Kuusikymmentäkolme ja puoli kiloa.

winner
Mikä on aika mahtavaa ottaen huomioon, että polvi ei ole vielä palautunut ennalleen, eli en ihan täysiä ole penkissäkään pystynyt vetämään. Kunhan tuo polvi tuosta parantuu leikkausen jälkeen, odotan innolla kuinka monta ennätystä rikon.

So long henkinen blokki, see you never again!

pr(Toivottavasti.. Eiku pliis, ei nähdä, jookosta?)

PS. Ja kyllä, aion jatkaa kaverin kanssa treenaamista, ainakin muutaman kerran viikossa, se on itseasiassa todella kivaa. Eli väärässä olin, myönnän :)

mulkut salilla – käytöstavat? mitä ne on? jotain syötävää vai?

Tässä on yksi esimerkki, miten ei tule käyttäytyä kuntosalilla.

Tapahtui eilen salilla:

Istahdin rear dec/pec dec laitteeseen, laitoin kuulokkeet korviin, asetin painon lämmittelyä varten ja valitsin hyvän biisin treeniä varten. Lämmittelykierroksen vedin hitain liikkein, koska selkä on ollut entistä hankalampi nykyään – nyt ei ollut kiireän treenin paikka. Oli siis todella hyvä fiilis! Kun lämmittely oli valmista ja olin aloittamassa kirjoittamaan vastuksen muistiinpanosovellukseen kännykkääni (kyllä kirjoitan aina ylös kuinka paljon nostan ja missä laitteessa – jotta näen että kehityn), näin sivusilmällä, että eräs mies yritti sanoa minulle jotain. Voi huokausten huokaus, en voi sietää kun minua häiritään salilla. Otin kuulokkeet pois korvista, koska olen sentään (yleensä) kohtelias:

”Niin?” kysyin mieheltä.
”Saanko vetää välissä, kun sä huilit?” hän kysyi.
”Juu et saa, saat odottaa.” vastasin kohteliaasti kuitenkin, koska en halua jakaa laitetta ventovieraan kanssa, koska en pysty keskittymään kun joku hönkii niskaan.

Normaalit ihmiset kunnioittaisi tätä. Okei, tämä tyttö haluaa vetää tässä rauhassa, menen tekemään jotain muuta silloin välissä. Mutta ei. Kun olin juuri jatkamassa treeniäni.. mies jatkoi.

”Mitä se sinua mukamas haittaa, jos mä vedän välissä?” hän tivasi.
”Koska mä sanoin, että ei. Täällä on muitakin laitteita, ole hyvä ja käytä niitä sinä aikana, kun tämä on varattu.”
”Kamoon, anna mä nyt vedän siinä.”
”Ei. Mene nyt pois siitä häiritsemästä. Odota vuoroasi.”

gettingannoyedTässä kohtaan ainakin seminormaali-ihminen antaisi periksi ja poistuisi. Laitoin kuulokkeet takaisin korviini ja olin valitsemassa uuden biisin, ja meinasin kirjoittaa vastuksen siihen sovellukseen kun mies alkoi huutamaan. Kyllä. Huutamaan.

”Senkin huora, leikit vaan kännykkäsi kanssa, ihan hyvin voisin vetää sinä aikana.”
”Anteeksi? Mitä oikein sanoit minulle? Voisitko vähän rauhoittua ja suksia vittuun siitä, ja antaa mun treenata rauhassa. Kiitos.”
”Ai voinko rauhoittua? RAUHOITTUA? Herranjumala! Mitä se sinua mukamas häiritsee, helvetti, jos mä vedän muutamat setit tuossa välissä..” mies huutaa naama punaisena – noin 20 cm naamastani, ja sanoo sitten jotain omalla kielellään, jota en tietenkään ymmärtänyt ja poistuu kova-äänisesti toiseen laitteeseen, josta hän näkee milloin olen valmis.

sayhuh
Itse kiehun raivosta tapahtumasta. Jotenkin, surrealistinen olotila siitä mitä just tapahtui. Siis joku ventovieras tulee vaan raivoamaan tuosta noin vaan. Ja koska hyvällä fiilarilla alkanut treeni meni suorastaan päin helvettiä tapahtuneen takia, omat pirunsarvet tuli esille, ja treenasin eeeerittäin hitaasti siinä laitteessa, koska näin kun mies kyyläsi koko ajan. Tein jopa muutamat extra setit ja nyt takahartiat ovat kyllä saaneet kuukauden edestä treeniä. Näin kun miehellä meni lopullisesti hermot, ja lähti pois salilta. HA! Siitäs sait mulkku.

uhhuhOlin siis niin vihainen vielä monta tuntia tuon jälkeen, niin vihainen, että oikein tärisin. Tärisin jopa silloin koko tapahtuman aikana, mutta ylen kuitenkin ylpeä itsestäni, etten alkanut huutamaan takaisin ja alentunut samalle tasolle tämän imbesillin kanssa. Tai antanut periksi tälle salifasistille.

