sinkkuelämää: kun ystäväni ilmoitti, että on järkännyt minulle sokkotreffit

Ensireaktio oli..

panicnggJa tämä tapaaminen on kuulemma heidän Halloween-bileissä, jonne minun on nyt pakko mennä. Tulevat hakemaan autolla, niin en voi edes livistää.. (tosin minunhan ei tarvitse avata ovea, ellen halua..)

internal-panic-attackPahinta tässä on vielä se, ett kuulemma, ystäväni ovat kertoneet kaiken musta tälle tyypille, jonka nimeä tuskin edes tiedän. Eli se tietää kaiken (KUTEN MITÄ?? Ei kai ihan kaikkea??) minusta ja minä en edes tiedä sen nimeä? Reilua? I think not.

what-is-your-problemAnteeksi kaverit, mutta – OLETTEKO KOSKAAN TAVANNEET MINUA?

confused5Olen maailman epäsmoothein ihminen, sosiaalisesti kömpelöin koskaan. Miten luulette tämän tapaamisen menevän, että tavataan ja istutaan koko ilta juttelemassam hihhittelemässä ja skoolaten ja kaikki on laadidaa oi niin ihanaa? Yeah, right.. Tämä tulee menemään niin, että ensin a) minä saan paniikin, ja menen vessaan piiloon – hyperventiloimaan pariksi tunniksi, sitten b) uskallan tulla ulos, kun olen juonut x-määrän alkoholia – eli kivassa pienessä jurrissa… (joka on aina hyvä idea tällaisissa olosuhteissa.. juu..) ja sitten c) jos, JOS uskallan jutella tyypin kanssa – tulen vaan tuijottamaan lasiini koko ajan ja änkyttämään, ja d) jos.. JOS .. saan jotain sanottua, sanon tietenkin jotain omituista tai epäsopivaa.. Koska minä olen sellainen… Siis miten, MITEN saitte päähänne, että tämä olisi jotenkin hyvä idea? Haluan, nay – VAADIN – saada vastauksen?

how

Nyt sitten mietin tässä, että mennäkkö vai eikö mennä? En tiedä miksi pukeutua, koska kun sain tietää siitä, että minut leikataan pari päivää ennen halloweenia, hautasin unelmani tämän vuoden pippaloista – enkä miettinyt mitään outfittia.. Jos joku nyt keksii äkkiä jonkun idean, johon voi yhdistää ontumisen ja kainalokepit, kertokaa äkkiiäkkii! Lupaan siinä tapauksessa mennä, ja kertoa miten tämä kohtaaminen meni.. Aikaa on vielä noin 8 tuntia.. Pellet ovat out of the question, koska se on kielletty sattuneiden tapahtumien takia – sekä bileissä, että jokaikisessä klubissa ja baarissa täällä, plus, että en halua saada sydäriä, jos katson itseäni peilistä.

Nyt keksimään ideoita, än yy tee nyt! Ja onko joku muu menossa Halloween-bileisiin?

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

xoxo, Marianne

ihmemaan joulukalenteri 2015 – luukku 22: uudenvuodenlupaukset

Oho, kävipäs todellakin vanhanaikaisesti – ja jäi joulukalenteri ihan täysin kesken. Vielä olisi 4 luukkua jäljellä. Koska elämä tuli vähän väliin. Eli hyvää joulua tähän väliin vaan :D Mietin ensin, että jätänkö ihan kokonaan väliin, vai vedänkö kunnialla loppuun asti. Koska yleensä lopetan kaiken, mitä aloitan, päätin yllättää itseni ja vetää kalenterin loppuun.

Eli ensinnäkin, näin vuoden viimeisempänä päivänä: Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse olen ollut ihan karseassa flunssassa ja yskässä sitten maanantain ja jätän kaikki bileet väliin tänään, mutta toivottavasti te vietätte uutta vuotta, kuten haluatte ♥

Itse en harrasta uudenvuodenlupauksia (siis kirjoitetaanko tämä yhteen vai ei, sanotaan että joo) enää. Ehkä siksi, koska joka vuosi, jolloin olen ”luvannut” itselleni, että laihdun, tulen paremmaksi ihmiseksi laadida ja niin pois päin, kaikki on aina mennyt persuksilleen viimeistään  maaliskuussa..