Tämä ei ole edes ainoa kerta kun olen joutunut tämänkaltaiseen tilanteeseen. Kerran kun vedin penkkipunnerrusta – ja mulla kestää siinä liikkeessä, koska treenini fokus on voimanostoissa (penkkipunnerrus, maastaveto ja kyykky.) Silloin minua häiritsi (taas vaihteeksi) mies ja hänen poikansa. ”Saako vetää välissä?” Et, koska mä oon tässä nyt, odota vuoroasi. ”Ihan nopeasti vedetään.” Ei, minä olen tässä nyt, odottakaa – samalla haen lisää painoja ja jäbä menee vetää siihen, ja se päättyi sitten niin, että jaettiin se penkki ja mun treenit meni aivan päin hevonhelvettiä, koska en pystynyt keskittymään. Ja lähdin pois ennen aikojani.

Siis mikä juttu tämä on?

Ensinnäkin, toki saa kysyä! En minä sitä. Jotkut eivät ehkä hirvittävästi välitä siitä, jakaako jotain laitetta jonkun toisen tuntemattoman henkilön kanssa. Mutta, jos joku sanoo ”ei käy” – kunnioita sitä! Ihan oikeasti! Jotkut ihmiset (esmes minä) ahdistun, kyllä ihan oikeasti ahdistun siitä, kun joku hönkii niskaan tuolla tavalla. Kuuntelen omaa musiikkia kuulokkeiden kanssa, jotta saan mahdollisimman vähän ihmiskontaktia salilla – koska se salitreeni on minun terapiaa, ja haluan tehdä sen rauhassa.

Ja sitäpaitsi – kuntosali on sellainen paikka, että siellä on muitakin ihmisiä. Hyväksy fakta. Et omista koko paikkaa, eikä sun treenit mene pilalle millään tavalla, jos et sattumoisin pääse tekemään sitä siinä järjestyksessä jonka treenin tulisi tehdä (isoimmat lihakset ja monimutkaisimmat liikkeet ensin, ja sitten kohti pienempiä lihaksia ja eristäviä liikkeitä). Lupaan, joka ikinen kuntosalilla ollut henkilö on joskus joutunut tekemään kompromissin missä järjestyksessä ja mitä laitteita käytetään, koska se haluamansa laite/painot on ollut varattuna. JA ME OLLAAN TEHTY SE ILMAN MITÄÄN HUUTOA TAI MULKKUMAISTA KÄYTÖSTÄ! Ja eikä meidän haba ole kärsinyt siitä ollenkaan – itseasiassa, pieni vaihtelu  välillä treeneissä on vaan hyväksi lihaksille, shock the system you know!

Ja toiseksi. ”Senkin huora.”

ohreallyEt sitten mitään kehittävämpää keksinyt? Mitä tälläkin oikein yritit sanoa? Että minä naisena en kuulu ”miesten salille?” Vaan minun tulee treenata naisten salilla (joka siis fitness 24/7:llä on?) – Sori mutta ne painot sillä puolella ovat liian kevyeet mulle, sorri että olen niin epänaisellinen. Että sinä, miehenä, olet etuoikeutettu tekemään juuri niin kuin sinä haluat? Ja koska et saa tahtoasi läpi, huorittelu on aikuisin tapa jatkaa keskustelua? Kyseessä oli sentään 40-50 vee mies. Ei siis mikään teini… Yeah, sanonpahan tähän vain että voi huh huh, 1800-luku soitti ja haluaa ajattelumaailmansa takaisin. Ehkä tämän miehen tulisi hankkia oma sali itselleen, jotta ei muut ihmiset – tai siis naiset – pilaa hänen päiväänsä.

Ja, etkö vieläkään ole kuullut siitä, että ei tarkoittaa ei? Haluaisin tietää, miten tämä tyyppi olisi reagoinut, jos olisin ollut mies ja olisin sanonut ei. Varmasti olisi mennyt mukisematta pois siitä odottamaan vuoroaan jonnekkin muualle. En halua tehdä tästä asiasta naiset vs miehet – juttua, mutta ajatus kuitenkin tuli mieleen.

Olenko minä jonkinlainen idioottimagneetti, vai ovatko muut joutuneet vastaavaan tilanteeseen?

xoxo, Marianne

liian hyvät treenit

Mistä tietää, että on vetänyt hyvän treenin salilla (eli siis on vetänyt itsensä ihan piippuun ja täydellisesti failureiin?)

No vaikkapa siitä, että kun yläkroppatreenin päätteeksi kädet eivät kykene pitämään kännykkää kädessä – eli se tippuu lattialle ja menee viiteentuhanteen palaan (okei kolmeen, takaosa irtosi ja akku lensi kauniissa kaaressa jonnekkin huitsin nevadaan) ja heti sen jälkeen toisessa kädessä oleva juomapullo lentää perässä, ja menee myös sataanosaan (SmartShake – sellainen jossa on sata osaa – okei ehkä neljä.. antakaa mun nyt liioitella edes joskus?) Tottakai juuri niiden hyvännäköisten miesten edessä, missäpä muualla?

nooooo

(Ja tottakai niiden piti vielä olla ystävällisiä ja auttaa mua poimimaan tippuneita tavaroitani.. mumisin jotain kiitos, pidin katseen maassa ja juoksin pukuhuoneeseen piiloon..)