Sen sijaan ajattelin kuitenkin, että tekisin jonkinlaisia terveyteen, hyvinvointiin ja treeneihin liittyviä tavoitteita ensi vuodelle.

1. Aion kokeilla jotain uutta reseptiä vähintään kerran viikossa, koska mulla on tapana aina syödä samaa ruokaa päivästä toiseen, vuoden ympäri. Heh.

2. Aion mennä uimaan ihan aikuisten oikeasti kerran viikossa, vähintään. Meinasin vahingossa kirjoittaa kuussa – freudilainen lipsahdus kenties?

3. Mulla on tod näk tulossa polven leikkaus ensi vuonna, joten voin yhtä hyvin valmistautua henkisesti siihen nyt jo, ja olla tietoinen siitä, että tulen missaamaan paljon gainseja kuntoutuksen aikana. Mutta toivottavasti saan toimivan polven.

4. Aion mennä useammin deitille, hengailla ystävieni kanssa enemmän, matkustaa jonnekkin missä en ole ollut aiemmin ja toivon mukaan valmistua liikunnanohjaajaksi.
5. Aion, heti kun parannun flunssasta mennä jatkamaan tavoitetta nostaa maastavedosta sen 100 ja penkistä 50, ja sen jälkeen aion nostaa rimaa ja tavoitella vielä korkeimpia painoja :)

cool

Miltä teidän tavoitteet näyttää ensi vuodelle? Palataan asiaan ensi vuonna (höhö)

Puss! ♥

uusrikkaat viikkarilla ja täystuho nimeltä sofi.

Huh huh. Olipas laivamatka.. Nyt on jo mennyt melkein öh – neljä päivää? – enkä ole edelleenkään oikein palautunut. Note to self: taidan jättää sen vähäisenkin alkoholinjuomisen väliin – ja varsinkin, jos olen laivalla ja laiva on myrskyssä.. Eli mulla taitaa olla edelleenkin darra ja sen lisäksi päässä keinuu aika reippaasti edelleen. IHANAA! Not.

seafood

Muuten oli kivaa kerrankin saada seuraa laivamatkalle – eikä siis vaan hengailla yksin karkkipussin kanssa hytissä leffoja ja sarjoja töllöttäessä – Charron kanssa esmes käytiin Á la cartessa (!!) syömässä törkeän suuren äyriäis.. eh mikälie lautasen, jossa oli siis vaikka mitä äyriäisiä: hummeria, rapuja, katkarapuja, oistereita.. SIIS DAMNATION kuolin noin miljoona kertaa, koska niin hyvää. En ole koskaan syönyt mitään niin hyvää koko elämäni aikana (muistaakseni ainakin.) Tosin fiilis siinä kun vedimme napaamme 100 euron edestä äyriäisiä ja parin kympin edestä viiniä (hups) oli vähän tyyliin kun olisimme olleet kuin uusrikkaat Titanicilla. Hehee.

liianmontavaihtoehtoaSiis oikeasti, kun tarjoilija toi siihen naamamme eteen noin sata erilaista työkalua niitten äyriäisten syömistä varten – katsokaa kuva – fiilis oli vähän WHAT. Okei – sata, neljä, same same..

Tarjoilijat, kun oli pakko ottaa niistä kaikista merenherkuista kuvia ennen kun he pääsivät kattamaan pöydän:

confused3

Itseasiassa kuulin heidän sanovan suomeksi jotain ”kikakika tytöt haluavat ottaa feisbuukkiin kuvat ennen kun aloittavat ” (itse leikin kyllä niin ruotsalaista siinä vaiheessa (vaikkakin mun murre ehkä paljasti mut..) koska vähän hävetti meidän  aavistuksen moukkamainen käyttäytyminen :D)

laivalla

Mutta joo. Muuten meni ilta drinksuja juodessa ja jalkapalloa katsellessa. Käytiin me siellä yökerhossa tanssimassa jopa puolikas biiisi, mutta sitten keinui kyllä niin paljon, ettei tasapaino oikein kestänyt – joten ”aikaisin” nukkumaan.

Nyt sitten riitti laivareissut mun puolesta ainakin seuraavaksi vuodeksi.

omnom

Muuten olen ollut ottanut aika iisisti. Vähän shoppailua keskustassa, nauttinut auringosta (kun se on ollut näkyvillä) syönyt hyvin..

kisukisu

ja käynyt toisen Lauran luona juomassa aivan liikaa kahvia ja juoruilemassa ja tietenkin rapsuttamassa ihanaa Tova-kissaa (ja suunnittelin pitkästä aikaa sen kidnappausta taas vaihteeksi, koska IHANA!)

sofi

Tosin se, joka on ollut kaikista iloisin siitä, että olen taas turvallisesti kotona Suomessa on tietenkin Sofi. Veti sellaiset riemukiljahdukset kun astuin ovesta sisään ettei mitään järkeä. Ollaan leikitty, käyty lenkeillä ja vaan maattu sohvalla.

Tosin when there is Sofi – there is trouble. Tänään neiti kuuli ensimmäisen herätykseni soivan jo kello 7 aamulla (kun pitäisi väsää se vika koulutehtävä prkl) ja tuli raapimaan mun ovea. Luulin tietenkin, että sillä on pissahätä, kun ei viety sitä yöpissalle viime yönä. Tässä kohtaa pitää vielä mainita, että nukahdin vasta neljältä (koska vedin päikkärit eilen illalla) niin olin aika S-A-A-T-A-N-A-N väsynyt kun herätyskello soi. No avasin oven Sofille olettaen, että se halusin vaan mun viereen nukkumaan.

Joo, ei.

Menin siis takaisin sänkyyn nukkumaan ja Sofi otti oikein kunnolla vauhtia jo hyppäsi sänkyyn. Ja sen jälkeen mun päälle ja alkoi iloisesti nuolemaan mun naamaa (yök) ja puremaan mun hiuksia (tuplayök) ja vielä haukkumaan sen lisäksi. Se katsokaas luulee olevansa pieni ja siro, kuten chihuahua – mutta todellisuudessa se on kuitenkin paksuhko mäykkis, joka painaa jotain tyyliin 8 kg – ja kun sellainen mötikkä riehuu vatsan ja rintakehän päällä.. SE SATTUU!

Joten okei okei.. Mennään sitten ulos.

Sofi innoissaan hyppäsi alas sängyltä. Juoksi ulos mun huoneesta. Puin vaatteet päälle, otin sen talutushihnan. Mutta koiraa ei näkynyt missään. Sitten kuulin olkkarista pientä murinaa.. Missä se koira oikein on? No parvekkeen oven edessä se seisoi.

Sofi oli nimittäin herättänyt mut vaan sen takia, että avaisin oven sen lempparipaikkaan – aurinkoiselle parvekkeelle. Se nimittäin näköjään aina makaa tietyllä tuolilla auringonpaisteessa niin kauan kuin aurinko sinne paistaa – ja mutsin tuntien (jolla siis on mahtavat unenlahjat) se ei ole kauaa. Joten tottakai Sofi oli ihan innoissaan siitä, että joku herää siis AJOISSA päästämään sen sinne partsille.

sofi-arska

Tosin mua ei kyllä hirvittävästi siinä naurattanut, joten pakotin sen kuitenkin ulos kun kerran herättikin mut niin aikaisin. Niin. Siitäs sait. Plan backfired.

Mut on se nyt kuitenkin aika ihana se Sofi. Eli tän kerran saa anteeksi, että herätti mut niin aikaisin. Kunhan nyt ei toistu ihan jokaikinen päivä mun loman aikana – sillä haluan NUKKUA!

Nyt aattelin käydä salilla eka, ja sitten isken sen koulutehtävän kimppuun! Mukavaa tiistaita!

perjantaiylläri

Tiedättekö, mikä on ehkä parasta ikinä? Se, että ystävä, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan vaan pompahtaa oven taakse yllättämään. Ihan tuosta noin vaan. Ilman mitään suunnitteluja viikkoja, tai kenties kuukausia etukäteen. Ihan ex temporee.

Tai no okei, heräsin siihen, että sain tekstaripommituksen noin klo 7.30 aamulla:

”MOOOOOI!”
”Mitä teet?”
”Ootko hereillä?”
”Halååå!”
”Elämä on perseestä ja oon sun nurkilla ja aattelin tulla käymään. Nyt.”

surprisedEi edes haitannut, että kello on keskellä yötä  ja pitäisi opiskella ja mulla oli paskaiset hiukset. Jos ystävä, joka asuu toisella paikkakunnalla on sun nurkilla – asiat pistetään tärkeysjärjestykseen.