Pienen palautusjuoman ja välipalan jälkeen päätin, että voisi olla hyvä idea mennä kaupungille pyörimään hetkeksi – koska palkkapäivä. Ja tottakai pitää mennä katsomaan, löytäisikö kaupoista hienot uudet lautaset. (Tajuatte varmaan jo, miten tämä päättyy..) Yritin ihan aikuisten oikeasti olla todella varovainen, mutta lautanen jota halusin katsoa, painoi enemmän kun miltä se näytti painavan – ja tippui sen takia lattialle ja meni biljoonaan osaan. stareEn sitten tiennyt että juoksenko karkuun sieltä kaupasta, vai mitä tekisin. Kuitenkin jäin vaan siihen paikoilleni seisomaan ja tuijotin lattialla makaavaa keramiikkakasaa.. Heräsin jostain treeninjälkeisestä koomasta, kun myyjä tuli hetken päästä kysymään voinko hyvin..? (Miltä oikein näytin? :D) Melkein itku kurkussa pyysin anteeksi ja sanoin maksavani lautasen, mutta myyjä sanoi vaan että tapahtuuhan sitä..

Niin, aina mulle.

Piti vielä mennä kaupan kautta kotiin.. ja aloin vielä kaiken kuppuraksi taas puhumaan kassatädille suomea… Ei ole aina helppoa tietää missä maassa on.

Nyt ruokaa naamaan (obviously tarvitsen vähän ravintoa..) ja sen jälkeen saan ihan luvalla vetää pitkän power napin – koska tänään olen yövuorossa, ja pitäisi pysyä hereillä klo 7.30 asti..

Jotenkin aavistan, että kun kolleegat tulevat aamuvuoroon, niin löytävät mut kellarin hierontatuolista – sikeässä unessa..

100 kg rakkautta

Ensinnäkin, pitäkää kiinni hevosistanne – kyseessä ei todellakaan ole siitä, että olisin rakastunut johonkin mieheen, joka sattumoisin painaisi 100 kg. Vaan pikemminkin elämäni rakkaudesta – salista (nyt kun mietin asiaa vähän tarkemmin, niin se on ehkä kuitenkin se loogisin selitys otsikolle.. heh.)

Tänään nimittäin kävi niin, että kun olin salilla päätin ihan huvin vuoksi, saisinko vihdoinkin vedettyä sen sadan kilon maastavedon.. Olen nimittäin ollut siinä 95-97.5 kilon paikkeilla jo aika kauan, mutta jotenkin vaan mulla on ollut jonkinlainen mentaalinen esto testata sataa. Saman jutun koin tuossa syksymmällä, kun en saanut 70 kg nostettua, vaikka kuinka yritin.. Kunnes exä päätti mun puolesta, että nyt jumalauta, nosta vaan se tanko siitä. Ja siitä se sitten lähtikin.

Syy mentaaliseen estoon on todennäköisesti selkä – ja polvi. Vaikka mulla on huomattavasti parempi fiilis selässä nykyään, välillä saatan vetää jonkun liikkeen vähän epäkontrolloidusti ja se aiheuttaa muutaman päivän kivun. Ja se jättää jälkensä. Polvi taas on osittain paskana (odotan magneettiröntgeniä), joten sekin vaan sotkee soppaa entistä enemmän. Näistä loukkaantumisista ja kivuista tulee jonkinlainen ylipääsemätön pelko välillä, koska ne huonoimmat päivät ovat todella huonoja.

Mutta tänään oli hyvä päivä. Ja mulla oli hyvä fiilis (ehkä senkin takia, että olen matkustan huomenna Suomeen muutaman päivän pikavisiitille ja että päättötyön aihe alkaa olemaan aika selvä, ja saan tehdä juuri siitä aiheesta, jonka halusinkin (siitä lisää joku toinen kerta..)) Joten kunnon lämmittelyn jälkeen päätin heittää niiden 2.5 kilon pannujen (molemmalle puolelle yksi siis..) sijasta 5 kg tankoon – eli summaksi se satanen.

Katselin sitä tankoa hetken. ”Tuo tanko ei muuten tuosta nouse..” kuulin sisäisen skeptikkoni mumisevan. Sali oli ihan tyhjä. Ei ketään paikalla. Hetkonen. Mitä se mukamas haittaisi, jos ei se nousisi siitä? Ei voi tulla paremmaksi, ellei uskalla edes testata. Psyykkasin itseäni muutaman minuutin ja katselin tankoa ”Säpäs muuten nouset tuosta. Kerran. Selkä suoraksi vaan. Kerran. Se on vaan 10 kg enemmän, kuin edellinen nosto. Kerran.”

Asetuin tangon taakse. Otin otteen tangosta. Asetuin alkuasentoon. Katse eteenpäin peiliin. Selkä suoraksi, vatsalihakset kireeksi, aktivoin latsit. Hengitin syvään. ”Kerran.” Nousin seisomaan – tanko seurasi nätisti mukana. Sadan kilon mave. Niin helposti. Niin nätisti. Sata kiloa.

Olen tietoinen siitä, ettei kukaan ollut todistamassa nostoa – joten en voi kutsua tätä viralliseksi PR:ksi. Mutta exän sanoja lainaten – saavat sitten todistaa kuukauden päästä 110 kg :D

Eli, vietin päiväni juuri niinkun halusinkin – elämäni rakkauden ja parhaimman ystäväni kanssa. Sali ♥ Ja täten haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille, toivottavasti teilläkin on ollut ihana päivä ♥♥♥

wondermary

PS. Ehkä uusi hupparini vaikutti nostooni? Löysin Henkkamaukan alennusmyynneistä tämän Wonder Woman hupparin – tosin hieman väärän kokoisena, nimittäin S-koossa, mutta kas kummaa, sain kuitenkin ahdattua itseni siihen, mitä nyt vähän kiristää haukkareiden (kun mullahan nyt ihan tajuttomat haukkarit onkin..) ja selästä.. Mutku hei, Wonder Woman – ja maksoi kympin.

PPS. Ja fyssarille terkut: Ai miten niin en koskaan enää tule nostamaan mitään painavaa? Nyt kohti uusia tavoitteita. Miten olisi 150 kg? FUCK YEAH!

ihmemaan joulukalenteri 2015 – luukku 20: voiko bodypumpilla kasvattaa lihaksia?

Lyhyt vastaus on ei. Tai kyllä, jos et ole koskaan liikkunut aiemmin.. mutta siinä tapauksessa saa tuloksia ihan vaikka lenkkeilemällä.. tai nostamalla vaikka maitotölkin..

crewsSyy miksi Body Pump ei kasvata lihaksia on toistojen määrä – niitä on meinaa ihan tajuttomasti niitä toistoja per tietty lihasryhmä. Sanotaan, että kun toistojen määrä nousee sinne 15 pintaan niin treenataan lihaskestävyyttä (ja kuorman määrä on silloin noin 30% 1 RM:stä (repetition maximum – eli se määrä kuormaa, jota jaksaa nostaa ainoastaan yhden kerran.)

Eli jos tavoitteena on kasvattaa lihaksia, kannattaa suunnaksi ottaa ihan tavallinen kuntosali (ehkä voi tehdä jotain kehonpainon avulla.. mutta se ei ole nyt postauksen idea..) ja nostaa painoja sen 8-12 toistoa per setti (1-3 settiä per liike.) Ja silloin se kuorma on siinä about 60-80% 1 RM.

Suosittelenko Pumppia treenimuotona? Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että jos siitä tykkää, niin treenaa sitä – niinkun sanoin ensimmäisessä luukussa. Mutta muuten? Koska salissa on yleensä YKSI vetäjä, joka seisoo edessä, eikä välttämättä ehdi/jaksa kävellä ympäri katsomassa, miten ihmiset nostelee niitä painoja. Kuinkakohan monta kertaa olen nähnyt selkiä, jotka muistuttavat juustonaksuja tai aivan liian notkolla? Liian usein. Se tekniikka ON tärkeää – erityisesti jos tehdään toistoja nopeasti, muuten voi hosatessa tulla loukkaantumisia (minä olen siitä kävelevä esimerkki.. tai just ja just kävelevä haha..) Mutta, jos tekniikka on hallussa – go for it.

Itse en todennäköisesti koskaan tule palaamaan Pumppiin, koska edelleen traumoja siitä, kun loukkasin selkäni. Heh. Tai mistä sitä tietää, face your fears, tai jotain vastaavaa :D

Niin ja vielä yksi side note – eli jos normaalisti treenaat kuntosalilla, ja menet Pumppiin ja olet kuollut noin kolmen sekunnin jälkeen (niinkun esmes minä) niin se ei tarkoita sitä, että olet huono ja heikko (note to self). Vaan sitä, ettet vaan ole treenannut lihaskestävyyttä. Koska summasumarum on kuitenkin se, että tulee hyväksi siinä mitä treenaa (niinkun sanotaan, harjoitus tekee mestarin.)

Kysyttävää?

ihmemaan joulukalenteri – luukku 18: pecsit, eli lemppariliikkeet rintalihaksille

Olen niin monta luukkua jälkijunassa! Tämä koska perjantai meni siivotessa ja pakatessa ja viikonloppuna olen matkustanut laivalla Suomeen ja ollut sukuloimassa ja nukkunut.. Mutta yritän vähän catch up tässä, ettei mene ihan päin helskuttaa koko joulukalenteri – koska joulu on öh, muutaman päivän päästä! (Missä joulufiilis haloo? Mulla on edelleen käytössä mun kesätakki :D)

Mutta tänään on aiheena pecsit – eli rintalihakset ja mun lempiliike(et). Ja ennen kuin mennään itse liikkeisiin niin olen kuullut, että joidenkin PT:den mielestä naisten ei tarvitse treenata rintalihaksia. Mutta kuitenkin sitten pitäisi treenata selkää? VMP – tottakai pitää, jotta saa symmetrisesti lihaksia ja voimaa koko kehoon – joka vaikuttaa mm ryhtiin.