Onneksi mulla oli sentään 20 minuuttia aikaa siivota pahimmat sotkut (tenttikausi + polviongelmia = en ole siivonnut vähään aikaan) ja ehtiä laittaa kahvinkeittimen päälle ja kiehauttaa teeveden.

Milloinkohan viimeksi olen saanut juoda aamukahvini juoruten hyvässä seurassa parhaimman ystävän kanssa? En edes muista. Onkohan sitä edes tapahtunut? En edes muista, milloin viimeksi edes nähtiin, kun molemmilla on paljon tekemistä töiden ja koulun takia. Okei, missasin muutamat tunnit opiskelua, koska kaffittelu venyi noin kuuden tunnin hengailuksi. Mutta sen sijaan sain päivääni niin paljon enemmän sisältöä. Naurettiin, juteltiin, juotiin (liian?) paljon kofeiinia, kirottiin maailmaa, juoruttiin.. Ja nyt näin jälkeenpäin tuntuu niin paljon paremmalta, kuin mitä viime viikkoina on tuntunut.

Ihan paras päivä naismuistiin.

happy

Mun mielestä tällaiset totaalisen spontaanit vierailut/hengailut ovat niin parhaita. Ja varsinkin yllätysvierailut (vaikka tosin, tämän takia ehkä pitäisi pitää kämppää vähän siistimpänä… :3 ). Tällaista tapahtuu aivan liian harvoin nykypäivänä, jolloin viikon kaikki tunnit ovat täyteenbuukattuja monta kuukautta etukäteen.

Lisää tällaista!

PS. Ja siitäs saitte naapurit. Toivottavasti oli ihana kuunnella meidän kovaäänistä kikattelua kello kahdeksalta aamulla kun makasitte krapulassa sängyissänne. Mulla ainakin on ollut todella kivaa kuunnella teidän kännihuutoja rapussa iltaisin. Kosto oli todella suloinen.

viikon ♥ ihanat: mums-måns, uusia sarjoja ja kesälomaa odotellessa..

Olen taas unohtanut nämä Viikon Ihanat-postaukset, joiden tarkoitus oli yrittää tulla positiivisemmaksi ihmiseksi, keskittyy enemmän niihin pieniin kivoihin ja ihaniin arjen juttuihin, jotka piristävät (vaikka edes hetkeksi) ja tekevät elämästä elämisen arvoisen. Koska mulla on jonkinlainen kesämasennus (I got that summertime, summertime sadness.. myös viikon kestänyt migreeni voi olla syy tähän.. ) voisi olla ihan hyvä idea ottaa muutama askel taaksepäin ja katsella, mitä kivaa onkaan tapahtunut viime aikoina.

♥ Euroviisut ja Mums-Måns :D Siis en tykännyt sitten YHTÄÄN Ruotsin biisistä ennen  finaalia, mutta jostain syystä katsoin koko shown ja musta tuli sekunnissa Måns-fani! Heja Sverige! (Mun muut lempparit olivat Viro (Eesti? Kumpi on oikein?) ja Norja. Niin, ja Australia. Joo, ja Latvia kanssa.) Mutta siis.. olen lauleskellut Heroes-biisiä sitten lauantain finaalia melkein koko ajan.. hehe, kyllä se kohta alkaa ottaa päähän, kun biisi ei lähde pois päästä sitten millään… ♥

♥ Matka Helsinkiin on buukattu ja maksettu ja vihdoinkin voin olla siellä hetken ilman mitään pakkoja tai ottaa mukaan mitään oppikirjoja. About kahden viikon loma tulee todellakin tarpeeseen ja aion viettää mahdollisimman paljon aikaa Sofi-neidin kanssa leikkien, mutsin kanssa salilla, siskon kanssa shoppailten, Kirkkonummen metsissä chillaten (ja syöden grillisapuskaa toivottavasti) ja käydä ainakin kerran Suomenlinnassa! Pakko, viime kerrasta on liian pitkä aika! Lisäksi näyttää siltä, että olen Helsingissä jopa juhannuksenakin.. MITÄ HELSINGISSÄ VOI TEHDÄ JUSSINA? NYT VINKKEJÄ KOMMENTTILOOTAAN! ♥