No niin. Mulla on kaksi lemppariliikettä rintalihaksille, joista yksi on tietenkin vanha kunnollinen penkkipunnerrus – vaikka olen todella heikko siinä, enkä uskalla tehdä sitä, jos treenaan yksin (eli vedän smithissä, harmi vaan että 24/7 (hankin sinne kortin taas..) naisten puolella smithin painoraja on 40 kg, wtf?) ja sitten cable crossover:

Mulla kesti tosin tovi, että uskalsin mennä kaikkien äijien keskelle vetää noita cable crossovereita, haha. Mutta suosittelen! Ihan paras liike!

ennätyksiä, painonnostoa ja vähän sinkkuelämää

Moi taas!

Joka päivä vannon itselleni, että pakko kirjoittaa vähän blogia, mutta ajatus vaan uuvuttaa mut täysin ja päätän joka päivä jättää koko sivun avaamisen.. Olen tietoinen siitä, että mulla on muutama kommentti, johon en ole vastannut – tulen vastaamaan niihin, kunhan.. vaan jaksan. Jotenkin koko elämä tuntuu aavistuksen liian uuvuttavalta juuri nyt, koska tekemistä on koko ajan! Kuitenkin, vähän kivoja juttuja on tapahtunut tässä sitten viime kerran!

Nimittäin HALLOWEEN! Lupasinhan laittaa kuvaa omasta outfitista. Tosin, harmi vaan naamasta, koska en koskaan nähnyt mitään kokovartalopeiliä – ja sitäpaitsi en edes osaa ottaa kuvaa itsestäni peilin kautta – too old for that shit. Mutta toisaalta, mulla oli päällä vaan punainen (!!!) H&M perusmekko (!! MEKKO!!! MULLA!?!?! Joka tuli just ja just perseen alapuolelle! OMG!). Eli ei mitään erikoista siinä mielessä.

No asiaan – tadaa, Queen of Hearts Liisa Ihmemaasta:

queen of heartsJa ihan näin kokemuksen syvällä rinta-äänellä, laittakaa ensin piilarit silmiin ja sen jälkeen meikin, eikä toistepäin niinkun minä näin aloittelijana. Sain tehdä melkein koko meikin uudestaan hehe.

IMG_20151101_001802

Itse pippalot oli ihan jees, kunnes mentiin baariin. Tai no jees ja jees. Liikaa outoa porukkaa, joten minä, Laura B ja B:n äijä istuttiin parvekkeella kylmyydessä koska meno meni liian oudoksi. Mutta oli kivaa kuitenkin. Baarissa taas ei näköjään koskaan ole kivaa. Tai .. ainakaan noissa K-18 baareissa. Note to self: ÄLÄ MENE NUORISON BAAREIHIN ENÄÄ! OLET LIIAN VANHA!

pr jalkaprassiMitäs muuta on tapahtunut viime aikoina? Juu! Tein uuden ennätyksen jalkaprässissä – vaikka selkä ja polvi paskana. 230 kg sain nostettua. Edellinen PR oli 180 kg joskus vuonna 1 ja 2. Eli ei paha. Olen ylpeä hajonneesta kropasta, joka pystyy tekemään niin paljon enemmän, kuin mitä olen luullut. Tuo kuva on niin epäimarteleva – mutta hei, 230 kg! Seuraavana tavoite 300!

ahnuld smileTreeneistä puheenollen – maanantaina meikäläisestä (mä muuten inhoan tuota sanaa niin paljon!) tuli Step 1 painonnostokoutsi.. Olin ensimmäinen meidän luokasta joka nosti, joka oli TODELLA pelottavaa, varsinkin kun niin monet katsoivat nostoa. Meidän piti siis tehdä teknisesti oikein snatch ja clean and jerk, sekä osata korjata kaverin tekniset virheet. Kuudesta nostosta (3 yritystä molempia), ainoastaan 1 meni perseelleen – eikä mun tekniikassa kuulemma ollut hirvittävästi kommentoitavaa. Wuhuu! Nyt ois vaan pakko ostaa ne painonnostokengät ja sitten aloitetaan tää homma tosissaan! (Harmi vaan, ettei sellaisia kenkiä löydy Örppööstä, joten joudun etsimään netistä! Wtf!) .. Ja äiti, mun selkä ei tuu menee paskaksi, jos vaan kuuntelen mitä kehoni sanoo ja nostan oikein. Lupaan.