♥ Sitäpaitsi saan Charron mukaan laivalle seuraksi. Ja kyllä, tällä kertaa aion todellakin pitää HAUSKAA laivalla, enkä vaan linnottautuu hyttiin karkkipussin kanssa katsellen leffoja – hehe. ♥

♥ Polvi alkaa olee ihan suhteellisen hyvä nyt ja pystyn jo kävelemään 5 km suht nopeaa vauhtia, ilman polvitukea. (Tosin tämä idea backfired pari päivää sen jälkeen ja kipu on taas taivaissa.. Opinhan kuitenkin rajani.. (vai?)) Jei! Harmi vaan, että se polvi edelleenkin lukittautuu eikä oikein kestä seisomista. Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että mun on ihan pakko käydä useamman kerran fyssarilla. Voi harmi :P ♥

♥ Eikö ole mitään sarjaa katsottavana? Siinä tapauksessa suosittelen sekä Grace & Frankieta ja Bloodline-sarjaa. Tosin molemmat ovat aika uusia (on vain yksi tuotantokausi so far) Netflixin omia sarjoja, mutta hurjan hyviä!♥

omgomgomgomg

♥ Kun elämä potkii kunnolla päähän pitää katsoa vanhoja lempparisarjoja ja leffoja uudestaan… Esmes New Girl, voi luoja miten rakastan sitä sarjaa. ♥

♥ Ostin kesälomaa varten kirjan! Lena Dunhamin Not That Kind of Girl on vihdoinkin tullut pokkarina, joten palkkapäivän kunniaksi ostin sen valmiiksi. Lupaan, kautta kiven ja kannon, että luen sen kesälomalla – tai ainakin kesän aikana hehe. ♥

tuoreet vadelmat

♥ Tuoreet vadelmat! Ja muutenkin kauppoihin alkaa vihdoinkin tulla kesäsesongin vihannekset, mmh. Uusia pottuja. Namiii! ♥

Sellaista tällä kertaa, jospa nyt yrittäisin siivota kämppäni edes vähän, jottei sotku häiritse tenttiin lukemista.. Ihanaa maanantaita kaikille!

kuulumisia

Aijoo. Mullahan on blogi, jota ehkä pitäisi päivittää välillä. Tai pitää ja pitää. Se kai kuitenkin ON blogin tarkoitus? Jotenkin aina kiireiden välissä unohtuu. Tai, jos ihan rehellinen olen, en ole jaksanut kirjoittaa mitään – eikä mulla ole ollut oikein mitään kivaa kerrottavaakaan. Mitään erikoista ei tapahdu tällä hetkellä mun elämässä.

Viikonlopun vietin Tukholman sykkeessä – tosin suurimmaksi osaksi vietin sen mytisen killen tietokoneen ääressä pelaten Civilizationia. Mutta olinhan sentään edes vähän ihmisten ilmoillakin.

Mystinen kille tuli mua vastaan torstaina Tukholman keskustaan ja käveltiin vähän sinne sun tänne. Onneksi oli kiva, aurinkoinen ja keväinen keli, ettei edes ottanut päähän, että raahasin mun matkalaukkua joka paikkaan. Siis en sellaista megaisoa matkalaukka kuitenkaan. Ja oli niin ”lämmintä”, että pystyi pitää nahkarotsia päällä! Jei!

nahkarotsi

Killen mielestä olisi kivaa käydä katsomassa, mitä Tukholman Kulturhusenissa tapahtui, joten mentiin sinne. Minähän en oikein tiedä, mikä ihmeen talo se on – muuta kun, että ehkä jotain kulttuuriin liittyvää. Ja oikeassa olin, siellä sisällä oli kaikkea kulttuuriin liittyvää – elokuvateatteri, ja esmes teatterisaleja, sekä kirjasto. Itse en nähnyt siellä mitään muuta mielenkiintoista, kun seinän, jossa oli pelottavia marionette-nukkia.

creepydoll

Huh. Melkein sain painajaisia. Miksi nuket ovat niin pelottavia?