kukkia ja lappariaAiniijoo.. Viime perjantaina sain kukkia pojalta. Tää oli muuten ensimmäinen kerta in my life, kun sain kukkia.. joltakin joka ei ole mulle sukua. Haha ”pojalta” – okei mieheltä.. kun olin ihan ensimmäisellä deitillä sitten eksän. Tinder-deitti siis. Kääk! Olen suunnitellut sen paskan apin poistamista jo kauan, mutta siinä kävikin sitten näin. Se oli pelottavaa, en ole koskaan ollut niin hermostunut koko elämäni aikana ja nyt tajusin, että koko jutusta tuskin tulee mitään. Mutta mä sain kukkia. Ja nyt se kynnys on ohitse, nyt voin jatkaa deittaamista – jos TÄSTÄ ”KAUPUNGISTA” LÖYTYISI EDES YKSI JÄRKEVÄ IHMINEN JOKA EI OO IHAN TÄYSIN MAALAISTOLLO… Kuvasta huomaatte varmaan, miten epätottunut kukkiin olen, sillä perjantaina en edes omistanut maljakkoa. Katsokaa nyt tuota hienoa Lapin Kulta tuoppia maljakkona. Vähän olin kyllä silleen, että wtf, toitko sä ihan aikuisten oikeasti kukkia? Ja mitä mä näillä teen? Mulla ei oo edes maljakkoa! Ja kyllä se jäbä vähän kuoli nauruun kun kaivon tuon tuopin esille. Lauantaina menin tosin ostamaan maljakon, koska let’s face the facts, ei noi kukat nyt niin hienoja oo tuossa tuopissa. Mä en muuten tiiä mitä noille kukille tehdään, annanko mä niiden olla tuossa maljakossa kunnes ne delaa? Vai hä?

Ja nyt kun Halloween on ohitse, voi alkaa keskittyä jouluun:

joulukarkkia Muuten elämään ei kuulu oikein mitään muuta erikoista. Koulu ottaa päähän, sama duuni, olen suurimman osan vapaasta ajastani salilla ja sitten menen kotiin tyhjentämään jääkaappia ja yritän nukkua kunnolla ja tarpeeksi. Vähän tylsää. Mutta noh, kai se on tällaista tää aikuisten elämä.

Mitä sinnepäin kuuluu? Odotatteko tekin jo joulua?

olen rakastunut!

.. nimittäin painonnostoon!

Meillähän oli nyt se painonnostokurssi joka kuuluu meidän koulutukseen, ja goddamnation, että on ollut hauskaa nämä pari päivää! Lisää juttua tästä kohta puol, kun olen oppinut laittaa vähän lisää painoa tangolle ja joku saa otettua musta hienon, esteettisen kuvan ;)

Halusin vaan kertoa sen, että tämän intensiivisen kurssin 2 päivää – josta yhteensä noin 10 h itse nostoja, aiheuttaa ihan HIRVEEN TREENIKIVUN! (Siis kun ei oikein ole kokemusta noista räjähtävistä nostoista pään yläpuolelle..)

dyingEn meinannut tänä aamuna päästä ylös sängystä, saati pukea vaatteita päälleni. Ja silloin oltiin vedetty vaan yksi päivä. Yhyhyyy.

Niin ja tämän päivän päätteksi luokkakaverilta meni muuten olkapää sijoiltaan nostoa tehdessä – YHYHYHYY. SO FREAKY! Joten vietettiin puol päivää ortopedian ensiavussa. Heh. Oli muuten ”hauskaa” kun kaveri makas siinä maassa tuskissaan (siis salilla ei siellä ensiavussa) ja yritettiin saada se olkapää paikoilleen (mutta ei oikein toiminut.. auts.) ja sen jälkeen soitettiin ambulanssi ja venattiin sitä – niin varmaa joku 20 äijää tuli kysyy meiltä miten menee. Hyvännäköisiä siis!!!111

Joten.. mää vaa: MÄ VAIHDAN TOLLE SALILLE NIINKUN NYT HETI!

Ja sen myöst tein. Eli so long Fitness 24 seven – hello Örebro Kraftsportsklubb ja hyvännäköiset miehet, sekä PAINONNOSTO!

awkward winkJa mun koulukaverit vaa:

facepalmLisäksi olen kuullut huhuja, että Örppöön lätkäjoukkue treenaa siellä.. Haba haba.

Eli tulevaisuudessa on taatusti tulossa kiusallisia sinkkuelämähetkiä salilla-postauksia! So looking forward to that.. ahnuld smile

paras kohteliaisuus evör – salilla! (+ pieni update kuntoutuksesta)

Olen täydessä hiljaisuudessa (okei – jonkin verran oon ehkä Instagramin puolella maininnut) tehnyt paluun salille ja alkanut vetää vähän isoimmilla painoilla. Kuinka olenkaan kaivannut maveja ja kyykkyjä! KYYKKYJÄ! Niitä tein viimeksi yli puolitoista vuotta sitten! PUOLITOISTA! VUOTTA! (Koska selkä + polvi.) Vaikka teinkin paluun salille jo keväällä ja olen edistynyt aika paljon, en kuitenkaan ole lähelläkään samaa leveliä, jossa olin ennen loukkaantumista.

Mutta olen oppinut ottamaan iisisti. Kuuntelemaan missä kohtaa keho ei enää kykene – ja vähitellen työntää sitä pistettä kauemmas ja kauemmas ja korottaa painoja. En ole enää se ”tänne, mulle, heti, nytnytnyt”-Marianne, vaan enemmänkin aika ”Zen”-Mary. Ja tulokset alkavat näkyä, pikkuhiljaa. Mut pitää vaan muistuttaa itseään ottaa iisisti. Mulla ei ole kiire minnekkään. Tosin hirvittävän usein on pidettävä vakava keskustelu itsensä kanssa siitä, ettei mun ”pienet painot” (muiden painoihin verrattuna) tee musta huonoa. Olen ollut kauan loukkaantuneena, kahdesti jopa – paluu sieltä huippukuntoon kestää vähän kauemmin, ellei halua palata takaisin sairastupaan matkan varrella.