Käytiin siellä myös kahvilla, ja meinasin saada primitiivireaktion kun ostettin maailman pienimmät suklaapallot, yhden pepsin ja yhden kahvin ja pulitettiin siitä melkein 14 euroa. NELJÄTOISTA! Ja istuttiin ikkunan äärellä ja katseltiin tylsää työmaata ja Sergelin Toria missä joku juoksi ympyrää pelleksi pukeutuneena. En sano tähän mitään muuta, kun: Tukholma.

Kävin mä muuten siellä keskustassa uudestaan Laura Been kanssa lauantaina. Lauraahan en ole nähnyt mitenkään hirvittävän paljon sen jälkeen, kun likka muutti Norrköpingiin. Päivän suunnitelmissa oli rahan tuhlaaminen kaiken maailman kaupoissa (ostin esmes jakun… JAKUN!! Omg..), suhteellisen edullisen ravintolan metsästämistä (epäonnistuttiin ja mentiin johonkin tosin plääh turistimestaan..) ja juoruilua. Oli kuitenkin todella kiva päivä.

pizza

Ja koska oli Piin päivä, illalla syötiin killen kanssa pizzaa. Tämä ehkä johtui siitä, että olin ihan rättiväsynyt shoppailupäivän jälkeen, koska Laura halusi välttistä juosta ihan joka kauppaan. Eli en jaksanut tehdä ruokaa, kun tulin takaisin killen kämpille.

Mutta nyt olen taas Örppöössä, ja se tarkoittaa sitä, että pakko jatkaa taas opiskelua täyttä vauhtia. Mun pitäisi sitäpaitsi saada mun työt valmiiksi pari päivää nopeammin, kuin kaikki muut, sillä systeri suunnittelee matkaa tänne! Wuhuu!

starwarsmug

Opiskelu ehkä sujuu vähän paremmin mun uuden Star Wars mukin kanssa, jonka sain yllärilahjaksi killeltä. On se aika vaude! (Ootteko edes VÄHÄN kateellisia tuosta mun kirjapinosta, jotka mun tulisi plärää läpi? Ai ette vai? Höh.)

Palataan asiaan. Luvassa todennäköisesti postaus: ”Miksi en koskaan opi tekemään koulujuttuja ajoissa – ANGST, ANGST!”

Mukavaa tiistaita kaikille!

kun ystäväni vihdoinkin kysyvät multa neuvoja salitreenin suhteen

Kukaan ystävistäni ei ole so far kysynyt yhtään neuvoja multa koskien treenejä, ei siis kertaakaan 1,5+ vuoden aikana. Nopes. Ehkä he eivät usko, että osaan mitään. Tai en tiedä. Kun olen aina sanonut, että multa saa tulla kysymään – ilmaiseksi (niin kauan kun opiskelen.. ) Mutta tänään! TÄNÄÄN! Se tuli se eka kysymys, ja mää vaan..

homealoneYAASSSS! Trust me I’m a pro!

PS. Tosin kun olin pitänyt noin 10 minuutin puheen siitä, miten ystäväni voisi treenata ja hän oli lähtenyt kotiin tuli vähän epävarma fiilis, joten luin uudestaan voimaharjoittelun kurssikirjaa ja huomasin, että olin neuvonnut pikkaisen väärin (mutta ihan vähän vaan) – joten eikun uusi selitys Feissarin kautta kaverille. ”Pro” indeed.

PPS. Tätä keskustelua käytiin samaan aikaan kun tungimme kaksin käsin Kinderpiirakkaa naamaamme.

PPPS. Onhan mulla jopa ensimmäinen ihan oikea asiakaskin! Ja tottakai se on mun äiti, what did you expect? ( Joo äiti, se treeniohjelma on tekeillä, ens viikolla saat sen! Puukkaan sitten ne matkatkin sinne sitten :) Promise! )

PPPPS. Mun pitäisi keksiä joku naseva PT nimi. PT Mary? PT Wonder Mary. PT Awesomeness?

ihmemaan joulukalenteri 2014 – luukku 13, 14 ja 15 (hups)

Oho. Taisin ”unohtaa” pari luukkua joulukalenterista.. Sillähän ei ole mitään sen kanssa tekemistä, että olen juossut ympäri koko Ruotsia (Uppsala ja Tukholma) viikonlopun aikana ja ehkä eksyin pariin otteeseen baariin.. ja oon edelleenkin aavistuksen darrassa (oho.) Mutta teenpäs tällaisen 3in1-luukun.. Niin päästään jatkamaan sitten normaalivauhtia (toivottavasti)