Yritän sen sijaan keskittyä siihen, kuinka pitkälle olen tullut ja mitä asioita olen tämän loukkaantumisaikana oppinut, esimerkiksi kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja sen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Eräänä kauniina päivänä tulen saavuttamaan päämääräni, tosin haluan päästä sinne ilman lisää loukkaantumisia – joten en ole pistänyt mitään deadlinea mun tavoitteelle, vaikka koulussa hirvittävästi keskustellaan siitä, että tavoitteilla tulisi olla deadline – koska se lisää motivaatiota.

Eikä se ole muuten helppoa, päin vastoin. Itsensä positiivinen psyykkaaminen on todella vaikeaa. Kun taas negatiivinen (”olen huono, olen heikko, oon niin yhyy surkea.”) on liian helppoa.

Välillä tarivtaan joku ulkopuolisen psyykkaamista. Tapahtui tänään salilla (ja tää olikin periaatteessa se mun pointti tälle postaukselle :D lähti vaan vähän taas runosuoni kukkimaan ja lyhyestä tarinasta tuli romaani):

Olin vetänyt melkein koko treeniohjelman läpi ja tein dumbell flyeseja (oiskohan vipunosto suomeksi? Hällä väliä TREENASIN KUITENKIN eli NOSTIN PAINOJA..) ja olin ihan kuollut. Ensimmäisen setin jälkeen näin salin toisella puolella naisen joka hymyili mulle tosi paljon.. Kyllä mua, sillä siellä huoneessa ei sinä hetkenä ollut ketään muuta..  ”V**ttuuks toi kyylää.. gnaah.” mietin itsekseni ja jatkoin kävelemistä ympyrää (mitä teen aina settien välissä ja samalla fiilistelin mun musaa joka tykitti täysii kuulokkeissa.)

Seuraava setti, vähän rankempi kuin edellinen – ”jaksaa, jaksaa, pari toistoo vielä!” Huh huh, ja sitten huomasin, että se nainen oli tullut lähemmäksi, edelleen hirveä hymy naamassaan. Nyt alkoi jo ihan oikeasti ärsyttää, ja nyt se alkoi kävelemään mua kohti. ”Voissaaa…” käännyin ja lähdin kävelemään kohti mun vesipulloa, otin hörpyn ja pyyhin naamani pyyhkeeseen. Nainen hyppäsi iloisesti mun eteen ja sanoi jotain, otin kuulokkeen pois korvasta ja katsoin naista vähän epäillyttävästi.

”Hei anteeks, sä näytät niin keskittyneeltä ja anteeks, että häiritsen.. ” (NIIN OLIN KEKSITTYNYT, EN ENÄÄ PERKELE! JA TODELLAKIN HÄIRITSET! mietin itsekseni.) ”..mutta sä vedät niin hyvin ja ammattimaisesti, ja mä en ole koskaan käynyt salilla ja aattelin rohkaistua ja kysyä sulta jotain neuvoja, kun sä näytät siltä kuin sä oot oikeesti hyvä ja osaat nää jutut. Eli miten mun kannattaa aloittaa? ”

Vedin hyvin. Ammattimaisesti.

super-excited

Oon oikeasti hyvä.

uhhuhPARAS KOHTELIAISUUS EVÖR! *pullistelee haukkareita*

mary testaa: fitness 24 seven – kokemuksia

Blogiini eksytään aika reippaasti hakusanoilla, jotka liittyvät Fitness 24/7-kokemuksiin. Olen kerran kirjoittanut yhden postauksen yhdestä tapahtumasta koskien Fitness 24/7:ia, ja se ehkä antaa hieman väärän kuvan koko firmasta, joten ajattelin – varsinkin näin syksyn alussa kun porukat etsivät salia – luetella vähän juttuja mun omasta kokemuksesta kyseisestä firmasta.

+ Konsepti. Treenaa yhdellä kortilla kaikissa saleissa Pohjoismaissa. Tää on todella kätsyä, varsinkin esmes mulle – koska matkustelen aika paljon Ruotsin ja Suomen välillä. Sitäpaitsi sali on auki vuorokauden ympäri, eli jos himottaa mennä salille keskellä yötä, mikään ei estä sitä.

+ Hinta. Alle kahdenkympin kuukausimaksu – opiskelijalle vielä alempi – on todella edullinen. Kun vielä ajattelee, että tosiaan 24// saleja on jo aika monessa kaupungissa ja niitä tulee vain lisää – ja vielä Plus-saleja, joissa on ryhmäliikuntatunteja, jos sellaiset nappaa (tällä hetkellä kai vain suurimmissa kaupungeissa..)

+ Perussali. Tärkeintä salia valittaessa on aina se, mitä hinnalla saa, ja mitä hinnalla haluaa. Alhaisesta hinnasta huolimatta molemmat salit, joissa olen ollut – Ruotsin Örebro ja Helsingin Malmi on mielestäni ollut hyviä hinta/laatusuhteeltaan. Pidän erityisesti omasta ”kotisalista” eli Örebrosta, se on todella iso! En ole ihan kaikkia laitteita testannut, mutta molemmissa on  hyvä valikoima peruslaitteita. Malmin sali on ehkä aavistuksen pienempi (onse), mutta sieltä löytyy ihan samat laitteet (Örppööstä ehkä muutama extra.) Vapaiden painojen alue on Örppöössä todella iso, ja sinne mahtuu jopa ruuhkaisina aikoina treenaamaan, samaa en tosin voi sanoa Malmista – jossa alue on loogisesti pienempi. Mutta ei-niin-ruuhkaisina aikoina sinne mahtuu hyvin. Valikoima painoja on aika kiva, ne perusjutut juu nou, Örppöössä loogisesti enemmän kuin Malmilla. Örppööstä löytyy vielä iso Jungle Gym XT (joka kieltämättä saa salin muistuttamaan Cross Fit-boxia..) , mitä en tosin ole vielä uskaltanut testata, heh.

lion king

+/- Kardiolaitteita – eli siis pyöriä, crosstrainereita, soutulaitteita ja juoksumattoja on aika vähän. Mulle ihan fine, koska en niitä hirvittävästi käytä, paitsi lämmittelyyn. Ja se myös tarkoittaa sitä, ettei ehkä ne suurimmat cardiobunnyt hakeudu Fitness27/7: lle, eli sellaisia tyttöjä, jotka varaavat crosstrainerin tuntikausiksi eikä koskaan koske painoihin ”koska eivät halua liian suuria lihaksia.” Nojoo.. en ryhdy tuota asiaa selvittämään nyt… Palataan asiaan. Örppöössä nämä laitteet ovat muuten erillisessä huoneessa ja naisten alueella on omat – siellä varmaan on ruuhkaa.

+/- Erillinen naisten alue, jos muijat ei halua treenata miesten keskuudessa. Tosin Malmin alue on todella pieni ja ahdas – käytiin siellä mutsin kanssa kerran tekemässä vatsatreenit ja loppuverryttelyn. Örppöössä tila on huomattavasti suurempi ja siellä oli jopa enemmän vapaita painoja (sellaisia lyhyitä tankoja, joita käytetään esmes BodyPumpissa) Silmiini tosin osui se, että naisten puolella laitteiden painoissa on huomattavasti pienemmät painot kuin normipuolella – jalkaprässiä ei ollut ollenkaan sillä alueella.. Jos otetaan vaikka mut esimerkkinä – en voisi treenata sillä puolella, koska olen ”liian vahva” (eli joutusin tekemään todella pitkiä sarjoja, jotta tuntisin jotain – ja minähän en halua treenata lihaskestävyyttä (toistoja +12 (yleensä 15)) vaan lihaskasvua (8-12 toiston sarjoja.) En halua ihan senkään takia, koska pitkät sarjat kestävät saaaairaan kauan tehdä, eikä mulla ole aikaa siihen enkä jaksaisi.

– Halvat hinnat houkuttelevat nuoria ja ruuhka-aikoina, eli tyyliin iltapäivällä..ish, varsinkin kun koulut loppuu, sali on aika täynnä .. no sellaisia nuoria, jotka keskittyvät enemmänkin seurusteluun ja kuvien ottamiseen, kuin treenaamiseen. Voi olla aika ärsyttävää, ainakin omasta mielestäni. Jos mulla ei ole syystä tai toisesta kuulokkeita ja satun olemaan salilla kun tää vyöry muksuja tulee – lähden kotiin. Oikeasti.

emptygym

+ Kassan lähettyvillä on lappu, jossa ilmoitetaan ruuhka-ajoista, eli koska salilla on paljon porukkaa ja milloin vähän. Itse näin aamutreeneistä pitävänä olen erittäin iloinen siitä, että sali on melkein aina tyhjä..ish aamusta ja aamupäivästä – mikäs sen parempi, kun on yksin salilla – AIVAN PARASTA KOKO MAAILMASSA.

– Salilla on henkilökuntaa vain klo 12-19 arkipäivisin. Yleensä minä en ainakaan heitä tarvitse, paitsi ehkä juuri silloin, kun salilla ei ole miehitystä – tyypillistä. Maanantai-aamuisin ainakin tää meidän Örppöön sali on aika katastrofaalisen näköinen – vessoissa on heitelty paperia miten sattuu ja painot jätetään lojuamaan ympäri koko salia. Tosin en nyt sano sitä, että se on henkilökunnan puutteesta johtuvaa, vaan siitä, että salin asiakkaat ovat no.. sotkuisia possuja ja idiootteja (suurimmaksi osaksi).

Muita asioita mulla ei oikein tule mieleen tällä hetkellä, jos jollakin muulla on sanottavaa, kommentoikaa ihmeessä :)

PS. Malttakaa pliis hetki arvonnan kanssa, olen tietoinen siitä, että aika meni umpeen pari päivää sitten – palaan ihan lähipäivinä voittajanimen kanssa!  Edelleen muuttokaaoksessa ja koulu imaisee aika paljon voimia.. xoxo.