Luukku 13: Kuva ratkaisevalta hetkeltä tänä vuonna

IMG_20140616_172851Tämä Starbucksin kermamaitosuklaakahvihelvetti ei varmaan teidän mielestänne vaikuta mitenkään ”ratkaisevalta”.. mutta homma on kuitenkin se, etten tajunnut pyytää laktoositonta/maidotonta versiota tuosta kahvista (jos sellaista edes saa) ja join tuon juuri hetkeä ennen kun astuin junaan Göteborgista Örebrohon (4 h reissu) – ja sanotaanko näin, mun vatsa ei oikein siedä tuollaista määrää maitotuotteita (varsinkin tuon kermavaahdon kanssa) kerralla – se junamatka oli niin helvetistä kun olla ja voi.

Luukku 14: Kuva, jota et muista ottaneesi

max

Tämä kuva on itseasiassa lauantailta, kun Charron kanssa oltiin oltu baarissa ja mentiin sen jälkeen ostamaan roskaruokaa, ja käytiin Uppsalassa Max-hampurilaisketjussa syömässä ja siellä oli sellainen kooli Express-tilaussysteemi, jossa pystyi tekee tilauksensa tuollaiselta touchnäytöltä paljon nopeammin, kuin jonottamalla. Musta tämä oli todella siisti juttu – en tosin muista, että olisin ottanut kuvan siitä ja no.. sain ainakin osan masinasta kuvaan (vau). Luulin sitäpaitsi, että olin suhteellisen selvä, kunnes tultiin Charron kämpille ja kaaduin aika komeasti, kun yritin ottaa kenkiä pois jaloista. Oli kyllä hirmukiva päivä/yö noin muuten :D Mitäs nyt vähän mustelmia siellä sun täällä..

Luukku 15: Kuva henkilösta, joka saa sinut nauramaan

stjärtgosse

Tämä on  muuten Charro, ja tämäkin kuva on lauantailta. Charro on siitä mahtava ihminen, että vaikka sitä olisi kuinka masentunut ja surullinen se saa aina mut nauramaan. Charro on ehkä jopa aavistuksen hauskempi ihminen kuin minä. Lisää hauskuutta meidän keskusteluihin saa siitä, että kuulemme aina ihan väärin mitä toinen sanoo. Vähän niinkun kaksi kuuroa eläkeläismummoa, jotka keskustelee niitä näitä. Kaikki tarvitsee oman Charronsa, jos multa kysytään! (Ja mä saan tod näk. turpiini, jos ja kun se näkee että laitoin tän kuvan mun blogiini :D)

Ajattelin ensin, että tekisin jonkinlaisen postauksen mun Uppsalan seikkailusta, mutta kamera oli more or less laukussa koko ajan, ja keskityin enemmänkin siihen hauskanpitoon ja maisemien tarkasteluun. Mutta oli muuten aivan yli-ihana kaupunki , ensi reissulla sitten lupaan ottaa vähän kuvia sieltä ja tehdä jonkinlaisen raportin!

Nyt paniikkiopiskelemaan, jäi vähän taka-alalle nuo koulujutut viikonloppuna, mutta hei – oli melkein sen arvoista :D

Mitä kivaa teille kuuluu? 9 päivää jouluun! Woop woop!

ihmemaan joulukalenteri 2014 – luukku 4

Tämän päivän luukun piti olla kuva itsestäni, jonka olen ottanut kun olen ollut surullinen, mutta mun mielestä on vähän tyhmää muistella ikäviä juttuja ja otetaan mielummin kuva siitä, kun olen ollut iloinen tai ainakin hyvällä tuulella. Eikö vain? Paljon kivempaa muistella niitä hyvä hetkiä, joita vuoden aikana on tapahtunut, riight?
2014-04-05 23.31.08Kun vaikkapa olin Gdanskissa, ja oltiin Jessican kanssa lähdössä ulos baanalle – ennen vuoden kamalinta darraa (tai elämäni pahin, jos rehellisiä ollaan..) Sitäpaitsi olin erityisen iloinen, koska olin juuri ollut kampaajalla. Hmm.. ikävä noita lyhyitä hiuksia, pitäisiköhän käydä leikauttamassa taas?